keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

KESÄ EI TULLUTKAAN,..

Onkohan se kokonaan peruttu?
 Kirjoittelin jo aiemmin vähän muisteluita kuvien kera aiemmista talvista ja keväistä, kolme niin erilaista talvea ja kevättä. Nyt on kyllä pakko vähän jatkaa tästä sääasiasta, kun poikeuksellisia ilmoja pitelee.  
Nyt on ovella Pääsiäinen ja täällä satoi eilen lunta. Yöllä oli pakkasta lähemmäs kymmenen, melkein talven ennätys ja nyt eletään maaliskuun loppua. Koko Euroopan alueella on poikkeukselliset ilmat. Lunta on satanut ympäriinsä. Välimerelläkin on ollut pakkasen puolella yöllä ja päivälläkin nipin napin lämmön puolella. Kroatiassa netin mukaan tänä aamuna oli -3. Kevät on myöhässä vähän kaikkialla. Saksalaisetkin ovat ihmeissään. Vuokraemäntämmekin aamulla huokaili ja pyöritteli päätään kun ilmoista hänelle mainitsin. Suomessakin on ollut poikkeuksellisen kylmiä öitä, jopa pari viikkoa sitten lähelle neljäkymmentä pakkasta. Täällä pitäisi kukat kukkia, puut vihertää, hedelmäpuut alkaa kukkia mutta toisin on. Lunta on ja nollakelit. Lunta on nyt enemmän kuin kahtena aiempana vuonna enimmillään, outoa ja ihmeelliitä ovat nämä ilmat. Kuukauden päästä pitäisi jo rypsi kukkia ja voida tehdä ensimmäistä satoa heinää? Ei laita ihmiset pihoilleen kukkasia, ei voi olla shortseissa niinkuin on asiat aiempina vuosina tähän aikaan ollut. Mitenkähän nyt käy? 

 Tässä eilen ottamiani kuvia. Naapurin Mummon kukkapenkki. Ei sen pitäisi näyttää tältä, vaan sen pitäisi olla kauniissa kukkaloistossaan. 
Ei näkymä parvekkeeltammekaan pitäisi näyttää tältä tähän aikaan vuodesta. 2-3 viikkoa aiemmin kun oli jo normaali ilmat ja 18 varjossa parvekeellamme, lintuset lauloi kovasti ja oli jo niin kesäistä. Nyt pitäisi näkymän olla aivan toisenlaisen, keväisen kesäinen, näin pääsiäisen kynnyksellä. Lintusetkin on lopettanut laulunsa, toivottavasti eivät ehtineet poikasiaan saada. Säätiedotus lupaa seuraavaksi 10 päiväksi 0-+5 astetta. Kyllä kesän saa unhoittaa??? 

Muistelen sitä ensimäistä Saksa kevättä, kahden vuoden takaa. Silloin oli näkymä ja ilmat toisin. Omenapuu toivotti meidät tervetuleeksi, tällä kukinnallaan. 

Ja yllätyksemme oli suuri kun omenapuuhumme, kasvoikin kirsikoita. Kuva on otettu 5.6.2011. Nyt ei ole enää puutakaan lumen keskellä, kun se on talven aikana kaadettu pois joten ei voi odottaa kirsikkapuunkaan kukintaa. :)


Ilmoista välittämättä,
TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN MUKAVAA PÄÄSIÄISEN AIKAA!!!
Nautitaan ilmoista ja syödään paljon suklaamunia!


Soleil


keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

15-17.3.2013, VIIKONLOPPU ITÄVALLAN ALPEILLA

Tästä tulee tylsän pitkä postaus kun pitää pohdiskella ja vielä esitellä kuvilla mukavat toiletit ja kylppärit, mutta annampa mennä vaan.

Kaksi viikonloppua kotona, olosuhteiden pakosta. Kotonakin on mukava välillä olla, mutta karavaanarin mieli tekee usein matkalle. 

Miksi ja millainen on karavaanari ja minkä takia se haluaa aina vain uudestaan tien päälle??? Tuohon kun tietäisi vastauksen, mutta eipä siihen sitä oikeaa vastausta taida ollakaan. Meitä karvaanareita on niin monenlaisia, jokainen elää karavaanarielämäänsä sillä omalla parhaalla katsomallaan tavalla, elämäntilanteen mukaan. On karavaanareita jotka haluavat viettää aikaa omalla vaunullaan/autollaan kesän samassa paikassa, on karavaanareita jotka kiertävät vain Suomea tai Suomea ja pohjoismaita, on karavaanareita jotka kiertävät Eurooppaa kesällä tai viettävät talven etelän lämmössä ja on karavaanareita jotka kiertävät omalla kulkupelillään ympäri Maailmaa vuosia. Kaikki tavat elää karavaanarina ovat oikeita ja arvokkaita, jokaiselle karavaanarille ainutlaatusta, parasta elämää. 

Minulle on joskus sanottu, että olen levoton sielu kun haluan matkailla. En kyllä tunnista ollenkaa itseäni tuosta. On myös sanottu, että parempi pysyä kotona, ettei mitään tapahdu! Tuotakaan minä en oikein ymmärrä, useampihan meistä juuri kotiin kuolee. Joku ihmetteli tapaamme, ettei voisi elää tavalla kun ei tiedä missä yönsä viettää. En tuotakaan oikein ymmärrä kun kuljetamme mukana liikkuvaa vapaa-ajan asuntoamme, on oma sänky, oma tyyny ja oma kulta vieressä. Tietäähän sitä missä yönsä viettää. Kaikenlaisia sanomisia olen kuullut mutta ei ne minuun vaikuta, vaan lisäävät halua olla oman elämän kulkija ja karavaanari. Elämä on loppupeleissä lyhyt ja aikaa on liian vähän. Paljon on kokemista ja nähtävää, se ei varmasti lopu kesken. Karavaanari on utelias näkemään mailmaa ja kokemaan sen uusia ihmeitä. Ihanan mukavaa elämää on karavaanari elämä, ei tylsää laisinkaan.

Olenkohan tulossa vanhaksi kun mielessä on usein viimeaikoina ollut todella rohkea henkilö ja kun on eletty 1900 luvun alkua, isäni pappa eli minun isoisoisäni. Mietin sitä millainen mies hän on ollut, miten ajatellut elämää kun on suunnitellut lähtöä ja lähtenyt Amerikkaan timanttikaivoksille töihin. Millä hän on siihen aikaan kulkenut, hevosella, laivalla,.. Olisi suuri rikkaus tietää enempi hänen tarinaansa. Ei varmasti, Suomen sisälläkään pohjoisesta etelään ole kulkeminen tuohon aikaan kovin nopeaa ollut ja hän on matkannut Englannin kautta Amerikkaan? Hän on ollut aika rohkea, kun ajattelen mitä aikaa tuolloin on eletty. Hänessä on taitanut olla karavaanarin mieltä, halua lähteä ja kokea elämää enemmän. Miten hän on elänyt siellä Amerikassa? Hän tuli lomalle Suomeen, iso matka-arkku mukanaan aarteita ja rahaa. Aikomus oli palata Amerikkaan takaisin. Laivalippu paluuseen oli ostettuna Titaniciin 1912 ja laivan neitsytmatkalle. Lomallaan Suomessa hän törmäsi kauniiseen naiseen, rakastui ja päätti olla lähtemättä Amerikkaan takaisin. Sitä jos hän olisi lähtenyt voin vain arvailla miten olisi käynyt, ehkäpä minuakaan ei olisi olemassa? Tämä Isoisoisäni kuoli kuukautta aiemmin kuin minä synnyin. Hän oli tarmokas mies, perusti syntymäseudulleni kyläkaupan, koulun ja majatalon, maanviljelyksen lisäksi. Olen kuullut, että ihmiset olivat ilkeitä ja kateellisiakin hänelle. Häntä ei rakastettu vaan hänellä oli paljon vihamiehiä. Haluaisin tietää todella enemmän hänestä. Hänellä ja minulla voisi olla jotakin yhteistä?

Mieleni valtaa aina rauha ja ilo, kun matkaan lähdetään, ei todellakaan levottomuus. Me kuljemme auringon ja lämmön mukaan. Nyt matkaamme Itävaltaan, Nenzingiin, kun sinne auringon paistetta luvataan ainakin lauantaiksi. Meillä on jo aikomus ollut monta kertaa tuonne mennä mutta aina aiemmin on suunnitelmat matkalla muuttuneet. Kerran ajoimme jopa ohi, kun ei aurinko siellä paistanut. Viikonlopun reissullemme emme koskaan kauas mene, vaan johonkin 100-300km päähän. Haluamme olla rauhassa ja nautiskella kiiretömästi.

Lähtömme vähän viivästyi ja päätämmekin jäädä välille yöksi, meillähän ei ole kiire mihinkään koskaan. Menemme tutulle ja mukavalle stellplazille Wangen im Allgäuhin, Stellplatz Vorderes Ebnet P 17. Täällä aiemminkin olemme yöpyneet ja nyt pian saapumisemme jälkeen tulee ystävällinen Herra perimään maksun. Tämä stellplatz on urheilukentän ja joen vieressä ja on erittäin rauhallinen paikka, ei kuulu autojen ääniä. Vaikutti siltä että aluetta laajenetaan? Pieni mukava Wangen im Allgäun kaupungin keskusta on aivan siinä vieressä. 

Aamulla kahdeksalta kellot kalkatti ja leipäkauppias on tullut myymään leipää, näin on palveltu karavaanareita stellplatsilla muutaman kerran aijemminkin. Oli hieno päivä tulossa, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja me jatkoimme matkaamme.

Niin suuntaamme kohti Saksan ja Itävallan rajaa ja ostamaan asuntoautoon Itävallan ja Sveitsin moottoriteiden tarrat eli Vingnettet. Me kuljemme niin paljon tuolla, että ostimme nuo edellisenäkin vuonna ja se oli niin hyvä, ei tarvinnut sitten ajatella missä ajelee. Moottoritiellä oli ruuhkaa ja sen tekee rajojen tuntumassa olevan tunnelin remontti, on vain kaksi kaistaa käytössä. Aikamoinen ruuhka oli Vingnettien ostopaikalla, muutkin halusi ostaa ja piha oli täynnä kulkijoita. Taas sai ihailla täällä vallitsevaa käytäntöä. Vingnettetien ostopaikalta tultiin moottoritien rampille kahdessa eri jonossa eri puolilta, vuorotelleen kummastakin jonosta. Tunnin verran meni pitemmin aikaa, ruuhkien takia.

Ajelemme Nenzing kylän läpi Alpencampingille
Viimeinkin olemme täällä, aurinko paistaa siniseltä taivaalta.

Leirintäaluelle ilmoittautuminen ja ravintolan porraspielet näyttää mukavalta, jopa erikoisen mielenkiintoiselta.


Kun leiriytymisen normaalit rutinit on tehty, on kevään ensimmäinen kahvittelu ulkona kera makoisan itävaltalaisen paakelsin. Lämmintä reilu kymmenen varjossa mutta auringossa mukavaisen ihanaisen lämmintä.
...Tuossa on mukava sulkea silmät ja rentoutua, tuntea kuinka lämpö tuntuu kasvoissa, farkutkin tuntuvat niin polttavilta jaloissa, läheltä kuuluu rauhallista keskustelua, puro solisee kauempana, talitiaiset sirkuttavat kevään riemuaan kovasti ympäriinsä, jostain kaukaa kuuluu vain korpin ja variksen raakuminen.
 On rauhaisaa ja mukavaa, keväinen hetki...

Kuvia leirintäalueelta.

Koko alueella vallitsee mukava hiljaisuus.

Vasemmalla ilmoittautumis-/ravintolarakennus ja pieni saunamaailma uima-altaineen. Oikealla huoltorakennus, ihanineen kylpyhuoneineen.

Pieni kiva kylpylä, kolme erilaista saunaa ja muita terveyspalveluja.

Vähän hassua mutta haluan tähän muistokirjaani laittaa kuvia ravintola rakennuksen toiletti käytävästä.

Ei näin mukavaa romantista joka leirintäaluella näe. Talon emännällä taitaa olla kauneudelle silmää vaiko isännällä lienee.

Tähänkö?

Täällä naisten toiletit. :)

Miestenkin puolella oli kuulemma mukavan erikoista.

Kiva paikka istuskella.

Leirintäalueen pieni muistokappeli.

WC- ja kylpyhuonetilojen aula.


Kymmenkunta vähän erilaista ja ainutlaatuista kylpyhuonetta.

Tapanani ei todellakaan ole kuvata joka yöpymispaikan vessat, mutta nämä ovat leirintäalueen tiloiksi erikoiset. Loppujen lopuksi pienillä asioilla saadaan mukavaa ja erikoista tunnelmaa.

Lauantai-iltana pilvistyi ja alkoi tuulemaan. Aamuyöstä tuuli hyvin myrskyisästi. Välillä tuntui siltä, että kattoikkunat lähtevät lentoon. Aamu kuudeksi tuuli tyyntyi ja pystyi kuulemaan kirkonkellojen kuuden lyönnit. Oikein mukava leirintäalue, mukavalla paikalla ja hyvät ulkoilu mahdollisuudet lähi maastoonkin.

 Matkamme jatkui.



  
Ajelimme pilvisen ilman vuoksi Nenzingistä moottoritietä pitkin Innsbruckia kohti. Matkalla oli useita tunneleita. Imstin kohdalta käännyimme moottoritieltä pois ja kohti Fernpassia.

Pari kuvaa matkan varrelta laaksosta. Kotona ei ole lunta paljoa ollut niin pellot ovat vihreät. Täällä lunta on ollut ja pellot näyttävät niin harmailta.


Tämä on meille hyvin tuttu paikka, tammikuun alussa oli lunta enemmän. 
Tämä mukava maisemapaikka on lähellä Fernpassia. 
Ruoka Rasthaus Zugspitzblickssa on hyvää itävaltalaista ruokaa ja paikkakin itävaltalaisen mukava. Hinnaltaan ihan normaali hintainen paikka. Pihalla on myös matkamuistomyymälä. Suosittelen pysähtymään. 

 Olemme täälläpäin hyvin useasti ajelleet mutta emme koskaan ole poikeneet päätieltä tänne laaksoon ja Ehrwaldin kaupunkiin.

 Itävallan ja Saksan rajalla on Zugspitze, Saksan korkein vuori, huippu on 2962 metrissä.


Vuorelle pääsee Saksan puolelta Garmisch-Partenkirchenissä ja Itävallan puolelta täältä. 


 Ylhäällä on pakkasta 8-10 astetta ja lumi pölyää tuulessa. Päätämme tulla lämpimällä ja paremmalla ilmalla käymään uudestaan ja ajelemaan hissillä ylhäällä.

 Palaamme Zugspitze-vuoren juurelta laaksoon. Laakson ympärillä on pienempiä laskettelukeskuksia, osa jo kiinni. Todella kaunis laakso ja jylhät vuoret ympärillään.

Mukavat pyöräily ja ulkoilu mahdollisuudet ovat täällä, erinomainen lomapaikka niin talvella kuin kesälläkin. 



Soleil

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

KOLME ERILAISTA TALVEA JA KEVÄTTÄ!

On ollut kolme niin erilaista talvea ja kevättä, mitkä olemme täällä Saksassa asuneet. Tässä vähän muistelen menneitä ilmoja ja laitan muutaman kuvankin.

-Kun muutettiin tammikuussa 2011, oli talvi silloin ollut jo täällä joulukuussa, luntakin. Pohjois-Suomessa oli ollut harvinaisen kylmä marras-ja joulukuu. Muistan kun kylmiä varastoja tyhjensimme, se oli todella kylmää puuhaa.
  Kun tulimme oli maa täällä sula ja näky niin ihanan keväinen, mielestäni. 

 6.2.2011 Ruusutarha (kuva yläpuolella) näytti näin kesäiseltä ja oli  yli 15 lämmintä. Suomessa paukkui kovat pakkaset. Sitä ei oiken käsittänyt ja tämä tuntui ihanalta ihmeeltä. Muistan kuinka ihmetytti, t-paita päällä kulkevat ihmiset, talvella. Täällä kun ei ole maa jäässä ja se hohda kylmyyttään, kun aurinko paistaa on lämmintä. 
Helmikuussa satoi välillä lunta ihan väriksi vain ja kun aurinko paistoi se suli äkkiä pois. Pakkasta oli alle 10 astetta parhaimmillaan. Maaliskuu oli aurinkoinen ja lämmin. Maaliskuun lopussa alkoi hedelmäpuut kukkimaan kauniisti. Seurasimme sorsien kevätleikkejä.

Niin kuin kevätleikkejään leikkineet sorsat hävisivät yhtäkkiä, niin lähdimme mekin. Meillä oli muutto väliaikaisesta vakituiseen kotiin. Se tuntui mukavalta. Suomesta tuli 4.4. muuttokuorma ja ilma oli tuolloin helteinen, shortsikelit. Siinä oli muuttofirman pojilla ihmettelemistä kun Helsingissä oli ollut puoli metriä lunta.
 Kuva otettu pihassamme kukkivasta kirsikkapuusta 14.4.2011.

Huuhti-ja toukokuu olivat erittäin lämpimiä. Pääsiäisenä oli jo täysi kesä.
 23.5.2011, Alpeilla näin kesäisen näköistä.

Kesä-ja heinäkuu olivat sitten sateisia ja tavallista kylmempiä.
13.6.2011, tämä ihana Ruusutarha näytti kauniilta.

 Elokuun alussa lähdimme kolmen viikon lomalle Suomeen ja täällä oli ilmat lämmenneen heti helteiseksi. Muistan kuinka syyskuukin vielä oli helteisen lämmin.


Tässä kuva 27.11.2011. Puissa on viellä syksyn ruskaisia lehtiä.
Joulukuu oli lämmin, välillä sateli vähän lunta. Joulu oli lumeton ja aurinko paistoi. 

-Tammikuu 2012 alkoi Alpeilla kovilla lumisateilla, ihan muutamassa päivässä satoi paikoin 2-3metriä lunta. Me olimme reissussa ja meillä oli tarkoitus mennä kauemmaskin mutta lumimyrskyn takia emme sitten menneetkään ja täältä  Itävallasta Bischofshofenin seudulta palasimme kotiin. 
Kotona ei lunta ollut ollenkaan. 


 Helmikuun alussa sitten lunta satoi tämän verran ja se pysyi reilut 2viikkoa maassa. Pakkasta oli enimmillään meidän mittarissa 14, eipä ollenkaan paha.

Ilma lämpeni sitten todella nopeasti ja heti maaliskuun alussa ihmiset kantoivat kovalla tohinalla kevät kukkasia pihoilleen. Minä laitoin vasta loppukuusta.

Ilmat kuitenkin kylmeni eikä kesä ollut niin pitkällä kuin vuosi aiemmin. Huhtikussa syötiin parvekkeella kun oli kuitenkin niin lämmintä, muttei ihanan helteistä,  kuitenkin sellaista kuin Suomessa kesällä.
19.4.2012 ja kirsikkapuu ei viellä ollut täydessä kukassaan.

Vappureissullamme, ei lehti viellä aivan täysi ollut mutta helteiinen oli ilma ja paikoin tehtiin jo kuivaa heinää.
ja rypsikin kukki.
Helteetkin tulivat ja niitä riitti. Ukonilmoja oli usein ja rajujakin.
Kesän lämpöennätys meille oli Schönau am Königseellä 19.8.2012, +38. 

Syyskuu oli lämmin. Kun syyskuun viimeisellä viikolla teimme lähtöä Italiaan reissulle    
oli silloin viellä helteistä mutta pari päivää ennen lähtöämme alkoi kylmetä. Olihan lämmintä ja helteistä kesää jo ollutkin viitisen kuukautta. Ihana kesä kaikin puolin.
Kun lokakuun loppupuolella tulimme kotiin oli lomamme aikana tullut syksy.
Joulukuu oli vuosi sitten lämmin, nyt oli kuun puolessa välissä vajaa kymmenen senttiä lunta ja talven pakkasennätys meidän mittarissa, -9. Lunta eniten kotonamme. Jouluna ei lunta ollut ja lämmintä oli parhaimmillaan +13. 

- Tammikuussa 2013 satoi myös vajaat kymmenen senttiä lunta muutamaksi päiväksi. Oli muutamana päivänä jo yli kymmenen lämmintäkin tammikuussa. 

Alkuvuosi on ollut pilvinen ja auringon ihanasta lämmöstä on saanut nauttia aijempia vuosia vähemmän. Mitähän tuo kesälle merkitsee? Viimeviikolla oli jo 18 varjossa lämmintä ja niin keväisen kesäistä, aurinkokin iloisesti paistoi. Kahdesti ukkosherrakin on paukutellut olemassa olostaan. Eilen viimeksi jyrisi, ja nakkasi maan valkeaksi isoja rakkeita, oli vajaa kymmenen lämmintä  Tänään on jo 13.3.2013, rakeita vähän maassa, +1.5 lämmintä ja koko päivän hiljalleen sadellut lunta. Lumi sulaa heti maasta mutta jää vähän puihin ja katoille väriksi. Kaupoissa ja mainoslehtisissä on jo helmikuun alussa ollut kovasti kevään kukkasia mutta eivät niitä ihmiset juurikaan kotiin vielä kanna.
Mielenkiinnolla odotan kuinka tästä eteenpäin tuleeko kesä ollenkaan? Reilu kaksi viikkoa pääsiäiseen.   


Soleil