torstai 30. maaliskuuta 2017

22.12.2016-22.1.2017 Joululoma: 7.osa: KAUNIITA VUORIMAISEMIA ANDALUSIASSA

Päivät 12-13.1.2017: Matkalta Rondasta El Chorro -pikkukylään Caminito del Rey -reitin loppupään maisemiin.


12.1.2017: Mietimme vielä aamulla, että jäisimmekö vielä yhdeksi yöksi Rondaan. Kovin mielellään olisimme jääneet kaupungin ympärille kallioiden alapuolelle vaellusretkiä kävelemään, mutta loma-aikamme on rajallinen. Portugalin mutka oli vienyt arvokkaita lomapäiviämme ja suunnitelmista oli jo pois jätetty Gibraltar sekä koko etelä-Espanjan rannikko. Mieli teki jo vuorimaisemiin. Liian paljon oli jo oltu tasaisilla maisemilla hanhikorppikotkien seurasta lähtemisen jälkeen. Täällä Rondassa olimme toki jo vuoria saaneet ihastella, mutta vuorihulluilla oli kova halu nähdä Espanjan vuoristoa lisää. Romanttisen viehättävä Ronda hyvästeltiin ja jatkoimme matkaa.

Kuvasta hiirellä klikkaamalla kuvan saa näkymään tietokoneen näytöllä suurempana.

Nautimme kovasti näistä vuorimaisemista ja mutkateistä. Muita kulkijoita täällä ei paljoa näkynyt.


Tämän näköalapaikan, Mirador del Guarda Forestal, olimme jo kotona katsoneet ja laittaneet mahdollisten käyntipaikkojen listalle.


Täällä vierähtikin muutama tunti katsellessa ja istuskellessa näiden maisemien äärellä. Ilma oli tosi lämmin.




Täällä bongasimme uuden lintulajin, muuttohaukan.



Täällä tapasimme hyvin iloisen suomalaisnaisen, joka oli asunut vuodesta 2008 Coin-kylässä. Hän oli matkalla vieraittensa kanssa Rondaan. Tapasimme myös vanhemman kanadalaispariskunnan, jotka olivat lomailleet Espanjassa jo 1970-luvulta asti. Olivat juuri tässäkin paikassa aiemmin käyneet ja pitivät kovasti näistä vuorimaisemista.



Ajelimme Sierra de las Nieves -kansallispuiston pohjoisella alueella. El Burgo jäi tällä kerralla katselematta niin kuin monta muutakin kylää ja pikkukaupunkia.


Yunqueran jälkeen asutusta alkoi olemaan jo vähän enemmän matkan varrella.


Matkalla oli kivan näköisiä pikkukyliä vuorien helmassa ja rinteillä.


Päivän aikana puhuimme usein, kuinka täälläkin voisimme asua. Tällainen kesäinen talvisää sopisi meille vallan mainiosti, että tammikuussa hedelmäpuissa kasvavat sitrushedelmät ja mantelipuut aloittavat jo kauniin kukintansa.



 Navigaattori teki taas meille pikku kepposen loppumatkasta, kun se ajatti oikotietä pikkusillan kautta ja kylän läpi kapeaa tietä. Onneksi tuo oikaisureitti ei ollut pitkä. Kuitenkin muutama auto joutui peruuttelemaan taaksepäin, että sovimme kohtaamaan talojen liittymien kohdalla.

 Ajoimme El Chorron pikkukylän kupeeseen patojärven rannalle puskaparkkiin yöksi, tänne. Täällä yön vietti toistakymmentä muutakin erimaalaista karavaanaria, jopa ruotsalainen ja useampi englantilainen. Meitä jo kotona vähän harmitti, kun kylän leirintäalue ei ollut tähän aikaan vuodesta auki. Olisimme hyvin mielellään näissä maisemissa viettäneet pitempään aikaa. Tultiin kutenkin yhdeksi yöksi.


Mökkiauton edestä puun alta oli turkoosinväriset näkymät järvelle. Pian kuitenkin tuli pimeys.


Ajokilometrejä ei tänään paljoa tullut, mutta useat pysähdykset, kaupassa käynti ja mutkaiset tiet tekivät päivästä pitkän, mutta erittäin mukavan ajopäivän. Tässä päivän ajoreittimme.



13.1.2017: Aamulla lähdimme kävelyretkelle kylään. Kylästä puolentoista kilometrin päässä loppuu kuuluisa Caminito del Rey -reitti. Kaikki jotka vaellusreitin kulkevat, tulevat kylän kautta suljetulta ja valvotulta reitiltä pois.


Kylässä oli rautatieasema, muutama pieni ravintola ja hotelli, ja kiinni oleva kauppa. Rakennus- ja tietyömaat olivat myös käynnissä.


Jos emme olisi nouseet järveltä vuorten juurelle, niin olisi jäänyt nämä kallioon rakennetut mökit näkemättä.

Metsässä puun alla oli suihkupaikka.

El Chorro -kylän jyrkät kalliot ovat kalliokiipeilijöiden suosioissa. Seurasimme jonkin aikaa nuorten hurjapäiden touhuja.


Aamupäiväkävelyn jälkeen matkamme jatkui.

Soleil


Tämän Joululomareissun aikaisemmat juttuosat:


Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

maanantai 27. maaliskuuta 2017

25.3.2017: VAELLUS GRÜNTENIN HUIPULLE

Laakso oli täynnä vaahtokumpuja! Näkymät ympäriinsä kuin kaunista ja ihaninta unta, kun tallustelimme pilvien läpi aurinkoisiin vuorimaisemiin eväitä syömään.


Olemme jo monet vuodet aina Grüntenin ohi ajaessa tai laaksossa pyöräillessä puhuneet kuinka tuo pieni vuori pitäisi valloittaa. Minä monta vuotta sitten jo ajattelin ja toivoin mielessäni, että jospa tuonne ylös joskus jalkaisin voisin kävellä. Surkea selkäni ja varpaisiin asti juimiva polttava hermokipu on ollut monen haaveeni tiellä. Viime vuosi meni aika hyvin tuon asian suhteen. Toivon tuon onnen myös tänä vuonna jatkuvan, että saamme kulkea uusia huippuja kohti ja toteuttaa näitä pieniä yhteisiä haaveitamme. Viime kesänä olisi Grüntenin valloitus jo hyvin onnistunut, kun monet korkeammatkin paikat valloitimme jalkaisin. Monta kertaa, kun aioimme tämän toteuttaa tuli sitten aina jotain estettä matkalle, jos ei muuta niin sääennuste lupasi ukkosta.

Oli jo korkea aika toteuttaa tämä pieni haave pois. Päätimme lähteä pikkuautolla päiväretkelle. Lauantaille lupasi aurinkoista säätäkin Burgbergiin. Aamulla Grüntenin livecamera näytti laakson olevan pilvessä ja vuoren huipulla oli taivas sininen. Lähtiessä vähän mietitytti, entäs jos ylös päästyämme huippukin on pilvessä. Myös vähän sekin, että onko tämä kevään ensimmäinen vaellus yli 800 nousumetrillä vähän liian kova pala suoritettavaksi. Matkaa huipulle ja takaisin kävellen ei olisi kuitenkaan kuin alle kymmenen kilometriä. Olemmehan vuoden alkupuolen kävelleet enemmän kuin koskaan aiemmin. Enköhän minäkin jaksaisi, ajattelin luottavaisena.

Saapuessamme Immenstadtin lähettyville, mistä Grüntenin pitäisi jo hyvin näkyä, vuori oli piilossa. Pilvet roikkuivat paksuina alhaalla. Parkkipaikaltakaan vuorelle päin ei nähnyt pitkälle, vain pellon taakse ja metsän reunalle.

Toivoimme, että jospa ylhäällä meitä odottaa auringonpaiste ja ennen näkemättömät maisemat. Nousimme hiljaa löntystellen ylöspäin, mutta nousu tuntui helpolta. Ensimmäinen juomatauko pidettiin yli neljäsataa nousumetriä noustuamme, kun paksu sumu oli jo vähän hälventynyt. Oli toivoa auringosta. Se rääkkyjälintu, joka säikytteli meitä viikko aiemmin sunnuntaikävelyllä, huuteli täälläkin ja Mies näki vain mustan vilauksen siitä. Kuva jäi palokärjestä nytkin saamatta.


Pian auringon säteet jo loistivat pilvien ja jykevien kuusen oksien lomasta satumaisesti polulle. Vajaat 500 nousumetriä noustuamme aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja linnut lauloivat korkeissa puissa innokkaina kevään laulua.

Tästä lumisesta kohdasta oli kuljettava. Ei ollut muutavaihto, jos aikoi Grüntenin hupun valloittaa. Kuva ei kerro koskaan oikeita mittasuhteita ja todellista maisemien kauneutta. Tässä oli oikeasti jyrkkää. Oikean yläreunan kuvasta vähän näkee, kun kuvan olen alaspäin ottanut. En missään nimessä olisi muutama vuosi aikaisemmin tästä kulkenut. Luntahan ei juuri enää missään ollut paitsi joissain varjokohdissa, niin kuin tässäkin. Hyvä tästä oli mennä loivasti ylöspäin. Takaisin päin kuljinkin kieli keskellä suuta upottaen aina vellus-sauvan lähes kokonaan hankeen kaiken varalle tueksi. En tiedä kuinka pitkälle sitä olisi vyörynyt jos olisi horjahtanut. Kerran jalka painui syvemmälle lumeen ja vähän säikähdin.


Mitään tällaista emme ole ennen vuorilla nähneet. Ylhäältä oli maisemat lähes ympäriinsä vaahtomaiset. Laakso täynnä pilviä, jotka näyttivät erittäin kauniilta vaahtokummuilta. Ainoastaan Füsseniin ja Zugspitzelle päin laakso näkyi alhaalla. Lentokoneen ikkunasta pilvet ovat näyttäneet samalta, mutta nyt niiden takana myös näkyi kauniisti vuoret.

Tuohon vaahtoonhan olisi voinut sukeltaa! Voi kuinka se näyttikään pehmeältä. :)


Upeiden maisemien lisäksi ylhäällä oli lämmintä, olisko ollut 15 astetta auringossa. Monet kulki lyhythihaisessa paidassa ja shortseissa. Täällä oli myös kymmeniä muita ihmisiä ihailemassa näitä upeita maisemia, nousseet kävellen ylös, kun hissi ei ollut nyt toiminnassa.


Grünteniltä on pitkä matka Zugspitzelle, yli 50km, mutta kameralla zoomaten näkee huipulla pystyssä olevan rakennustyömaanosturin.


Alppirautiainen oli aivan uusi lintulajibongaus. Lintu elelee vuoristossa 1500-3000 metrin korkeudella ja yleensä lumisilla rinteillä. Punatulkku on vanha tuttavuus, mutta uusi bongaus sekin viime vuoden kesäkuun jälkeen, kun aloimme uudet lintulajit ylös laittamaan. Katon harjalla istuskeleva ja kovasti laulava mustaleppälintu on jo vanha tuttu.


Ja kun autolle saavuimme oli vuori vieläkin pilvessä. Ihmetytti, kun ei ollutkaan väsynyt ja uupunut, vaan olo kevyt ja mieli iloinen.

Nousumetrejä tuli 845 ja vaellukselle pituutta noin yhdeksän kilometriä. Itse aina vertaan ymmärtääkseni näitä nousumetrejä näin, että Saanan huipulle on 500 ja Kemijärventieltä Rukan huipulle noin 200 nousumetriä. Meidän ennätysvaellus on viime kesältä jolla oli pituutta 17,6 kilometriä ja nousumetrejä 1110 metriä, josta juttu löytyy täältä. Tulevana kesänä tuo ennätys rikotaan! 

Kannatti aamulla herätä monestakin eri syystä. Kannatti myös lähteä tälle kevään ensimmäiselle vuorenvalloituseväsretkelle kokemaan nämä vaahtomaiset maisemat. Tämä päivä on onnenpäivä, kun Grünten saatiin helposti valloitettua!

Ei tämä ollut vaan kauniita unia, vaan aivan aitoa näkemistä ja kokemista, vuorihulluutta ja vuorirakkautta. :)




"Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän."
 Mike Dooley


Soleil


Ps. HUOM! Laitan tähän tästä asiasta, josta viime kesänä kirjoitinkin tänne enemmän. Sinä, joka haaveilet vuoriseikkailuista tai nousemisesta hissillä vuorille. Kumpikin kannattaa ehdottomasti kokeilla ja kokea, mutta tämmöinen asia on hyvä tietää. Eurooppalaisella sairasvakuutuskortilla et saa vuorelta helikopterilentoa ilmaiseksi, vaan se voi tulla maksamaan tuhansia euroja. Pieni kopio tuolta jutusta, "On hyvä varautua ja helpottaa omaa mielenrauhaa ottamalla vuorireissujen turvaksi lisävakuutus. Bergrettung on itävaltalainen vuoripelastusseura. 24 eurolla saa vuodeksi pelastusturvan, joka on voimassa ympäri maailmaa. DAV on saksalainen Alppiklubi, johon kuuluu muitakin etuja, mutta myös Bergrettung. DAV:ssa on pelastuksesta enimmäiskorvaus 25 tuhatta euroa, kun Bergrettungissa on 15 tuhatta."


4 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,

perjantai 24. maaliskuuta 2017

22.12.2016-22.1.2017 Joululoma: 6.osa: ROMANTTISESSA RONDASSA


Päivät 9.-11.1.2017: Kaksi hienoa ja kokemusrikasta kaupunkipäivää sekä kymmenenvuotissynttärit.


 9.1.2017: Niin aamupuuhastelujen jälkeen viehättävä ja tunnelmallinen El Rocío hyvästeltiin. Karavaanarikulkurin elämä on tällaista mukavaa elämää, kun saa usein kohdata uusia asioita ja paikkoja, mutta myös usein hyvästellä. Hyvästelyt tietää aina jotakin uutta.

Sevilla ei näyttänyt suurkaupunkina yhtään kiinnostavalta. Meillä oli kuitenkin pysähdyttävä täyttämään ruokavarastoja ja ostamaan Prinsessalle 10v lahja. Harmiksemme kauppakeskuksessa oli suljettu eläinkauppa ja meidän piti tyytyä siihen mitä tavaratalosta löytyi. Ei sieltä löytynyt pinkkiä petiä, mutta ei lähdetty toista kauppaa etsimään.

Muori katselee puissa olevia lintuja ja Prinsessan ilme kertoo, että jotakin ne puhuu ja puuhastelee hänen selän takana.
Mikä oli se juttu, jonka ne laittoi piiloon, hän taitaa ihmetellä.

Meitä taas helli sininen taivas, aurinko ja Espanjan talvinen lämpö. Tämä kyllä kelpasi ja teki mielemme hyvin iloisiksi.


 Matkalla oli myös mukavan näköisiä maisemia. Monta kivan näköisessä paikassa olevaa kylää joita karavaanarimielellä olisi halunnut mennä tutkimaan ja kokemaan.


Ajelimme kuitenkin suunnitelmien mukaan Rondan kupeeseen leirintäalueelle, Camping El Sur. Leirintäalue oli siisti, mutta huono siitä, kun ei ollut paljoa näkyvyyttä ympärillä oleville kauniille maisemille ja Ronjan kaupunkiin.

Täällä olikin ystävä meitä vastassa. 

Tässä päivän ajoreitimme.



 10.1.2017: Aamujuttujen jälkeen lähdettiin kaupungille. Kävellen leirintäalueelta oli kaupungille matkaa 2-3 kilometriä riippuen mihin päin kaupunkia meni. Bussikin olisi kulkenut läheltä, mutta me kuntoilimme. Rinne ja porraskävelystä tuli hyvää kuntoilua lisää eli olimme taas kaupunkivaelluksella.


36 tuhannen asukkaan Ronda on yksi vanhimmista kaupungeista Euroopassa, joka on täynnä mennyttä vanhaa aikaa. Erikoisen kauniin kaupungista tekee se, että kaupunki on rakennettu Serranía de Rondan vuoriston rotkon reunalle. El Tajo -rotko ja rotkossa virtaava kirkasvetinen Río Guadalevín -joki, tekevät kaupungista aivan ainutlaatuisen. Harvassa kaupungissa kaupungin läpi kulkee 120 metriä syvä rotko, joka on vain 68 metriä leveä. Puente Nuevo - uusi silta, joka on rakennettu 1700-luvulla, yhdistää kaupungin vanhan ja uuden osan rotkon yli. Kaupunkia ympäröi kaunis kumpuileva laakso ja sen takana kauniina näkyvä vuoristo. Tämä on kerrassaan romanttisen ihana ympäristö vuorimaisemista ja kauneudesta pitävälle.


Kuvia valokuvatarinassa on muistakin paikoista, mutta myös näistä päänähtävyyspaikoista: Puerta de Almocábar - arabialaiset muurit ja kaupungin sisäänkäynti; Iglesia del Espíritu Santo -kirkon tornista ihasteltiin maisemia; La Ciudad - tutkittiin maurien rakentamaa vanhakaupunkia; San Miguel -arabialaiskortteli; Baños Arabes - arabialainen kylpylä oli hieno paikka, jossa nähtiin sekin missä vesi lämmitettiin ja miten se saatiin kylpylässä kiertämään; Fuente de los Ocho Caños -  vanha suihkulähde;  Jardines de Cuenca - ihanat puutarhat rotkon reunalla ja rinteellä; Felipe V Arch -kaari; Palacio del Marqués de Salvatierra - ovet oli suljettu; Casa del Rey Moron alla maahan kaivettu linnoitus ja vesivarasto 1300-luvun alusta, itse palatsi oli remontissa, mutta kannatti maanpinnalta laskeutua 60 metriä ja yli 200 porrasta alas romanttiseen paikkaan Guadalevín-joen rannalle; Puente Nuevo - uusi silta sekä Puente Viejo ja Puente Árabe -sillat; El Tajo rotko ja Río Guadalevín -joki.



 11.1.2017: Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan,..Tämä juhlapäivä alkoi suurilla tunteilla. Suurin onnen tuntein ja hetkin, mutta myös suurella kaipauksella ja ikävällä. Tämän päivän piti olla maailman ihanimpien sisarusten yhteinen kymppijuhlapäivä. Olin aika monesti Ramseksellekin tästä päivästä puhunut, kuinka te sitten Espanjassa kymmenen vuotta täytätte ja hän syvälle silmiin katsonut ja kähisten mulle vastanut, että niin tehdään. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Tässä on aivan oma onnittelujuttu Prinsessallemme, 11.1.2017: KYMPPIJUHLAT. Olen höpsö kissamamma ja tapanani on aina näitä "iltatähtiä" onnitella niin, että otan kissan olkapäälle poski poskea vasten ja laulan sankarille onnittelulaulun samalla myös yhdessä tanssitaan. Minkä jälkeen aina nostan synttärisankarin täytettävien vuosien kerran ylös. Tämä hetki, että saan Prinsessalle laulaa ja nostaa hänet ylös kymmenen kertaa oli erittäin suuri hetki monestakin eri syystä. Yhdeksänä vuotena sain tämän ihanan yhteisen tapamme tehdä aina kahdesti peräkkäin.

Tässä kaverukset juhlivat ja vähän herkuttelevatkin. Kinaakin tuli juhlien lomassa vähän uudesta pedistä, kun Kunigatar meinasi sen itselleen omia.


Juhlien, aamupalan ja aamu järjestelyjen jälkeen me palvelusväki lähdimme kaupungille.

Ronda tunnetaan erikoisen kauniista sijainnista ja vanhasta historiastaan. Kaupungin sanotaan olevan härkätaistelun kotikaupunki. Rondaan on vuonna 1572 perustettu kuninkaallinen ratsastusakatemia, Real Maestranza de Caballería de Ronda. Täällä on saanut alkunsa espanjalainen härkätaisteluperinne. Vuonna 1785 valmistunut härkätaisteluareena, Plaza de Toros, on yksi Espanjan vanhimmista. Katsomoon mahtuu viisi tuhatta katsojaa. Itse en oikein tätä härkätaisteluperinnettä arvosta, mutta tämä oli ehdottomasti näkemisen arvoinen kokonaisuus, mm. nähdä hieno vanha kuninkaallinen maneesi kattokruunuineen, siistit hevosten pesupaikat, härkien jykevät karsinat sekä mistä ja miten he kulkivat härkätaisteluareenalle, museo, areenan pieni kappeli.

Kallista täällä on rakkaan Tessun kakkia.

Tänään kierreltiin toisella puolen kaupunkia. Kuvia mm. näistä paikoista: Santa Maria la Mayor - kaunis kirkko, Convento de Santo Domingo - vanhassa luostarissa katselimme mm. taidenäyttelyä, Plaza del Socorro -aukio, Plaza Duquesa de Parcent - Parcentin herttuattaren aukio, Real Maestranza de Caballería de Ronda - kuninkaallinen ratsastusakatemia, Plaza de Toros - härkätaisteluareena, Mirador de Aldehuelan ja Balcón del Coñon näköalatasanteet, Alameda del tajo -puisto, El Parador de Ronda - Espanjan kuuluisin näköalatasanne sekä tietysti myös näimme nämä eiliset paikat: Puente Nuevo - uusi silta, El Tajo rotko ja Río Guadalevín -joki.


Jos edellistä kohdettamme El Rocíota ympäristöineen pidin erittäin viehättävänä ja tunnelmallisena maalaispikkukaupunkina, niin tämä Ronda historiallisineen paikkoineen ja ympärillä olevineen maisemineen on kerrassaan romanttinen paikka. Täällä oli kaupunkitunnelma turisteineen. Ei minusta sitä aitoa espanjalaista tunnelmaa kuitenkaan.

 Kiitos romanttiset Ronda, Mieheni sekä Kisut!

 Seuraavassa jaksossa olemme luonnossa ja kauniissa vuorimaisemissa.

Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , ,

maanantai 20. maaliskuuta 2017

19.3.2017: MILJOONA LUMIPISARAA

Tutkimassa luonnon ihmeitä ja kuuntelemassa puiden huminaa 12 kilometrin ja 200 nousumetrin sunnuntaikävelyllä.


Lumipisarat eli kevätkellot loistivat kauneutta.


Kevät on jo tullut. Jotkut puut ovat alkaneet aivan selvästi jo vihertämään. Pihoilla ja nurmikoilla on alkamassa kaunis keväinen kukkaloisto, joku puukin on aloittanut kukinnan. Magnolia-puunkin kukannuppu on jo aika iso.


 Olihan viikolla jo varjossa kaksikymmentä lämmintä. Tänä aamuna kuudelta mittari näytti yhdeksää lämpöastetta. Aika näyttää, kuinka tästä kevät etenee.


Tässä kuvia kävelyllä bongatuista metsässä olleista kukkasista.


Kukka pieni maasta nousi; kaunis, hento valkoinen. 


Puissa kasvaa myös jäkälää.


Pöllipinoja on kasattu puiden myyntiä varten, kun on metsää harvennettu.


Tämä on positiivisesti ulkosuomalaista ihmetyttänyt vuosien varrella. Useita rantetyömaita näkyi tälläkin kävelyllä metsässä. Fiksut saksalaiset tekevät puunsa metsässä ja jättävät työstä tulevat roskat sinne. Toisaalta tämä on hyvin ymmärrettävääkin, kun täällä asutaan kylissä lähekkäin. Jää halkosavotasta tuleva meteli myös metsään, eikä näin häiritse naapureita. Sunnuntaina pelkkä puiden pilkkominenkin on kiellettyä tai sanoisinko naapureiden huomioimista. Suomessahan sitä sai usein sunnuntaipäivän pakosta joutua kuuntelemaan ympärillä olevien naapureiden ruohonleikkuuta tai muita työn ääniä.


Meitä säikyteltiinkin kävelyllä. Takaapäin meitä lähestyi vauhdilla joku oudosti rääkyvä ja kun käännyimme katsomaan musta lintu lensi takaamme läheltä. Hetken kerkesimme ajatella, että se on merimetso, mutta ei se ollut kuitenkaan niin iso lintu ja tämä lensi puuhun niin kuin tikat, puuta vasten seisomaan. No, me tietysti kameroilla kuvaa ottamaan, mutta se lenti heti kovasti huutaen pois, ette kyllä hänestä kuvaa saa. Lintu oli uusi bongaus, mutta uudeksii me ei tuota voida laittaa, kun emme kuvaa siitä saaneet. Saattoi tämä rääkkyjäkulkija olla palokärki.


Joku oli tuonut pelolle oman kuvauskoppinsa.

Joku vanha portaikko tuossa vasemman alareunan kuvassa. 

Monenlaisissa maisemissa ja metsissä taas kuljimme. Noita puiden istutusalueita aina ihmettelen, kun niissä on tukikeppi ja suojamuovitötterö taimen suojaamiseksi ympärille laitettu. Ei sitä nuoruudessa kesätöissä olisi saanut samaa taimimäärää päivässä istutettua ja hyvää kesätienestiä, jos noin hyvin olisi pitänyt työ tehdä. 


Bongasin muuten ketun. Se näkyi vain hetken ja loikki iloisesti karkuun.


Ulkosuomalaisella tänne muuttaessa oli vähän erilainen kuva ja varmaan monella muullakin on sama väärä kuva, että Saksa ja yleensä etelämpi Eurooppa on vain ruuhkaista aluetta, jossa on paljon autoja ja ihmisiä joka paikassa. Tuo väärä kuva muuttui aika pian, kun huomasi kuinka paljon täällä onkaan luonnon rauhaa ja metsiä. Jos ajelee vain baanalla ja viettää aikansa kaupungeissa, niin eipä sitten tiedäkään todellista asian laitaa. Mehän olemme aika liikkuvaisia tutkimaan ja katselemaan.

Joka kylän, pellon sekä metsien reunoilla ja laitamilla on parkkipaikkoja sitä varten, että niistä voi lähteä ulkoilemaan. Peltoaukeamat ja metsät ovat täynnä karttoihin merkittyjä ulkoilureittejä. Osa reiteistä on merkitty ja nimetty. Usein parkkipaikoilla sekä reittien varsilla on infotauluja reiteistä, paikoista ja luonnosta. Reittien varsilla metsässä ja peloilla on penkkejä, joissain paikoissa myös nuotiopaikkoja, joihin pitää halot itsellä olla mukana.

Mielestäni saksalaiset ovat kovia ulkoilemaan. Tietysti heitä on myös paljon. Sunnuntai on varattu rentoutumiselle, kun kaupat ovat kiinni ja on hiljaisuusaikaa, niin silloin on hyvä lähteä ulkoilemaan. Sekin on myös pistänyt silmään, että teinit ja nuoret aikuiset ovat vanhempiensa kanssa ulkoilemassa, mikä on harvinaisempaa Suomessa. Sunnuntai-iltapäivisin nuo ulkoiluun tarkoitetut parkkipaikat täyttyvät autoista. Mihin auton jätimme, oli lähellä myös toinen parkkipaikka täynnä autoja.

Lintuja oli paljon korkeissa puissa, mutta niitä en saanut kuvatuksi. Uusia outoja lauluääniäkin kuului. Kahdesti näin käpytikan. Tässä on kaksi huonoa kuvaa tuulihaukasta ja pähkinänakkelista. Nämä eivät olleet uusia bongauksia, mutta minulle uusia lintulajikuvia.

Tässä metsän laidassa oli myös pyöräteline.

Oli mukava sunnuntaikävely luonnon ihmeitä tutkien ja kuunnellen!

Kun leskenlehti ilmestyy, siihen on hyvä syy:
painotuore lehtinen, kertoo meille uutisen ja otsikoi sen huolella:
OLLAAN KESÄN PUOLELLA!

Minusta ne puheet, että muutaman kuukauden ulkomailla asumisen jälkeen uuden viehätys häviää on höpöpuheita. Tämä seitsemäs kevät tuntuu vieläkin suurelta ihmeeltä, kun on yli neljäkymmentä erinlaista kevättä aiemmin viettänyt. Eihän tätä aikaista kevättäkään voi kuin ihastella ja rakastaa. :) 


Soleil

Ps. Tähän vielä joitakin ajatuksia keväästä. Täällä on kaupoissa ja kukkamyymälöissä ollut keväänkukkia tarjolla siitä asti, kun joululomalta tammikuun loppupuolella kotiin tulimme. Lauantaina kukkamyymälöissä oli vilkas hyörinä, kun kukkasortimentteja, puita ja pensaita oli runsaasti tarjolla. Minäkin sorruin ostamaan nämä, josta tein asetelman ulos oven pieleen.

Suomessa asuessa joskus kasvatin itsekin taimia. Kesäkuun ensimmäinen tai toinen viikko vasta ne kukat uskalsi yöpakkasten takia ulos laittaa tai ostaa. Se kesäkukka-aika on pohjoisessa niin lyhyt aika, kun yöt pimenee ja halla saattaa vierailla varhainkin.

Täällä kukat kasvaa jopa 10 kuukautta vuodesta ulkona, tammikuussakin on pihassamme penkissä kevätesikko kukkinut. Täällä voisi tehdä puutarhaparatiisin kasvimaineen ja hedelmätarhoineen. Olen vaimona ja kissa-mammana vähän laiska. Miksi laittaisin riesaksi kukkia. Emme me halua viikonloppuja ja lomia kotona viettää kukkien takia ja niitä kastellen. Jos kuvissani näkyy esim. parvekkeella tai mökkiautossa kukkia, niin ne on aina tekokukkia. Pysyvät ilman kastelematta kauniina ja jopa monesti vuodesta toiseen. Muutaman kukan voi oven pieleen laittaa eikä ne kaada maailmaa vaikka viikonlopun tai loman aikana kuihtuvatkin. Usein lomamme aikana vuokraemäntä jopa kastelee ja huolehtii ovenpielen kukat pyytämättä.

Täällä hyasintti ei ole joulukukka vaan kevätkukka.

Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)