MISSÄ KARAVAANARIT VÖTKISTELEE JOULULOMALLA?

 Palmut kasvavat pitkinä.

Hiekkarantoja on kilometritolkulla.

 Appelsiinejä ja mandariineja kasvaa puissa.

Tällainen näkymä mökkiauton edestä.

Hyvää Tapaninpäivää!

Soleil  

Frohe Weihnachten 2013!!!

Me suomalaiset karavaanarit maailmalla,

toivottelemme kaikille oikein mukavaa Joulua sekä paljon onnea, onnistumisen hetkiä ja elämyksiä vuodelle 2014!

Se on ollut aina niin että
syksy Jouluksi muuttuu,
vaik’ maisema on pelkkää vettä
ja pakkanen vielä puuttuu.

Tulkoon talvi kuten tahtoo,
meille Joulu silti maittaa.
Tontut touhujamme kahtoo,
joku puuron, kinkun laittaa.

Tauko tarpeen monen työhön,
nyt on siihen paras aika.
Lisää mittaa tulee vyöhön -
siinäkö se Joulun taika?

Vuosi uusi saa myös tulla,
edellisen kun jo näin.
Siitäkin on usko mulla:
jälleen mennään eteenpäin.

-Matti Makkonen-

Jouluisin mielin,

Soleil :)

Ps.Tällä etelä-Saksassa Jouluna lahjoja tuo Kristuslapsi, eikä joulupukki. Joulupukki toi jo lahjat 6.12.  Pohjois-Saksassa taas joulupukki lahjat tuo.

PÄIVÄRETKI JOULUISEEN MUNCHENIIN

Osavaltiomme pääkaupunkiin ja Saksan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin.

Olemme useamman kerran käyneet kaupungissa, läpi ajaneet ihan vanhan kaupungin laitamilta, mutta minulle vaan on tullut jotenkin outo käsitys kaupungista, että se on tylsä suurkaupunki. Meitä ei ole koskaan kiinnostanut suuret kaupungit. Nyt taitaa olla muuttumisen ja kehityksen paikka tässä asiassa. Emme siis koskaan ole Münchenin keskikaupungilla aiemmin käyneet kävelemässä, kylläkin kaupungin laitamilla. Nyt väärät johtopäätökset kyllä vähän harmittavat, mutta nyt tietää, että kaupungilla on tarjota monen monta päiväretkeä. Vaan muuttiko jouluisuus vain ajatuksiani? Kaupunki oli kyllä niin ihana Joulun tunnelmissaan.

Minua on niin naurattanut mutta toisaltaan taas olen melkein itkenyt. Olimme tuon melkein seitsemän tunnin kävelyreissumme aikana kuin maalaistollot suurkaupungissa, tietämättä mitä upeaa olisi ollut tuolla nurkan takana tai kuinka hienon paikan seinustalla istumme, aivan nolostuttaa. No, joulutoreja kyllä tällä kertaa menimme katselemaan. Kuinka montahan Joulutoria keskustasta meillä jäi vielä näkemättä? Vanhan kaupungin kilometrin pituinen kävelykatu meiltä jäi myös näkemättä. Niitä kävelykatuja kyllä oli ilman tuotakin. Jäipähän katseltavaa seuraavaankin kertaan. Nyt kun jäljestäpäin olen katsellut kartasta reittiä mitä kävelimme ja näimme, niin pieni osa kaupungin keskustasta vasta nähtiin. Saksa-museo vaikkapa on pelkästään yhden päivän käyntikohde.

Mikä myös ihmetytti kovasti, oli se kuinka siistiä oli suurkaupungissa. Meitä oli varoiteltu runsaasta ihmismäärästä. Minusta ei kuitenkaan heitä liikaa ollut, vaikka ihmisiä oli paljon. Kävelykadut olivat leveitä ja niillä oli tilaa. Tavaratalossa ja vanhan Seurahuoneen aukiolla oli vain tungosta, muualla ei. Ihmiset kulkivat rauhallisesti, ei ollut italialaisesta touhotuksesta tietoakaan. Aika monesti minultakin anteeksi pyydettiin kun vähän tuossa tungoksessa sattui joku tönäisemään.

En voi muuta kuin sanoa, ihastuneeni Müncheniin. Upea hieno kaupunki ja vieläpä tuossa lähellä, tutustua historian ihmeisiin. Vieläpä ihana Joulukaupunkikin. :) 

Tässä muutama kuva. Vielä kun voisin mukaan liittää äänet, tuoksut ja tunnelman.

Klikkaa kuvasta ja astu Müncheniin mukaamme.

Ps.Tästä,

JOULUTUNNELMIA ULMIN JOULUMARKKINOILTA.

Hyvää Joulua!!!

Soleil  

9.OSA SYYSLOMAMME 23.11-1.12.2013

1.12.2013, Sunnuntai:

Joulukuun ensimmäinen päivä! Mukavaa Joulun aikaa kaikille!
Laitan soimaan tähän viimeiseen syyslomamme päivään saksalaisen suosikkini viulun soittoa. 
Aamulla oli taas lähdettävä kotia kohti. Ilma oli taas mitä parhain, kun taivas loisti sinisenä.

Kuvia vauhdista otettuna.

Heti Itävallan puolella käytiin vähän tankaamassa dieseliä, kun merkkivalo jo paloi mutta täällä moottoritien varrella se on aina hirmuisen kallista, 1.57e.

Tie on kuiva. Tuo vaalea on suolan värjäämää.

Alhaalla laaksossa Innsbruck.

Innsbruckin edessä.

Tässä näkee hyvin miten suola värjää asfalttia. Suolaa, kun käytetään runsaasti.

Täällä Itävallassa ja Fernpassilla on yleensä edullinen diesel.

Kotomaan korkein vuori Zugspitze, siinä edessä niin kauniina seisoo.
KIITOS, karvaton ja karvaiset matkaseuralaiset, mukavasta syyslomareissusta! 
Paljon lisää taas tuli mukavia ja ihania kokemuksia ja muistoja. :)

Soleil  

8.OSA SYYSLOMAMME 23.11-1.12.2013

30.11.2013, Lauantai:

Aamulla suuntasimme bussilla Bolzanon  keskustaan. Oli kaupungissa liikennevalojakin, vaikka tässä valottomassa risteyksessä poliisi ohjaakin liikennettä.

Aivan ensimmäisenä suuntasimme tutustamaan tähän Arkeologiseen museoon, jossa säilytetään Ötzi-muumiota. Muistin vain jotakin, että joskus jostain löytyi vanha muumioitunut vainaja. En ole ollut niin sivistynyt, että olisin tiennyt asiasta enempää. Todella mielenkiintoinen paikka. Ensimmäisessä kerroksessa kuvaaminen oli kiellettyä. Siellä oli kaikkea mielenkiintoista mm. hänen mukana olleita tavaroita ja senaikaista muotiakin nähtävillä. Tässä herra-Ötzin elämän tarinaa Suomeksi. Uskomattomalta tuntui nähdä hänet, ihminen joka on elänyt yli 5 tuhatta vuotta sitten. Siellä hän makasi pakasteessa hyvin tarkoin vartioituna, että hän säilyy tuleville sukupolvillekin. Pienen panssari lasin takaa, saimme häntä katsella.

Tässä hänestä kuva, mistä hänen elimistöään sattoi tutkia tarkemmin. Museossa oli filmejä nähtävinä kun häntä irrotettiin löytöpaikalta yms. Hän oli kuollessaan vanha silloin eläneeksi ihmiseksi, noin 46-vuotias ja pituuttakin peräti 159 cm, enemmän kuin keskimäärin silloin ihmisillä.

Hän kuoli vuorille väkivallan seurauksena. Hänestä on löytynyt neljän ihmisen verta, ruhje otsassa ja veitsi kuollessaan kädessä.

Röntgenkuvissa läheltä keuhkoja on löytynyt nuoli ja ihossa on nuolesta jälki.

Hänen viimeinen ateriansakin on pystytty tutkimaan. Se, että hän oli laktoosi-intolerantti yms.

Tässä hänestä tehty vahanukke. Hänen housunsa ja kenkänsäkin olivat museossa nähtävillä. Vähän huonommassa kuosissaan kylläkin kuin tässä. Tuli Ötziin tutustuessa mieleen paljon ajatuksia, miksi hän oli lähtenyt vuorille, miksi hän oli kuollut sinne väkivallan seurauksena, oliko hän vainottu jostain syystä vaiko oliko se ihan sattumaa? No, eihän noihin vastauksia ole, eikä rikollisia enää saada teostaan vastuuseen mutta hänen elämänsä ja hänen löytymisensä on hyvin arvokasta tieteelle ja koko ihmiskunnalle.

Paikkaan voi hyvinkin mennä lasten kanssa.Ylimmässä kerroksessa oli lapsille useita mielenkiintoisen näköisiä muinaisaikojen tutkimushuoneita tehtävineen.

Niin jatkoimme matkaa ja katsomaan italialaisia Joulumarkkinoita ja kaupungin joulukoristuksia. Tässä muutama kuva niistä.

Maria Himmelfahrt-kirkko.

Kirkossa soi live-musiikkia, uruilla ja viululla.

Ison alttarin takana meni pyöreä käytävä.

Toinen alttari.

Joulukalenteritalo.

Sattumalta törmäsimme tänne sisäpihalle. Tänne oli tehty kuusimetsä ja täältä löytyivät ne hienoimmin koristellut kojut.

Hevoskyydilläkin olisi päässyt kulkemaan.
Mukava oli tutustua italialaiseen Joulutunnelmaan. Taas täällä alkoi vähän tympiä se italialaisten kauhea hössötys, touhotus ja ei niin kohteliaat ihmiset. Sitä ei nyt ollut aiemmin tarvinnut tällä lomallamme kokea mutta muistoissa se oli kyllä. Italialainen ei koristele Joulua niin tarkasti ja säntillisesti kuin saksalaiset. Paljon samaa mutta kuitenkin hyvin erilaiset. Ei sitä samanlaista kotoista tunnelmaa, tuoksuineen ja hajuineen täältä löytynyt. Ei niin hyvää ruokaakaan.


  Soleil