27-29.5.2016: WALCHENSEE

Järvi- ja vuorimaisemia, sekä sumua ja vesisadetta.

Meidän piti suunnitelmien mukaan lähteä jo pitkän viikonlopun reissulle keskiviikkona iltapäivästä, mutta toisin kävi. Torstai täällä oli pyhäpäivä, Fronleichnam, ja perjantai vapaapäivä. Me kävimme torstaina kotikukkuloilla 12 kilometrin hellekävelyn.

27.5.2016: Perjantaina pääsimme kotoa lähtemään vasta kuuden aikaan illalla. Olimme kahden vaiheilla, että lähdemmekö ollenkaan, kun viikko oli ollut huolia täynnä. Huolilla on tapana helpottaa vuorten äärellä ja tuota helpotusta halusimme nyt saada.

Kun aloimme lähestyä Kochel am Seetä ukkonen jyrisi ja alkoi satamaan vettä. Täällähän oli koululaisilla lopuillaan kahden viikon loma ja olimme varautuneet ettemme saa leirintäalueelta paikkaa ilman varausta ja niinhän siinä sitten kävi, että Walchenseen rannalla oleva Camping Walchensee oli täynnä. Jos olisimme paikan saaneet niin täällä olisimme kaksi yötä viettäneet.

Ajelimme vajaan kahden kilometrin päähän Nachtparkplatz Einsiedliin yöksi.

28.5.2016: Aamujuttujen jälkeen ajelimme hissiasemalle, Herzogstandbahn, parkkiin. Saimme onneksemme mökkiauton varjopaikkaan, joten ei ollut huolta tuleeko Kissoilla autossa kuuma.

Walchensee sijaitsee 802 metrin korkeudella merenpinnasta.

Lähdimme hissiasemalta panoraamamaiselle luontopolulle Herzogstandin paviljongille kukkulan päälle.

Walchensee on suurin ja syvin Alppijärvi Saksassa. Syvyyttä järvellä on 192 metriä ja pituutta 75 kilometriä.

Berggasthaus Herzogstand, tämä kuningas Ludwig II:n 1865 rakennuttama majatalo sijaitsee 1575 metrin korkeudella. Tämä oli hänen lempivuorensa.

Niin tuttua, että kun ylös päästään, niin pian pilvet alkavat vauhdilla peittämään hienot näkymät, mutta onneksi hetken saimme ihastella tätä järvi- ja vuorimaisemaa.

Oikealla näkyy Martinskopf, johon sumussa kävelimme palatessa.

Herzogstand-Pavilion 1731 metrissä. Tännehän olisi pitänyt nousta järveltä aivan jalkaisin, vajaan 1000 nousumetriä, mutta karavaanarit olivat vähän laiskoja.

Meillä oli sunnitelma lähteä tuota harjannetta tallustelemaan, mutta toisin kävi.

Näkymää pohjoiseen ja Kochelseelle päin ja aivan pienen hetken aikaa tämän verran.

Ja niin pian koko tienoo ympäriinsä oli sumun peitossa. Istuimme ja odotimme, että sumu hälvenisi, mutta ei.

Kävimme pienen mutkan kävelemässä Heimgarten-reittiä. Vettä alkoi satamaan ja tienoo sumussa, joten päätimme, ettei ole tässä säässä mitään järkeä lähteä matkaa jatkamaan.

Martinskopfin pieni kukkula käytiin paluumatkalla valloittamassa.

Istuttiin ja odotettiin, josko pilkahduksen alas näkisimme. Odotus tuotti tuloksen ja hetken saimme katsella pilvien raosta alas. Sen hetken, kun kuvat olin ottanut oli taas tienoo aavemaisesti sumussa.

Minnehän tämä värikäs kulkija oli matkalla?

Iloinen äänekäs puhe ja nauru täytti tilavan ja täyden kuninkaan tuvan. Runsaasti oli lapsiperheitäkin, kun koululaisilla oli loma. Ruuaksi olisi ollut baijerilaisia erikoisuuksia, mutta me söimme kevyesti, kevyen keiton ruisleipäpalalla. Kahvin kanssa vähän tuhdimpaa, vähän kuin pannukakkua, Kaiserschmarrn on tämä keisarin sekasotku. Palasia dipataan omenasoseessa.

Ruokailumme aikana oli satanut runsaasti.

Mökkiautolle päästyämme alkoi taas satamaan. Ajelimme Alpen-Caravanpark Tennseelle ja matkaparkki Stellplatz am Alpen-Caravanparkin puolelle.

29.5.2016: Aamupäivällä jatkoimme matkaa. Ajeltiin ohi tuttujen paikkojen Garmisch-Partenkirchenin ja kivan pikkukylän Ettalin. Lähellä olisi ollut mm. ihana kesämökki Schloss Linderhof ja Wiesin pyhiinvaelluskirkko. 5.-7.7.2013, ROMANTTISESTI ROMANTTISELLA TIELLÄ ja 31.8-1.9.2013, PLANSEE-JÄRVELLÄ ITÄVALLASSA JA LINNASSA SAKSASSA jutuista löytyykin kuvia noista paikoista.  

Rottenbuchissa pysähdyimme päiväkävelylle ihastelemaan vanhaa luostarialueen rippeitä ja upeaa barokkityylistä kirkkoa. Upeaa historiaa 1000 luvun alkupuolelta.

Tämä, että näitä upeita kirkkoja löytyy lähes joka kylästä, ihmetyttää kovasti tätä ulkosuomalaista.

Laitan tähän vielä tästä upeasta romanttisesta tiestä joka kulkee upeasta Füssenista ihanaan Würzburgiin, Romantische Straße.

Ihan mukava "pitkä viikonloppu", kun ajeltiin tällä romanttisellakin tiellä romanttisesti.

Soleil

22.5.2016, HELLEPÄIVÄ

Alkukesän ensimmäinen sellainen on lämpimästi tervetullut!

Lähdimme sunnuntaiajelulle. Kävimme samalla suunnalla ajelemassa rakkaimman päivänä helmikuussa. VALENTINSTAG WANDERILLA. Auto jätettiin parkkiin tuohon vasemmalle parkkipaikalle.

Onnea vaan paljon FC Bayern!!! 

Minulla oli suosikkijoukkueeni huivi päässä, kuin maalaismuorilla. Joukkue voitti edellisiltana DFB-Pokalin eli Saksan cupin. Joku tuntematon ohi perheensä kanssa pyörillä ajanut mies sanoi, että hyvältä näyttää.

Ihana pikkuinen :)

Puro oli paikoin aika kapea. Edessäpäin näkyy yksi muutamasta tälläkin reitillä olevista ulkoiluun tarkoitetuista parkkipaikoista. Nämä asfalttiväylät eivät ole kyläteitä vaan peltoteitä, jotka on myös karttoihin merkittyjä pyöräily- ja vaellusreittejä. Tässäkin pienen ja kapean puron kummallakin puolella pellolla ja metsän laidassa kulki merkityt reitit, jotka toimivat myös peltoteinä. Näin on ympäri Saksaa, ainakin etelä-Saksassa, että peltoaukeita käytetään myös ulkoiluun metsien lisäksi.

Parkkipaikoilla ja reiteillä on opastetauluja alueista ja luonnosta, jopa esitteitä lähireiteistä.

Niin usein tämä elämä ulkosuomalaisena yllättää positiivisesti tai sitä saa ihmetellä eri asioita, miten hyvin ne täällä tehdäänkään. Tässä ihmetytti se, että Lone-puro oli paikoin laatoitettu, siis täällä peltojen keskellä. Joskus olen myös ihmetellyt sitä, kun peltoaukeamilla on sadevesikaivoja, kuin kaupunkien kaduilla.

Kukahan on tehnyt tänne peltojen keskelle puuveistoksen, Pöllö istumassa pölkyn päällä.

Välillä reitti meni metsässä.

Täällä ajateltiin istahtaa kahville, mutta eihän vielä puolenpäivän jälkeen kahvittelu- ja ruokapaikat ole auki sunnuntaisin.

Toukopuu oli tännekin pystytetty.

Katolinen kirkko, St. Martin.

Ihmeteltiin täällä maalaiskylillä kävellessä sitä, kuinka siistiä täällä on, kun vertaa moniin maihin.

Palasimme puron toista puolta takaisin autolle.

Viljapellossa alkaa jo vihreys vaalentua.

Meillä oli molemmilla vain puolen litran kivennäisvesipullot mukana ja helteisessä säässä tuo ei oikein tuntunut riittävän. Breitingenin maalaiskylässä tuli auki oleva autuus vastaan, Gasthaus Krone, jossa kävimme isot kahveet juomassa.

Edessämme lensi tanssien tämä perhospariskunta. Laskeutui keskelle kävelyreittiä kuhertelemaan, lähtivät taas tanssien ylös ja alas päin lähekkäin lentäen. Kunnes lasketuivat nurmikolle puuhastelujaan jatkamaan. Ja me heidän lemmenleikkejään seurasimme.

Matkalla oli kymmeniä muitakin ulkoilijoita. Lähes kaikki tervehtivät. Se taas ulkosuomalaista ihmetytti, kun takaapäin pyöräilevätkin ohimennen tervehtivät.

Autolle palatessa mittari näytti 27.5 astetta lämmintä, kesä oli tullut! Kävelyä tuli vajaat 12 kilometriä. Täällä länsipuolella Lonetalia ei ollut luolia eikä mukavan näköisiä kallioita.

En ikinä saa kameralla ikuistettua, miten hyvin välillä Alpit näkyvät kotikyläämme.

Niin kiitollinen päiväretkestä ja kotikylästämme!

Soleil