torstai 30. kesäkuuta 2016

17-26.6.2016, 2.Osa: AURINKOLOMALLA UNKARISSA

Aurinkoa, hellettä, löhöilyä, pyöräilyä ja uimista Balaton-järven maisemissa.
Vähän vanhoja muistojakin. Nyt emme eksyneet sentään nudistileirintäalueelle.


21.6.2016, tiistai: Aurinko paistoi ja ilma oli lämmin heti aamusta. Jatkoimme matkaa aamupuuhastelujen jälkeen.

Mehän olimme olleet täällä Unkarissa ja näillä seuduilla henkilöautolla suuren teltan kanssa vuosina 1997, 1998 sekä mökkiautolla 2000. 


Ajelimme tutulle leirintäalueelle, Vadvirág Campingille, jossa olimme olleet telttailemassa kahtena vuonna aiemmin. Vuonna 2000 myös yritimme tälle alueelle, mutta alue oli suljettuna tuolloin remontin vuoksi. Tämä paikka lähikylineen tuntui silloin mukavalta, kun taas kerran olimme toisella puolen järveä paremmalla leirintäalueella niin se ei ollut huvituksineenkaan näin mukava. Tälle itäpuolelle näkyvät kukkulat jo tuolloin olivat suuri ilo silmille, nehän näyttivät lähes vuorilta.


Tässä päivän lyhyt ajoreittimme.


Alueen respa- ja kaupparakennukset olivat samoja sekä ranta myös näytti tutulta. Huoltotilarakennukset ja alue muuten oli aivan muuttunut. Missä tuolloin oli teltta-alue oli nyt täynnä mökkejä. Alue on suuri, esim. meidän paikka ei ollut peränurkassa ja silti matkaa kaupalle oli puoli kilometriä, josta jo muistojen takia piti käydä aamulla leipää ostamassa. Muistot noilta vuosilta esim. leivästä täällä maailmalla oli herkulliset. Se tuore leipä, jota ei ollut laitettu kuumana muovipussiin, oli jotain niin ihanan erikoista. Niin nytkin kävimme aamupalalle ostamassa leipää ja niitä kuorrutettuja munkkeja, jotka muistin täällä olevan ja ne olivat tuoloin niin herkullisia. No, ne eivät olleetkaan enää niin herkullisia. Leipä oli mautonta niin kuin useassa muussakin maassa ja hillokin munkissa oli oudon makuista. Makunystyrät ovat niin tottuneet hyvään saksalaiseen maukkaaseen leipään ja sen tuoreuteen, myös itävaltalaiseen. Leipä seuraavana päivänä ei ole enää hyvää. Saksalainen ruisleipäkin on niin parasta ja sitä löytyy monenlaista sorttia, siis limppuna ja vuokaleipänä.
  
Kuvia leirintäalueelta.

Balaton-järvi on Unkarin suosittu matkailu- ja lomakohde heti Budapestin jälkeen. Järvi on kooltaan keski-Euroopan suurin järvi, 77 km pituudellaan ja 14 km leveydellään. Veden lämpö voi kesällä nousta jopa 30 asteeseen.
Nytkin vesi oli lämmintä. Kun varjossa oli kolmisenkymmentä lämmintä niin uiminen ei juurikaan virkistänyt, mutta kun oli 35 lämmintä niin silloin vesi tuntui virkistävältä.

Balatonin vesi on sameaa ja turkoosin väristä. Väri vaihtelee valoisuuden mukaan. Järven pohja, ainakin missä me olemme uineet, on tasaista ja kivetöntä hiekkapohjaa. Näkyvyys järvessä on kuitenkin vain noin 85 cm, joka johtuu järven runsaasta pieneliöstöstä. Vesi kun on näille hyvä kasvuympäristö. Vedessä on anioneina runsaasti karbonaatteja, sulfaatteja sekä kationeina magnesiumia, kalsiumia ja natriumia.

Järvessä elää yli 1500 kasvilajia, joista noin 1400 on eri levälajeja. Vedessä ja sen läheisyydessä elää lisäksi yli 1200 eläinlajia, mm. hyönteisiä ja harvinaisia lintuja.

Monet kerrat seurasimme, kun kyhmyjoutsenparvi lenti laulaen ohi.
Myös harvinaisemmat silkki- ja jalohaikara tuli bongattua.

Mökkiautolle valitsimme rantapaikan, josta oli mukavat näkymät järvelle. Meillä on köyhänmiehen kevyt satelliittiantenni, joka ei ole katolla vaan se laitetaan sopivaan paikkaan mökkiauton viereen omalle jalustalle. Näitä kyllä näkee täällä paljon. Saksalainen karavaanari kävi kehumassa meidän systeemiä, kun juuri tuo takia me pystyimme rantaan puiden varjoon leiriytymään. Hänkin olisi halunnut rantapaikan, mutta kokeiltuaan auton katolla oleva satelliittiantenni ei löytänytkään puiden varjossa singnaalia ja hän joutui menemään rannasta kauemmaksi ja avarammalle paikalle.


Yhden illan auringonlasku.


Meillä oli ajatuksena käydä junalla, esim. Siófokissa, mutta helteisen sään takia emme uskaltaneet lähteä niin pitkäksi aikaa pois Kissojemme luota. Pieni pelkoni siitä, jos mökkiautosta katkeaa jostakin syystä sähköt ja ilmastointilaite menisi pois päältä.
Teimme kuitenkin muutaman tunnin pyöräretkiä aamupäivästä, ennen kuuminta päiväaikaa. Täälläkin oli hyvä pyöräillä, vaikka paikoin tuo asfaltti oli vähän kiharaista. Oli mukava, niin kuin joka paikassa muuallakin, istahtaa usein katselemaan ja kuuntelemaan paikallista elämää, myös jotakin syödä välillä.

Tässä muutama kuva kun pyöräiltiin leirintäalueelta pohjoiseen päin, Balatonszemesistä, Balatonőszödista, Balatonszárszóstä, Balatonföldvárista ja Kőröshegyista.

Kuva kannattaa klikata suuremmaksi, että näkee kuvat paremmin.

Muistoja tulvi myös vuosien takaa kuinka lomareissuillamme olemme katselleet monesti paikallisten kanssa futiksen MM- tai EM-kisoja, myös täällä Balatonilla. Ihmetellet tuolloin voimakasta paikallisten eläytymistä katsomiseen. No, nyt ei tarvinnut baariin lähteä katsomaan, kun saattoi omassa mökkiautossa katsoa oman porukan seurassa. Ramses se innokkain futiksen seuraaja isännän sylistä puuttui. Tyttöjä ei futis kiinnosta. Kuningatar ja Muori hetken katsoivat, sen että kuvan sain otettua. Prinsessaa ei ollenkaan moinen turhuus kiinnosta. Hänestä on parempi käyttää tämä aika nukkumiseen sekä välillä nostaa päätä ja katsella järvelle. Ei vaikka Müller ruudussa näkyy.


Tässä muutama kuva, kun pyöräiltiin leirintäalueelta etelään päin ja käytiin Balatonlellessa. Tämä olikin noin kymmenellä kilometrillä näiden lomapäivien lyhin pyörälenkki. Täällä olikin muutama myyntikoju auki, mutta nyt oli kuitenkin hyvin hiljaista, kun muistelee entisaikaa ja sitä kun kerran satuimme lomasesonkiaikaan olemaan täällä, kun joka paikka oli saksalaisperheitä aivan täynnä.


Lomalla on kyllä välillä vuorien tallustelun sijaan mukavaa myös vain istua ja uida sekä vötkistellä ja katsella maailman menoa, niin kuin nämä meidän karvaiset-Karavaanarit aina tekevät. He ovat kyllä mestareita kyyläämään verhonraosta. Mustat-Tytöt erityisesti vielä nauttivat vesistönäkymistä palvelusväensä tapaan.


Tässä toisen illan auringon lasku. Nyt kerkesin ottamaan tästä kauneudesta kymmeniä kuvia.

Tästäkin on yksi mukava muisto juuri tältä leirintäalueelta vuosien takaa. Istuimme perheenä kaikki rannalla, nautimme illan lämmöstä ja katselimme kaunista auringonlaskua. Minä en tuolloin vielä ollut niin himokuvaaja, että se kamera olisi aina roikkunut kaulassani. Hoksasin, että haen teltalta kameran ja ikuistan tuon kauniin hetken. Eikä teltta edes kaukana ollut, mutta kun palaan niin aurinko oli jo piilossa. Ihmettelin, kun se niin äkkiä laski. :)


Tässä muutama kuva, kun pyöräiltiin leirintäalueelta etelään päin ja käytiin Balatonlellessa ja Balatonboglárissa. Rannalla oli mukava seurata veneilijöiden, kalastajien ja lintujen touhuja. Aivan erityisen ihastuttavia olivat vanhempansa kanssa rannan kivillä ja vedessä touhuavat kasi pientä untivikkoa, Punapäänarskun poikaset.

Nuo tarjottimen kokoiset Lángosit mehulasin kera maksoivat yhteensä vähän yli kaksi euroa.
Eihän noita jaksanut helteessä edes kokonaan syödä.

Oli lämpimin päivä ja parhaimmillaan mittari näytti tässä varjossa reilu 35 astetta. Oli mukava, kun tuulenväre vähän kuitenkin vilvotti.


Tässä yksi unkarilainen herkkulautanen kahdelle ja hinta 15 euroa. Baijerilainen vastaava maksaa hengeltä saman ja Saksassa ravintolassasyönti on halpaa.


25.6.2016: Oli lähdettävä kotimatkalle.


Muistoja vähän menneiltä vuosilta:

- Kiva olisi ollut myös käydä Egerin kaupungissa, Aggtelekin tippukiviluolassa ja Unkarin korkeimmalla "vuorella" uudestaan. Noistakin paikoista on mukavia muistoja.

- Budapestissakin olisi mukava käydä. Siellä olemme kahdesti huvitelleet. Vuonna 2000 reissulla meidän autoon murtauduttiin. Jätimme mökkiauton huvipuiston porttien eteen tien varteen parkkiin, tuohon sai pysäköityä ja kun tulimme puistosta huvittelemasta oli takaovi raollaan. Vastassa oli kauhea sotku, kun joka kaappi oli pengottu. Aika paljon vietiin käyttötavaraa, erityisesti miehelle tarkoitettua. Saimme vakuutuksesta kyllä korvauksen. Ainut mikä harmitti oli aika mitä meni muutama tunti poliisi asemalla, kun siellä oli käsiteltävänä bussilastillinen maahan luvatta tulleita ihmisiä, joita sitten lähtivät poliisisaattueella maasta pois viemään. Se harmitti myös, kun tytön korupussukka jossa oli reissuilta ja lahjaksi saamia koruja aika paljon. Meillä ei kuitenkaan loma mennyt tuon takia pilalle. Suomessa naapurimme tuttavalta hävisi auto kokonaan. Mehän olimme kuitenkin onnekkaampia, kun saimme automme pitää.

Balaton-järven pohjoispäähän on kaksi tällaista muistoa.

- Meillä hajosi henkilöautosta laturi. Automme hinattiin pienen kylän korjaamolle. Lämmintä oli yli 30 astetta silloinkin. Talon emäntä kutsui meidän talon pihalle varjoon istumaan. Hän valmisti siinä pihalla säilykekurkkuja. Pian hän toi meille jokaiselle keitetyt maissit. Voi kuinka ne maistuivatkaan herkullisilta. Joka kerta, joskus jopa ihan tuon muiston takia, kun syön maissia tuo muisto tulee mieleen. Niin autoomme vaihdettiin heillä huolettu laturi, joka kesti autossa velä vuosia ja niin pitkään kun auto oli meillä. Eikä yhteistä kieltä edes ollut meidän ja paikallisten välillä. Hintakin tuolle oli tosi edullinen.

- Olimme kyllä kuulleet, että täällä maailmalla on nudistileirintäalueita. No, niinhän me maalaiset aivan tietämättämme yhden sellaisen pihalle kurvattiin, kun joka paikassa muualla oli täyttä. Mies meni osan porukan kanssa respaan meille paikkaa kysymään ja minä jäin osan kanssa pihalle. Eikä siinä pitkään mennyt, kun joku pariskunta käveli respalle päin, nainen vaatteet päällä ja mies ilkosen alasti. No, siinä samassa asia minulle selvisi ja Mieskin osan porukan kanssa tuli nopsaa respasta pois. Olivat nimittäin respassa sanoneet, että kun meillä on lapsia niin tämä on nudistileirintäalue. Jatkettiin sitten kauhistellen matkaa. Tällekin muistolle olemme niin monet kerrat nauraneet, että mitenhän meidän olisi käynyt jos tuonne olisimme leiriytyneet? Sitä sattuu kaikenlaista.

Elämä ei ole ne päivät jotka ovat menneet, vaan ne jotka jäivät muistiin.

Pian jätimme taaksemme Balaton-järven ja mukana oli ilona ja aarteina uusia muistoja. Päivä oli vielä helteisempi kuin edellispäivät. Mukavassa seurassa matka sujui nopeasti ja leppoisasti, eikä mökkiautossa ollut liian kuumaa. Tässä kuvia matkalta.

Itävallan tullivirkailija kysyi, että eihän meillä ole syyrialaisia mukana.

Wienin ohittamisen jälkeen alkoi uhkaavan näköisiä pilviä ilmestymään taivaalle ja niinhän se pian nakkasi vettäkin päällemme. Olimme tähän loman alussa tehtyyn suunnanmuutokseen ilmojen takia hyvin tyytyväisiä. Olimme saaneet olla mukavalla aurinkolomalla, kun taas vuorilla satoi niin kuin ennustettiinkin satavan.
Käännyimme moottoritieltä Traunseelle päin. Pilvet vain synkkenivät, mutta järvi vuoret ympärillä näytti niin kauniilta ukkospilvien alla.


Ajelimme tunneleita pitkin järven toiseen päähän Ebensee-kylään järven rannalle Stellplatz Trauneckiin yöpymään. Ei mennyt pitkään, kun vettä tuli taivaan täydeltä ja ukkosti. Tässä päivän ajoreittimme.


26.6.2016: Aamulla ei enää satanut vaikka pilvet roikkuivat alhaalla. Kävimme pienellä aamukävelyllä. Tämä matkaparkki oli paikallisen venesataman vieressä. Heillä oli joku tapahtuma.
Järvi ja sen kalainen tuoksu toi minulle mieleen niin elävästi etelä-Norjan vuonot. Vuoret järvimaisemalla on niin meidän juttu. Tosi kaunis järvi. Sanoisin jopa kauniimpi kuin lähellä oleva Wolfgangsee.


Lähtiessä kävimme toisella matkaparkilla, Freizeitanlage Rindbach, joka oli reilun kilometrin päässä. Tuolta oli järvelle paremmat näkymät, ruokapaikkakin vieressä. Tänne on kyllä tultava paremmalla ajalla, mutta kun näitä hienoja paikkoja on muitakin. Lähdimme ajelemaan Traun-jokivartta pitkin kotiin päin. Vastaan tuli kilpapyöräilijöitä. Käännyimme tieltä-145 tielle-153 ja tälläkin tiellä oli kilpailijoita liikkellä. Nämä näyttivät kuitenkin paremmin kuntosarjalaisilta. Kovaa menivät alamäkiä hekin, lähes seitsemääkymppiä. Vastaan tuli isäntiä emäntien kanssa sunnuntaiajelulla traktorilla. Ajelimme Attersee ja Mondsee rantoja pitkin. Näiden järvien maisema ei ollut enää niin jylhää.


Saksan puolelle päästyä tihruutti jonkun aikaa vettä ja oli vain 16 lämmintä. Tuntui kylmältä.

Tällaisen minä näin ensimmäisen kerran, että poliisi tekee ruuhkan ja pysäyttää näin liikenteen. Tässä liikenne eteni vielä. Mies on kerran sattunut olemaan vastaavassa tilanteessa ruuhkan alkupäässä, kun poliisi otti tien käyttöönsä. Hiljensi pikkuhiljaa letkan vauhtia, kunnes pysäytti liikenteen kokonaan ja kävi ottamassa tieltä tielle tippuneen kiinnityshihnan, kun taas matkalaiset saivat jatkaa.


Jos mamma suree Ramseksen yhtäkkistä sydämen pysähtymistä iltaleikin jälkeen ja ikävöi kovasti apulaistaan, niin ei se ole helppoa ystävilläkään vaikka aikaa on mennyt kohta tuosta shokkitapahtumasta kolme kuukautta. Kahtena yönä Kuningatar kutsui rakasta Enoaan leikkiin tälläkin reissulla. Hänellä on kova enon kaipuu, kun teki melkein kuusi vuotta kaiken enon kanssa. Kotiin tultua Ramseksen Prinsessa-sisko kiirehti yläkertaan. Jos Ramses oli innokkain apulainen, niin siskonsa on kissoistamme mielestäni viisain. Menin katsomaan mihin sisko meni. Hän istui matolla, paikassa johon veljensä matka päättyi, hyvin oudon näköisenä ja oli levottoman oloinen. Luuliko hän todella, että rakas veli on jätetty kotiin ja kiirehti häntä katsomaan ja tervehtimään vai muistelemaan. :(

Reissu oli onnistunut ja teki niin hyvää meille kaikille olla aurinkolomalla.
Oli mukava käydä Unkarissa 16 vuoden jälkeen. Kotonakin oli kuitenkin reilu kaksikymmentä lämmintä.

Kiitos!

Soleil

Reissun 1. osa:

tiistai 28. kesäkuuta 2016

17-26.6.2016, 1.Osa: AURINKOLOMALLA UNKARISSA

Löhöilyä, lillumista kuumassa järvessä ja pyöräretki.



Meillä oli suunnitelma lähteä jo 10.6 kahden viikon vuorilomalle. Joka paikassa Alppeilla satoi ja ukkosti, joten lomaa siirrettiin tuostakin syystä. Onneksi tuo onnistaa meillä hyvin arjen ja sijaintimme takia, mikä on kyllä arjen pieniä kiitollisuuden aiheita.

Viikkoja kyttäilimme sääennusteita eri puolilla Alppeja. Rankkasateita ja voimakkaita ukkosia on ollut paljon Alppien alueella, mutta myös muuallakin alkukesän aikana. Meillä oli taas monta upeaa paikkaa mielessä. Paikkoja, joista olemme monta vuotta haaveilleet, niin Itävallassa, Sveitsissä sekä kotoisassa etelä-Baijerissa kuin Dolomiiteillakin. Oli vuoren huippuja, mammutti- ja jääluolia sekä kauniita järvimaisemia niiden juurella, joita halusimme kävelemään ja ihastelemaan.

Tähän kevääseen on liittynyt niin paljon surua ja huolta. Lomalle lähtö kurjista sääennusteista huolimatta tuntui suurelta, sillä saimme tiistaina suuren ilouutisen, kun Muorin virtsanäyte oli puhdas. Huoli hänen menetyksestä oli viikkoja suuri ja pelko siitä, jos hän lähtee luotamme Ramses-poikakaverinsa perässä. Voi olla, että hän sairastui surusta? Oikeastaan tuo helpotus lisäsi vain minun Ramses-kaipuuta, oli huolta vähemmän ja tuli tilaa surulle ja valtavalle kaipauksella. Näin viikolla niin elävän tuntuisen unen siitä kuinka Ramses tuli takaisin. Minä kehuin hänen tulemista ja hän oli tapansa mukaan niin iloinen, suuresti kehräsi ja kieri onnesta. Ei hän tule, on surullinen totuus joka kalvaa ukkosmyrskyn lailla sisälläni hyvin voimakkaana. Monta kertaa päivässä tämä tunne saa myös silmistäni sateen aikaiseksi. Uusi elämän alku ilman innokkainta kaveria on hyvin raskasta ja hankalaa meille kaikille. Ihania muistoja on paljon, mutta niidenkin muisteleminen saa useimmin tuon ukkosmyrkyn sateineen aikaan. Hän oli niin erityinen. Olimme loman tarpeessa, että saisimmme ajatuksiimme muutakin surun ja huolien lisäksi.

Niin lähdimme mökkiauto suursiivottuna iloisin mielin reissuun. Ajelimme Bad Aiblingiin stellplatzille yöksi. Täällä olemmekin kahdesti aiemmin yöpyneet. Matkaparkki on 31 autolle ja aikalailla paikka oli yön täynnä. Kuva otettu aamupäivällä ennen matkan jatkamista ja kiireiset olivat jo häipyneet. Me ei aamuheräämisessä sekä aamupuuhasteluissa kiirettä pidetty, sateeseenhan ei kiire ollut.

Arkemme ja elämämme ilman Ramsesta on hyvin erinlaista, elämässämme on hyvin suuri tyhjä aukko, kun se ahkerin apulainen puuttuu ja kavereilla ei ole suunnan näyttäjää. Olemme kaikki vähän hukassa ilman rakasta puuhapoikaa. Mm. tämmöinenkin arkinen asia. Ramses kyllä huolehti, että ovi avataan aamulla mökkiautosta. Joskus hän sitä pyysi talvellakin. Ovelta oli mukava seurata pihan tapahtumia sekä se antoi parhaan lintujen katselemispaikan, kyllä Ramses sen tiesi. Tytöt eivät oven avaamista pyydä ja kun sen vihdoin älysin aamulla avata, niin he saivat eteensä heitä silmiin katselevan pikkuruisen leppälinnun. Ihana arjen ilo!


Matka jatkui baanalle. Siinä harmiteltiin, kun Berchtesgadenlandin alueellakin sataa. Kohta on pari vuotta vierähtänyt meidän Saksan suosikkialueella käynnistä. Vuorilla ennustettiin sadetta sekä kuurosateita koko viikolle jonkin verran. Itävaltaan myös minne olimme menossa, mutta niin satoi Sveitsissäkin ja Dolomiiteilla. Aina välillä puhumme kuinka pitäisi käydä Unkarissa vuosien jälkeen. Sinne olimme jopa menossa Pääsiäislomalla, mutta ajattelimme tuolloin, että loma on vähän liian lyhyt. Viikolla olimme katsoneet sääennusteita sieltäkin ja tämä asia tuli puheeksi vähän ennen Saksan ja Itävallan rajaa. Kurvasimme baanalta taukopaikalle katsomaan sen hetkisiä Unkarin sääennusteita tulevalle viikolle ja vielä kerran Itävaltaan. Vähän sadetta luvattiin maanantaille, kun taas Itävaltaan rankkasadetta, mutta loppuviikko aurinkoa ja hellettä. Mehän kuljemme aina auringon viitoittamaa tietä, aina ei ennusteet vaan pidä kuitenkaan paikkaansa. Aina on myös monta kohdetta valmiina mielessä ja lopullinen menemispäätös tehdään monesti vasta kotipihassa tai matkalla. Tämä tapa, ettei tarkkaa reittiä ja aikataulua suunnitella etukäteen sopii meille vallan mainiosti, ei varmastikaan kaikille. Tämä tuo sen suuren vapauden tunteen mennä kurvaillen kuin taivaan lintuset juuri sen hetken fiiliksen mukaan, karavaanarielämää parhaimmillaan. Oma sänkykin kulkee mukana, johon voi missä vain päänsä painaa tyynylle, ei ole huolta yöpymispaikastakaan. Nytkin oli niin Itävaltaan kuin Sveitsiinkin valmiina polkuja tallusteltavaksi katsottuna, mutta ne polut kyllä odottavat siellä meitä.

Ja niin suuntasimme mökkiautomme keulan kohti Unkaria. Maassa olemme kolme kertaa aiemmin Suomesta käsin käyneet ja viimeksi vuonna 2000. Unkarissa on paljon mukavia muistoja yhteisistä matkoista perheenä, kun Lapsoset olivat vielä kotona.

Maisemia matkalta Itävallasta. Monta kertaa nakkasi päällemme vettä tuolla matkalla.

Navigaattorin live-palvelu on kyllä mainio matkakaveri. Sehän ilmoittaa aika reaaliajassa kolareista, ruuhkista ja muusta. Tuo ruuhkien ilmoittaminen, monenko kilometrin päässä alkaa, on myös suuri turvallisuusasia, erityisesti moottoriteillä ajettaessa, kun voi varautua tulevaan stauhun. Nyt navigaattori ilmoitti suljetusta tiestä reitillämme. Ajattelimme, että pitääköhän tuo paikkansa. Eihän tuo ilmoitus palturia ollut, tie A9 St. Michael in der Obersteiermarkista Kleinstübingiin oli suljettu, joten jouduimme ajamaan Bruck an der Murin kautta. Tuosta tuli noin 30 kilometrin mutka.

Itävallan puolella Heiligenkreuz im Lafnitztal -kylän ja Unkarin puolella Rábafüzes-kylän välissä ylitimme rajan. Mitään rajatarkastuksia ei ollut.


Muistot 16 vuoden takaa tulvivat mieleen, kun näitä kylänraitteja vastaan tuli, pieniä taloja ja tienvarrella sähkötolppia. Maaseudulla ajeltiin ja usein tien varrella oli tuttuun tapaan kahviloita ja ruokapaikkoja. Osa muistojenkin mukaan aika vaatimattoman näköisiä. Tarkkasilmäisenä ei voinut olla tuulilasin läpi huomaamatta, ettei täällä ollut törkyläjiä ja roskia tienvarsilla niin kuin on etelämpänä Italiassa ja Espaniassa. Paikoin tien pinta oli huonohkoa.
Aikamme ajeltua ja tätä paluuta tänne Unkariin 16 vuoden jälkeen ihmetellessä siinsi edessämme ihana Balaton-järvi, Unkarin riviera. Näinä kolmena maassa käyntikertana olemme järven ympärillä eri paikossa viikon verran joka reissu aikaa viettäneet. Aina vuoden odotimme, että järven lämpimään veteen pääsemme Suomen pohjolasta asti uimaan. Tuohan tuntui niin hienolta ja ihanalta!


Ajoimme Hévíziin ja tutulle leirintäalueelle, Castrum Camping Hévíz, jossa viimeksi olimme myös 16 vuotta sitten.


Päivän ajoreitti on tässä.



Karvaiset karavaanari-Tytöt valloittivat 21. maana Unkarin. Ramses oli ystäviensä sydämissä mukana, niin kuin palvelijoidenkin sydämissä ja puheissa. Me emme puhu kissojen kuulen Ramseksesta oikealla nimellä, kun Ramses nimen maininta saa ystävät ihmetteleväksi ja katselevaksi ympärilleen.


Seuraavana päivänä menimme pulikoimaan Hévízin kuumavesijärveen, joka on maailman suurin biologisesti aktiivinen luonnollinen kuumajärvi. Veden lämpö kesällä on jopa 33-38 astetta ja talvella veden lämpö ei laske alle 22 asteen. Kuuma vesi pulppuaa noin 38,5 metrin syvyydeltä luolasta. Järvi on kooltaan 4,4 hehtaarin kokoinen. Nyt järven keskellä vedenlämpö oli lämpimämmässä kohdassa 32 astetta. Järveä ympäröi kaunis puistoalue, jossa on myös hotelleja ja huoneistomajoitusta saatavilla. Löytyy myös terveys- ja hemmotteluhoitoloita palveluineen.


Täällä on kylvetty jo antiikin aikoihin. Uiminen ja lilluminen tässä mineraaleja sisältävässä lämpöisessä vedessä on terveyttävää ja rentouttavaa.
Ilma oli pilvinen, mutta erittäin lämmin. Eikä pieni sade, ilman ukkosta, lillumisen loppuvaiheessa haitannut mitään. Me rentouduttiin ja nautittiin tästä kaikesta kovasti! Löhöloma oli alkanut vuorilla vaeltelun sijaan.

Illalla juttelimme mukavia matkailusta ja elämästä suomalaispariskunnan kanssa leirintäalueella, kylläkin vähän kiireisesti, kun minulla on aina niin paljon puhuttavaa. Kiitos tästä mukavasta juttutuokiosta! He jatkoivat aamulla matkaansa.


Maanantaiaamuna 20.6 satoi taivaasta kaatamalla.

Vesisateella tämä kuumajoki höyrysi.

 Sade kuitenkin loppui ja pääsimme suunnitellulle ensimmäiselle pyöräretkelle Unkarissa. Ajelimme metsän ja peltojen halki Keszthelyn kaupunkiin ja jälleen näkemään Balaton-järvi. Täällä oli hyvin merkitty myös pyöräreitit. Kaupunki oli mukava ja siisti. Hintoja tarkkaillessamme ihmettelimme, kuinka halpaa ruoka ja muu on. Yleensä me kuljemme kalliimmissa maissa, Espanjakin on, mitä hinnat ovat kotona Saksassa. Jos menuateria maksaa 3,50 euroa tai jäätelöpallo 0,70e, niin on halpaa. Lähes puolta halvempaa kuin kotona. Jätimme pyörät parkkiin kaupungin laitamille ja jatkoimme tuosta kaupungin läpi kävellen rantaan, mm. Helikon puiston kautta. Rannassa kuljimme mukavassa rantapuistossa, Balaton-partissa. Paluumatkalla kävimme ihastelemassa palatsia Kastély-puistossa. Helikon Kastélymúzeumun/Festetics Palacen sisälle emme ehtineet käymään, kun se jo sulkeutui. Oli oikein mukava päivä!

20.6.2016: KESZTHELY, Hungary



21.6 aamu valkeni aurinkoisena. Olimme viettäneet Hévíz-lefolyó joen varrella, jonka vesi tuli suoraa kuumajärvestä, kolme yötä. Jokivarressa oli hyttysiä, joihin emme ole näin suuressa määrin törmänneet viiden vuoden aikana kuin Suomessa käydessä.


Oli aika jo jatkaa matkaa!

Soleil

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

15.6.2016: AJATUKSIANI KENGISTÄ

Nämä ovat kuin kaksi marjaa.


Onko väliä millaisilla kengillä sitä tallustelee?
No, ei oli aika usein mielipide, ainakin lapsuudessani. Kumisaapas oli se jokapaikan yleiskenkä maalla, joko vettä kengässä tai kuivana. Silloin pikkutyttönä, kun haaveilin ulkomailla asumisesta ja siitä, että minusta tulisi kilpahiihtäjä. Olin himoliikkuja ja useimmiten ne kengät olivat aivan liian pienet tai liian suuret, kasvuvaraahan oli oltava. Voi, kuinkahan monta kertaa olenkaan itkenyt ja kävellyt varpaitani kirvelevästä kivusta, kun hiihdon tai luistelun jälkeen varpaani ovat olleet aivan jäässä ja kun olen yrittänyt niitä lämmitellä ja mikään ei aluksi auta. Ovatkohan tuota perua jo selkävaivani, kun niistä kärsin jo lapsena.

Aikanaan omille Lapsosille pidin tärkeänä millaisilla kengillä lapsena kulkivat. Piti olla hyvät ensiaskelkengät sekä muutkin kengät myöhemmin. Itselle tuo ei niin tärkeää vielä aikuisenakaan ollut. Tietysti löytyi moneen eri tarkoitukseen erilaiset kengät, ne kumisaappaatkin kalareissuille. Voi kuinka olisi mukava kävellä korkokengillä, mutta selkäni ei niistä tykkää.

Kun muutimme tänne uuteen kotimaahan, avartui tässä kenkäasiassakin aivan uusia näkökulmia, ainakin minulle. Ihmettelin, kuinka ihmisillä ei ole metsäpolulla lenkkarit jalassa ja tuulipuku päällä. Kengät näyttivät hyviltä ja vaatetus oli myös mukavamman näköistä, vaellushousuja ja vaelluskauluspaitoja. Kiinnitti huomiota se, että lapsillakin oli vaelluskengät. Huomasimme myös, että muussakin ulkoilussa pukeudutaan tiettyyn tyyliin.

Pian myös käytännössä huomasi, että ne hyvätkään geelipohjalenkkarit tai sandaalit eivät ole mäkisissä maastoissa hyvät, vaikka olisi leveä hiekkapohjainen väylä. Kotimäkemme 16%, metsässä jyrkempääkin, nousu jo tuon toi selvästi esille. Ne tuntuivat liukkailta ja jalalle ne eivät tuoneet kaivattua tukea, erityisesti nilkoille.

No, maalaiset alkoivat pohtimaan millaiset kengät pitäisi hankkia toisena täällä asumisen kesänä, että meidän olisi vuorilla parempi kulkea. Minun selkäongelmat, minkä kanssa elän päivittäin, välillä enemmän ja - vähemmän vaivaten. Hyvin tavallista on kipu ja varpaiden turruus, välillä sitten polttava hermokipu on seuralaiseni. Halusin paremmat kengät kuin lenkkarini, jos se helpottaisi.

Aika paljon kenkiä kokeilimme ja jahkailimme mitkä hankitaan, eri merkkejäkin oli muutamat. Kunnes sitten jalkaani laitoin Hanwagin Tiibetin Jakin nahasta tehdyt Tingri Ladyt, niin ne tuntuivat parhaimmilta, pehmeiltä mutta myös paljon tukevimmilta kuin lenkkarini. Kenkä on A/B-luokan vaelluskenkä eli sopii kevyeen vaellukseen tasangoilla ja matalilla vuorilla. Miehenikin hankki saman mallin miesten Tingrit. Kokemuksemme mukaan jopa tuolla peltojen keskellä asflattipeltoteillä nämä ovat paremmat kuin lenkkarit. Kengät ovat mahdollistaneet minulle niin monta ilon hetkeä, kun ovat osoittautuneet tähänastisen elämäni parhaiksi kengiksi.

Kengillä olemme nyt kolme vuotta tallustelleet ja ne ovat olleet erittäin hyvät ja ovat tästä eteenpäinkin. Niitä on käytetty talvellakin ja meidän olosuhteissa lumellakin osoittautuneet hyviksi vaikka täällä ihmisillä on paljon talvivaelluskenkiä. Kuitenkin olemme huomanneet, etteivät nämä kevyeen vaellukseen tarkoitetut kengät ole parhaat kivisillä ja kapeilla vuoripoluilla.


Ajatus vähän vaativampiin olosuhteisiin hankittavasta kengästä on jo ollut puheissamme viime kesästä lähtien ja uusia kenkävaihtoehtoja on soviteltu kaupoissa. Olimme aika vankasti B/C-luokan Hanwagin Alaska GTXien hankkimisen kannalla. Tuo suosittu yleisvaelluskenkä olisi seuraavaa kovuusluokaakin. Sitten tuli erässä urheiluliikkeessä mahdollisuus kokeilla Alaskaa ja Ferrata Combia. Tästäkin mallista on naisille ja miehille oma malli. Kävelimme urheiluliikkeen maastotestiradalla edestakaisin kummallakin kengällä ja Ferrata Combi tuntui paremmalta jalassa kummankin mielestä. Kenkä on C-luokan kenkä. Niin nämä kengät hankittiin. Nettikaupasta sain kengät vielä näin kauniin värisinä. Vaikka eräs urheiluliikkeen nuori mies yrittikin minulle väittää ettei kengän värillä väliä ole, kun vihreitä yritti kaupata ;) Kyllä värillä on väliä. Jospa tämä väri veisi tulevaisuudessa ennätyskorkeuksiin. :)


Tämä kevät on mennyt niin kuin on mennyt. Joka hetki niin ikävöin ja kaipaan Ramsesta.
Meidän pitäisi olla nytkin kahden viikon vuorilomalla, mutta kotona ollaan, kun vuorilla sataa vettä. Kengät ovat odottaneet ensimmäistä käyttöä jo muutaman kuukauden.


Aika näyttää oliko nämä hyvä ja oikea valinta. Toivottavasti olivat.


On todellakin väliä sillä millä sitä tallustelee vuorilla.
Mielipide ja alkuaikojen ajatus siitä, että vuorilla voi tallustella lenkkarit jalassa, on muuttunut oman kokemuksen myötä aivan toiseksi. Tietysti voi, mutta se on epämukavaa, jopa vaarallista. Hyvät ja tarkoitukseen sopivat kengät ovat väline toteuttaa mukavammin ja helpommin ihania ja antoisia vuorikokemuksia.

Toivottavasti pääsemme pian testaamaan nämä suloiset kaksi marjaa kiviselle vuoripolulle!

Soleil

ps. Muistuipa mieleen Dolomiiteiltä yksi vuoriretki, kun aasialainen nuori tyttö oli vuoripolulla yksin ja jaloissaan sellaiset aivan pienet ja ohutpohjaiset läppyskäkengät. :)


maanantai 6. kesäkuuta 2016

SUURI SYDÄN ON SAMMUNUT

Ramses, emme lähtöäsi todeksi uskoa voi, niin äkkiä  lähdit sä luotamme pois ja hiljeni sydän kallis, emme vielä sua antaneet millään ois. Näin saapui suru ilmoittamatta, katkesi ystävyytemme aivan odottamatta. Sydämemme itkee kaipuuta ja ikävää, enää vaan rakkaat muiston helmet kimmeltää, mutta rakkaus jäljellä on ja kaipuu meillä kaikilla niin pohjaton.





Niin vaikeni myös ääni tassujesi, kurnutuksesi ihanin, vaikeni liekki suuren sydämen, jätti surun suuren ja ikävän valtavan.
On poissa katse tummiensilmien, ja kehräys - sitä kuule en. 
Vaan jokainen kaunis muisto, hetket täynnä elämää, kun näitä muistelen en koskaan ilman sua jää.



SUPREME PREMIER

RAMSES

Sinitabby/valkea Kastraattiuros

11.1.2007 Finland - 6.4.2016 Germany

Tämä kuva on sinusta niin rakas. Tuo veijarimainen ilmeesi,
kun katsot taaksepäin, kurnahdat, heilautat päätäsi ja alat pelleilemään.




Kauniina nauhana vuosien päivät, helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis, helmist` en yhdenkään kadota sallis.
Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
Muistot kauniit voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin, vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi ikkunassa, on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen, kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta, ympärilläsi sateenkaaren valtakunta.

-Hannele Vänskä-






Olet se tunne joka hiipii uniini öisin.
Varjo, joka seuraa huomaamatta.
Jäljet, jotka toistavat askeleeni.
Olet jokaisessa hetkessä, sadepisarassa, auringonnousussa.
Olet mielessäni aina, vaikken sitä sanoisikaan.
En ole unohtanut sinua, rakas Ramses, vaikka oletkin mennyt.






Uskomme sinun meille näin sanovan:

Älä itke!
Minä nukuin vaan.
Siinä nukkuessani
uni muutti vain muotoaan.
Älkää itkekö!

Sulje silmäsi. Hengitä.
Kuuntele tassujeni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa. 

Kiitos tästä Ramses!





- Ramses, niin paljon annoit, olit aivan erityinen ystävä ja perheenjäsen, mutta niin paljon myös meiltä veit mennessäsi, kun matkasi päättyi aivan yllättäen. Meillä kaikilla on valtava suru, ikävä ja kaipaus sinua, kun poistuit luotamme aivan yllättäen yhteisen iloa täynnä olevan iltaleikin jälkeen. Ikävöimme ja kaipaamme suuresti sinun suloisen ihania tapoja, olemusta, hassuttelua, kehräysääntä, tassuja, ilmettä, apulaista puuhissamme, leikkikaveria, vieressä nukkujaa, otsalle suukottajaa, naaman pesijää,.. ja uskollista ystävää, perheenjäsentä ja "iltatähteä". Kotimmekin tuntuu niin tyhjältä ja avoimelta ilman sinun läsnäoloasi, Ramses.




Nyt olet poissa ja mukana tuulen saat, kulkea rajalla ajattomuuden.
Olit kimallus tähden, olit pilven lento, olit kasteisen aamun pisara hento.
Et ole poissa vaan luoksemme saavut, mukana jokaisen nousevan aamun 
ja 
jokaisen tummuvan illan myötä, toivotat meille hyvää yötä.





Rakkautta on antaa suukko, olla lähellä ja huolehtia.


YSTÄVIESI MUISTOJA:

- Ramses-Kulta, kun tulit elämääni 6.12.2007 rakastuin sinuun heti ensisilmäyksellä. Tuo tunne oli kyllä molemminpuolista, tiedän sen hyvin. Huolehdit ja rakastit aidosti minua, olit niin ihana ja komea. Minä istuin vierelläsi, kun lähdit. Vaikka kuinka olen istunut ja itkenyt tuossa paikassa, et tule takaisin. On suuri suru ja ikävä, kun lähdit yhteisen leikkimme jälkeen aivan yllättäen.


Tule uniini, päivieni ajatuksiin, jää sydämeeni asumaan.
Kaipaan sinua kaipaan niin, tule meitä tänne katsomaan.
Kun tulet älä pelästy, kyyneleeni kaipuuta,
rakkautta vain kohtaan rakkainta joka iäksi on lähtenyt,
vain lainaksi sinut sain.

Rakkaudella kiittäen yhteisestä ajasta, rakkaudella sinun Muorisi





- Veli-Ramses muistan niin, kun synnyimme keskisuomessa. Meitä oli kahdeksan hienoa sisarusta. Muistan aina itsenäisyyspäivän 2007, kun tulit meille perheenjäseneksi. Toit tullessasi suuren valon ja ilon. Meissä oli paljon samaa huumoria ja leikkisyyttä, olemmehan sisarukset. Viimeisiin päiviin asti teimme yhdessä samoja juttuja. Voi muistan, kun pidimme tiskikonetta majana ja kun sinä viskasit keittiön tasolta vesikannun lattialle. Ne meidän kaksinkeskiset juoksujutut oli vain meidän omia juttuja.

On veli-Ramses paikkasi tyhjä ja korvaamaton, ja kaipuu suuri ja sanaton.
En vielä ois tahtonut luopua susta, jäi ääretön ikävä ja suru musta.
Olit ihana, tärkeä, rakas, voi kumpa tulisit takas.

Rakkaudella yhteisistä vuosista kiittäen, rakkaudella sinun Prinsessa-siskosi





- Eno-Ramses, sinä hoidit minua 12 viikon ikäisestä asti suurella sydämellä ja suurella hellyydellä. Vajaat kuusi vuotta kuljin lähes aina perässäsi kaikkea höpötellen. Teimme kaiken yhdessä, sinä suunnan näyttäjä ja minä perässäsi kulkija. Mm. söimme yhdessä, kävimme vessassa yhdessä, pesimme korvamme ja naamamme toisiltamme ja nukuimmekin lähes aina käpertyneenä toisiamme vasten, tassu toisen kaulalla. Minä halusin painiakin kanssasi, mutta et sinä enää suostunut painimaan, kun kasvoin aikuiseksi. Olen etsinyt, kutsunut leikkiin ja itkenyt perääsi, kun sinua suloista hassuttelijaa ei näy. Olen ollut aivan hukassa, kuinka matkaa ilman sinua jatketaan. Olit minulle aivan ainutlaatuinen eno ja paras ystävä, myös paras esimerkki kuinka kissana ollaan ja eletään tätä elämää.


Kun loistat eno-Ramses tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan,
me täällä alhaalla hiljaa aivan,
sun tähteäs kirkasta seurataan.
On taivas täynnä enkeleitä,
Sinä eno-enkelinä siellä valvot meitä.
Tikapuut jos sinne sais, heti ylös kivuttais.
Jos kerran vielä nähdä sais, ehkä ikävää se helpottais.

Kovasti Enoa ikävöiden ja valtavasti kaikesta huolenpidosta ja leikeistä kiittäen,
rakkaudella sinun Kuningattaresi



"TUMMUESSA ILLAN,
LUONA SATEENKAARENSILLAN,
KUN AURINGON VIIMESÄTEET TAIPUU,
NIIN MONI KISSA UNEEN VAIPUU.
ON PÄIVÄN LEIKIT JÄÄNEET  TAA,
NE ONNELLISINA NUKAHTAA.
NÄHDEN UNTA YSTÄVISTÄ,
PERHEISTÄ JA HETKISTÄ YHTEISISTÄ.
ODOTTAEN SITÄ AAMUA VALKENEVAA,
KUN JÄLLEEN YHDESSÄ LEIKKIEN KIRMATA SAA."
-Hannele Vänskä-



MUUTAMIA MUISTOJA VUOSIEN VARRELTA:


Vaikeni hiljaa ääni tassujen et juokse Ramses vastaamme enää kurnuttaen. 
Nyt on aika kauniiden muistojen vaalia niitä ja säilytä rakastaen.

- Ramses, haluan tehdä tätä hyvin raskasta surutyötä näin ja laittaa ylös joitakin muistoja. Mamma haluaa jutella sinulle näin julkisesti vielä jotakin, vaikka paljon muistoja jää sanomattakin.

-Ramses, keräsin kyynelsilmien läpi tuhansien kuvien joukosta muutamia kuvamuistoja, niin synnyinmaastasi kuin uudesta kotimaastasi. Kuvia on valtavasti niin poseeraus-, kuin nukkumis- ja leikkikuvia yksin ja ystäviesi kanssa. Näitä kuvamuistoja oli lähtösi jälkeen ensipäivinä rauhoittavaa katsoa. Olit siinä lähellä niin kuin aina hakeuduitkin lähelle, syliin tai viereen. Pian kuvien katselu kuitenkin muuttui suureksi suruksi ja ymmärtämykseksi siitä, että olet ikuisesti poissa. Iski valtava ikävä sinua, kaikkia tapojasi, olemustasi,.. mutta samalla mielen valtasi hetkittäin myös suuri kiitollisuus siitä, että saimme yhdessä iloiten tämän muistorikkaan matkan kulkea. Ilman sinua en tietäisi millainen hurmuri ja sydämensärkijä voi tupsukorva kissa olla, olit suuri aarre ja erittäin rakas. Olit vuosien unelma ja tuo unelma täyttyi yli odotuksieni. Ainut asia se, että lähdit liian aikaisin pois. Kultainen sydämesi ei ollutkaan rautainen.

- Synnyit 11.1.2007 keski-Suomessa seitsemän sisaruksesi kanssa. Olin vuosia haaveillut maine coon-rotuisesta uroskissasta. Meillä oli ollut yksi tai kaksi maatiaiskissaa jo vuodesta 1988 asti. Katselin välillä kasvattajien sivuja ja kun näin pikku-Ramseksesta kuvan, sinä tunnuit heti tuolta suurelta haaveelta. Epäonneksemme sinut oli jo varattu. Sinä muutit veljesi kanssa länsi-Suomeen ja ihana prinsessamainen Siskosi muutti meille. En ikinä unohda marraskuun loppupuolta 2007, kun Kasvattajasi soitti minulle ja kysyi, että ottaisimmeko Ramseksen. Siinä ei perheen kesken suuria keskusteluja tarvittu, kun kaikille oli heti selvää, että totta kai Ramses meille tulee. Niin haimme sinut 6.12.2007 suurella innolla ja ilolla kotiin perheenjäseneksi. Mustat-Tytöt, siskosi ja Muorisi otti sinut suurella kiinnostuksella ja lämmöllä vastaan. Olit vajaa 11 kuukautta vanha, kun meidän mahtava yhteinen matkamme alkoi. Sinun reippautesi ja avoimuutesi, elämästä iloitseminen ei jättänyt ketään kylmäksi heti ensipäivistä lähtien. Pian otit myös karavaanarielämän ensi askeleet.

Olet aika suloinen näissä kasvattajasi ottamissa pentuaikaisissa kuvissa.



Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole hiljaa, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaittesi poskella.


- Ramses, 28.1.2011 lensit ystäviesi kanssa uuteen kotimaahan Saksaan. Muutto sinua ja ystäviä ei stressannut lainkaan. Olitte kaikesta yhdessä, niin innoissaan. Tämän puron rannalla asuttiin vajaa kolme kuukautta ja te yhdessä katselitte purossa polskivia taimenia ja sorsia.


- Ramses, mahtavan matkan saimme kanssasi kulkea, aivan ainutlaatuisen. Olit kissoistamme se kaikista näkyvin ja mukana olevin kaveri kaikissa puuhissamme niin palvelijoille kuin ystävillesikin, huippuluonteinen, suuri sydäminen, aivan ainutlaatuinen. Aivan suurenmoinen jokapaikan höylä, erittäin hyvällä tavalla. Ystävillesi olit innostunut suunnannäyttäjä leikkeihin ja puuhiin. Sinulla oli niin suuri sydän, meille kaikille. Suukkoja saivat ystäväsikin ja sitä ei kuvistakaan voi olla huomaamatta. Niitä saimme myös me palvelijat aina, kun otsamme sinulle kumarsimme. Tässäkin asiassa olit aivan ainutlaatuinen.

Olit niin futismies!

- Ramses, lempileikkisi niiden monien vauhtileikkien joukosta oli laatikonvalloitusleikki. Voi kuinka innostuitkaan postista tulleesta ruokalaatikosta, jonka sait aina leikkiin, kun laatikko oli yhdessä tyhjennetty. Olit futismies ja rakastit palloleikkejä. Niin suloisesti heilautit tassua ja keskittyneesti seurasit, kun pallo liikkui urassa. Nyt noilla ei kukaan enää leiki. Rakastit suuresti myös telttaleikkejä, kun kaivoin kaapista teidän leikkiteltan esille se sai sinut innostumaan. Rakastit suuresti myös huiskaleikkejä, sinulla oli lempihuiska, jolla viimeinen leikki vajaa tunti ennen lähtöäsikin leikittiin. Rakastit suuresti vettä. Voi kumpa olisit vielä läpsyttämässä suurella tassullasi vesikuppia niin lujaa, että vesi räiskyy ympäriinsä.

- Ramses, mitä sinä et olisi rakastanut? Se taisi olla ainoastaan ratisevat muovipussit ja säkit.

Niin rakkaita kuvamuistoja.


Olit pirteä kuin kevätpuro, lämmin kuin kesäpäivä, ruskea kuin syksynlehti, kaunis kuin lumihiutale. Sellainen sinä Ramses olit.



- Ramses, olit myös elämästä nautiskelija, iloitsit kaikesta suuresti. Hyvä malliesimerkki myös meille ihmisille, kuinka pitää elämän pienistä iloa tuottavista hetkistä nauttia suurella sydämellä, elämän loppuun asti. Rakastit suuresti aurinkoa ja lämpöä. Kuinka monesti kannoin sinut viime kesän ennätyshelteiden aikana parvekkeelta varjosta sisälle, kun mittari näytti reilua kolmea kymmentä, ettet saa lämpöhalvausta, kun sinä siellä selälläsi makasit.

- Ramses, sinulla oli loistava taito viihdyttää, niin ystäviäsi kuin palvelijoitasi, olit aivan ainutlaatuinen seurapiirimies. Tuossa alhaalla kuvan yläreunassa keskellä oleva suurin kuva kertoo sinun yhdenlaisen viihdyttäjätapasi. Tuossa et revi noita sydämiä, vaan villisti ilmein ja elein pelleilet minulle. Nautit tuossakin kevään tulosta, niin kuin nautit viimeisinäkin päivinä. Monesta kuvasta näen kuinka sinä minua viihdytät, kun tulen kamera kädessä ja sanon, että onko Ramses ihanaa, kun on kesä tai täälläkö Ramses nauttii. Tuo sai sinut aina enemmän pyörimään ja kierimään, nauttimaan ainutlaatuisesta elämän hetkestä. Olit kerrassaan ihanan suloinen, aivan ainutlaatuinen ja niin rakas!

Niin vaikeaa katsoa näitä kuvia, kun et enää ole viihdyttämässä meitä.

- Ramses, olit kaveri lähes kaikissa tekemisissämme, oikea puuhapoika apulainen. Jos olit kaveri keittiöpuuhissa, niin olit myös kaveri isännälle isäntien töissä, remonttimies ja apumies. Näitä kuvamuistoja on myös paljon. Kuvia ei ole muistona siitä, kun olit lähes aina kaveri mammalle meikatessa ja föönätessä, aivan viimeisinä päivinäkin. Tulit istumaan pesuhuoneen kattoikkunan syvennykseen ja katsoit vieressä rauhallisena ja kiinnostuneena, kun meikkasin. Odotit joka kerta, kun föönäsin hiuksiani, että sinuakin föönätään ja voi sitä iloa, kun föönäsin. Sinä pyörit ja kierit niin, että monesti jouduin varoittamaan, ettet tippuisi lattialle. Halusit olla komea mies ja komeahan sinä Ramses olit.

- Ramses, päivämme alkoi lähes aina niin, että jos olit jo lähtenyt vierestämme nukkumasta, kun herätyssoitot tuli, niin kiirehdit sänkyymme meitä tervehtimään. Puskit ja kehräsit kovasti, olit niin iloinen kun heräsimme. Tykkäsit puhelimeni mukavasta linnunlaulu herätysäänestä, puhelintakin piti puskea. Kun kysyin, että lähdetäänkö kahvin keittoon, niin aina sinä innostuit tuosta lisää ja kun nousin sängystä menit odottamaan tuloani portaiden yläpäähän. Yhdessä sinun puuhkahäntä hulmuten, sinä edeltä, me kahvin keittoon menimme. Nyt saan kahvitkin keittää yksin ja tehdä niin monet muutkin asiat.


- Ramses, olit aivan ainutlaatuinen tässäkin asiassa kissoistamme. Sinua kiinnosti tietokone ja televisio. Mielikatseltavaa oli eläinohjelmat, mutta katsottavaksi kelpasi mökkiautossa myös mm. "Mielensä pahoittaja"-elokuva. Futis oli myös lemppari katseltavaa isännän jalkojen päältä. Isännän kanssa katselit myös netistä paljon mopoja ja autoja, ne oli niitä teidän miesten juttuja, sanoin teille aina. Voi kuinka paljon yhdessä olemmekaan käyneet läpi reissukuvia, sinä hiirikäteni päällä maaten. Nyt minulta kuva-arvostelijakin puuttuu.

- Ramses, tuossa alhaalla oikean alareunan kuvassa olet 29.3.2016. Muistan tuon hetken niin elävästi, kun tulit parvekkeelta ja televisiosta tuli luonto-ohjelma missä leijonia kuljetettiin autolla uuteen aitaukseen. Sinä istuit ja katselit ohjelmaa oikein keskittyneesti.


- Ramses, tässä muutama näyttelykuva upean uran ajalta. Minä pesin sinut aina vain hyvin näyttelyihin, en käyttänyt turkkiisi muita aineita ja se riitti. Olit niin komea ja hienokäytöksinen. Nämä ovat niin tunteita herättäviä muistoja. Aivan yhteiselämämme  suuria helmiä, joita en ilman sinua olisi saanut kerättyä. Tiedät sen kyllä ja kiitin sinua näistä usein. Kiitos vielä!

SUPREME PREMIER -titteli, on kissamaailman komeus- ja kauneuskilpailuista korkein saavutettu titteli. Tuon saavuttamiseen täytyy kerätä yli kaksikymmentä serttiä. Nämä saavutuksesi näyttelyissä olivat sitten plussaa lisänä.

4 x Näyttelyssä kategorian paras kastraatti uros
12 x Tuomarin paras
5 x Värin paras
1 x Paras näyttelyn veteraani

- Ramses, en tiedä mikä siinä oli, että Suomessa asuessa sinä näyttelyissä vähän arastelit. Muutto uuteen kotimaahan ja uudet huikeat kokemukset muutti tuon asian täysin. Sinä nautit tai me yhdessä nautimme näistä hetkistä suurella sydämellä. Tapanani olikin sinulle kuiskutella korvaan, että nautitaan näistä hetkistä. Rakastit istua sylissä ja pidit, kun sinua esitteli näyttelyssä käyvälle yleisölle. Täällä näyttelyissä kävi paljon yleisöä. Sinua oli heille niin mukava esitellä. Voi sitä yhden pikku-tytön ilmettä, kun hän sai sinut syliisi. Paljon kuulit ihastelevia sanoja saksaksi näyttelyurasi aikana. Reippaan näköisenä olit paneelissakin, kun vieraat ihmiset esitteli ja tuomarit syynäsivät sinua.

- Ramses, näyttelyurasi huipuin hetki oli se, kun valmistuitte siskosi kanssa tuohon korkeimpaan titteliin samassa näyttelyssä. Kylmäksi ei edes saksalaisyleisö jäänyt samassa näyttelyissä, kun he onnittelivat sinua loppupaneelin voitosta. Sinä voitit tuossa nimittäin italialaisen maailman näyttelyssäkin käyneen komistuksen. Olit upea! Meidät kuulutettiin silloin myös ensikertaa tulevan Saksasta.


- Ramses, tässä muutama kuva, kun kaikki oli vielä hyvin ja te neljä parasta ja loistavaa kaverusta olette yhdessä. Kukaan teistä ei ollut johtaja. Sinä aktiivisimpina olit useimmin jutuissa ensimmäisenä ja muut tulivat perässäsi. Nyt ystäväsi ovat olleet hukassa, mitä tehdä.



Odottaen sitä aamua valkenevaa, kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa.
- Hannele Vänskä-


- Muutama kuvamuisto tässä kaksin tai kolmin. Kuva oikealla, kun olet vasta muuttanut meille ja mustat-Tytöt katsovat uteliaina sinun vesileikkiä. Kuva vasemmalla, kun siskosi kanssa olette ottaneet pienen, lähes parikiloisen, siskon-Tyttärenne hellään huomaan. Tuo oli niin suloista seurattavaa, kun yhdessä huolehditte Kuningattaresta. Sinun ja Kuningattaren ainutlaatuinen ystävyys kesti aivan viimeiseen päivään asti. Yläreunassa niin ihana kuva syksyltä 2015, kun seuraat siskon ja siskontyttäresi kanssa mökkiauton katolla tepastelevaa lintua. Kuinka monesti tuollainen saikaan vipinää teidän tassuihin. Kerran Italiassa katolla tepasteli joka aamu kissa. Sekin teistä oli hauskaa.


- Ramses, nautit matkailusta ja uusien maisemien näkemisestä. Olit suurenmoinen karavaanari!

- Ramses, aika usein matkoillammekin herätit kiinnostusta ja ihastusta. Vuoden takaa Helluntailomalta tällainen muisto. Naapurissa karavaanaripariskunta, erityisesti isäntä ihastui sinuun täysillä. Hän silmät loistaen katseli sinua, kun olit ikkunassa tai ovella ulos katselemassa. Hän kysyi, että saako hän sisälle tulla sinua katsomaan. Hän haluaisi, että otettaisi kuva sinä sylissä. Niin kuva otettiin ja hän lähetti tyttärelleen kuvan, että isällä on nyt tämmöinen. Sunnuntaina, kun teimme lähtöä, hän sanoi, että siirretään se suurin kissa heidän autoon. No, sitähän me emme olisi mistään hinnasta tehneet.


- Asuit Suomessa ja Saksassa sekä lisäksi kävit näissä maissa: Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tanska, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Liechtenstein, Itävalta, Italia, Slovenia, Bosnia-Hertsegovina, Kroatia, Espanja, Monaco ja Andorra.

Näistä lomailukuvista näkeekin sinun mieluisimman nukkumisasennon.
- Ramses, vastustin kovasti mökkiautoon tv:n laittamista. Olen niin tyytyväinen, kun se laitettiin ja sinä kerkesit siitä iloitsemaan ja nauttimaan. Tässä katselemme kahdestaan Helene Fischerin showta viimeiseksi jääneellä yhteisellä joululomalla Espanjassa. Makaat alakuvassa lempipaikassasi, isännän jalkojen päällä.


- Ramses, tässä muutama kuva sinusta menneeltä Joululomalta. Voi kuinka iloitsit, kun sait uusia leluja. Olit aina kiinnostunut, kun keitettiin kahvia tai laitettiin ruokaa kaasulla. Aina, kun mökkiauto pysähtyi kiiruhdit katsomaan ikkunasta, missä ollaan ja mitä näkyy.

Mitähän kinnostavaa katsot tuossa kuvassa? Tuo oli yksi lempi kyyläyspaikkasi.
Nämä kuvat saan vielä laittaa keskeneräiseen juttuun Joululomasta.

- Ramses olit mies! Voi, kuinka usein ihmettelimmekään, kun kiiruhdit ikkunaan katselemaan, kun kuului ulkoa pörinää. Ne moottoripyörät ja urheiluautot sinua kovasti kiinnostivat. Kotonakin roska-auton rummun pyörivä ääni sai sinut kiiruhtamaan ikkunaan. No, kyllä sinua kiinnosti katsella myös koiria, kissoja, lintuja ja yleensä ihmisten elämää mökkiauton ikkunoista ja kotona parvekkeelta.

- Ramses, kävit aika monessa kylässä, kaupungissa ja paikassa elämäsi aikana. Ihastelit niin monia vuori-, järvi- ja jokimaisemia, niitäkin elämäsi aikana muutaman kyllä näit 20:stä maasta.

- Ramses, olen niin kiitollinen tästä ROSVO TAKATALLISSA-jutusta ja siitä, että sen kirjoitin muistiin tuolloin, vaikka tämä vähän pelottikin. Tätä jo monet kerrat yhdessä muisteltiin ja sinä kävit monta kertaa tämän jälkeen testaamassa onko takatallin ovi auki. Viimeiseksi jääneellä yhteisellä reissullakin, Pääsiäislomalla. Ja tätä vielä monesti muistellaan, meidän suloista "rosvoa".

- Ramses, jos mökkiautomme ikkuna oli huurussa, niin sinä kyllä tiesit miten huuru ikkunasta lähtee. Vimmatusti etutassuilla luutusit ikkunaa.

- Mökkiautossa sinä huolehdit isäntien töistä työnjohtajana, kuljit ikkunasta ikkunaan katsomassa, kun isäntä ulkopuolella teki mökkiauton puuhasteluja.

- Ramses, kun tulimme kotiin, niin sinä ystäviesi kanssa tarkistit kotoa kaikki huoneet. Emme ymmärrä mistä sinä hoksasit, että kellarikin pitää tarkastaa. Eikä mennyt pitkään, kun kotiin saavuttiin, niin kellarin ovelta kuului sinun raakkuva komennusäänesi ja käsky isännälle, että kellaria sieltä tarkistamaan. Sinun piti käydä perähuonekin kellarissa tarkistamassa. Tarkastuksen jälkeen olit erittäin tyytyväinen, kun tuo tarkistus tehtiin. Minäkin kehuin aina sinua, kun teit hyvän työn. Viimeiseksi jäi, kun Pääsiäislomalta kotiin tulimme. Nyt ei enää kukaan huolehdi kellarista. Tarkastuksien jälkeen sinä usein menit kuljetusboksiin makaamaan ja olit sen näköinen, että lähdetään nyt uudestaan reissuun, kun koti on tarkistettu.

Niin, paljon paikkoja näit ja muistoja jätit.

- Ramses, näitä 23.2.2016 otettuja kuvia on monta ja kertovat yhden tapasi millainen ihana olit viihdyttäjänä. Sinä kyllä hoksasit kaikkea hauskaa ja mukavaa. Olin ommellut, olit ompelussakin kaverina, uuden liinan olohuoneen pöydälle ja testasin sen sopivuutta siihen. Sinä heti oivalsit, että tämä on ihana ja mukava leikkijuttu. Juoksit vauhdilla pöydän alta niin monta kertaa, että liina lähti lattialle ja minä nostin sen monet kerrat takaisin. Houkuttelit ystäväsikin leikkiin. Liina oli pöydällä ja jäit pöydän alle odottamaan, että joku ystävistä tulee sinua katsomaan ja kun tuli, kirmasit pöydän alta vauhdilla juoksuun. Kuningattaresta aina nämä piiloleikit olivat erityisen hauskoja. Saitte aikanne leikkiä. Hain kokeeksi liukueste palasen liinan alle. No, sen sinä tietysti huomasit, ettei enää liinanpudottamisleikki onnistukaan, mutta sinä valloitit pöydän. Olit mielissään, että pöydällä on uusi liina ja ilme kertoo, että tämä on minun paikka. Myöhemmin, kun liina oli silitetty ja pöydällä oli tavaraa, ne saivat olla sitten aivan rauhassa.
  

- Ramses, sinulla oli niin ihana ja ainutlaatuinen tapa, kun teimme johonkin lähtöä. Olit sinäkin lähes aina mukaan lähdössä, vaikka vain kävelylle tai kauppaan lähdimme. Pyörit ja kierit lattialla sekä puskit jalkoja kovasti. Vai oliko tämä sitä, että esittelit kuinka ihanan hurmaava olet ja sanoit, että älkää lähtekö mihinkään, kun olen näin ihana. Kun palasimme olit lähes aina ainoana kissana ikkunassa odottamassa tai jos et ollut ikkunassa, niin tuolilla oven takana nukuit ja odotit. Nyt meitä ei enää kukaan ikkunassa odota.  

-Ramses, voi kuinka iloitsitkaan hiihtolomavieraista. Pian nukuit rennosti uudenkin tuttavuuden sylissä. Tämä kuva otettu 10.3.2016, kun palasimme heitä viemästä lentokentälle. Sinä olit ovella heitä saattelemassa, tulit ikkunaan saattelemaan ja kun tulimme kotiin, sinä ikkunassa näin odotit.


- Ramses sinulla oli niin ihana tapa, kun ikkunan läpi sinulle sanoin, että nyt tulimme kotiin tai onko sinulla ollut ikävä. Sinä pää heiluen ja suu käyden minulle sätkätit. Niin teit, kun tämänkin viimeisen muistokuvan tästä ikkunassa odotustavastasi otin. Niin ikävä on tuotakin tapaasi.




On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy.
Mutta kotona illan tullen, ei Ramsesta enää näy. Kun nousee purjeet purren ja köydet irroitetaan.
Käymme ystävää armasta surren, me jäämme sua kaipaamaan.
Yhdessä riemuita saimme, ja katsella maailmaa. Paljon iloa annoit sä meille, jotka meitä nyt lohduttaa saa.
Vaikket sä vastaan voi juosta enää milloinkaan, niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan.



- Voi kuinka nautitkaan jo alkaneesta keväästä, kolmesta lämpimästä päivästä, auringosta sekä lintusten laulusta ja niiden kevätpuuhien katselemisesta. 4.4.2016 on nämä kuvat otettu. Tulin kameran kanssa parvekkeelle ja sanoin, täälläkö sinä nautit ja se sai sinut vielä enemmän taas tapasi mukaan nauttimaan ja kierimään ilosta ja onnesta. Kiitollinen olen, että sait nauttia uuden kotimaan lämmittävästä talviauringosta monta talvea ja yli viisi vuotta. Nämä kuvat ovatkin viimeiset kameralla otetut kuvat sinusta.



Tule uniini, päivieni ajatuksiinjää sydämeeni asumaan.
Kaipaan sinua kaipaan niin, tule meitä tänne katsomaan.
Kun tulet älä pelästykyyneleeni kaipuuta, rakkautta vain
kohtaan rakkainta joka iäksi on lähtenyt, vain lainaksi sinut sain.


- Ramses, näistä kuvista jotakin. 29.3 kuva tuo mieleeni, kun oli kova tuuli. Tytöt eivät halunneet edes parvekkeelle, mutta sinä urheana ja rohkeana miehenä kävit jonkin aikaa tuulta katselemassa. 31.3 viimeinen kuva sinusta Muorisi ja Kuningattaren kanssa. Siskosi oli parvekkeen toisella puolella. 4.4. kuva, toinen ihana lämmin päivä. Sinä oli lähes päivän ollut parvekkeella ja kierinyt ja nauttinut, kuvat ylempänä, kun nautit keväästä ovat samalta päivältä. Ykskaks hoksasin, että lähetän sinusta kuvan kasvattajallesi, että olet siirtynyt parvekkeelle asumaan ja on mukava nukkua linnunlaulussa. Tulin parvekkeelle, sanoin nimesi ja sinä unen pöpperöisenä katsoit. Kuvan otin ipadillä. 
Kuvat tiistaina 5.4, sinun toiseksi viimeisenä päivänä. Meillä oli siivouspäivä. Sinä olit tietysti innokkaimpana kaverina mukana. Silitin ison kasan vaatteita, sinä istuit ikkunalaudalla ja katselit välillä pihalle ja välillä niin ihailevasti minua. Kaipaan niin tuota ihailevaa katsettasi. Puhuttiin reissuun lähtemisestä ja sehän sai aina silmäsi loistamaan. Katselit pihalla näkyvää mökkiautoamme ja varmasti haaveilit reissuistamme. Vierashuonettakin yhdessä siivottiin. Mm. laitettiin tuo sängynpeite siihen yhdessä. Sinä ihanasti puuhkahäntäsi kanssa heiluen. Kaivoin esille nuo vanhat teidän pedit ja laitoin tuohon sängylle. Voi, kuinka olitkaan niistä tyytyväinen, vaikka kotimme on täynnä pehmeitä ja ihania petejä teitä varten, mutta kun ne oli ollut jonkin aikaa piilossa, ne oli sinulle uusia taas. Sinä valitsit pedeistä isomman ja aloit innolla päiväpesua tekemään. Tulihan siihen Kuningatarkin mukaan pesupuuhiin. Kunnes myöhemmin kävin katsomassa mitä te puuhaatte, kun ette perässä tulleet alakertaan. Kuvahan tästä niin suloisesta ja tutusta näystä piti ottaa, kun sinä ja siskontyttäresi nukutte tuttuun tapaan lähekkäin ja samassa pedissä. Tämä puhelimella otettu kuva jäi teistä viimeiseksi nukkumakuvaksi. Viimeinen kuva sinusta 5.4 on isännän ottama huono kuva puhelimella. Me saimme maanantaina lahjaksi lihaherkkukorin. Tuon pohjana oli tuollainen mukava pahvinen kori, johon sinä heti rakastuit. Se oli sinusta niin kiva ja ihana.

- Ramses, joka ilta sinä pyysi makuuhuoneen oven päältä lempihuiskaasi iltaleikkiin. Sillä nysällä ja kuluneella vaikka parempiakin olisi ollut. Leikin jälkeen lähdit ystäviesi kanssa aina joksikin aikaa johonkin kuka mihinkin, mm. vielä haukkaamaan iltapalaa, katsomaan kotikylän näkymiä ikkunasta, kunnes palasitte yhdessä makuuhuoneeseen ja osa viereemme. Sinä yleensä isännän jalkoihin nukkumaan tai keskeemme. Tiistai-iltana 5.4 minä vielä valvoin, kun palasit kainalooni kehräten nukkumaan. Näin monesti teit, jos yöllä valvoin. Tunnen niin pehmeän turkkisi ja ihanan kehräysäänesi vieläkin. Siihen niin aina äkkiä nukahti. Tuossakin asiassa olit aivan ainutlaatuinen, että tulit kainaloon peiton alle nukkumaan ja sylissä saatoit myös nukkua rennosti selällään.


- Ramses, 6.4.2016 ja suureksi suruksemme meidän parhaan karavaanariporukan yhteinen viimeinen päivä. Ilma oli kylmä, mutta muuten aivan normaali arkipäivä. Me jatkoimme yhdessä siivoamista ja pakkasimme petivaatteita ja teidän romppeita valmiiksi, mökkiautoon vientiä varten, että viikonloppuna lähdettäisi Eichstättiin ja Jura-Museoon. Sinä oli imurointikaverikin minulle lähes aina. Tytöt eivät isoäänisestä Dysonista ole koskaan tykänneet, vaan lähtevät tassut vilkkuen aina toiseen kerrokseen. Sinua tuo kiinnosti, istuit ja katselit. Olikohan imurin suuri ääni vaiko imurin läpinäkyvä roskasäiliö hauskaa katseltavaa, kun siellä roskat pyöri vai pyörivä mattosuulake. Nehän on kyllä miehisiä juttuja. Imuroitiin ja siivottiin yhdessä pesuhuone. Viimeisen kerran sinä istuit kattoikkunan syvennyksessä työnjohtajana. Katselit ylpeänä mamman siivousta.

- Ramses, illalla tuli televisiosta futista Mestareiden liigan peli, Wolfsburg - Real Madrid. Te isännät makasitte sohvalla ja sinä isännän jalkojen päällä tuttuun tapaan ja katsoitte peliä. Ensimmäisen puoliajan loppupuolella sinä sitten siirryit minun seuraksi sohvalla tietokoneelle ja makaamaan minun hiirikäden päälle, kun minä kävin reissukuvia läpi. Minä silittelin sinua toisella kädellä ja pidin tassuasi kädessäni ja sormella sipsutin sitä. Tuota sinä niin rakastit ja kehräys vain aina lisääntyi. Porukalla syötiin iltapala puoliaika tauolla. Sinäkin kävit syömässä. Päätettiin, ettei toista puoliaikaa futista katsotakaan, kun niin väsytti. Jäljestäpäin olen monta kertaa pohtinut, että miten olisi käynyt jos olisi katsottu.

- Ramses, toiset menivät yläkertaan. Sinulla oli niin ihana tapa, kun jäit lähes aina odottamaan minua. Olit ihastunut niin tuohon pahvikoriin, että olit menossa siihen nukkumaan. Sanoin sinulle, että ethän sinä nyt siihen jää nukkumaan ja et mennytkään sitten. Nousimme ylös yhdessä viimeisen kerran ja menit taas pyytämään iltaleikkiä sillä sinun lempihuiskallasi. Tytötkin tuota leikkiä odottivat. Enkä voinut pettää teidän odotusta.

- Ramses niin leikittiin sitten yhteinen viimeinen huiskaleikki keskiviikkona 6.4 vähän yli iltakymmenen. Siskosi oli tuolloinen leikissä se vauhdikas hurjapää, se aina vaihteli kumpi teistä oli. Meidän kaikkien karavaanareiden silmistä näkyi ilo ja riemu. Voi muistan kuinka intoa puhkuvana kyttäsit lempihuiskaasi. Muistan niin sinun ilon täyttämät ja innostuneet silmäsi. Rauhallisesti vielä lopussa leikitte sinä ja Muorisi kahdestaan. Niin te taas siitä sitten lähditte iltareissullenne, kun valot sammutettiin. Minäkin nukahdin heti.

- Heräsin noin tunnin päästä, paremmin vajaan, johonkin kolahdukseen. Myöhemmin olen hoksannut, että se oli ääni johon heräsin tuli siitä, kun kissa hyppää pois patteripedistä. Se oli Siskosi lempipaikka tuohon aikaan nukkua. Kuuntelin kuuluuko mitään ääniä muutaman minuutin, ei mitään kuulunut. Nousin ylös, enkä ymmärrä miksi sytytin valot. Ilman valojen sytytystäkin olisin nähnyt, että siinä sinä rennosti kyljellään nukut, niin kuin monesti muulloinkin. Muorisi istui vieressäsi ja siskosi kulki levottomasti. Valojen sytytys säikäytti minut todella ja huusin onko Ramses kuollut. Sinä siinä lattialla niin kauniisti ja levollisen näköisenä kyljellään silmät auki makasit, mutta alaleuka roikkui jotenkin epätavallisesti ja tuo säikäytti minut todella. Tuo hetki oli valtava järkytys. Vaikka kuinka sanoin, että herää Ramses, niin et enää herännyt, kun suuren suuri kultainen sydän ei enää sykkinyt. Olit ilmeisesti maannut lattialla paikassa missä kulkee lämmitysputket ja lattia on lämmin, siinä sinä niin usein makasit. Tuosta noin puolen metrin päähän oli matkasi päättynyt. Mitään merkkiä siitä, että olisit saanut kivuliaan sairaskohtauksen ei ollut, suustasi ei ollut mitään tullut. Jos olisit ollut kipeä, niin varmasti olisit äännellyt ja olisin herännyt tuohon. Luulen, että jonkun viimeisen äänen tai pelkkä maahan kaatumisesi sai siskosi säikähtämään ja ryntäämään katsomaan mikä ääni oli ja minä heräsin pedin kolahdukseen, kun hän hyppäsi lattialle.

- Ramses, uskon, että sinä herätit minut. Olen iloinen siitä, että herätit vaikka tuo oli kauhein herätys. Sinä halusit, että me rakkaimmat mamma ja isäntä saamme hyvästellä sinut juuri lähdettyäsi. Olimme vähän aikaa sinua hyvästelleet, kun katsoin kelloa ja se näytti 23.05. Oli hyvä, että sain pitää vielä sinun isoa ja niin lämmintä tassua kädessäni, antaa suukkoja otsallesi, niin kuin sinä annoit aina minullekin, harjata vielä kerran niin kaunista turkkiasi, sulkea sinun silmäsi ja laittaa sinut kauniisti viimeiselle matkalle. Vaikka ne olivatkin tuskaisia hetkiä. Kavereitasikin ajatellen oli hyvä, etteivät he sinua aamuun asti katselleet siinä. Terveenä ja elämäniloa täynnä olevana sinä lähdit. Sydän vaan ei enää jaksanut sykkiä. Et enää viimeisenä iltana kerinnyt viereemme nukkumaan.

- Ramses, tästä äkkikuolemasta olimme usein puhuneet ja minä vielä useammin ajatellut, kun kissasukulaisiasi oli lähtenyt samalla lailla yllättäen. Vähän niin kuin asiaan valmistautunut. Äitisi lähti alle seitsemän-, isäsi vähän yli seitsemän- ja veljesi kahdeksanvuotiaana. Lisäksi olen lukenut ja kuullut niin monta tarinaa, kuinka jopa alle kaksivuotiaille näitä tapahtuu. Tämä on myös tietyillä roduilla yleisempää. Kun tämä sitten yllättäen tuli, niin suuri shokki ja järkytys tämä oli, ei tähän ollut voinut valmistautua. Kymmenestä lähisukulaisestasi tämä sinun kohtalosi oli lähteä neljäntenä samalla lailla yllättäen. Nyt heidän kanssaan kirmaat murmeleiden perässä Alppiniityllä.


Eilen illalla naurettiin, yhdessä vielä niin leikittiin.
Viereeni tulit myös nukkumaan, poskeani hellästi suukottamaan.
Koskaan ei arvata oinut vois, että yö seuraava viimeinen ois.
Nyt vain muistot rakkaat meille jäi. Sinua kovasti kaipaamme, ystäväin.


- Ramses, suuruudellasi ja hyvyydelläsi jätit jälkeesi vain kauniita ja hyviä muistoja. Sinun terveydestäkään ei ollut huolta. Minulla olikin tapana tuon takia sinulle aina välillä sanoa, että elät vielä kymmenen vuotta. Kaksi lääkekuuria vain jouduit syömään koko elämäsi aikana, kun näyttelyistä sait ärhäkän vatsapöpön, sekä toisen kun hammaskiveä poistettiin. Terveyttäsi kyllä seurattiin tarkasti. Vuosia kun tuli lisää, niin vuosittain otettiin laajat verikokeet, viimeksi 2015 vuoden loppupuolella. Lääkärissäkin tarkastuksilla käytettiin. Hampaasi saivat kehuja lääkäreiltä. Eikä niissä ollut samaa juuresta päin syöpymissairautta kuin siskollasi ja Kuningattarellasi. Viimeksi kuukausi aikaisemmin lääkäri sydämesi hyvin tarkkaan kuunteli ja se sykki normaalisti. Niin mielellään olisin hoitanut ja pitänyt sinua pitempään luonamme.

- Ramses, ei ollut mitään merkkejä sydänsairaudesta. Ei tiheää hengittämistä, ei ruokahaluttomuutta tai laihtumista. Painoit viimeisellekin matkalle lähtiessä 8.3 kiloa. Hypit viimeisenäkin päivänä pöydille ja korkealle pesuhuoneen ikkunalaudalle. Se viimeinen iltaleikkikään ei ollut hurja vauhtileikki, kun siskosi oli silloin vauhdikkaana eikä antanut tilaa. Ei tuon leikin takia sydämen pitäisi pysähtyä vain ykskaks. Olen niin harmitellut sitä etten käynyt tutkituttamassa sydäntäsi sukurasituksen takia. Tiedän senkin ettei siinäkään olisi mitään välttämättä näkynyt. Luin jostakin lääkärisivuilta, että sydänsairailla kissoilla 30%:lla ensimmäinen oire sairaudesta on juuri äkkikuolema. Tämä tieto on vähän lohduttanut tässä valtavassa surussa ja menetyksessä. Sekä se, että sait lähteä iloiten ja nauttien elämästä. Sait elää hyvän elämän suuresti rakastettuna.

- Ramses, suru ja ikävä on ollut kova ystävilläsikin. Tuota on ollut tuskaisen raskasta katsoa. Teitä ei muutto ja lentäminen uuteen kotimaahan stressannut vaan te tuosta yhdessä iloitsitte. Nyt, kun sinua ei ole ollut, on tullut väliaikaisesti uutta ja ihmeellistä käytöstä, jopa sairauden oireita. En ole aina edes ystävillesi kelvannut lohduttajaksi ja leikittäjäksi, vaikka he ovat kyllä erikoishuomiota tänä aikana saaneet monin eri tavoin. He etsivät sinua joka paikasta, haistelevat joka paikkaa, kutsuvat leikkiin ja itkeneetkin he ovat valittaen. Ensimmäisen kuukauden lähtösi jälkeen olivat varpaillaan, jos jostain jotakin rapinaa kuului tai ääntä, niin heti herättiin ja katsottiin, että sieltäkö sinä tulet. Vielä kuukauden päästä lähdöstäsi näin, kun Muorisi ja siskosi istuivat paikassa johon matkasi päätyi. Katselivat lattiaa tuolla ilmeellä, millä Muorisi istuu sinun viimeisien päivien suosikkilaatikossasi. Kuningattarelle joka on tehnyt kaiken kanssasi on ollut hyvin vaikeaa. Vasta nyt, kun kaksi kuukautta on kulunut, alkaa tulla ja haluaa olla sylissä. Vieläkin, kun kolmestaan alan heidän kanssa leikkimään vaikkapa huiskaleikkiä, niin he katselevat ympärille mistä sinä iloinen valloittava kaveri tulet.

Onko vain satumaa vai surun seurausta Muorisi sairastuminen?

Ramses, varmasti olisit halunnut elämää ja karavaanarimatkaa kanssamme jatkaa, sen me kaikki tiedämme.


Emme sinua unohda koskaan,
sen sijaan kerromme sinusta tarinoita.
Siitä, kuinka iloitsit elämästä ja auringosta sekä kuinka meillä oli rosvo takatallissa, mutta se olitkin sinä,..
Ainutlaatuisia muistoja on monia ja niitä ajatellessamme meidät
valtaa haikeus.
Ikävä.
Kiitollisuus.
Olit elämämme suuri valo.
Nyt valaiset tähtenä taivaalla polkuamme ja olet suojelusenkelimme.

Ramses, kiitos ajasta jonka saimme viettää yhdessä,
elät ikuisesti meidän muistoissa ja sydämissä.

Jätit ikuisen tassunjäljen sydämiimme hyvyydelläsi ja ainutlaatuisuudellasi.
Ramses, tulemme aina kaipaamaan sinua!

Olemme erittäin kiitollisina näistä ja monista muista elämäämme jättämisistä muistoistasi.
Suuri kiitos näistä hienoista yhteisistä vuosista! Suunnattomasti sinua ikävöiden ja kaivaten!

Suurella rakkaudella ja vielä suuresti kiittäen,
Mamma ja Isäntä



Ansaitset sininen Poika unen rauhaisan
ja kiitoksen kaikkein kauneimman.
Suo anteeksi rakkaani kyyneleet nää,
ne on suurta rakkautta ja ikävää.
Hyvää matkaa Ramses, täällä sinua ajattelemme!



Viimeisen matkasi teit ruusutarhaan. Isännällä oli raskas tehtävä,
kun hän haki sinut näin laitettuna takaisin kotiin.



Ja uskomme sinun meille näinkin sanovan:

Älä seiso haudallain itkien; en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa, olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa, syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen, olen ylitsesi maahan uuteen matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.


Älä seiso haudallain itkien; en ole siellä - kuollut en.




- Ramses, tässä muutamia kuvamuistoja yhteisen elämämme matkalta. Elämäsi oli niin kaunis, niin kuin on tämä kuvien taustasävelmäkin, In The Last Days.

Thank you, Ronny Matthes, for this beautiful music. This is as beautiful as the life of Ramses.






Pawprints left by you...

You no longer greet me, as I walk through the door.
You're not there to make me smile, to make me laugh anymore.
Life seems quiet without you, you were far more than a pet.
You were a family member, a friend, a loving soul I'll never forget.
It will take time to heal, for the silence to go away.
I still listen for you, and miss you every day.
You were such a great companion, constant, loyal and true.

My heart will always wear, the pawprints left by you.