23.10-8.11.2015: SYYSLOMA, 4-osa, RANSKAN RIVIERALLA

Antibesissa, Villeneuve-Loubetissa, Biotissa, Nizzassa ja merenrannalla.

31.10.2015:

Heräsimme aurinkoiseen ja viimeiseen aamuun Camping Romalla sillä leirintäalue oli viimeistä päivää auki tänä vuonna. Matkaa oli jatkettava ja olihan se kyllä aikakin jatkaa eteenpäin. Leirintäalueen kissa tuli sanomaan meille hyvästejä ja toivottamaan turvallista matkaa.

Karavaanarille tärkeät kapistukset, mökkiauton likavesien ja wc:n tyhjennyspaikka oli Mieheni mielestä täällä erittäin hyvä. Näitä on matkalla nimittäin nähnyt aika monenlaisia. Tästä huippu hyvästä, kävin ihan asiastatehden sitten räpsäisemässä kuvan. 

Kävimme Ventimigliassa vielä kaupassa ja tuon jälkeen kurvasimme moottoritielle. Aivan meille uusille teille ja maisemille päin lähdimme.

Karavaanari-Kissojen ja mökkiautomme oli valloitettava 19. maa ja teimme sitten pienen vauhtimutkan Monacossa. Ihan keskustaan emme ajaneet, kun arvelimme, että jos siellä on lauantairuuhkia. Ruuhkia ei ainakaan läntisessä Monacossa näkynyt. Vähän jäi harmittamaan, kun ei ajettu koko maata läpi.

Onnittelut Kissoillemme 19. maan valloituksesta, olette sankareita!

Monacosta kurvattiin Nizzan ohi menevälle moottoritielle.

Ja kun leiri oli saatu pystytettyä, tutkittu ikkunoista lähimaisemat ja kyylätty naapurit oli peseytymisen ja päivätirsojen vuoro. Loma jatkui leppoisasti.

Ajamista ei tänään paljoa tullut, vajaat 70 kilometriä, kun jo menimme Villeneuve-Loubet alueella olevalle Camping La Vieille Ferme. Tänne olimme jo kotona ajatelleet tulevamme.

1.11.2015:

Pyöräretkipäivä ja tätä olin niin odottanut, mutta pyöräily täälläkin oli niin minulle harmitus. Meri oli lumoava ja kovasti aaltoileva. Läiskytti sumuna vettä aivan autotielle.

Halusimme nähdä vajaan 76 tuhannen asukkaan Antibesin. Kaupunki on vanha kauppa-, sotilas- ja hallintokaupunki, jonka perustivat Marseillen asukkaat 300- tai 400-luvulla. Suuntasimme ensin satama-alueelle, Antibes Harbor, katselemaan veneitä. Pyörät jätimme tänne parkkiin.

Täälläkin oli isoja ja hienoja veneitä. Näkyipä jonkun veneen edessä Monacon kilvissä oleva auto. Kävimme aallonmurtajalla katsomassa, Bastion St-Jaumea, kahdeksan metriä korkeaa istuvaa miestä joka katselee merelle päin.

Sunnuntai-markkinat olivat jo loppumassa. Kävelimme kauniilla ranta-alueella.

Kuvia kaupungilta.

Täällä pikkukaupungissa oli kadulla istuvia kerjäläisiä enemmän kuin olen missään nähnyt vuosiin ja tämä vähän ihmetytti. Muistan nähneeni kerjäläisiä enemmän vain Pekingissä.

Emme ole mitenkään taiteen ystäviä tai emme tunne taidetta, mutta täällä olisimme haluneet käydä. Museo Picasso oli suljettu syyskuun lopussa. Picasso asui tässä vanhan historian omaavassa rakennuksessa joitakin vuosia 1940-luvulla ja tämä on ensimmäinen Picasso-museonsa.

Vielä kaupungilta palatessa istuimme ja katselimme veneitä sekä ranta-alueen elämää. Rannan tuntumaan oltiin avaamassa pientä tivolia.

Tässä meni kyllä oma kaista pyöräilijöille, mutta en kokenut pyöräilyä tässä turvalliseksi. Osa autoista ajoi huomattavaa ylinopeutta, mopot käytti pyöräkaistaa ja jopa henkilöautojen ohittamiseen, oikealta puolelta.

2.11.2015:

Hyppäsimme rauhallisen aamuhetken jälkeen bussiin. Hinta puolitoista euroa hengeltä suuntaansa. Bussilla meni aikaa lähemmäs tunti Nizzaan, kun se pysähteli lähes joka pysäkillä, mutta tuossa näki vähän seutua ja mikä tärkeintä, paikallista elämää.
Nizzassa asuu vajaat 350 tuhatta asukasta ja esikaupungit mukaan luettuna lähes miljoona ihmistä. Kaupunki on perustettu 300 eaa.

Nizzan sanotaan olevan tärkein matkailukohde Ranskan Rivieralla. Kaunis oli nähdä, Promenade des Anglaista noin seitsemän kilometriä pitkä puistomainen rantakatu palmuineen, jonka varrella on kaupungin hienoimmat hotellit. Rantakatu on kuin kaupungin olohuone jonne tullaan istuskelemaan, kävelemään ja hölkkäämään. Ja me näimme tämän vasta nyt paikan päältä.

Täältä löytyi sateenkaaren pää, jonka kerrotaan tuovan rauhaa ja onnea.

Kuvia Nizzan vanhastakaupungin kujilta Vieille Villestä ja Château-kukkulalta 90 metriä merenpinnan yläpuolelta. Tämä Linnavuori vesiputouksineen, muureineen, hautausmaineen ja raunioineen oli erittäin mukava päiväkävelypaikka. Eikä näkymissä itään vuorille, kaupunkiin ja länteen merelle ollut valittamista, niistä nautittiin. 

Niin palasimme täydessä bussissa mökkiautollemme. Tämä oli ihana päivä!

3.11.2015:

Sadepäivä, vaikka kuvat leirintäalueelta ovatkin aurinkoisia. Pienessä tihkusateessa, minä liikennettä peläten, lähdimme pyörillä kauppareissulle muutaman kilometrin päähän Nizzaan päin.

Olen jossakin jutussa maininnut mökkiauton edessä olevasta etuteltasta. Tuota asiaa jahkailimme varmaan pari vuotta millaisen hankimme. Pidettiin rumana pelkkiä markiisiin laitettavia sivuseiniä, erillisiä telttoja oli jos vaikka minkämallista. Meille tärkeitä asioita oli pystyttämisen helppous ja se, että teltta painaa vähän. Niin sitten edellisvuoden Joululomalle lähtiessä se päätös tehtiin, hankitiin Thulen Quickfit. Tämä pystytetään markiisin alle ja laitetaan siihen osittain kiinni. Ikkunat saa vetuketjulla auki tai seinän kokonaan pois eli käyttömahdollisuudet on monet. Koimme Dolomiitti-reissulla rankan vesi- ja raekuurosateen, etuteltan etulippa suojasi meidän romppeet katoksen alla ja ne eivät kastuneet vaikka etuseinä ei ollut paikalla. Tuon etuteltan ansiosta voimme nyt istuskella teltassa sateisellakin säällä, kun muuten markiisin alla se ei onnistuisi, siinä kastuu. Teltta myös suojaa tuulelta, siltä pieneltäkin tuulenvireeltä ja meillä on kesäkeittiössä lämpimämpää kuin taivasalla. Auringonpaiste kylmemmälläkin ilmalla mahdollistaa sen, että voimme syödä aamupalan ulkona. Loistava hankinta!  

4.11.2015:

Katselimme karttaa aamupalapöydässä ja pohdimme mitä tänään teemme. Päätimme lähteä kävellen tutkimaan lähiympäristöä. Näistä reissupäivistä on tapana tulla aina reissun niitä parhaimpia päiviä, kun lähtee sokkona jonnekin.

Se on myös mahtavaa, kun puolisot täydentävät toisiaan. Itse olen aivan surkea tulkitsemaan karttoja, mutta Mieheni onkin tässä mestari. Olisin aivan hukassa ilman häntä. Hän osaa löytää kartasta reittejä ja oikopolkuja. Minä taas olen utelias katsomaan vielä sinne kulman taaksekin, ottamaan kuva sieltäkin, josta on monesti reissuillamme ollut paljon hyötyä, saatu uusia kokemuksia.

Kävelimme Parc de Vaugrenier-puiston halki, asutusalueiden läpi kukkulan päälle vanhaan Biotin taiteilijakylään. Tätähän emme edes tienneet ennen kylään kävelyä. Jonkin tarinan mukaan kylällä on ikää jo 2500 vuotta. Aikanaan roomalaiset ovat asuttaneet kylää viisisataa vuotta. Kylässä aisti hyvin myös keskiaikaisen tunnelman. Kylä sijaitsee muinaisella tulivuorella. Kylä tunnetaan jo varhaiselta ajalta saviruukkujen teosta. Myös käsin tehdystä lasista, lasinpuhaltajista. Kylä on tunnettu taiteestaan ja naispatsaista, keramiikkamuseokin löytyy. Kylän kapeat entisaikaiset kujat olivat viehättäviä. Olipa sattuma nähdä tämä kylä.

Eipä ollut nimikkoravintola auki.

Laskeuduttuamme paluumatkalle kylästä, kartanlukija oli meille löytänyt hyvän paluureitin mökkiautolle. Pian kylän laitamilla huomasimme parkkipaikalla oudon näköisesti vaurioituneita autoja. Olimme tulleet alueelle, jossa oli kuukausi aiemmin ollut valtavat rankkasateen aiheuttamat tulvat, jotka vaativat ihmishenkiä. Lähempi autojen tarkastelu osoitti näiden autojen olevan tuon myrskytulvan vaurioittamia. Sitä ihmettelimme, että oliko tulva tuonut nuo autot tuonne parkkipaikalle, kun ne olivat vinksin vonksin. Jos oli tuonut niin vesi oli ollut todella korkealla. Niin katselimme sitten tuhojälkiä, kun La Brague- ja La Valmasque -joet olivat tulvineet reilusti yli jokitörmien. Oli pilannut golf-kentän, tuonut isoja puunrunkoja ja maata mukana. Vanha jykevä sillankaidekin irronnut. Tiekin oli ollut jokena. Kuinkahan moneen taloon oli vesi mennyt sisälle asti, varmasti moneen. La Valmasque -joen kulmalla sähkömies asenteli tolppaan sähköjä. 
 Loppumatkasta katselimme mm. kun hienon näköisestä talosta miehet kantoivat keittiökalusteita ulos ja toisella puolen tietä verkkoaidasta näki, että vesi oli ollut noin puolentoistametrin korkeudella ja joesta oli reilusti matkaa tähän. Kuvia on valokuvaelokuvassa tästä luonnonvoimien tekemästä tuhosta.

Kuvia karavaanareista, kun katselemme La Brague -joen törmää. :)

Illalla vielä mietitytti tämä kokemusrikas päivä. Mietin sitä Biotin-kylässä nähtyä vanhaa pesupaikkaa ja sitä vieläkö sitä käytettiin? Vesihanat siinä oli, muttei tullut kokeiltua tuliko hanoista vettä.
Mietitytti myös rankkasateen aiheuttama tuho, joista näimme enää vain pienen osan. Ajatus siitä kuinka paljon harmia ja murhetta tuo oli aiheuttanut tämän alueen ihmisille, teki mieleni murheelliseksi.
Tuosta murheesta huolimatta on parasta reissuilla, kun lähtee kuuntelemaan, katselemaan ja istuskelemaan paikallisten elämän keskelle. Ja minä tarkka-aistisena koen aina siitä paljon.

5.11.2015:

Taas lähdimme aamupuuhastelujen jälkeen bussilla Nizzaan. Tänään käveltiin mm. rantakadulla, Rue Massena -ostoskadulla, Place Massénaalla Nizzan kauniilla pääaukiolla, jonka merenpuoleista päästä avautuvat vanhat puistot Jardin Albert ja  kauempana Promenade des Artsissa. Puistolla on pituutta lähes puolitoista kilometriä. Käytiin kauppakeskuksessa. Ihasteltiin Place Masséna -aukiolla Fontaine du Soleil -patsasta.

Nautittiin, mutta sitähän me aina teemme reissuillamme ja arjessa, jos minun ei tarvitse pyöräillä paikassa, missä en koe oloani turvalliseksi. Ihmettelimme ja vähän kauhistelimme Ranskan hintatasoa, kun on tottunut saksalaisiin hintoihin. Varmaan täällä oli aikalailla Suomen hintaista, mutta mehän olemme viidessä vuodessa Suomen hinnat jo unohtaneet. Muodikkaasti ranskalaiset näyttivät pukeutuvan, mutta kylmä ilme kasvoilla he kulkivat. Ei edes bussissa näytetty hymyilevän. Asiakaspalvelu ei ollut sellaista kohteliasta mihin olemme tottuneet. Jos ei edes kaupan kassa tervehdi, niin kyllä tuosta ainakin minä ajattelen jotakin. Oliko tuo sitten sitä suurkaupungin tyyliä. Ranskassa ei osata tehdä cappuccinoa. Se mitä tekevät on maitokahvia. Sitä, kun kulkee, niin tekee huomioita ja vertailee. Erilaiset kokemukset ovat suuria rikkauksia.

Voi, ihasteltiin tätä mukavaa rantakaupunkia, jossa yhdistyvät suurkaupunki, ihana meri ja vuoret. Niin paljon jäi kuitenkin näkemättä.

Yksi asia jäi vähän mietityttämään. Monacossa yhdessä kahvilassa meille ensin puhuttiin englantia, mutta tarjoilija mies vaihtoi sitten puheen saksaksi. Hyvin usein meitä luullaan saksalaisiksi. No, nyt täällä jostakin ruokakojusta meille sisäänheittäjä huuteli suomeksi, että "hyvää päivää". Kuulikohan se meidän puhuvan suomea vaiko olimmeko niin suomalaisen näköisiä. Ylpeydellä kannan niin suomalaisuuden, mutta myös saksalaisuuden viittaa. Näiden viittojen alla olen juuri tämä mikä olen nyt.  

Niin kiitollisia olemme näistäkin yhteisistä lomapäivistä, jotka elävät muistoissani aarteina!

Jatkuu vielä sillä vähän hassulla linnakierroksella ja kotimatkalla. :)

Soleil

23.10-8.11.2015: SYYSLOMA, 3-osa, MONACOON IHASTUMISTA

Kuvia Monaco-Villasta, Saint Nicholas Cathedralissa

Princess Grace ja Prince Rainier haudalta, Princess Grace ruusutarhasta, eksoottisesta puutarhasta, Monte Carlon kasinon edestä autoista ja rakennuksista. :)

Töhrityn junan ikkunan läpi Monaco näytti aamulla aurinkoiselta.

29.102015

Kävelimme suorinta reittiä Monaco-Villaa eli vanhaakaupunkia kohti. Monaco-villa on yksi kuudesta maan kaupunginosista, joka sijaitsee korkealla kalliolla meren ympäröimänä. Muut ovat Fontvieille, Moneghetti, Condaminen satama-alue, Monte Carlo ja Larvotto-Plages.

Monaco-Villassa asuu reilu tuhat ihmistä, kun koko maassa asukkaita on reilu kolmekymmentätuhatta joista Monacon kansalaisia on ainoastaan noin kahdeksan tuhatta. Maassa on 40 tuhatta työpaikkaa.

Monte-Villa

Port Hercule ja Port de Fontvieillen satama-alueita oli useammasta paikasta vanhankaupungin muureilta hyvä katsella.

Palais Princier de Monaco – Monacon Ruhtinaan Palatsi oli ulkoapäin pienempi kuin mitä olin ajatellut sen olevan. Sisälle palatsiin kuljettiin metallinpaljastimen läpi ja käsilaukut katsottiin. Kuvata ei luonnollisestikaan saanut, niinkuin ei linnoissa yleensäkään saa. Ne huoneet, missä pääsimme käymään, olivat juhlavan kauniita. Maalattu suuri perhekuva vuodelta 1981 koristi yhtä huonetta. Prince Albert II ja Princess Charlenea emme pienokaisien kanssa toiveista huolimatta nähneet.

29.10.2015: MONACO-VILLE

Vanhan kaupungin maisemiin, rakennuksiin ja kujiin ei voinut olla rakastumatta!

Kuvan laadun saa paremmaksi aseta nappulasta oikealta.

Fontvieillen kaupunginosassa, joka on mereltä vallattua aluetta, sijaitsee ihana puutarha Princesse Gracen ruusutarha, Princesse Grace Rose Garden. Ennen tuota ruusutarhaa oli muuta kaunista puistoaluetta.

Täällä nähtiin myös Monacon sirkuksen teltta.

Puiston kävelyreitit oli punaista mattoa, jossa keskikohta pehmyttä pintaa, monacolaisten pururata.

Ruusutarha ei ollut parhaassa loistossaan tähän aikaan vuodesta, mutta kaunis.

Ja erittäin viehättävän tästä teki suihkulähde sekä puoliympyrä josta vesi valui loristen alas.

Mikä lähitienoon asukkaiden on tätä puistoa parvekkeiltaan katsella ja tulla puistoon ruusuja katselemaan.

30.10.2015:
Nautimme aamusta heti auringon lämmöstä ja sinisestä taivaasta.
Kävelimme tänään suorinta tietä eksoottiseen puutarhaan, Jardin Exotique de Monacoon. Tämä kaunis puutarha on avattu yleisölle 1933. Meren pinnasta puisto sijaitsee 100 metrin korkeudella kallionrinteessä. Lämmin ja suojaisa kallionseinä antaa hyvän kasvuympäristön. Täällä kukkii rahapuukin. Täällä on mukava istahtaa penkille katselemaan jopa satavuotiaita kaktuksia, takapuolella olevia vuoria tai edessä olevaa Monacoa ja merta. Eksoottinen puutarha tarjoaa myös romanttisia polkujen umpikujia. Puistossa pääsee myös opastetulle kierrokselle maanalaiseen katedraaliin, tippukiviluolaan. Luolaan laskeudutaan 98 metristä 40 metriin kolmesataa askelmaa. Tippukiviluolassa käynti kuuluu puiston 7.50 euron pääsylipun hintaan.

30.10.2015: JARDIN EXOTIQUE, Monaco

Kerrassaan ihana paikka!!!

Kuvan laadun saa paremaksi aseta nappulasta oikealta.

Tämän jälkeen olimme vähän laiskoja ja hyppäsimme paikalliseen bussiin. Puutarhan sisäänkäynnin edessä oli bussien kääntöpaikka. Bussimaksu oli puolitoista euroa. Jäimme bussin kyydistä pois Monte Carlon kaupungin osan kulmilla ja kävelimme kasinon puistoon. Ja tuosta riittikin aina Monte Carlon kasinon kulmille asti ihmeteltävää.

Pitihän tämäkin kokea. Menimme Casinolle sisään. Kamera piti heti jättää säilytykseen, jonka jälkeen pääsi suureen eteishalliin. Eteenpäin tästä pääsi rahalla. Maksamalla kymmenen euroa pääsi pelihalliin tai maksamalla kaksikymmentä euroa olisi päässyt VIP-halliin. Maksoimme kymmenen euroa ja henkilökortista tai passista otettiin kopiot ja käsilaukku tarkistettiin. Pääsimme suureen ja erittäin kauniiseen huoneeseen jossa oli jos minkälaista pelikonetta. Rahalla ja korteilla niissä pelattiin. Vähemmän oli koneita, joihin kelpasi raha.

Olimme ensimmäistä kertaa elämässä kasinolla, me maalaiset.:) Olihan meidän kokeiltava tämän paikan onnea. Mies laittoi viisi euroa ja voitti aluksi viisitoista, mutta voitonhimo vei nekin pelieurot mennessään. Minä asetuin istumaan pelikoneen eteen jossa suurin voittomahdollisuus oli 30 tuhatta euroa. Lompsastani pienimpänä setelinä oli 20 euroa ja sulloin sen koneeseen. Niin siinä kävi, että pieniä voittoja tuli, mutta loppupeleissä hävisin kaikki. Kannatti silti kyllä käydä kokemassa ja näkemässä tuokin. Harmi vaan, kun sisällä ei saanut kuvata.

30.10.2015: MONACO

Kuvia ja vähän tekstiä mitä päiväretkellä nähtiin. Hienoja rakennuksia ja autoja Casinon nurkilla.

Jostain ennen reissua luin, että viisi tärkeintä nähtävyyttä Monacossa ovat nämä: 

-Musée Océanographique de Monaco – Monacon merimuseo
-Palais Princier de Monaco – Monacon Ruhtinaan Palatsi
-Casino du Monte Carlo – Monte Carlon kasino
-Jardin Exotique – Eksoottinen puutarha
-Port Hércule –satama
ja nämä tuli nähtyä, vähän muutakin.

Teimme neljä mukavaa päiväretkeä ja nämä olivat kyllä loman mukavimmat päivät, jotka vietimme täällä Monacossa. Vähän harmittaa, ettemme myöhemmin Ranskan puolelta tehneet retkiä lisää. Täältä jäi niin monta katua kävelemättä. Maa oli siisti, ei ränsistyneitä seiniä juurikaan näkynyt. Paljon tehtiin myös maassa remontti- ja rakennustöitä.

Vaikka maasta ei löydy maaseutua ollenkaan, vaan maa on maailman tiheimmin asuttu maa, niin me maalaiset tykästyttiin kovasti tähän pieneen maahan. Täältä Alpit alkavat ja meri aukeaa toiseen suuntaan. Kiitos!

Harvoin suosittelen tai kirjoitan, että täällä kannattaa käydä siksi, että se on niin makuasia mistä tykkää ja mitä haluaa nähdä, mutta Monacossa kehotan kaikkia käymään! :)

Ventimigliassa on seudun kuuluisat perjantai-markkinat, mutta ne jäivät meiltä näkemättä vaikka kiirehdimmekin junalta markkinoille. Lähes kaikki oli jo purettu pois. Roska-auto sekä siivojamiehet luutiensa kanssa odottivat markkinoiden jättämää siivousurakkaa. Tehokasta porukkaa nämä italialaiset. :)

Leirintäalue meni seuraavana päivänä kiinni ja meidän oli tästä syystä jatkettava matkaa uusia seutuja kohti.

Soleil

23.10-8.11.2015: SYYSLOMA, 2-osa, MONACOON TUTUSTUMISTA

Paljon hienoja veneitä ja vanhoja autoja sekä hain silittämistä. :)

27.10.2015:

Olimme edellisenä päivänä ostaneet junalipun Ventimiglia-Monaco välille. Päivälippu maksoi reilu kahdeksan eruroa ja viikon lippu reilut kolmetoista euroa, joten ostimme tietysti säästösyistä viikon liput.

Junat eivät kulkeneet aamulla aivan aikataulujen mukaan. Kolmas vasta kulki, johon nousimmekin iloisin ja avoimin mielin. Ventimigliasta Monacoon on ainut suora junayhteys Italiasta.

Monaco on maailman toiseksi pienin valtio, mutta maailman tiheimmin asuttu maa reilulla 30 tuhannella asukkaallaan. Tämä ruhtinaskunta tunnetaan kauniista maisemista, Formulakisoista, hienoista autoista ja veneistä, kuninkaallisistaan ja rikkaiden ihmisten suosimana asuinmaana.

Tämän maan näkemisestä olimme puhuneet ja haaveilleet pitkään, yli 20 vuotta. Nyt vasta olimme sitten menossa oikeasti näkemään ja kokemaan tämä erikoinen maa.

Rue Princesse Caroline -kävelykatu.

Suuntasimme rautatieasemalta pienemmälle satama-alueelle päin, Port de Fontvieille, veneitä katselemaan. Ensin kuitenkin kävimme ihastelemassa vanhoja autoja. Päiväkävelyn kuviin pääsee tuosta alempaa kuvasta.

27.10.2015: MONACO

Tämä autokokoelma oli hieno, yli sata autoa. Nähtävänä siellä oli mm. vallassa olevan ruhtinasparin hääauto, Kimin kaksi formula-autoa ja 1800-luvulta kuninkaallisten hevoskärryjä.

27.10.2015: COLLECTION DE S.A.S LE PRINCE DE MONACO

Monaco yllätti hinnoillaan. Pääsyliput normaalin hintaisia eikä tavallinen katuruoka ollut niin kallista kuin luulin. Yllätys sinänsä ei ole maan siisteys. Kukkapenkeissä ei näkynyt nuutuneita kukkasia ja nurmikot olivat siististi leikattuna. Tuskin maassa rikkaat asuisi, jos roskia olisi maassa ja talojen julkisivut olisivat ränsistyneitä. Monaco yllätti myös viihtyvyydellään, eikä sekään ihme sillä maan suurin tulonlähde on turistien rahapussit.


28.2015:
Palattuamme mökkiautolle alkoi pian tietysti satamaan. Vettä satoi koko yön kovasti. Aamulla ylös noustuamme satoi enää tihruuttamalla ja kun teimme lähtöä päiväretkelle sade lakkasi kokonaan. Tämän päivän ennusteet lupasivat kyllä rankkasadetta koko päiväksi.
Juna ei lähtenyt taaskaan aikataulujen mukaan vaan vasta tunnin päästä. Tänään kuitenkin jo toinen kulki. Olin ennen reissua lukenut jostakin, että tällä junamatkalla kannattaa olla henkilökortti tai passi mukana, kun Ranskan puolella tekevät joskus pistokokeita. No, ulkosuomalaisena nuo paperit ja asuinpaikkatodistus kulkee aina mukana Saksassakin. Vähän säikähdin, kun juna pysähtyi Mentonin asemalle ja näin, että piha on täynnä poliiseja ja poliisiautoja. Matkalla kyllä tuli kuulutus ranskaksi passitarkastuksesta. Niin poliisit valtasivat vaunut. Takanamme istuvalta pahalle haisevalta nuorelta mieheltä ei papereita löytynyt ja hän lähti poliisin mukaan. Junan lähdettyä poliiseilla oli noin kymmenkunta luvatta maassa olevaa eli tuo ratsia kannatti. Jännä kokemus tämäkin.

Monacoon oli mukava palata. Sadepäivän takia meillä oli tarkoitus heti ensimmäiseksi mennä merimuseoon, mutta muutimme suunnitelmaa, kun sadetta ei näkynytkään. Nämä satamat veneineen on myös yksi nähtävyys Monacossa ja niin suuntasimme katselemaan kuuluisaa Port Hercule satama-aluetta. Edellispäivänä nähty 37 metrinen paatti oli pieni noin satametrisiin veneisiin nähden. Nämä veneet olivat myös yksityisten omistuksessa. Kiirettömästi köyhät ihasteli ja katseli näitä venekaunistusia ja -komistuksia. Olivat kerrassaan upeita persoonallisilla ja erilaisilla ulkotilaratkaisuilla. Tuosta alapuolen kuvasta pääsee myös katselemaan osaa siitä mitä näimme.

28.10.2015: MONACO

Veneiden katselun jälkeen suuntasimme merimuseon. Lippujonossa sitten alkoikin jo satamaan.

Haitakin tuli useamman kerran siliteltyä. Niitä uiskenteli tässä altaassa puolikymmentä.

Museon on perustanut 1910 Albert I. Museorakennus nousee merestä 85 metrin korkeuteen vanhankaupungin merenpuoleisessa päässä, Monaco-Villessa.

Kopio:" Albert I oli merkittävä merenkävijä ja -tutkija. Osa museosta on omistettu hänen tutkimuksilleen. Museossa on Albertin keräämiä eläinnäytteitä, mm. 20-metrinen valaan luuranko, ja malleja hänen tutkimusaluksistaan. Rakennuksen kellarikerroksessa sijaitsee maailmankuulu akvaario, jossa on yli 4000 kalalajia ja selkärangattomia 200 heimosta. Akvaarion keskusosan muodostaa vuonna 2001 valmistunut haiallas. "

Hait tappavat alle 10 henkilöä vuodessa, kun taas meduusat 50, ampiaiset 400, krokotiilit 2000, käärmeet 100 tuhatta ja hyttyset 800 tuhatta. Hait eivätkään ole suuri uhka ihmiselle, mutta ihminen on uhka heille. Useita hailajeja on uhanalaisena. 


Tässä yli 2 meträ korkea ja leveä hain leuat. Tämä aikoinaan 20 metriseksi kasvanut Megalodon on suurin hailaji. Nämä elivät jo 23 miljoonaa vuotta sitten. Ilmaston lämpenemisen takia nämä kuolivat 1.5 miljoonaa vuotta sitten sukupuuttoon.


Alakerran akvaariossa oli tungosta ja melua, kun lapsiperheet olivat liikkeellä. Tungosta oli paikoin niin, että sai jonottaa päästäkseen lähelle akvaarioita. Aavemainen oli näky Whale Roomissa, kun luurangot uivat katossa ja niistä suurin oli 18 metrin mittainen.

Tänne museoon saa aikaa kulumaan päiviä, jos joka purnukan,
 vitriinin katselee ja kertomukset lukee.

Kerrassaan hieno paikka!

28.10.2015: MUSÉE OCÉANOGRAPHIQUE DE MONACO

Kun olimme kierroksen tehneet menimme syömään. Ravintola oli katolla ja ulkona satoi kaatamalla. Ravintolassa oli niin porukkaa, että sinne piti aivan jonottaa ja tarjoilija-miehillä niin kiire, että juoksujalkaa oikeasti kulkivat. Onneksi me pääsimme rauhallisemmalle puolelle ja tarjoilijat tuolla puolen kävelivät. Olihan se tämäkin kokemus. Vyöryttyämme ravintolasta ulos vatsat ravittuna ja täynnä oli ulkona sade loppunut.

Hienoja kokemuksia ja elämyksiä antoivat nämä kaksi pilvistäkin päivää Monacossa, mutta seuraavat kaksi päivää olivatkin sitten aurinkoisia.

Soleil

Ps. Nuo kaksi päivää pitävät sisällään lähes 900 läpikäymätöntä kuvaa.

23.10-8.11.2015: SYYSLOMA, 1-osa MENOMATKA VÄLIMERELLE

23-25.10.2015:

Tätä lomaa, vaikka ajankohta siirtyikin myöhäisemmäksi ja vuoriloma muuttui kaupunkilomaksi, olimme odottaneet pitkään innolla arjen keskellä. Merta oli ainakin minulla jo ikävä. Olemmehan sen rannalla, 300 metrin päässä, Suomessa pitkään asuneet. Merelle aaltojen katselu tuo paljon iloa ja onnellisuuden tunnetta, aivan niin kuin vuoret. Niin meri kuin vuoretkin, saavat sen äärellä tuntemaan ihmisen pienuuden. Jyrkät vuorenrinteet ja meren kaukaa tulevat aaltopäät muistuttavat elämän hauraudesta, arvaamattomuudesta ja vaarallisuudesta.

Sääennusteet syyslomalle lähdön hetkellä näyttivät tältä. Kotonahan oli ollut edellinen viikko harvinaisen kylmä ja sateinen. Keski-Saksassa oli jopa satanut lunta, kuten myös vuorilla. Lämpimämmät ilmat ja auringonpaiste sopivat meille vallan hyvin.  

En voi olla kirjoittamatta tätä tuttua virren pätkää, kun mökkiautoa starttaa ja kurvaa kotipihasta, se on aina juhlallinen hetki ja on mahtavaa lähteä reissulle. Nyt tuo hetki oli vielä vähän juhlallisempi, kun saimme olla reissussa reilut kaksi viikkoa. Tämä tuo lisää mukavaa tunnetta lähtemiseen ja perhosia vatsaan, ainakin minulle. Sekä edessä oli aivan uusia teitä ja rannikkoa-alue Välimerellä.

Alkusuunnitelmamme oli mennä Ventimigliasta parikymmentä kilometriä Sanremoon päin ja Camping Villaggio dei Fioriin. Kulkuyhteyksiä tutkittua päätimme muuttaa suunnitelmaa. Camping Villaggio dei Fiorista olisi kulkeminen ollut Monacoon hankalampaa bussilla ja junalla. Sillä Monacoon suora junayhteys Italiasta päin on ainoastaan Ventimigliasta. Myös tämä ajankohta aiheutti tiettyjä rajoituksia, kun moni leirintäalue oli jo sulkeutunut. Hyvä valinta oli mennä Camping Romaan. 

Ajoreitimme Saksasta Välimerelle.

23.10-8.11.2015: SYYSLOMA, 1-osa MENOMATKA VÄLIMERELLE - päivät 24-25.10.2015 kuvina
Kuvissa on kuvatekstit.

26.10.2015:

Ventimiglia on reilun 25 tuhannen asukkaan pikkukaupunki Roya-joen suulla Välimeren rannalla. Uudemman kaupungin puoli on itäpuolella ja viehättävä vanhakaupunki rinteessä länsipuolella.

Taustamusiikki tässä Ventimiglian valokuvaelokuvassa on Coming Home. Matkalla, kun tulimme Italiaan sanoi Mieheni, että tulemme taas Italiaan ja kolmanteen kotimaahan. Olin hetken hiljaa ja kysyin, että mitkä ne kaksi ovat? Hän vastasi, että Saksa ja Itävalta. Olin erittäin tyytyväinen hänen vastaukseen siksi, että ajattelemme samallalailla. Olemme onnekkaita, kun meillä on monta kotimaata. Saksassa on se tähän astisen elämän rakkain paikka maailmassa, se kotikylä. Annan myös mahdollisuuden sille, että kotimaa voi elämänmatkalla muuttuakin. Saksan lisäksi olemme niin paljon viettäneet aikaa Itävallassa ja Italiassa, että ne jo tuntuvat toisilta kotimailta. Niiden vuodet ja järvet ovat antaneet niin paljon hyviä kokemuksia ja elämyksiä. Italian jopa vilkkaista ihmisistä ja röttelöisistä talojen ulkosivuista on alkanut pitämään. Ja tuntuuhan se mökkiautomme myös kodilta, kun sitä viime vuosina olemme melkein neljäsosan vuodesta kotina pitänee. Olin jo aikanaan Suomesta farmariautolla lomalle kuukaudeksi lähtiessä sitä mieltä, että koti on mukana. Kun mökkiautomme parkkeeramme aivan mihin vain, kotona olemme silloinkin.

Tässä kuvia Ventimiglian kaupungista päiväkävelyltämme. Ainoastaan muutama kuva uudemman kaupungin puolelta. Kävely vanhankaupungin kapeilla kujilla ja porteilla oli oikein antoisaa. Kävimme myös kirkon alla olevassa hautaholvissa. Ihastelimme puistossa palmuja ja ihmettelimme paljaita palmunrunkoja pystyssä. Nautimme merestä, seurasta ja lomatunnelmasta. Ei näitä rapistuneita julkisivuja voi olla rakastamatta! :)

26.10.2015: VENTIMIGLIA

Jatkuu,.. seuraavat neljä päivää vietimme Monacossa.

 Soleil

TERVEISET VÄLIMERELTÄ RUUSUJEN KERA

 Ei aivan mistä vaan ruusupuskasta vaan Prinsessa Gracen ruusutarhasta. :)

Taas saamme olla, niin kiitollisina kotona, koettujen ja nähtyjen kokemusten kanssa. Me karavaanarit ja luontoihmiset olimme oikein mukavalla kaupunkilomalla kaksi viikkoa Välimeren rannalla Italian Ventimiglian ja Ranskan Antibesin välillä. Elämälle ei ole koskaan liian kiitollinen.

Meidän suunnitelma oli pitää tämä loma paljon aiemmin Itävallan vuorilla, mutta se ei aikataulujen suhteen nyt onnistunut. Juuri ennen lomaa ilmat vuorilla kylmenivät ja oli tehtävä toisenlainen suunnitelma. Emme halunneet vuorille kylmään. Kroatia oli mielessä, jossa olemme useamman kerran jo käyneet. Venetsia oli myös mielessä missä on vuosia sitten käyty.

 Meillä oli aivan käymätön maa ja pitkä rannikkoalue, jonne olemme jo Suomesta käsin suunniteleet menevämme, mutta se on aina vaan jäänyt. Tuota asiaa lähdimme korjaamaan, vaikkei kaikkea ehtinytkään tällä kertaa katsella.

Karavaanari-Kissat, Muori, Prinsessa, Kuningatar ja Jätkä valloittivat 19. maan!!!

Kuinkahan moni suomalainen tai ulkosuomalainen kissa on käynyt Monacossa? Tuttavapiiristä ei taida löytyä edes ihmistä joka on käynyt 19 maassa.

Monaco oli meille palvelijoillekin uusi maa. Olemme erittäin ihastuneita tähän ruhtinaskuntaan, jossa neljä kokemusrikasta päivää vietimme. Vaikka maa on kaupunkia, niin siinä ympärillä on rakastamamme vuoret ja meri. Kaupunki on siisti. Saksan siisteihin yleisiin vessoihin tottuneena Monacon vessoissa on siistimisen varaa eli vain pieni moitteen ääni tälle maalle.

Kun hain netistä vähän tietoa tästä maasta, törmäsin jossakin väitteeseen, että suomalaiset vierastava maata, pitävät sitä liian hienona. En tiedä onko tuossa perää, mutta noin ei kannata ajatella. Siellä kulki niin monenlaista tallustelijaa, jopa crocsit jalassa - oli ilmeisesti englantilainen turisti pukeutumisesta päätellen. Joku nainen kulki hienomman näköisissä vaatteissa ja jalassaan kengät, joiden korot olivat läpinäkyvät, kuin lasia. Ehkä joillakin kadunkulmilla liikkui myös enemmän mustaan pukuun pukeutuneita miehiä.

Minulla on muutama kuva tästä reissusta, yli 4000, ja ihan mukavan näköisistä autoista sekä veneistä. Käytiin sitä Casinolla onneakin kokeilemassa. Minun piti voittaa 30 000, mutta hävisinkin rahani. Ihastuimme maahan niin, että katselimme asuntojen hintoja näyteikkunasta. Mökkiautollekin maasta kun löytyy parkkihallitilaa. Halvin näkemämme oli 20 neliön + 10 neliön teranssin asunto. Hintaa tällä tilaihmeellä oli ainoastaan 850 tuhatta. Olen luullut, että Saksassa on kalliit asunnot, mutta toiset hinnat ovat asunnoissa Monacossa. On jatkettava haaveilua ja lottoamista. Minä en edes lottoa. Emme ihmettele miksi rikkaat tykkää maassa asua.

Tässä köyhät istuu penkillä ja katselee omalle kukkarolle sopivia veneitä.
Paljonkohan laituri paikasta joutuisi maksamaan? 

Kun ei ryntää loistoravintoloihin syömään, joissa saa yhdellä aterialla äkkiä jo pelkästään 200 euroa uppoamaan alkupalaan,

niin, Monacossa on tavallisissa paikoissa halvempaa syödä kuin Ranskassa. Monacon kävelykadulla tämä savulohipizza maksoi 13 euroa, kun Ranskassa sai Nizzassa pulittaa torin laidalla 15 euroa. Ruhtinas Albertin "mökin" edestä ostin käsipyyhkeen joka maksoi 10 euroa, kun juuri samanlaisia myytiin Ranskan puolella 13 euron hintaan. Ranska on kallis maa, se todettiin. Moni ruoka ja kosmetiikka 2-3 kertaa kaliimpaa kuin Saksassa, mitä vertailin.

Liikuimme kävellen, pyörällä, junalla ja bussilla. Suomea emme kuulleet missään puhuttavan. Vai olivatko hiljaa ja kuuntelivat vain meidän juttuja? Sadepäiviä oli vain kaksi, pilvisiä muutama, mutta muuten aurinko paistoi ja lämmintä oli aivan hellelukemissa.

Tapahtui menomatkalla se kömmähdys, jota olen pelännyt ja Mieheni on usein minua tästä varotellut. Yöllä oli ensin "rosvo" takatallissa, joka oikeasti säykäytti minut, mutta jolle olemme monet kerrat niin makeasti jälkeenpäin nauraneet. Varmasti elänkin nyt muutaman päivän pitempään tuon naurun vuoksi. Jätkä sai uuden lempinimenkin, hellittelynimen, Rosvo. 

Räpsin kuvia mökkiauton kyydissä vauhdissakin, tuulilasin läpi ja auki/raollaan olevasta sivuikkunasta. Kamerassani käytän polarisaatiofiltteriä, joka on kameran objektiivissa magneetin avulla kiinni. Kuvatessa sivuikkunasta on vaara, että ikkunalasin reuna osuu filtteriin. Olin ostanut uuden filtterin ja ensi kertaa otin kuvia tällä. Niinhän siinä nyt sitten kävi, että mökkiauton liike ja oma huolimattomuuteni sai aikaan, että filtteri osui lasin reunaan ja iloisesti pomppi tielle vastaatulevan kaistan kautta pientareelle. Vauhti oli nousun ja mutkaisen tien takia hiljainen, jotain 40-50. Mieheni näki peilistä mihin se meni. Onneksemme tiellä oli sopivasti joku peltotien liittymä, mihin saatoimme pysähtyä. Sankari-Mieheni kävi minulle hakemassa ehjän filtterin takaisin. Ainoastaan tuo painauma ja pari pientä muuta jälkeä tuossa sivumetallissa oli tullut, lasiosa oli ehjä. Teimme melkoisen lujuustestin jollaista ei varmasti Hoyan tehtaalla tehdä. 

Perjantai-iltana, kun tiskasimme Mieheni kanssa yhdessä viimeisen kerran tällä syyslomalla, oli mielessäni haikeutta näistä arkisista yhteisistä hetkistä ja sanoin, että aletaan kotonakin pesemään astiat käsin, niin että minä pesen ja sinä kuivaat, kun tämä on niin mukavaa yhdessä. Ajatus ei saanut kannatusta.

En edes muista näkyikö Suomessa leirintäalueilla huoltotiloissa pariskuntia yhdessä tiskaamassa, mutta täällä tämä on hyvin yleistä, että yhdessä käydään. Tässä hetkessä muisteltiin, kun Kroatiassa vanhempi Mies katsoi meidän tiskipuuhia, kun hän yksin tiskasi ja sanoi, että noin sitä hekin ennen. Sitä ei kysytty miksi ei enää.

Löydätkö kuvasta elävän kissan?

Nauruni ei lopu tuosta rosvojutusta eikä linnakekierroksesta, millaista emme ennen ole kokeneet. Oppaan piti puhua Englantia meille ja ruotsalaispariskunnalle, mutta se puhuikin vain Ranskaa. :)

Lauantaiaamupäivällä jätimme Välimeren taaksemme. Sunnuntaiaamuna heräsimme Italiassa, kun oli yhdeksän astetta lämmintä. Vuorilla oli reilu viisi ja maa kuurassa, joka ei paljoa mieltä ilahduttanut. 

Normaali syksy oli kylmän jakson jälkeen tullut kotiin takaisin. Lämmintä näytti kotimittari 17, joka kyllä lämmitti mieliämme paluussa kotiin ja arkeen kovasti. Tänä aamuna mittari näytti 11 ja nyt päivällä 16 astetta.

Kuvia ja pientä juttua syyslomasta tulee pikkuhiljaa ennen Joulua.

Soleil