keskiviikko 28. tammikuuta 2015

28.1.2015 NELJÄ VUOTTA UUDESSA KOTIMAASSA!

Onnistuminen tarkoittaa sitä, että täytät omat
unelmasi, laulat omia laulujasi, tanssit omia
tanssejasi, luot asioita omalla sydämelläsi ja
nautit täysin siitä matkasta, ja luotat siihen,
että tapahtuipa mitä tahansa, se on OK.
-Elana Lindquist-

Mietin hetken mitä kuvia haluan katsella tänään yhtenä elämäni helminauhan tärkeänä päivänä. Nämä kolme valokuvaelokuvaani halusin tänään katsoa. Nimittäin tänään on neljävuotis synttäripäivä, täällä Saksassa asumisemme.


Tämä valokuvaelokuva löytyy tästä jutusta.


Pieni juttu löytyy täältä.


Tämän valokuvaelokuvan kuvat ovat huonolaatuisia, kun on kuvat tallennettu pienellä resoluutiolla. Tässä juttua enemmän tuosta päivästä.


Kerää hetkiä, 
 älä tavaroita.

Kyynelteni läpi on kyllä hankala kirjoittaa, kun noita katselee ja elää tunteella nuo tallustelut läpi. Tämä ei ole ollut enää vain unelmiani ja haaveitani, vaan elettyä kotoista elämää. Tätä maata, uutta kotimaatani, ei voi olla rakastamatta, kun ajattelen mitä uusia elämyksiä olen saanut elää ja kokea. Puhumattakaan tämän maan nähdyistä luonnon kauneuksista ja Alpeista.


Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta oli se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri. 
-Eino Leino-

 Näin minä kirjoittelin jotakin vuosi sitten ja näin kaksi vuotta sitten. Ei tuohon ole paljoa lisättävää. Enemmän vaan olen tuntenut kiitollisuutta, onnellisuutta, positiivisuutta ja tyytyväisyyttä tähän elämään. En turhaa haveillut ja unelmoinut toisenlaisesta elämästä. Tuntuu niin ihmeelliseltä, että siitä pikku tytön unelmasta on tullut totta ja vieläkin vuosien jälkeen tuota ihmettelen eikä tuota varmasti lakkaa koskaan ihmettelemästä. Joka kerta näinä uuden elämänjakson synttäripäivinä olen halunnut kuunnella tätä laulua. :)

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus,..





Muistelen jotakin muutoksen ajasta ja alku hetkistä:


Ei onni tule köyhyydestä tai rikkaudesta,
ei maailman antamista aineksista.
Se tulee meistä sisältä, hiljaa hymyillen,
suukottaa poskelle ja kuiskaa korvaan,
- Sinä olet minun valittuni.


Olemme onnekkaita Mieheni kanssa, että puolisoina on juuri toisemme. :) 
No, jos kirjoittaisin tähän yksikössä, niin Mieheni käskisi asian korjata, niin hän usein teettää, kun kirjoitan minä muodossa. Onnekkaita siitä, että meillä on ollut jo lapsena saman suuntaisia haaveita. Haave ulkomailla asumisesta eli kummankin mielissä jo ennen yhteistä elämäämme. Tuo on ollut suuri onnemme ja yhteinen rikkautemme. Eihän siitä olisi tullut mitään, jos vain minä olisin haaveillut ulkomailla asumisesta, meillä se oli yhteistä haavetta, eikä vain minun puheliaan unelmista höpöttämistä. Aina vaan lomareissuillamme tuo haave voimistui.


Unelmat yhdessä haaveillaan.
Toiveet yhdessä toteutetaan.
Ilot yhdessä eletään.
Surut yhdessä jaetaan.
Tästä on hyvä arkea jatkaa,
taivaltaa yhteistä elämänmatkaa.

Niin se uskomaton satumaiselta tuntuva päivä koitti marraskuussa 2010 ja siitä alkoi sitten muutoksen hetket ja kiireet. Oli monta pientä ja suurta asiaa ja urakkaa tehtävänä, että olin valmis lähtöön 28.1.2011. Se hetki, kun painoin tuon elämän jakson rakkaiman oven kiinni, sisään jäi tavaramme pakattuna, olikin helppo hetki. Koti ei ollut enää siinä. Se oli jo jossain muualla, mielessäni ja sisälläni tunteena. Kun sitten välilaskun jälkeen nousi lentokone ja katselin ikkunasta taakse jäävää Suomea ja Helsinkiä. 


On aika hiljaa kiittää
ja kättä puristaa.
Nyt meidät yhteen liittää 
vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, 
jälki unelmiin.
Teille laulamme nyt: Näkemiin!

-Anna-Mari Kaskinen -


Oli mielessä vähän haikeutta ja ne Rakkaimmat jäivät kauemmaksi. Takanapäin oli nyt tuo mukava eletty elämänjakso, mutta mielen valtasi suuri riemu uudesta tulevasta, siitä pitkään haaveilusta. Olin hyvin avoimin mielin ja ennakkoluulottomana astumassa tähän uuteen ja odotetuun aikaan. Minulla oli vatsassa myös paljon perhosia. Oli tunne kuin olisin ollut matkalla maailman ihanimmille treffeille, enkä tuossa tuntessa saanut pettyä. Mehän olimme olleet Mieheni kanssa kolme viikkoa erossa, kun hän saapui jo aiemmin uuteen kotimaahamme.


Kauas oli lennettävä 
Paljon oli unohdettava 
Hullun lailla oli tanssittava. 
-Tommy Tabermann-

 Nukahdin lentokoneessa, otin niin rennosti vastaan nämä elämän suuret muutoksen hetket. Koneen lähestyessä Müncheniä oli auringon laskun aika ja taivas selkeä. En ollut koskaan aiemmin nähnyt Alppeja lumisina, jo se lumosi minut. Lisäksi silloin ilta-aurinko oli värjännyt ne loistamaan punaisina. Korkeuksista katsellen, ne näyttivät paratiisimaisen kauniilta. Saksan Alpitkin toivottivat meidät tervetulleeksi uuteen kotimaahan uskomattomalla kauneudellaan. Oli mukava tulla tuon kauneuden luo, kiitos!


Lennä, lennä hetken tulinen lintu.
Tee pesä pilvien väliin.
Sitä se onni on,
ettei hetkeen katso taakseen, eikä eteen.
-Tommy Tabermann-

Kun selvisin lentokoneesta yhden kissan kanssa ulos ja luokseni tuotiin ruumasta kaksi karvaista matkalaista. Isossa kuljetuskärryssä oli matkalaukut sekä lisäksi kolmen Kissan kuljetusboksit ja laukku. Tuosta ei ole kuvaa muistona, mikä vähän harmittaa. Pyyhälsin kärryn kanssa porteista ulos lentokentän aulaan kiireellä Miestäni vastaan. Olin heti aivan otettu Mieheni vastaanotosta, eikä se jäänyt tuohon, yllätyksiä sateli lisää. Saavuin oikeasti maailman ihanimmille treffeille. Me olimme uudessa kotimaassa ja meidän kummankin pitkäaikainen haave oli toteutunut, se tuntui suurenmoiselta ja sai meidät loistamaan aivan uudella tavalla toisillemmekin. Tuon päivän varmasti muistamme loppuelämämme. Siitä alkoi mukavasti uusi elämän jakso. Kiitos tuosta! :)


On matkalla maailmaan
kaks tutkimusmatkaajaa
ja kumpikin karttoina on nyt toisilleen
ei kaikkea kuitenkaan
saa kerralla paljastaa
on oltava kartoilla tie myös salaiseen.
-Marika-

Ja kun saavuin saksalaiseen vanhaankaupunkiin ja astuin autosta ulos minulla oli tunne, että kotiin tulin. Kotiin ja paikkaan mistä olin elämäni haaveillut. Ja ensimmäistä kertaa elämässä meillä on molemmilla ollut näinä neljänä vuotena hyvin vahva tunne, että olemme nyt kotona. Hieno matka on saatu kulkea.


Sydämesi on siellä 
missä on aarteesi 
ja sinun on löydettävä se, 
jotta kaikella sillä 
minkä olet oppinut matkallasi 
olisi tarkoituksensa.
 - Paulo Coelho-

KIITOS, tästä neljännestäkin vuodesta!
Kiitos Mieheni! Kiitos Saksa, täällä on hyvä elää ja asua! Kiitos Me, että otimme vastaan tarjotun mahdollisuuden! Kiitos kaikki, kaikista uusista kokemuksista ja elämyksistä mitä tämä elämän muutos on mukanaan paljon tuonut! Kiitos!

ONNELLINEN JA KIITOLLINEN KAIKESTA!

Tänä elämän heminauhan tärkeänä päivänä. 

Soleil


Ps. Teille jotka odottavat jatkoa Espanjan reissusta. Olen ollut kuumeessa vielä eilen ja hyvin flunssainen. Tämä on jo yli viikon kestänyt. Olen suihkuttanut yrttiruiskeita nieluun ja sieraimiin, laittanut valkoista tiikeribalsamia kaulalle ja rinnalle, juonut yrttijuomaa, tyhjentänyt erään jos toisenkin yrttikaramellipussukan ja syönyt särkylääkkeitä. Pää on tuntunut räjähtävän, mikään ei ole maistunut miltään, eikä mikään haissut millekään ja kuulokin on alentunut. Eilen alkoi jo vähän nuo aistit palautumaan. Kunnossa en ole vieläkään, mutta jo paljon paremmassa hapessa. Eli tuo lomajuttu on saanut odottaa, mutta jatkuu pikkuhiljaa vielä useammalla osalla. :)


tiistai 20. tammikuuta 2015

2.osa: JOULULOMA 13.12.-6.1.2015 ESPANJASSA, PENISCOLA

Päivät, 17-20.12.2014


-Ke, 17.12.2014:
Aamupalan ja -puuhastelujemme jälkeen matkamme jatkui lämpimämpään päin, vaikka olihan Cambrilsissakin ollut yölläkin reilut kymmenen lämmintä. Eilen kävelyllämme Tarragonassa oli mukavan kesäistä, parikymmentä lämmintä. Aurinko helli kuitenkin enemmän paisteellaan ja lämmöllä meitä nyt, oli kuin Suomen kesä, mutta olimme kuitenkin joululomalla. Tämähän kyllä sopi meille oikein hyvin.


Tässä Rio Ebro -joki, joka on 910 kilometrin pituudeltaan Espanjan toiseksi pisin joki.



Navigaattori neuvoi meitä oikaisemaan pellon poikki aluksi leirintäalueelle sekä lisänä kaupungissa olevien tietöistä johtuvien mutkien kautta pääsimme viimein mökkiautolla Peñíscolan pitkälle ja mukavan näköiselle rantakadulle.


Etenimme etelään päin vain reilut sata kilometriä. Tähän kohteeseen oli ajatuksena jo tutustua vuosi aiemmin, mutta se silloin jäi, kun täällä satoi vettä.


Menimme rannan tuntumassa olevalle Camping Edeniin.


Ihan mukava alue, mutta nuo uima-altaat eivät olleet nyt talvella käytössä.


Näkymä mökkiautomme edestä.


Illan pimetessä kävimme pyöräilemässä kaupungilla ja muutama kilometri toisella suunnalla.


-To,18.12.2014:
Tämä oli reissumme yksi ihanimmista päivistä, niitä oli kyllä useita. Tässä Peñíscolan keskiaikaisesti rakennetussa vanhassa kaupungissa on 27 kapeaa katua ja 510 asuntoa ja vesi ympäröi kaupunkia. Tämä on yksi maakunnan suosituimmista lomakaupungeista. Kaupungin yksi tärkeimmistä nähtävyksistä on Peniscola Castle - linna. Se kohoaa vanhassakaupungin kallioilla 64 metrin korkeuteen merenpinnasta katsottuna. Näkymät lähiympäristöön linnan muureilta olivat hienot ja lisäksi meillä oli onnea, kun aurinko paistoi. Näiltä sivuilta löytyy kaupungin historiasta enemmän.

Istuimme rannalla ja huomasin suuren lokkiparven. Halusin saada niistä lähempää kuvia ja niin lähdin hiiviskelemään niitä kohti. Rannalta toisesta suuntaa tuli kaksi ihmistä koiransa kanssa. He laittoivat koiransa istumaan paikoilleen ja lähtivät juoksemaan lokkiparvea kohti. Lokit lähtivät lentoon ja niiden siipien havina oli suuri ja minusta tuntui, että se parvi tulee päälleni, mutta ne kaartoivat edestäni merelle. Ilmeisesti tässä koulutettiin koiraa, kun koira istui vain kiltisti paikallaan ja liikkui vasta kun omistajat antoivat luvan.

Kiireetöntä nauttimista kaduista, maisemista, auringon paistamisesta ja toisistamme, välillä istuskellen tänä hienona päivänä. Kaikki ilman ruuhkia ja väen paljoutta. Niin, ikävä tulee Espanjaan ja tätäkin päivään näissä sävelissä, Espanja unelma, katsellessa näitä kuvia. :)


18.12.2914:PENISCOLA

   


-Pe, 19.12.2014: Lähdimme pyöräilemään pohjoiseen päin.


Täällä on erittäin hyvä pyöräillä, kävellä ja juosta, kun on reilu seitsemän kilometriä tällaista hyvää palmuväylää ja meri siinä vieressä. Täälläkin oli tyhjillään paljon mukavan näköisiä lomahuoneistoja rannan tuntumassa.



Rannat, nurmikot ja istutukset hyvin hoidettuja, kaunista oli aurinkorannikolla.



Benicarlón aallonmurtajalla istuimme pitkää ihmettelemässä tätä mukavaa elämää.
Katselimme myös ranskalaismiesten kalastustouhuja. Miehet olivat liikeellä mönkijöillä.



Taustalla Benicarlón kaupunki, joka oli tavallisen näköinen kaupunki.



Auringon laskun aikaan menimme kävelemään rannalle.



Vesi tuntui varpaissa aluksi vähän kylmältä, mutta pian uimakelpoiselta. Rannalla hietikolla, kun aallot menee jalkojen yli on aina niin mukava kävellä.



-La, 20.12.2014:  Lähdimme taas pyöräilemään, mutta tänään etelää kohti.


Joulupukkihan se tonttunsa kanssa pian vastaan pyöräili, vaikka on 20. päivä. No, Saksassahan se Pukki kävi jo 6.12 eli joulupukilla on eri maissa omat käyntipäivänsä. ;)



Pieni joukko lokkeja rannalla.



Ajelimme ensin ajotietä.



Tässä olemme Parque Natural de la Sierra de Irta luonnonpuiston alueella. Tällä aluella on rantaviivaa noin 15 kilometriä. On mm. kanjoneita, joista pisin on kuuden kilometrin pituinen, luolia ja meressä riuttoja. Alueen korkein vuori on Campanilles 572 metrillä. Kasvillisuus on pensaikkoa ja täältä löytyy monia keittiöissämme käytettyjä yrttejä. Mukavaa ulkoilu- ja retkeilyaluetta tämäkin.


Oli mukavan lämmintä ja mukavat maisemat ympärillämme.



Meillä oli aikomus pyöräillä Alcossebre kaupunkiin asti. Matkaa olisi leirintäalueelta tullut parikymmentä kilometriä ja mukavahan tästä olisi ollut matkaa jatkaa, mutta Mieheni pyörään tuli ongelma. Pyörän ketjun yksi lenkki oli puoliksi poikki ja ketju oli vain toisen puolen varassa ja polkiessa se lonksui. Oli parempi kääntyä, vaikka tuo kyllä vähän harmittikin. Toisella kertaa sitten.



Torre Badun Castellon juurella söimme omenat.



Polte ja kiinnostus jäi ympärillä kumpuileviin vuoriin, että niille pitää päästä jollain reissulla vaeltamaan.



Palatessa pyöräilimme rantareittiä.




Pieniä ystäviä tien tukkona pyöräilijöille.




Usein pysähdyimme istumaan ja nauttimaan tästä "talvesta".





Peñíscolan rantakatua.



Illalla saimme vieraita mökkiauton markiisin alle. Mukava oli jutella. Jonka jälkeen pakkasimme tavaramme takataliin.
Karvaiset karavaanari nauttivat mökkiautossa joulun tunnelmasta. He ihastellen katsoivat punaisia valoja.
Kiitos näistäkin päivistä!


Soleil

Ps. Terveisiä sinne Camping Edeniin teille suomalaisille talvehtijoille. Toivon, että aurinko paistaa siellä paljon ja saatte nauttia sen ihmeellisestä talvilämmöstä. :)

lauantai 17. tammikuuta 2015

FACEBOOKISSA!

Uusi vuosi ja uudet kujeet. ;)


Meillä, suomalaisilla karavaanareilla maailmalla, ei ole edes henkilökohtaisia naamakirjasivuja, mutta nyt ne on sitten meidän reissuille tehty. :)
Suomalaiset Karavaanarit Maailmalla kurvailemassa ja naamakirjassa, FACEBOOKISSA.

Soleil

Ps. Espanjan lomakuvia käyn joka välissä läpi eli homma etenee pikkuhiljaa.
Ihanaa tammikuuta jokaiselle! :)


tiistai 13. tammikuuta 2015

1.osa: JOULULOMA 13.12.-6.1.2015 ESPANJASSA, CAMBRILS & TARRAGONA

Päivät, 13-16.12.2014

-La, 13.12.2014: Kauan odotetulle Joululomalle pääsimme lähtemään heti aamusta. Tämä lähtöpäivä oli jo heti päätetty tammikuussa palattuamme edelliseltä joululomalta kotiin. Olimme nyt kaksi viikkoa aiemmin olleet lomalla Italiassa joten kotona vietetyt kaksi viikkoa olivat olleet hyvin kiireistä aikaa. Täytyihän mökkiautoon jouluinen suursiivouskin tehdä, kotiin se jäi tekemättä.


Niin oli pienen uurastuksen jälkeen karavaanareilla auto pakattuna ja mukavan jouluisana. Pysähdyimme kotimäen päällä ja minä kävin vielä räpsimässä tuon kuvan mukavasta kotimaisemasta. Siihen se jäi kiirekin. Lähdimme siitä sitten nauttien matkaan. Tuo tunne on mahtava aina, kun reissuun lähdemme ja nyt kun vielä oli pisimmästä reissusta kyse tämän neljän vuoden aikana. :)


Päätimme ajaa tällä kertaa Ranskan kautta, että tulee menomatkalle vähän ajamattomallakin tiellä ajamista. Merkitsemme aina karttakirjaan ajoreitit ja yöpymispaikat.


Välillä paistoi vähän aurinkokin vastaan tuulilasista, mutta enimmäkseen ilma oli pilvinen ja maisemat aika latteat.


Emme juurikaan suunnittele tarkkaan mihin yöksi jäämme, se menee aina fiiliksen mukaan milloin aletaan yöpaikkaa katsomaan. Ajelimme jonkun aikaa pimeässä.



Aire de Camping Car Montelimar        


-Su, 14.12.2014: Heräsimme rauhallisen yön jälkeen muutaman hollantilaisen ja raskalaisen karavaanarin kanssa tällä matkaparkilla.


Kuvia Montelimarin kaupungista.






Matka jatkui ohi nähtävyyksien Espanjan lämpöön.



Kissat saavat usein ihailijoita ikkunan taakse, tällä kertaa ranskalaisia koululaisia.


Moottoritiellä maksaminen on helppoa ja nopeaa. Kortti vain sisään, eikä se kysele edes tunnuslukuja. Tässä linkit Ranskan maksullisista- ja maksuttomista moottoriteistä.


Alkaa taivas seljetä ja näyttämään tutulta, kun lähestymme Espanjaa.



Aurinkoinen ja kesäinen Espanja!



Tähän aikaan vuodesta ei ole kuin pieni osa leirintäalueista auki. Pysähdymme Cambrilsin pienehköön rantakaupunkiin ja menemme auki olevalle leirintäalueelle, Camping La Llosaan.



 Tästä suorinta tietä ajelimme. Emme tällä kerralla ajaneet Barcelonan rantakatua.


Meri näkyi vähän mökkiautomme eteen. 


- Ma,15.12.2014: Säätiedotuksen mukaan sunnuntain piti olla sadepäivän, mutta se olikin maanantaina. Lähdemme kuitenkin sateen vähän hellittäessä sateenvarjojen kanssa kävelylle reilun kolmenkymmenen tuhannen asukkaan Cambrilsiin.


Saman huomion teimme nytkin kuin vuotta aiemmin, että espanjalaiset kaupungit ovat siistimpiä ja nähtävyyspaikat paremmin hoidettuja, kuin italialaiset. Tämä tuli todistetuksi koko reissulla.



Nauratti, että olemme taas ruskaretkellä, kun monin paikoin puut oli nyt ruskassa.


Kaupunki oli hyvin hiljainen, vain muutamia ihmisiä liikkeellä meidän lisäksi.









Kun pääsimme rantaan, sade oli jo lakannut.





Näille roomalaisille raunioille emme päässeet.




Rantakadulla oli paljon tyhjillään olevia lomahuoneistoja. Espanjalaiset itsekin haluavat kesälomalla merenrannalle.



Leirintäalueelle rannanpuolelta sisälle menoportti.


Ti, 16,12.2014: Sade oli loppunut ja aurinko paistoi.  


Tässä leirintäalueelta pari kuvaa lisää. Paikka oli siisti, mutta huoltotilat vanhat.


Tarragona on etelä-Kataloonialainen kaupunki, jonka historia ulottuu Rooman vallan ajalle. Tuolloin kaupunki oli yksi roomanvallan merkittävimmistä kaupungeista Rooman jälkeen. Siksipä kaupungin arkeologiset kohteet ovat Unescon maailmanperintöluettelossa. Kaupungin satama on yksi maan tärkeimmistä.

Tästä päivän kaupunkikierroksesta valokuvaelokuva. Tuohon en laittanut kuvia katedraalista, ne ansaitsevat erilliset kuvat. Menimme Cambrilista Tarragonan kaupunkiin noin 20 kilometrin matkan bussilla ja palasimme junalla. Hintaa tälle tuli yhteensä vajaat 6 euroa/hlö. Kaupungilla oli pienet joulumarkkinat ja tavalliset markkinat. Tutustuttiin museoon, missä ei sisällä saanut kuvata. Tallusteltiin uuden ja vanhan kaupungin kaduilla ja raunioilla.

Muutama olennaisinta käyntipaikkaa TarragonassaCathedral, Model of Roman Tarraco, Roman Amphitheatre Building, Praetorium and Roman Circus, Balcó del Mediterrani, tuli nähtyä.

Balcó del Mediterrani - Parveke Välimerellä on 40 metrin korkeudessa Rambla Nova -kadun päässä ja sen vihreän kaiteen koskettelun sanotaan tuovan onnea ja minähän koskettelin sitä kovasti. Pian tuon jälkeen sain olkapäälleni pulun paskat, joten se siitä onnesta. :)




Tämä on suuri kirkko, luostari ja museo, Cathedral Santa Maria.


Tarragonan katedraali on sekoitus romaanista ja goottilaista tyyliä.




 



Tässä kuva vain muutamasta kirkossa olevasta alttarista.










Saimme kartan jossa oli kulkureitti. Huoneita oli aika monta täällä.
























Sisäpihaa reunusti holvikaarikäytävät.










Välillä reitti meni museoon.














Tämä kokonaisuus oli upea ja ehdottomasti kannatti tutustua.


Me ei olla suurien kaupunkien ihmisiä, mutta aikanaan pitää kyllä upeaan Barceloonaankin tutustua eikä vaan ohi ajaa, mutta tykkäämme kovasti tällaisista pienistä vanhoista kaupungeista. Tämä oli yksi hienoista joululoman kaupunkipäivistä.

Aivan tunsin roomalaisen sirkusareenan raunioilla kuinka hevoset kilpaa kärryineen juoksivat ja aistin tunnelman, kun 30 tuhatta ihmistä huusi villisti ympärillä. Kävimme huoneessa missä hevosia aikoinaan 1. vuosisadalla pidettiin ja kävelimme käytävää mistä hevoset kilpailuarenalle menivät, lopsuttelivat.

Hienoja alkuloman päiviä ja matka vaan jatkuu. :)

Soleil