torstai 27. huhtikuuta 2017

13-17.4.2017: PÄÄSIÄISLOMA

Sveitsissä palmujen katveessa järven rannalla ja kukkapuistossa sekä kaupunkikierroksella ja vuoriretkellä.

Kollaasikuvaa klikkaamalla se näkyy näytöllä suurena.

Pari viikkoa ja varsinkin viimeisen viikon kyttäilimme taas kovasti sääennusteita. Meillä oli ollut paljon jo lämpimiä, lähes helteisiä, kevätpäiviä, mutta on aika tavallista, että pitkien viikonloppujen tullessa säät huononevat. Niin nytkin sääennuste lupasi joka paikkaan sadetta. Alue minkä säitä tarkkailimme oli suuri, aivan Hollannista Välimerelle asti. Löysimme yhden alueen johon ei sadetta ennustettu. Ja nuo ennustelämpötilatkin olivat pääsiäislomapäivinä suuremmat miltä näyttävät tässä ennen lomaa siepatussa kuvassa.


Niin lähdimme sitten torstai-iltapäivästä ajelemaan tuttua tietä kohti etelä-Sveitsiä, Maggiorejärveä ja Locarnoa. Pääsiäisloman 28.3-1.4.2013 vietimme myös järven rannalla.


San Bernardino Pass on aina niin mukava lasketella alas, useimmin rauhallisesti vielä letkassa. Lasketellessa pitää muistaa moottorijarrutus. Meidän mökkiauton jarrupalat eivät edes paljoa kulu, kun jarruja ei tarvitse käyttää moottorijarrutuksessa.


Ajelimme Locarnon kupeessa olevalle Camping Deltaan. Alue on suuri ja oli täysi näin loma-aikaan. Viikko aiemmin oli etelä-Saksan koululaisilla alkanut kahden viikon loma, niin kuin heillä on myös kesäkuun alussa ennen kesälomia. Naapurimaissa taitaa mennä myös vähän samaan malliin. Lisänä vielä muille ihmisille pääsiäisvapaat.

Voi miten ihanalta tuntui vihreys ja vehreys, vaikka kotonakin oli jo aika vihreää, mutta täällä järvenrannalla oli jo melkein kaikkien puiden lehdet täysikokoisia ja palmutkin kasvoivat.


Tässä muutama kuva leirintäalueen rannasta. Sunnuntaiaamuna lapset vanhempineen ryntäsivät ranta-alueelle keräämään pääsiäispupun sinne jättämiä suklaamunia.

Meidän tontilta oli telttakuvan mukainen näkymä järvelle.

Laiskottelimme ja vötkistelimme, nautimme lämmöstä ja maisemista. Käytiin leirintäalueen vieressä olevassa kukkapuistossa Parco delle Cameliessa. Puistossa on 950 eri kamelia-kukkalajia ja lisäksi kolmisensataa muuta lajiketta. Yleisvaikutelma puistosta jäi vähän nuhruiseksi, vaikka kauniita kukkapensaita oli paljon. Ei ollut hyvin hoidetun näköinen, maassa monin paikoin rikkaruohot rehottivat. Pääsymaksua puistoon ei ollut.


Rannan lähellä oli siisti mukava ympäristö sammakkolampineen, joka kuului puistoon.


Lammessa sammakot pitivät päiväkonserttiesitystä.


Kukkapuiston rannalla oli myös mukava istuskella. Ihmiset olivat tulleet ottamaan aurinkoa, jotkut pikniklle kun taas joku uimaan. Jäätelökin maistui hyvältä.


Tässä sinulle Lukija tuliaisena muutama kukkakuva! :)


Kissoistamme aina näkee, että pitävätkö he leiripaikastamme. Jos ympärillä on hiljaista, niin he ovat kovin kyllästyneen oloisia. Tupsukorvakissat rakastavat kovasti menoa ja meininkiä. Tämä oli mieleinen paikka meille kaikille. Sen näki jopa omissa oloissaan enemmän viihtyvästä maatiais-Muoristammekin. Hän on se, joka eniten harrastaa lintujahtia. Täällä oli lintuja puissa sekä lisäksi aina välillä muutama sorsa kiersi alueella. Kävi aivan meidänkin mökkiauton vieressä Muoria tervehtimässä.


Olen jossain jutussa kirjoittanutkin tästä asiasta. Sveitsi on upea vuorimaa, mutta ihmiset siellä ovat erilaisia. Toisaalta näin on Italiassa ja Ranskassakin ja monessa muussakin maassa. Asian huomaa hyvin leirintäaluekäyttäytymisessä, mutta myös kissanäytelyissä. Joskus jopa olen ajatellut, että onko vika minussa tai siinä että meitä pidetään saksalaisina. Ei syy ole kummassakaan asiassa vaan ihmiset ovat erilaisia, vähän erakon olisia. Eivät ole niin kohteliaan oloisia edes maamiehilleen. Tämä asia jättää aina Sveitsissä käynnistä vähän negatiivisen tunteen. Olen tottunut ja pidän hyvänä tapana, että leirintäalueella lähinaapureita tervehditään. Jos on pienellä alueella, niin jopa hymyillään ja tervehditään myös leirintäalueen huoltotiloissa. Muistan kerran Sveitsissä, kun tervehdin tiskipaikalle mennessä muita niin ne katsoivat oudosti. Siellä eikä monessa muussakaan paikassa ole ollut tapa tervehtiä. Saksassa kyllä tervehditään. Ymmärrän sen, jos on iso leirintäalue niin siellä ei jokaista vastaan tulevaa tervehditä, mutta kuitenkin ihan niitä tonttinaapureita on jo hyviin tapoihin kuuluvaa tervehtiä. Sveitsissä ei tunnu olevan noin. He tuntuvat välttävän katsekontaktia. Ovat naamat totisena ja katsovat vain maahan. Tuo tuntuu hyvin omituiselta tavalta. Tervehtiminen ei meinaa sitä, että pitäisi muuten jutustella. Menimme paikallemme ja tervehdin kahta lähinaapuriporukkaa, vain miehet vastasivat. Naiset eivät edes katsoneet, eivät myöhemminkään, että heille olisi edes saanut hymyillä. Toisen porukan miehet vasta viimeisenä aamuna seuraavan kerran tervehtivät ja toivottivat hyvää huomenta. Naiset katselivat muualle. Eräs toinen uusi tonttinaapuri kävi sähkökaapilla kaksi kertaa, ei katsonut eikä tervihtinyt vaikka kävi markiisimme alla, kun markiisin reuna ylettyi melkein sähkökaappiin asti. Ruokapöytämme oli sähkökaapista metrin päässä ja molemmat meistä istuivat pöydän ääressä. Sveitsissä ovat leirintäalueen tontit yleensä hyvin pieniä. Ihmiset myös kulkevat ja oikovat miten sattuu, tuntuu olevan yleinen tapa. Eräs karavaanarimies oikaisi meidän pienen tontin läpi, joka oli juuri automme mittainen ja markiisia ei edes saanut kokonaan aukaistua, ilmetön katse naamallaan ja maata katsoen tiskivati kädessään, eikä tervehtinyt. Outoa ja merkillistä käyttäytymistä, mutta tällaista se on Sveitsissä. Näitä asioita ei huomannut lomaillessa täällä päin aiemmin, mutta kun nyt on tottunut saksalaiseen tapaan, niin sen huomaa hyvin miten nämä asiat menevät. Vuorireissulla joku vastaan tuleva polulla tervehti sekä kaupunkikävelyllä rinteen omakotialueella.

Kiinnostus lintuihin on tuonut mukanaan monenlaisia ihmetyksen aiheita. Niin kuin niiden lemmenleikkien näkemisen ja kuvaamisen. Kävellessä leirintäalueen rannalla huomasimme nauhoin suojatun alueen aivan jonkun karavaanariporukan vierusnaapurina. Maassa oli iso linnunpesä, jossa oli yksi rikottu suuri muna. Rantavedessä yksinäinen joutsen puuhasi jotakin. Menimme istumaan rantakiville kauemmas. Pian joutsen käveli pesälle ja alkoi särkemään munia ja kantoi yhden munan suussaan veteen ja särki munan. Kävi mutkan uimassa ja meni taas pesälle särkemään munia. Näytti syövän myös keltuaista. Mikähän tässä oli oikein homman nimi? Joutsen oli yksinäinen. Oliko leirintäalueen ihmispaljous häirinnyt hänen pesimispuuhastelujaan ja hän oli saanut tarpeekseen vai oliko hän yksinäisenä muninut eikä poikasia munista ollut kuoriutunut. Oli aika surullisen näköistä touhua. 


 Kuudentoistatuhannen asukkaan Locarno on viehättävä järvenrantakaupunki. Maggiorejärvi ja ympärillä olevat vuoret tekevät alueesta erittäin kauniin. Alue onkin suosittua lomailualuetta. Mittari näytti aamupäivällä kaupungilla 24 lämpöastetta. Tässä kuvia muutaman kilometrin kävelykierrokselta kaupungin alueelta. Nousumetrejä tällä kaupunkikierroksella tuli parisataa metriä. Muutama porras tuli noustua. En tiedä miksi taustamusiikiksi halusin laittaa haitarimusiikkia, mutta jotenkin tämä sopii näihin maisemiin. Tulethan mukaamme tälle kaupunkikierrokselle näihin kesäisiin maisemiin?



Kaunis oli sunnuntaiaamu ja lämmintä syödä aamupala ulkona, kun mittari näytti jo aamusta 18 lämpöastetta. Ajelimme pyörillä kaupungin keskustaan ja lähdimme vuoriretkelle. Kuljimme köysijunalla, hissillä ja tallusteltiin. Meillä oli pieni aikomus käydä Madone-vuoren huipulla 2039 metrissä, mutta minulle nousu tuntui hyvin raskaalta. Viikko aiemmin minulle oli tehty suurempi operaatio suuhun ja olin ollut kipeä suustani. Särkylääkkeiden voimalla mentiin, eivätkä nekään auttaneet. Kuitenkin käveltiin ja nautittiin vajaan kymmenen kilometrin kierros reilulla viidelläsadalla nousumetrillä. Ylhäällä oli kaksi eri näköalatasannetta, toinen aivan tyhjän päällä. Lasten teemapuistossa emme käyneet. Kävellen nousimme Cardada 1340m - Cimetta1671m - Cima della Trosa 1869m.


Beautiful Sunday Morning - koko sunnuntaipäivä oli niin kaunis, ei vaan aamu, näissä maisemissa. Ole hyvä ja tulee kanssamme vuoriretkelle! 

Locarno 200m - Orselina 395m - Cardada 1340m - Cimetta 1671m - Cima della Trosa 1869m

 

Maanantaiaamuna oli jo viileämpää syödä aamupala ulkona, kun oli vain 13 lämmintä. Valitsimme kyllä pääsiäislomapaikaksi aivan oikean seudun. Oli lähes helteisen lämmintä eikä satanut. Yksi ilta, kun lämpimässä illassa istuimme järvelle ja vuorille tuijotellen, niin vuorten takana jossakin salamoi, muttei jyrinää edes kuulunut. Vuoriretkeltä kun alas kaupunkiin laskeuduimme, oli mustia pilviä liikkeellä ja näytti, että sade voisi tulla, mutta vain muutama hento vesipisara pyörräillessä tuli käsivarsille.

Aivan tien varressa vähän arvokkaampien autojen kauppa.

Olemme monet kerrat ajelleet San Bernardinon ylös ja alas. Kuviakin on täällä blogissa monessa jutussa ja parempiakin, kun maisemat ovat kesän vihreydessä ja syksyn upeassa ruskassa. Tämä tie vaan on niin mukava aina ajella. Leveä tie loivalla nousulla ja laskulla sekä loivia mutkia montakymmentä kilometriä. Hyvä reitti ylittää Alpit ensikertalaisenkin. Tällä tiellä on moottoritiemaksu, joka Sveitsissä on vuosimaksuna reilut 40 euroa. Lyhyempää aikaa ei voi ostaa. Tien rinnalla kulkee kapeampi maksuton tie, jota emme ole vielä ehtineet ajelemaan, kun aina täällä kulkiessa on kiire.



Karavaanari tien tukkona nostalgisella kokoonpanolla, 60-luvun VW-paku ja vanha asuntovaunu.



Thusisissa taas vanhan tavan mukaan pidettiin kahvinkeittotauko. Tästä on tullut vuosien varrella meidän vakiopaikka, jossa on hyvä jarruja jäähdytellä 35 kilometrin laskettelun jälkeen sekä on tilaa mökkiautolla pysähtyä. Tässä saa maksusta myös yöpyä ja kerran olemme yöpyneet.

Kissatkin tämä paikan tuntevat. Ramsekselle tämä oli aivan lemppipaikka, jossa aina oli autoja ja mopoja katseltavana. Hänellä oli aivan erityinen kiinnostus niitä kohtaan. Puhuen muistelin Ystävärakasta ja tätä Monacosta paluureissua, kun hän ihmeissään katseli taivaalta tippuvia laskuvarjohyppääjiä tässä parkkipaikalla ja pörinä-äänen kuultuaan kiirehti katsomaan sivuikkunasta, että mikä se sillä mennä pörisee. Aivan niin kuin siskonsa nyt ikkunassa autoja katseli. Tuli kova ikävä rakasta Ramsesta ja hänen niin ihanan suloisia tapojaan.


Bongasimme ensimmäisen suomalaisen moottoripyörän täällä asumisen aikana, kuvassa, jossa sadepilvet roikkuvat alhaalla. Pian se sade alkoikin ropisemaan ja satoi loppumatkan.

Ihana pääsiäisloma mukavissa maisemissa! Kiitos!

Soleil

2 kommenttia:

Veke kirjoitti...

Kiitos mielenkiitoisesta blogista.
Myös sveitsiläisten naapureiden tylyys oli hyvin kuvattu.
Olen asunut kyseisessä maassa muutaman vuoden. Kuvaus osuu mielestäni oikeaan. Eräs satunnainen Zuerichissä katukahvilassa tapaamani paljon ulkomailla oleskellut nuorehko mies kertoi havainneensa muualta Euroopasta ja Kanadasta kotiin palattuaan saman seikan.
Hän oli tehnyt saman huomion myös suomalaisista. Hänen teoriansa oli, että molemmissa maissa suhtauduttiin varauksella vieraisiin, koska kylät ja asutus olivat kaukana toisistaan. Sveitsissä vuorien ja Suomessa vähälukuisen kansan takia. Vieraat toivat harvoin mitään hyvää mukanaan. Päinvastoin, tultiin noutamaan lisäveroja, sotajoukkoihin täydennystä jne.

Soleil kirjoitti...

Ole hyvä vain. :) Kiitos myös jätetystä viestistä ja mielipiteestä. Mukava kuulla, että joku muukin ajattelee vähän samoin sveitsiläisistä. Tämä tapaamasi nuorehko mies oli kyllä aivan oikeassa.

Tämä blogi on vähän kuin sekahedelmäsoppa, mutta kuitenkin pääasiassa koostuu suuresta intohimostamme automatkailusta. Vietämme mökkiautossa matkaparkeissa/stellplatzeilla ja leirintäalueilla eri maissa vuodessa siinä sata yötä, joten jotakin siinä jo huomaa eroavaisuuksia maiden välillä.
Olimme vappuloman juuri Saksassa ja yövyimme leirintäalueella ja olipa mukavaa, kun naapurit tervehtivät, niin kuin muuallakin. Jutussa sitten myöhemmin enemmän tuosta asiasta.
Mielestäni tuossa leirintäaluekäyttäytymisessä näkee pitkälti myös sen miten ihmiset elää arjessa ja kotikylissään eri maissa vaikka en ole asunutkaan kuin Suomessa ja Saksassa. Myös asiakaspalvelussa ravintoloissa ja kaupoissa huomaa eron eri maiden välillä. Hyvin monessa maassa tulee tunne, että anteeksi että tulimme kahville tai syömään. Joskus joku suomalainen on sanonut, että täällä on teennäistä teeskentelyä kohtelias asiakaspalvelu ja kanssakäyminen. Minusta se on aitoa. Lähtee jo kotoa kasvatuksesta.
Ihailen suuresti täällä Saksassa ihmisten tapoja, tervehtiä ja kiittää. Eikö jokaisesta tunnu mukavalta jos kaupan kassakin toivottaa mukavaa iltaa tai viikonloppua hymyillen. Ihailen myös sitä vaikka naapureita ja kyläläisiä hymyillen tervehditään, mutta kaikkien annetaan elää rauhassa. Ei udella ja katsella toisten pihoille. Tuon toisten pihoille katselun huomaa hyvin leirintäalueilla. Italialaiset ovat mestareita tuossa.
Olen pitänyt Sveitsiä korkeana sivistysmaana, niin varmaan maa onkin, mutta ihmetystä on käytöstapojen lisäksi aiheuttanut leirintäalueiden sosiaalitilat, jotka monesti ovat hyvin vanhoja ja jopa likaisia. Tätä verratessa Itävallan ja Saksan leirintäalueisiin. Tällä alueella sosiaalitilat olivat siistit mutta vessa ja suihkutilojen lattiat ja seinät eivät olleet laatoitettuja vaan paksussa maalissa.
Aika vähän olemme Suomessa leirintäalueilla olleet, mutta suurin osa sielläkin on mököttäviä maahankatsojia. Saanut myös sen kuvan, että vielä riitaisia. Suomessa leirintäalueella on tontit isoja ja Sveitsissä taas pieniä. Suuri ero Suomen ja etelä-Euroopan leirintäalueihin on se, ettei täällä ole humalaisia, kun Suomessa niitä on myös leirintäalueella. Mestarimaa humalaisten suhteen on kokemuksemme mukaan Slovakia.
Sanotaan, että suomalainen leirintäalueella menee mahdollisimman kauas toisesta karavaanarista, kun taas saksalaiset menevät lähelle toisia, niin kuin täällä kylissä asutaankin. Me olemme opetelleet saksalaisen tavan.
Elämä ja oleminen ei ole samanlaista eri maissa. Elämä täällä etelässä on rauhallisen leppoisaa. Olen erittäin kiitollinen, että saan olla ja elää täällä. :)