maanantai 27. maaliskuuta 2017

25.3.2017: VAELLUS GRÜNTENIN HUIPULLE

Laakso oli täynnä vaahtokumpuja! Näkymät ympäriinsä kuin kaunista ja ihaninta unta, kun tallustelimme pilvien läpi aurinkoisiin vuorimaisemiin eväitä syömään.


Olemme jo monet vuodet aina Grüntenin ohi ajaessa tai laaksossa pyöräillessä puhuneet kuinka tuo pieni vuori pitäisi valloittaa. Minä monta vuotta sitten jo ajattelin ja toivoin mielessäni, että jospa tuonne ylös joskus jalkaisin voisin kävellä. Surkea selkäni ja varpaisiin asti juimiva polttava hermokipu on ollut monen haaveeni tiellä. Viime vuosi meni aika hyvin tuon asian suhteen. Toivon tuon onnen myös tänä vuonna jatkuvan, että saamme kulkea uusia huippuja kohti ja toteuttaa näitä pieniä yhteisiä haaveitamme. Viime kesänä olisi Grüntenin valloitus jo hyvin onnistunut, kun monet korkeammatkin paikat valloitimme jalkaisin. Monta kertaa, kun aioimme tämän toteuttaa tuli sitten aina jotain estettä matkalle, jos ei muuta niin sääennuste lupasi ukkosta.

Oli jo korkea aika toteuttaa tämä pieni haave pois. Päätimme lähteä pikkuautolla päiväretkelle. Lauantaille lupasi aurinkoista säätäkin Burgbergiin. Aamulla Grüntenin livecamera näytti laakson olevan pilvessä ja vuoren huipulla oli taivas sininen. Lähtiessä vähän mietitytti, entäs jos ylös päästyämme huippukin on pilvessä. Myös vähän sekin, että onko tämä kevään ensimmäinen vaellus yli 800 nousumetrillä vähän liian kova pala suoritettavaksi. Matkaa huipulle ja takaisin kävellen ei olisi kuitenkaan kuin alle kymmenen kilometriä. Olemmehan vuoden alkupuolen kävelleet enemmän kuin koskaan aiemmin. Enköhän minäkin jaksaisi, ajattelin luottavaisena.

Saapuessamme Immenstadtin lähettyville, mistä Grüntenin pitäisi jo hyvin näkyä, vuori oli piilossa. Pilvet roikkuivat paksuina alhaalla. Parkkipaikaltakaan vuorelle päin ei nähnyt pitkälle, vain pellon taakse ja metsän reunalle.

Toivoimme, että jospa ylhäällä meitä odottaa auringonpaiste ja ennen näkemättömät maisemat. Nousimme hiljaa löntystellen ylöspäin, mutta nousu tuntui helpolta. Ensimmäinen juomatauko pidettiin yli neljäsataa nousumetriä noustuamme, kun paksu sumu oli jo vähän hälventynyt. Oli toivoa auringosta. Se rääkkyjälintu, joka säikytteli meitä viikko aiemmin sunnuntaikävelyllä, huuteli täälläkin ja Mies näki vain mustan vilauksen siitä. Kuva jäi palokärjestä nytkin saamatta.


Pian auringon säteet jo loistivat pilvien ja jykevien kuusen oksien lomasta satumaisesti polulle. Vajaat 500 nousumetriä noustuamme aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja linnut lauloivat korkeissa puissa innokkaina kevään laulua.

Tästä lumisesta kohdasta oli kuljettava. Ei ollut muutavaihto, jos aikoi Grüntenin hupun valloittaa. Kuva ei kerro koskaan oikeita mittasuhteita ja todellista maisemien kauneutta. Tässä oli oikeasti jyrkkää. Oikean yläreunan kuvasta vähän näkee, kun kuvan olen alaspäin ottanut. En missään nimessä olisi muutama vuosi aikaisemmin tästä kulkenut. Luntahan ei juuri enää missään ollut paitsi joissain varjokohdissa, niin kuin tässäkin. Hyvä tästä oli mennä loivasti ylöspäin. Takaisin päin kuljinkin kieli keskellä suuta upottaen aina vellus-sauvan lähes kokonaan hankeen kaiken varalle tueksi. En tiedä kuinka pitkälle sitä olisi vyörynyt jos olisi horjahtanut. Kerran jalka painui syvemmälle lumeen ja vähän säikähdin.


Mitään tällaista emme ole ennen vuorilla nähneet. Ylhäältä oli maisemat lähes ympäriinsä vaahtomaiset. Laakso täynnä pilviä, jotka näyttivät erittäin kauniilta vaahtokummuilta. Ainoastaan Füsseniin ja Zugspitzelle päin laakso näkyi alhaalla. Lentokoneen ikkunasta pilvet ovat näyttäneet samalta, mutta nyt niiden takana myös näkyi kauniisti vuoret.

Tuohon vaahtoonhan olisi voinut sukeltaa! Voi kuinka se näyttikään pehmeältä. :)


Upeiden maisemien lisäksi ylhäällä oli lämmintä, olisko ollut 15 astetta auringossa. Monet kulki lyhythihaisessa paidassa ja shortseissa. Täällä oli myös kymmeniä muita ihmisiä ihailemassa näitä upeita maisemia, nousseet kävellen ylös, kun hissi ei ollut nyt toiminnassa.


Grünteniltä on pitkä matka Zugspitzelle, yli 50km, mutta kameralla zoomaten näkee huipulla pystyssä olevan rakennustyömaanosturin.


Alppirautiainen oli aivan uusi lintulajibongaus. Lintu elelee vuoristossa 1500-3000 metrin korkeudella ja yleensä lumisilla rinteillä. Punatulkku on vanha tuttavuus, mutta uusi bongaus sekin viime vuoden kesäkuun jälkeen, kun aloimme uudet lintulajit ylös laittamaan. Katon harjalla istuskeleva ja kovasti laulava mustaleppälintu on jo vanha tuttu.


Ja kun autolle saavuimme oli vuori vieläkin pilvessä. Ihmetytti, kun ei ollutkaan väsynyt ja uupunut, vaan olo kevyt ja mieli iloinen.

Nousumetrejä tuli 845 ja vaellukselle pituutta noin yhdeksän kilometriä. Itse aina vertaan ymmärtääkseni näitä nousumetrejä näin, että Saanan huipulle on 500 ja Kemijärventieltä Rukan huipulle noin 200 nousumetriä. Meidän ennätysvaellus on viime kesältä jolla oli pituutta 17,6 kilometriä ja nousumetrejä 1110 metriä, josta juttu löytyy täältä. Tulevana kesänä tuo ennätys rikotaan! 

Kannatti aamulla herätä monestakin eri syystä. Kannatti myös lähteä tälle kevään ensimmäiselle vuorenvalloituseväsretkelle kokemaan nämä vaahtomaiset maisemat. Tämä päivä on onnenpäivä, kun Grünten saatiin helposti valloitettua!

Ei tämä ollut vaan kauniita unia, vaan aivan aitoa näkemistä ja kokemista, vuorihulluutta ja vuorirakkautta. :)




"Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän."
 Mike Dooley


Soleil


Ps. HUOM! Laitan tähän tästä asiasta, josta viime kesänä kirjoitinkin tänne enemmän. Sinä, joka haaveilet vuoriseikkailuista tai nousemisesta hissillä vuorille. Kumpikin kannattaa ehdottomasti kokeilla ja kokea, mutta tämmöinen asia on hyvä tietää. Eurooppalaisella sairasvakuutuskortilla et saa vuorelta helikopterilentoa ilmaiseksi, vaan se voi tulla maksamaan tuhansia euroja. Pieni kopio tuolta jutusta, "On hyvä varautua ja helpottaa omaa mielenrauhaa ottamalla vuorireissujen turvaksi lisävakuutus. Bergrettung on itävaltalainen vuoripelastusseura. 24 eurolla saa vuodeksi pelastusturvan, joka on voimassa ympäri maailmaa. DAV on saksalainen Alppiklubi, johon kuuluu muitakin etuja, mutta myös Bergrettung. DAV:ssa on pelastuksesta enimmäiskorvaus 25 tuhatta euroa, kun Bergrettungissa on 15 tuhatta."


4 kommenttia:

Irmelin kirjoitti...

Moi Soleil!
Noniin, aika hypätä taas teidän kärryille! Luin tuon viimeisen postauksen ja alan siitä sitten mennä taaksepäin, kunnes tulee tuttuja juttuja vastaan!
Olen nyt eläkkeellä, ja osui sopivasti tuo sinun lainauksesi Mike Dooleyltä: Kohta avaan saksan kielen oppikirjan ja alan kertaamaan lukioaikojen juttuja! :)
Ehkä muistat minun unelmani kesänvietosta vuorilla, tässä on ensimmäinen askel sen toteuttamiseen. (...ja jos et muista, ei se haittaa :) )
Hyvää kevättä sinne "Etelään" !

Elina / Vaihda vapaalle kirjoitti...

Onpa tosiaan ihanan näköistä pumpulia koko maisema täynnä. Upea reissu teillä! Hieman vastaava näky oli Kaliforniassa viime keväänä, kun meren päällä oli kunnon pilvilautta ja katselimme näkyä korkealta, kielekkeen reunalta.

Soleil kirjoitti...

Hei Irmelin ja kiitos viestistä! :)

Hyppää vain mukaan! Juttuja täällä on sekalaisia, mutta pääasiassa kuitenkin reissuja. Joululomakin on vielä kesken. On muuten aikamoinen urakka käydä 10 tuhatta kuvaa läpi. Niitä on vielä noin 3000 läpikäymättä. :) Viikonloppuna jos ei sade tule niin taas vuorille menemme.

Juuri aamulla katsoin jotain vanhaa juttua johon olit viestin jättänyt ja ajattelin, että mitähän sinulle kuuluu? Joulun aikoihin viestin kyllä taisitkin jättää. Tänne ei ole niin moni viestejä jättänyt enkös muistaisi he jotka ovat. :)

Onnittelut uudesta alkaneesta elämänjaksosta! :) Kannattaa tehdä itselle tärkeitä asioita ja juuri niin kuin sydän sanoo. Viettää se unelma kesä vuorilla. Se kyllä kannattaa kyllä kaikin puolin.

Hyviä reissu suunnitelmia ja hyvää uutta elämänjaksoa sinulle! Hyvää kevättä! :)

Terveiset täältä keväisestä lämmöstä. Juuri nyt mittari näyttää varjossa 20,1 ja kukkaloisto on alkamassa.

Soleil kirjoitti...

Kiitos Elina viestistä.:)

Tuo oli kyllä erikoisen kaunis näky, kun valkoista vaahtoa/pumpulia pursuaa laaksot täynnä. Monesti on vuorilla kyllä nähty niitä ohi vauhdilla kiitäviä pilviä, mutta ei koskaan ennen tuommoista. Tuo raskas pilvikerros vain pysyi alempana paikoillaan ja aurinko porotti lämpimästi meille pilvien yläpuolella, kun taas laaksossa palatessa oli vain kahdeksan lämmintä. Oli kyllä taas upea reissu, kun Grüntenkin saatiin valloitettua.

Oli varmasti hieno tuo teidänkin näkemä pilvilautta meren päällä.