perjantai 27. marraskuuta 2015

23.10-8.11.2015: SYYSLOMA, 4-osa, RANSKAN RIVIERALLA

Antibesissa, Villeneuve-Loubetissa, Biotissa, Nizzassa ja merenrannalla.


31.10.2015:
Heräsimme aurinkoiseen ja viimeiseen aamuun Camping Romalla sillä leirintäalue oli viimeistä päivää auki tänä vuonna. Matkaa oli jatkettava ja olihan se kyllä aikakin jatkaa eteenpäin. Leirintäalueen kissa tuli sanomaan meille hyvästejä ja toivottamaan turvallista matkaa.

Karavaanarille tärkeät kapistukset, mökkiauton likavesien ja wc:n tyhjennyspaikka oli Mieheni mielestä täällä erittäin hyvä. Näitä on matkalla nimittäin nähnyt aika monenlaisia. Tästä huippu hyvästä, kävin ihan asiastatehden sitten räpsäisemässä kuvan. 
Kävimme Ventimigliassa vielä kaupassa ja tuon jälkeen kurvasimme moottoritielle. Aivan meille uusille teille ja maisemille päin lähdimme.


Karavaanari-Kissojen ja mökkiautomme oli valloitettava 19. maa ja teimme sitten pienen vauhtimutkan Monacossa. Ihan keskustaan emme ajaneet, kun arvelimme, että jos siellä on lauantairuuhkia. Ruuhkia ei ainakaan läntisessä Monacossa näkynyt. Vähän jäi harmittamaan, kun ei ajettu koko maata läpi.
Onnittelut Kissoillemme 19. maan valloituksesta, olette sankareita!


Monacosta kurvattiin Nizzan ohi menevälle moottoritielle.


Ja kun leiri oli saatu pystytettyä, tutkittu ikkunoista lähimaisemat ja kyylätty naapurit oli peseytymisen ja päivätirsojen vuoro. Loma jatkui leppoisasti.


Ajamista ei tänään paljoa tullut, vajaat 70 kilometriä, kun jo menimme Villeneuve-Loubet alueella olevalle Camping La Vieille Ferme. Tänne olimme jo kotona ajatelleet tulevamme.



1.11.2015:

Pyöräretkipäivä ja tätä olin niin odottanut, mutta pyöräily täälläkin oli niin minulle harmitus. Meri oli lumoava ja kovasti aaltoileva. Läiskytti sumuna vettä aivan autotielle.


Halusimme nähdä vajaan 76 tuhannen asukkaan Antibesin. Kaupunki on vanha kauppa-, sotilas- ja hallintokaupunki, jonka perustivat Marseillen asukkaat 300- tai 400-luvulla. Suuntasimme ensin satama-alueelle, Antibes Harbor, katselemaan veneitä. Pyörät jätimme tänne parkkiin.


Täälläkin oli isoja ja hienoja veneitä. Näkyipä jonkun veneen edessä Monacon kilvissä oleva auto. Kävimme aallonmurtajalla katsomassa, Bastion St-Jaumea, kahdeksan metriä korkeaa istuvaa miestä joka katselee merelle päin.


Sunnuntai-markkinat olivat jo loppumassa. Kävelimme kauniilla ranta-alueella.


Kuvia kaupungilta.


Täällä pikkukaupungissa oli kadulla istuvia kerjäläisiä enemmän kuin olen missään nähnyt vuosiin ja tämä vähän ihmetytti. Muistan nähneeni kerjäläisiä enemmän vain Pekingissä.


Emme ole mitenkään taiteen ystäviä tai emme tunne taidetta, mutta täällä olisimme haluneet käydä. Museo Picasso oli suljettu syyskuun lopussa. Picasso asui tässä vanhan historian omaavassa rakennuksessa joitakin vuosia 1940-luvulla ja tämä on ensimmäinen Picasso-museonsa.

Vielä kaupungilta palatessa istuimme ja katselimme veneitä sekä ranta-alueen elämää. Rannan tuntumaan oltiin avaamassa pientä tivolia.


Tässä meni kyllä oma kaista pyöräilijöille, mutta en kokenut pyöräilyä tässä turvalliseksi. Osa autoista ajoi huomattavaa ylinopeutta, mopot käytti pyöräkaistaa ja jopa henkilöautojen ohittamiseen, oikealta puolelta.


2.11.2015:

Hyppäsimme rauhallisen aamuhetken jälkeen bussiin. Hinta puolitoista euroa hengeltä suuntaansa. Bussilla meni aikaa lähemmäs tunti Nizzaan, kun se pysähteli lähes joka pysäkillä, mutta tuossa näki vähän seutua ja mikä tärkeintä, paikallista elämää.
Nizzassa asuu vajaat 350 tuhatta asukasta ja esikaupungit mukaan luettuna lähes miljoona ihmistä. Kaupunki on perustettu 300 eaa.

Nizzan sanotaan olevan tärkein matkailukohde Ranskan Rivieralla. Kaunis oli nähdä, Promenade des Anglaista noin seitsemän kilometriä pitkä puistomainen rantakatu palmuineen, jonka varrella on kaupungin hienoimmat hotellit. Rantakatu on kuin kaupungin olohuone jonne tullaan istuskelemaan, kävelemään ja hölkkäämään. Ja me näimme tämän vasta nyt paikan päältä.


Täältä löytyi sateenkaaren pää, jonka kerrotaan tuovan rauhaa ja onnea.

Kuvia Nizzan vanhastakaupungin kujilta Vieille Villestä ja Château-kukkulalta 90 metriä merenpinnan yläpuolelta. Tämä Linnavuori vesiputouksineen, muureineen, hautausmaineen ja raunioineen oli erittäin mukava päiväkävelypaikka. Eikä näkymissä itään vuorille, kaupunkiin ja länteen merelle ollut valittamista, niistä nautittiin. 



Niin palasimme täydessä bussissa mökkiautollemme. Tämä oli ihana päivä!

3.11.2015:

Sadepäivä, vaikka kuvat leirintäalueelta ovatkin aurinkoisia. Pienessä tihkusateessa, minä liikennettä peläten, lähdimme pyörillä kauppareissulle muutaman kilometrin päähän Nizzaan päin.

Olen jossakin jutussa maininnut mökkiauton edessä olevasta etuteltasta. Tuota asiaa jahkailimme varmaan pari vuotta millaisen hankimme. Pidettiin rumana pelkkiä markiisiin laitettavia sivuseiniä, erillisiä telttoja oli jos vaikka minkämallista. Meille tärkeitä asioita oli pystyttämisen helppous ja se, että teltta painaa vähän. Niin sitten edellisvuoden Joululomalle lähtiessä se päätös tehtiin, hankitiin Thulen Quickfit. Tämä pystytetään markiisin alle ja laitetaan siihen osittain kiinni. Ikkunat saa vetuketjulla auki tai seinän kokonaan pois eli käyttömahdollisuudet on monet. Koimme Dolomiitti-reissulla rankan vesi- ja raekuurosateen, etuteltan etulippa suojasi meidän romppeet katoksen alla ja ne eivät kastuneet vaikka etuseinä ei ollut paikalla. Tuon etuteltan ansiosta voimme nyt istuskella teltassa sateisellakin säällä, kun muuten markiisin alla se ei onnistuisi, siinä kastuu. Teltta myös suojaa tuulelta, siltä pieneltäkin tuulenvireeltä ja meillä on kesäkeittiössä lämpimämpää kuin taivasalla. Auringonpaiste kylmemmälläkin ilmalla mahdollistaa sen, että voimme syödä aamupalan ulkona. Loistava hankinta!  

4.11.2015:

Katselimme karttaa aamupalapöydässä ja pohdimme mitä tänään teemme. Päätimme lähteä kävellen tutkimaan lähiympäristöä. Näistä reissupäivistä on tapana tulla aina reissun niitä parhaimpia päiviä, kun lähtee sokkona jonnekin.

Se on myös mahtavaa, kun puolisot täydentävät toisiaan. Itse olen aivan surkea tulkitsemaan karttoja, mutta Mieheni onkin tässä mestari. Olisin aivan hukassa ilman häntä. Hän osaa löytää kartasta reittejä ja oikopolkuja. Minä taas olen utelias katsomaan vielä sinne kulman taaksekin, ottamaan kuva sieltäkin, josta on monesti reissuillamme ollut paljon hyötyä, saatu uusia kokemuksia.

Kävelimme Parc de Vaugrenier-puiston halki, asutusalueiden läpi kukkulan päälle vanhaan Biotin taiteilijakylään. Tätähän emme edes tienneet ennen kylään kävelyä. Jonkin tarinan mukaan kylällä on ikää jo 2500 vuotta. Aikanaan roomalaiset ovat asuttaneet kylää viisisataa vuotta. Kylässä aisti hyvin myös keskiaikaisen tunnelman. Kylä sijaitsee muinaisella tulivuorella. Kylä tunnetaan jo varhaiselta ajalta saviruukkujen teosta. Myös käsin tehdystä lasista, lasinpuhaltajista. Kylä on tunnettu taiteestaan ja naispatsaista, keramiikkamuseokin löytyy. Kylän kapeat entisaikaiset kujat olivat viehättäviä. Olipa sattuma nähdä tämä kylä.


Eipä ollut nimikkoravintola auki.

Laskeuduttuamme paluumatkalle kylästä, kartanlukija oli meille löytänyt hyvän paluureitin mökkiautolle. Pian kylän laitamilla huomasimme parkkipaikalla oudon näköisesti vaurioituneita autoja. Olimme tulleet alueelle, jossa oli kuukausi aiemmin ollut valtavat rankkasateen aiheuttamat tulvat, jotka vaativat ihmishenkiä. Lähempi autojen tarkastelu osoitti näiden autojen olevan tuon myrskytulvan vaurioittamia. Sitä ihmettelimme, että oliko tulva tuonut nuo autot tuonne parkkipaikalle, kun ne olivat vinksin vonksin. Jos oli tuonut niin vesi oli ollut todella korkealla. Niin katselimme sitten tuhojälkiä, kun La Brague- ja La Valmasque -joet olivat tulvineet reilusti yli jokitörmien. Oli pilannut golf-kentän, tuonut isoja puunrunkoja ja maata mukana. Vanha jykevä sillankaidekin irronnut. Tiekin oli ollut jokena. Kuinkahan moneen taloon oli vesi mennyt sisälle asti, varmasti moneen. La Valmasque -joen kulmalla sähkömies asenteli tolppaan sähköjä. 
 Loppumatkasta katselimme mm. kun hienon näköisestä talosta miehet kantoivat keittiökalusteita ulos ja toisella puolen tietä verkkoaidasta näki, että vesi oli ollut noin puolentoistametrin korkeudella ja joesta oli reilusti matkaa tähän. Kuvia on valokuvaelokuvassa tästä luonnonvoimien tekemästä tuhosta.




Kuvia karavaanareista, kun katselemme La Brague -joen törmää. :)

Illalla vielä mietitytti tämä kokemusrikas päivä. Mietin sitä Biotin-kylässä nähtyä vanhaa pesupaikkaa ja sitä vieläkö sitä käytettiin? Vesihanat siinä oli, muttei tullut kokeiltua tuliko hanoista vettä.
Mietitytti myös rankkasateen aiheuttama tuho, joista näimme enää vain pienen osan. Ajatus siitä kuinka paljon harmia ja murhetta tuo oli aiheuttanut tämän alueen ihmisille, teki mieleni murheelliseksi.
Tuosta murheesta huolimatta on parasta reissuilla, kun lähtee kuuntelemaan, katselemaan ja istuskelemaan paikallisten elämän keskelle. Ja minä tarkka-aistisena koen aina siitä paljon.

5.11.2015:

Taas lähdimme aamupuuhastelujen jälkeen bussilla Nizzaan. Tänään käveltiin mm. rantakadulla, Rue Massena -ostoskadulla, Place Massénaalla Nizzan kauniilla pääaukiolla, jonka merenpuoleista päästä avautuvat vanhat puistot Jardin Albert ja  kauempana Promenade des Artsissa. Puistolla on pituutta lähes puolitoista kilometriä. Käytiin kauppakeskuksessa. Ihasteltiin Place Masséna -aukiolla Fontaine du Soleil -patsasta.

Nautittiin, mutta sitähän me aina teemme reissuillamme ja arjessa, jos minun ei tarvitse pyöräillä paikassa, missä en koe oloani turvalliseksi. Ihmettelimme ja vähän kauhistelimme Ranskan hintatasoa, kun on tottunut saksalaisiin hintoihin. Varmaan täällä oli aikalailla Suomen hintaista, mutta mehän olemme viidessä vuodessa Suomen hinnat jo unohtaneet. Muodikkaasti ranskalaiset näyttivät pukeutuvan, mutta kylmä ilme kasvoilla he kulkivat. Ei edes bussissa näytetty hymyilevän. Asiakaspalvelu ei ollut sellaista kohteliasta mihin olemme tottuneet. Jos ei edes kaupan kassa tervehdi, niin kyllä tuosta ainakin minä ajattelen jotakin. Oliko tuo sitten sitä suurkaupungin tyyliä. Ranskassa ei osata tehdä cappuccinoa. Se mitä tekevät on maitokahvia. Sitä, kun kulkee, niin tekee huomioita ja vertailee. Erilaiset kokemukset ovat suuria rikkauksia.

Voi, ihasteltiin tätä mukavaa rantakaupunkia, jossa yhdistyvät suurkaupunki, ihana meri ja vuoret. Niin paljon jäi kuitenkin näkemättä.



Yksi asia jäi vähän mietityttämään. Monacossa yhdessä kahvilassa meille ensin puhuttiin englantia, mutta tarjoilija mies vaihtoi sitten puheen saksaksi. Hyvin usein meitä luullaan saksalaisiksi. No, nyt täällä jostakin ruokakojusta meille sisäänheittäjä huuteli suomeksi, että "hyvää päivää". Kuulikohan se meidän puhuvan suomea vaiko olimmeko niin suomalaisen näköisiä. Ylpeydellä kannan niin suomalaisuuden, mutta myös saksalaisuuden viittaa. Näiden viittojen alla olen juuri tämä mikä olen nyt.  

Niin kiitollisia olemme näistäkin yhteisistä lomapäivistä, jotka elävät muistoissani aarteina!

Jatkuu vielä sillä vähän hassulla linnakierroksella ja kotimatkalla. :)

Soleil

Ei kommentteja: