Niin ilmojen suhteen, kuin muutenkin.
Vappuaaton iltapäiväkävelylle otin kameran mukaan, että ajattelisin vähän muutakin. Silti piti kuitenkin muutaman kerran kyyneleet valuttaa.
Alkukuusta oli kolme päivää yli kaksikymmentä astetta lämmintä. Siihen se sitten loppuikin kevään ilo ja riemu. Kukkaloisto on jäänyt näkemättä, mutta ilmatkin on ollut aika surkeat. Viimeisen viikon aikana on ollut muutamana aamuna 1-2 astetta vain lämmintä ja yksi aamu vajaa yksi aste miinusta. Satanut räntää, lunta ja välillä tuullutkin kovaa. Muutama aamu oli puoli päivää talojen katot lumesta valkoisena ja vähän lunta puissa ja maassakin. Taas tänään tämän kuun viimeisenä päivänä oli parikymmentä lämmintä.
Täällä vappua ei juhlita. Vappu on vain työn päivä. Jos 1.5 sattuu viikolle niin päivä on yksi vapaapäivä vain muiden joukossa. Jossakin voidaan jotakin puheita pitää, mutta se on vähäistä. Täällä näihin aikoihin joka toinen vuosi pystytetään Maibaum, iso puu kylän keskustaan. Sitä sitten pitää aivan vartioida, etteivät naapurikyläläiset käy sitä varastamassa. Vanha perinne tästäkin vaihtelee eri osassa Saksaa.
 |
| Naapurikylän Maibaum. |
Lähimetsiköstä on pitkiä, osa lahoja, puita harvennettu.
Lähikyliä on ympärillämme aika paljon, jopa aivan kotikylässämme kiinni. Saksassa kyliä riittää, kun niitä maa on muutaman kilometrin välein täynnä.
Kun joka kylässä on kirkko, niin horisontissa näkyy aina useita kirkontorneja.
Täällä on jo kerätty ensimmäinen tuorerehusato. Tämäkin sänki oli jo keruun jälkeen vähän kasvanut.
Yhden naapurimaalaiskylän kirkko. Olipa harvinaista, kun ovi oli lukossa.
Pitkiä olivat nämä rypsipuskat, jopa noin 160 cm korkeita.
Suru on hiukan antanut jo periksi, kun tilanteelle ei voi vaan mitään, mutta ikävä ja kaipaus on valtava. Kotimme on niin hiljainen nyt. :(
Ihan mukava yhdeksän kilometrin "vappumarssi" oli näissä maalaismaisemissa.
Ensi viikon pitkänä viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä Sveitsiin.
Ensiviikolla on myös äitien- ja isienpäivä täällä Saksassa.
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti