LISÄTTY 4.OSA

Lisätty reissumme 4.OSA - LOMAMME 20.9-13.10.2013, syyskuulle.

Kuvasta klikkaamalla pääsee siihen.

Soleil  

KAKSI ERILAISTA SYYSMETSÄÄ

Tässä pari kuvaa viikonlopun kävelyltä. Eri puita ja erivärinen ruska ja lehtimatto.

28.10.2013 ja mittari kotimme varjon puolella näytti lämmintä 21 astetta. 

Soleil  

MUKAVAA VIIKONLOPPUA,

Toivottelen tällä vauhdikkaalla ja mukaansa tempaavalla mainosfilmillä! :)

Tunnelmia ja Pieni pala Croatian kauneudesta.

Oi, filmissä vilahtelee tuttuja paikkoja.

Soleil  

LISÄTTY 3.OSA

Lisätty reissumme 3.OSA - LOMAMME 20.9-13.10.2013, syyskuulle.

Kuvasta klikkaamalla pääsee siihen.

Soleil  

AAMU HÄMÄRISSÄ KÄVELYLLÄ

Nappaan kameran mukaan kun huomaan tulevan kauniin auringon nousun, taivas kun näyttää niin punaiselta. Eilen oli vielä parisenkymmentä lämmintä. Saa nähdä millainen päivä tänään tulee? Kiirehdin vauhdilla kotimäkeämme ylös, että kerkiän.

En tiedä ollenkaan miten otetaan hyviä kuvia. Mikä on hyvä kuva? Minä rakastan räpsiä kuvia paljon, tälläkin tunnin kävelyllä 105 kuvaa. En kerkiä säätää aukon kokoa ja valotus aikaa. Mieheni sanookin, että lähden jo kävelemään kun pitäisi olla paikallaan. Harvoin otan automaatilla kuvia, nytkin maisema-säädöllä. Unohdin tyystin laittaa säädölle, hämärässä ilman jalustaa. Käytin kyllä suodatinta, en kaikissa kuvissa. Haluan kyllä oppia kuvaamisesta lisää.

En tiedä ovatko tuossa alla kuvat huonoja vai hyviä? Ovat kyllä, aika oudon ja erikoisen näköisiä. Oli kuvia ottaessa aika pimeää ja kuitenkin kuvat näyttävät noin valoisilta. Valoisuutta en ole lisännyt. Ylempi kuva on alkuperäisenä, vain leikattu kuvaa pienemmäksi. Alempaan olen vähän väriä lisännyt. No olivat nyt millaisia kuvia vaan niin hyvin rakas on tuo maisema tuossa ja mistä kuva on otettu – kotimäeltämme ja Alpit näkyvät edessäni niin kauniina. Kuvissa ei vaan näy lumihuiput, jotka silmillä näki usvan takaa. 

Muokkaamaton, vain rajattu.

Tämä pimputus on viime päivät soinut päässäni ja laitan sen nytkin soimaan.

Lisätty väriä.

Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista

auringonpaisteesta, linnuista langoilla,

aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä.
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.

-Tommy Taberman-

Tässä kokeilen ensimmäistä kertaa tämmöistä kuvien esitystapaa. Kuvat on tosi nopeaa vain heitellä erilaisille sivupohjille, kätevää. Ottaa automaattisesti kopion alkuperäisestä kuvasta. Pienentää kuvan automaattisesti, nopea on sitten siirtää tänne blogiin mutta pienentää kuvaa niin paljon, että kuvan laatu näyttää kyllä kärsivän paljon. Eipä sillä nyt niin väliä. Tässäpä muutamia kuvia kävelyltäni, aamu hämärissä.

Olen vähän väärässä paikassa kun auringon nousun edessä on puita. Aurinko nousi ja värit näkyvät ensin kauniisti mutta aurinko meneekin harmikseni pian pilvien taakse.

Tuossa oikealla näkyvän kotikylämme ravintolan ikkunassa jo loisti Jouluvalot.

Ilmeisesti sokerijuurikas läjä?

Kaikki vastaan tulevat tai pihalla olijat tervehtivät, murrosikäinen nuori miehen alkukin, iloisesti ja silmiin katsoen. Se vaan on tällä niin kaunis tapa. Olisin niin halunnut ottaa kuvia kauniista pihoistakin, joissa kukkaset kukkivat mutta en minä niin utelias halunnut olla vaikka katselin pihoja ja ikkunoita. Saksalaiset eivät katsele toisten ikkunoihin ja pihoihin. 

Isäntä heti aamusta peltotöissään. Kuten kuvasta näkee, uusi vilja on jo alullaan ja vähän vielä se kasvaakin. Tuo vihreyttä Jouluunkin. Muistan vuoden takaa Joulukuulta kun täällä peltoja silloin kynnetiin.

Ydinvoimalat taustalla ovat kuin kaksi rakastavaista, savut toisiinsa päin nojallaan.

Tuo keltainen auto vasemmalta tuli aivan yllättäen. Ihmiset täällä ovat hyvin kohteliaita ja huomaavaisia kuvan otto tilanteissakin. Odotetaan, että kuvan ottaja ottaa kuvan ja jos vähänkin kävellään eteen, niin heti anteeksi pyydetään. Tuolta autosta kovasti minulle vilkutettiin, joko anteeksi pyydeltiin tai oltiin mielisään kun kuvaan päästiin?

Aurinkopaisteella tämä ruska näyttäisi paljon kauniimmalta kuin aamun hämärässä. Vettäkin vähän nyt ripisteli.

Monessa kodissa oli ulkomaalaus remontti meneillään. Tänään keskiviikkona on sekaroskien keruu päivä. Jokainen siirtää roskiksensa tien varteen, ne kerätään viikoittain. Pistin merkille kävelyllä, että useampi tällainen sähkökaappi on maalattu mukavan näköiseksi lomamme aikana.

 Rakas kotikylä ja koti. :)

Soleil  

LISÄTTY 2.OSA

Lisätty reissumme 2.OSA - LOMAMME 20.9-13.10.2013, syyskuulle.

Kuvasta klikkaamalla pääsee siihen ja tästä tausta musiikkia mukaan.

Soleil  

Haluan toivottaa kaikille taas, KAUNISTA PÄIVÄÄ!

Olen taitanut kertoakin jo aiemmin, että minä haluan aina etsiä eri tilanteisiin musiikkia, jopa kun käyn läpi reissukuviamme. Se tuo vain syvempää tunnetta niihin hetkiin ja tilanteisiin.

Saksalaisesta esityksestä, Kaunis päivä jonka laitoinkin tänne sivuille ennen reissuamme, on tullut suosikkini. Kaunis päivä, Saksaksi, sitä hyräilin joka päivä reissullamme ja se soi sisälläni. Päiväkin on mukava aloittaa positiivisesti, laulua kuunnellen.
Olenko minä liian positiivinen? Tapasin kerran 98-vuotiaan Rouvan, joka teki minuun syvän vaikutuksen. Hän iästään huolimatta oli kuin kuusikymppinen. Ompeli itselleen vaatteensa, siivosi ja valmisti ruokansa. Kysyin häneltä jotenkin näin, että mikä on teidän terveyden, pirteyden ja elämän iloisuuden salaisuus. Hän vastasi jotenkin näin minulle: Elämässä kun tulee niitä surullisiakin asioita, niin ne on osattava vain siivilöidä pois. Tämä elämän ohje on siitä lähtien kulkenut aarteena mukanani. Totta kai surulliset asiat pitää läpi käydä mutta niihin ei saa jäädä tarpomaan, ne on siivilöitävä vain sitten pois. 
 Alku viikosta löysin laulun eri sanoilla ja kuuluisan saksalaisen laulajan esittämänä. Hän on tämän laulun jo levyttänyt 1976, tämä hänen esityksensä  vuodelta 2009. Uusi suosikki lauluni, kaunis laulu.

“Ein schöner Tag Songtext:

Ein schöner Tag ward uns beschert, 
wie es nicht viele gibt, 

von reiner Freude ausgefüllt 

und Sorgen ungetrübt. 

Mit Liedern, die die Lerche singt, 

so fing der Morgen an, 

die Sonne schenkte gold'nen Glanz 

dem Tag, der dann begann. 

Ein schöner Tag voll Harmonie 

ist wie ein Edelstein, 

er strahlt dich an und ruft dir zu, 

heut' sollst du glücklich sein. 

Und was das Schicksal dir auch bringt, 

was immer kommen mag, 

es bleibt dir die Erinnerung 

an einen schönen Tag.”

Soleil  

LISÄTTY 1.OSA

Lisätty reissumme lyhyt 1.OSA - LOMAMME 20.9-13.10.2013, syyskuulle.

Kuvasta klikkaamalla pääsee siihen.

Soleil  

TUNNELMIA HETI LOMAN JÄLKEEN,…

Polte ja myllerrys sisälläni, on nyt helpottanut, vähäksi aikaa. ;) 
Tilalle on tullut paljon uusia kokemuksia ja muistoja, jotka tuota helpottavat mutta karavaanarilla tuo uusien kokemusten ja muistojen keruun polte kyllä pian alkaa uudestaan ja aina on uusia suunnitelmia mielessä. Karavaanari haluaa aina tielle. ;)
Oli mukava kokea jälleen näkeminen, Sloveniasta ja Kroatiasta.

Muistikirjani, meillä oli mukava reissu, 23 yötä, neljä maata, yksi uusi maa tuli valloitettua ja 11 eri yöpaikkaa, ikimuistoinen reissu. Kiirettä emme pitäneet kuin viimeisenä lauantaina ja sekin oli meidän jo horiskojen karavaanareiden itsemme syytä mutta siitä sitten myöhemmin enemmän. 

 
Jos olisimme reissuun päässeet viikko kaksi aiemmin, niin kuin oli tarkoitus alun perin, niin ilmat olisivat olleet vähän lämpimämmät. Kolmas viikko oli harmillisesti aika sateinen mutta nythän on jo lokakuu, siihen olimme kyllä varautuneet. Tuo sade teki sen, että suunniteltu meriretkipäivä jäi nyt tältä reissulta kokematta mutta uusia reissuja tulee kyllä. Sateesta huolimatta mukava muisto jäi kun kastui ja käveli viehättävän vanhan kaupungin kujia, litimärkänäkin.

Kuvia on sitten taas muutama tullut otettua. Niistä ja lyhyistä reissupäiväkirja kirjoituksista yritän saada jotakin aikaiseksi, pienen ehkäpä 11-osaisen jutun. Aikaa menee.

Tässä reissukartta matkastamme näin alkuun, ensimmäisestä yöpaikasta viimeiseen.
 Myöhemmin tarkempi kartta, mistä näkee yöpymispaikat.

Kiitos rakas Mieheni taas, parhaasta matkaseurasta! 

Taas saimme kokea niin paljon uusia asioita yhdessä.

Kisut, olitte hyvä lisä matkallamme! ;)

Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta oli se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri.

-Eino Leino-

Soleil  

12.OSA - LOMAMME 20.9-13.10.2013

Lauantai 12.10.2013 - 23päivä

- Yöllä jossain vaiheessa minulla nukkui kaksi karvaista karavaanaria kainalossa. Aamulla pian herättyä ulkoa kuului kissan ulinaa ja meidän tupsukorvat olivat tietenkin jalkopäässä ikkunassa seuraamassa ulos tapahtumia. No, minäkin kömmin katsomaan, että mitäs siellä näkyy. Kaksi mustaa kissaa mökkiautomme edessä aivan liikkumattomina, toinen toisen takana. Edessä oleva käänsi vähän päätään taaksepäin ja ulisi toiselle mustalle kissalle. Sitten tuijotti meidän ikkunaan, sanomatta mitään. Ja katsoi taas taakseen toista ja ulisi, selkäkarvatkin olivat pystyssä. Pian takana oleva lähti hiipien pois. Ulisija katsoi meitä aikansa ja pian lähti toisen jälkiä haistellen perään.

Aamupuuhastelujen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Olisin halunnut rannalla käydä vielä kävelemässä mutta alkoi sataa kovasti vettä. Ajoimme Rijekaa kohti ja moottoritietä pitkin rankassa vesisateessa kohti Sloveniaa ja Postojnaa. Vesisateesta huolimatta rannikolla oli aamulla lopulle parikymmentä lämmintä kun taas myöhemmin alle kymmenen.

Perille päästyä satoi, mutta sehän ei haitannut, kun menimme luolaan. Postojnan tippukiviluolilla mennään ensin junalla pari kilometriä luolastossa, isoimpaan luolasaliin, joka on noin 40 metriä korkea. Junamatka jo on elämys, kun vauhdilla mentiin uumeniin. Tuntui, että pää hipoo tippukiviin.

Sen jälkeen käveltiin hyvällä betonitiellä reilu kilometri oppaan kanssa. Kuvaaminen oli reitillä kiellettyä, jotta tämä luonnoihme säilysi tulevillekin sukupolville tuhansien vuosien päähän. Mitä enemmän tippukivet saavat valoa sitä enemmän niihin tulee vihreätä kasvustoa. Minun kuvaaminen loppui siihen.

Luolassa kävellään venäläisellä sillalla jonka ovat venäläiset vangit rakentaneet, on konsertti sali ja paljon erivärisiä saleja. Eri mineraalit ovat värjänneet aikojen kuluessa tippukivet erivärisiksi. Luolastossa elää parisataa eri eläinlajia. Luolaston erikoinen harvinaisuus on Olmi, jota saattoi ihastella vesialtaasta. Se on käärmemäinen eläin, sokea ja pystyy elämään syömättä jopa 12 vuotta. Opastetun kierroksen jälkeen mennään junalla takaisin maanpinnalle. Retki luolassa kestää puolitoista tuntia. Olen muutamassa tippukiviluolassa käynyt mutta tämä oli vakuuttava ja hieno, satumaa. Vuosittain luolassa vierailee noin kolme miljoonaa ihastelijaa. Luolastossa virtaava joki oli pieni ihme, kaikuvaa solinaa.

Tänään on meillä ensimmäinen kiirepäivä koko lomalla. Luolilta kiirehdimme kymmenen kilometrin päähän katsomaan linnaa, joka on osittain luolassa, Predjama. Erikoinenhan se oli vankityrmineen, luolastoineen linnan ala- ja yläpuolella ja linna rakennettu luolien suuaukolle osittain kallion sisään. Luolastosta on löytynyt jäänteintä asumisesta jo 150 tuhannen vuoden takaa.

Pidimme ruokatauon ja sen jälkeen jatkoimme moottoritiellä matkaa kohti Itävaltaa. Itävaltaan saavuimme reilun seitsemän kilometrin tunnelin läpi. Itävallassa ei enää sitten satanut mutta oli sumuista. Kuitenkin ennen pimeän tuloa, ehdimme nähdä, että Alpeilla korkealla on satanut jo ihanan reilusti lunta. Ajoimme jonkin matkaa vielä pimeällä.

Jäimme sitten yöksi Rennwegeniin CampingRamsbacheriin. Tämä on jo reilusti yli kilometrin korkeudessa. Yöksi lupaa jopa pakkasen puolelle. Huh, huh. Ei enää heinäsirkat siritä eikä hepokatit hypi, eikä palmut huoju pihalla. Niitä on jo ikävä.

Sunnuntai 13.10.2013 - 24päivä

- Aamulla viiden aikaan heräsimme, kun mökkiautossa tuntui vähän viileältä. Ei kuitenkaan peiton alla ollut kylmä. Ulkona oli nollassa ja sisällä kahdeksan vain lämmintä. Laitettiin lämmitys päälle ja jatkettiin unia.

Jotenkin tuntui haikealta herätä viimeiseen aamuun, tämän mukavan reissun. Ainut asia mikä sai iloitsemaan oli, kun katsoi ulos ikkunasta, aurinko paistoi ja lumiset Alpit sinistä taivasta vasten näyttivät niin kovin kauniilta. Minusta Alpit ovat juuri kauniimmat, kun niiden huippuja peittää valkoinen lumipeite. Tuo kaunis näky himmensi sitä todellisuutta, että enää ei olla palmun alla lämmössä vaan ulkona on maa vähän kuurassa, lumiraja on aika lähellä ja ulkona ei ole lämmin. On laitettava pois kesävaatteet ja kaivettava päälle lämpimämpää.

Niin jatkoimme sitten aamupuuhien jälkeen matkaa. Pian meille selvisi, että muori ei ollut meille palturia edellisenä iltana puhunut, tien vieressä oli lumivalleja aurauksen jäljiltä ja lunta aivan tien vieressä, vaikka ei oltu kuin noin puolentoista kilometrin korkeudessa. Onneksi ei lähdetty uutta pienempää tietä Italian kautta kulkemaan. Näytti, että tuulikin oli ollut melkoinen, kun monin paikoin tien varressa oli puita kaatunut. Osa latvuksista oli ylettynyt aivan moottoritielle. Puissa oli vielä vihreitä lehtiä ja maassa lunta, omituista. Kahtena aiempana syksynä ei lumi ole ollut näin aikaisin Alpeilla. Liikenne jo Itävallassa tuntuu kotoisen mukavalta, ei tarvitse olla matkalla yksin. Itävalta on muutenkin hyvin kotoinen maa meille.

Dieseli moottoritien varrella olisi maksanut 1.57€, todella kallista. Niin kurvasimme Bischofshofeniin tankkaamaan ja siellä hinta oli 1.32€.

Kaksi pitkää tunnelia ja niin olimme kotona Saksassa. Lunta ei näkynyt kuin korkeilla vuorilla. Olemme monet kerrat ajaneet mukavan näköisen pienen kylän ohi, jossa on kirkko kivan näköisesti mäen päällä ja olen ajatellut, että tuolla pitäisi käydä. On vain aina aiemmin muka niin kiire ollut. Nyt vietimme lomamme viimeisiä tunteja ja meillä ei ollut kiire mihinkään.

Poikkesimme moottoritieltä Angerin kylään. Heti tuli hevonen kärryineen vastaan, herrasväki oli sunnuntaiajelulla. Jätimme mökkiauton parkkipaikalle ja teimme kylällä kävelykierroksen. Kylä näytti siistiltä, niin kuin Saksassa yleensä onkin. Poikkesimme katsomassa kirkkomaata ja kirkkoa sisältä, oli ihan tavallinen kirkko. Kylän keskustassa oli palmukin, joka sai minut hyvin iloiseksi.

Syksy on tullut etelä-Saksaan, lehtipuut ovat osittain ruskassa. Isännät tekivät heinää, joten onneksi ei vielä talvi olekaan. Ilma oli lämmin, ainakin 15 astetta. Taas tuli se jännä rakas tunne tätä uutta kotimaatamme kohtaan, tänne kuulun ja tänne on mukava tulla - olemme kotona.

Pidimme ruokatauon Chiemsee-järven rannalla näköalapaikalla. Järvellä oli purjehduskilpailut meneillään. Kissoilla oli rannan lokeissa, joutsenissa, nokikanoissa ja sorsissa mieluisaa katsomista. Matkaa oli jatkettava, kun mökkiautossa alkoi olla liian kuumaa, matkaa kotiin. Auton mittari näyttää, että ulkona on 18,4 astetta lämmintä, mikä tuntuu mukavalta.

Kotona oli sisällä vain 11 ja ulkona 13 lämmintä. Ei muuta kuin lämmitys oli laitettava päälle ja takka tuleen ja odotettava, että kylmät seinät ja lattiat lämpiävät. Mukava oli kotiin tulla, vaikka niin mukava olisi ollut reissuakin jatkaa. Mielessä on paljon uusia rikkaita kokemuksia ja muistoja. 
Kiitos niistä ja kiitokset meille toisillemme, olemme olleet sitä parasta matkaseuraa matkallamme!

Kuvasta klikkaamalla pääsee tämän reissun viimeiseen valokuvaelokuvaan!

Soleil

11.OSA - LOMAMME 20.9-13.10.2013

Perjantai 11.10.2013 - 22päivä

Aamulla heräsin Kisujen aamuleikkeihin viiden maissa ja kohta alkoi satamaan, sade onneksi kesti vain tunnin. Kun sitten makoilun jälkeen avasin silmäni ja katsoin ketä kaikia on sängyssämme, :) kaikki kolme cooniahan ne olivat eli ahdastahan siinä on 140cm pääpäästä leveässä sängyssä, kun kotona on 180cm leveä. Jalkopään ikkunalla makasi Jätkä aivan selällään ja katseli taivaalle, ilmeisesti lokkeja, kun niiden raakuminen kuului. Mieleeni tuli näystä, rento ja onnellinen lomalainen, karavaanari. Aloin nousemaan ylös, että haen kameran, ikuistaakseni tämän mukavan hetken mutta Jätkä ehti nousemaan ensin. Aamu valkeni ihanan aurinkoisena.

Aamupalaa syödessä kuului ulkoa kova kissan itku ja niinhän siellä ystävämme olikin oven takana odottamassa (vas.ylh.kuva otettu peilin kautta) ja meidän porukassa tuli vipinää. Aurinko paistoi ja lämmin päivä oli tulossa. Olisi voinut jäädä kyllä lomailemaan. Mukavia lomahetkiä jäi täältäkin muistoksi.

Menimme ruokakauppaan täydentämään ruokavarastoja ja kävimme pienessä ostoskeskuksessa. Matka jatkui ja päätimme ajaa Zadarin kaupungin keskustaan.

Mökkiautomme saimme keskustan isohkolle parkkipaikalle, jossa oli toinenkin saksalainen asuntoauto.

Kaupunki näytti erilaiselta, vähän epäsiistiltäkin. Onneksi ei satanut.

Kävimme suuressa ostoskeskuksessa jossa oli vanhempi puoli, jossa kauppoja tyhjillään, ja uusi nykyaikainen kauppakeskus.

Tuli kaupunki pintapuolisesti nähtyä, mihin olimme jo pari päivää aikaisemmin aikoneet tulla. Onneksi jäimme rauhalliselle ja mukavalle paikalle merenrannalle löhöämään. Pian Zadarin jälkeen poikettiin reilun kymmenen kilometrin pätkä moottoritiellä, ohitsemme ajo ruotsalainen karavaanari.

Taas merenrannalla jatkoimme rantatietä pitkin. Maisema alkoi muuttua karummaksi, merellä näkyi hyvin kivistä saaristoa. Tiellä ei tullut vastaan kuin muutama auto ja karavaanari. Tie oli todella hyvä kuntoista. Pysähtelimme usein, pysähdyspaikkoja rantatiellä on runsaasti.

No, kuinkas nyt muutenkaan, alkoi satelemaan. Sataa sataa ropisee,..

Täytyy kuvia räpsiä mökkiautosta ikkunasta sateen takia.

Rantatiellä ajaminen on hidasta vesisateella vaikka olikin hyväkuntoinen tie. On kyliä usein, jonkinverran tietöitä ja kun tie kurvailee meren rantoja, keskivauhti varmaan jäi alle kuudenkymmenen. Vain harvoin sai ajaa yhdeksääkymppiä. Päivä meni mutkien ja hitaan ajamisen johdosta silti aivan liian nopeaa hyvässä seurassa nauttien.

Oikealla Krk:n saari, jossa paljon muistoja 13 vuoden takaa.

Meillä oli tarkoitus ajaa tänään Sloveniaan asti. Viiden jälkeen ajoimme sitten leirintäaluelle, Campingplatz SELCE. Vettä tuli taivaasta kaatamalla ja pian taas sadekuuro oli ohi ja sain kuvata tämän sateenkaaren.

Voi ihanuus, mitä pian huomasimmekaan, täällä samalla leirintäalueella olimme 13 vuotta sitten ja ihan sattumalta. Alueesta muistan, että se oli rinteessä. Pitkä laatoitettu ranta ja rannan hienot betoniaitaukset näyttivät heti tutuilta. Olimme siis Selcen pienessä kaupungissa. Kumpikaan ei meistä muistanut paikkaa ja se jäi matkapäiväkirjasta tarkistamatta, ennen lähtöä. Taivaallista, täällä on muistoja siitä mukavasta reissusta, jonka otin seinältämme kuvasta mukaan, vaikka kuva olikin Krk-saarelta ja mitä aina kannan sisälläni suurina aarteina. Huh, nyt on muistojen helminauha saatu kiinni. Muistimme, että täältä on lyhyt matka kaupungille rantakatua pitkin. Niin suuntasimme auringon laskiessa, sateenkaaren alla vesisateessa kaupungille, pikaisesti käymään.

Seuraavat kuvat on otettu, kun oli jo melkein pimeää, asetuksella hämärässä ilman jalustaa. Kaupat olivat jo menneet kiinni, ilmeisesti kuudelta ja muutenkin vain muutama ihminen oli liikkeellä. Kukapa nyt vesisateessa? Vettä alkoi satamaan aina vain kovemmin eli pienen kaupunkimutkan jälkeen päätimme palata mökkiautolle.

En voi muuta sanoa kun, että horiskot karavaanarit ovat liikenteessä. Vai onko se loma ollutkin onnistunut, kun päivät ja ajankulu on aivan mennyt sekaisin. Lähetin tekstiviestiä ja huomaan, että tänään on 11. päivä ja muistan 13. päivä meidän pitää olla jo kotona. Huutelen miehelle, että mikä päivä tänään on, torstai, hänenkin mielestä. Pian meille selviää karu totuus, että ei tänään olekaan torstai vaan perjantai eli pahus meiltä on viety yksi lomapäivä pois. Tähän matkapäiväkirjaan olen kirjoittanut tälle viikolle kaksi päivää tiistaita eli keskiviikko meiltä on jäänytkin kokonaan elämättä, varastettu. ;) :) :)

Viimeinen ilta tällä reisulla Kroatiassa.

Kuulimme tomeralta ja puheliaalta saksalaiselta muorilta, että etelä-Saksassa sataa räntää ja Zugspitzella on 60cm lunta. Häntä huoletti Alppien ylitys ja kyseli mistä me menemme kotiin. Meillähän ei säästä ollut mitään tietoa, kun emme ole netissäkään olleet maanantaiaamun jälkeen, eikä ole mökkiautossa töllöä. Se ettei ole mökkiautossa TV:tä oli tätä muoria kovasti ihmetyttänyt. Niin saksalaisilla kyllä lähes kaikilla on sateliittiantennit autojen katolla ja kun parkkiin jäävät, pian katolla antennihärveli pyörii. Tämä muori oli nuorekas, hänellä oli liikkuva nettiyhteyskin lomalla. Ihana olla lomalla ilman nettiä ja töllötintä, varsinaista lomaa. Meillä on ollut tarkoitus ajaa Alpit yli aivan uutta tietä meille, mutta säätilanteen takia taidamme ajaakin samaa moottoritietä Itävallan läpi kuin tulimmekin. Se on turvallinen reitti kesärenkailla ja kun nyt on vielä yksi päivä vähemmän ajella kotin.

Sataa, sataa ropisee,.. 

On mukavaa musiikkia jo korville, viimeisenä tämän reissun iltana Kroatiassa meille kaikille suomalaisille karavaanareille. Kolme viikkoa sitten lähdimme kotoa matkaan. Ihana on ollut tulla kohtaamaan maa 13 vuoden jälkeen ja kohdata ne muistot ja kerätä mukaan roppakaupalla lisää ihania uusia muistoja. On kohdattu Kroatian monet kasvot, sisämaan, maalaismaisemat, luonnon ihmeet, rannikkoa, meri, historiallisia kaupunkeja,.. vaihteleva luonto. Kiitos niistä!

Ps.Jatkuu,..

Soleil