Päivät 5-10.9.2017: Auringossa meren ja kukkuloiden äärellä sekä vähän tuulessa ja sateessakin. Tuttuja maisemia yli 17 vuoden takaa ja niiden muistojen muistelua.
 |
| Tästä kirkon ja talon välistä ajelimme mökkiautolla vuonna 2000. |
5.9.2017: Päivä täynnä aurinkoa, iloa ja nauttimista.
Olin ollut vähän harmissani siitä, kun ilmat Alppien vuorilla olivat kylmät ja sateiset ja vuorireissut jäivät ainakin menomatkalla kokematta. Olin jo kotona varautunut kaikkeen ja katsellut tämänkin seudun vaellus- ja pyöräilyreittejä. Heitimme reput selkäämme ja lähdimme hyvissä ajoin aamusta liikkeelle, ettei ehdi liian kuuma tulla. Ensin kävelimme tietä pitkin leirintäalueelta Batomalj-kylään. Reissujen parasta antia ovat aina, kun katselee ja kuuntelee paikallisten elämää, aika hiljaista täällä oli. Kylässä katselimme vanhaa pyykinpesupaikkaa. Kylän takaa lähti metsän läpi polku, jossa meitä oli tervehtimässä samalla reitillä kolme lammasta. Metsäkin oli elämys, kuiva havumetsä erilaisuudellaan oli erilaista mitä metsät ovat Alpeilla. Metsäosuuden jälkeen alkoi kivinen jyrkähkö nousu ylös. Ylhäällä oli iso kivinen niittytasanko. Olimme jalkaamme laittaneet kevyeen vaellukseen sopivammat kengät, joka oli vähän virhearvio. Kivikossa olisi jäykempi kenkä ollut parempi.
Olemme usein puhuneet siitä elämyksestä, kun joululomalla saimme katsella satojen hanhikorpikotkien elämää Espanjassa. Täälläkin liiteli korkealla tiehensä noin parikymmentä hanhikorpikotkaa, joiden uljasta menoa ihastelimme ja muistelimme taas joululomalla nähtyä ja koettua elämystä. Oli mukava, kun niitä uljaan rumia lintuja oli täälläkin.
Kuljimme hitaasti ja kiirettömästi. Ylhäällä kävi pieni tuulenvire välillä, mutta lämpö vain nousi. Puita ei ylhäällä ollut antamassa varjopaikkaa. Ylängöllä oli kivisiä karja-aitauksia, osa varmasti hyvin vanhojakin. Niiden pyöreitä ja kiemuraisia muotoja ihmettelin, että mikähän erotusaita tuo on mahtanutkaan olla tai miksi aitaukset olivat juuri tuon muotoisia kun olivat.
Juuri tuollainen kiviaita antoi pienen varjon meille, jonka juurelle varjoon istahdimme eväitämme syömään. Katselimme siitä alas kaupungille, kuinka rannalla oli paljon auringonpalvojia. Meistä kuumallakin säällä on paljon mielekkäämpää olla korkeuksissa ja katsella maisemia yläilmoista.
Meillä oli molemmille puolitoista litraa juomaa mukana, mutta se oli aivan liian vähän. Eikä täällä ollut matkalla hüttejä, joista olisi juotavaa voinut ostaa. Aikomuksemme oli käydä niemen kärjessä, mutta jätimme sen juoman vähyyden takia tekemättä. Tuosta olisi tullut noin kolmen kilometrin lisämutka ja lähes 30 asteen kuumuudessa kivimaassa janoisena tuo ei tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Matkaa tälle vaelukselle tuli 11,5 kilometriä.
Tausta musiikki Moments of Inspiration - inspiraation hetkiä on kyllä täydellinen valinta tälle onnen ja ilon päivälle! Vuorihullulle maisemat ylhäältäpäin eri kulmilta katsottuna ovat aina elämys ja antavat niin paljon positiivisia tunteita ja ajatuksia, uusia ihania inspiraatioita elämän hetkiin. Voi miten kauniilta ylhäältä näyttikään ympäriinsä. Meri hohti tumman sinisenä allamme ja matalat rannat näkyivät kauniin turkoosinvärisinä. Karut kivisaaretkin merellä näyttivät niin kauniilta. Ihanan upeata.
5.9.2017: Part 1, Montains of Baška - Krk, Croatia
Baška, Camping Zablaće - Batomalj - Prijevoj Vratudih 350m - Vrska Glava(Vorganj) 390m - Bratinac 300m - Gabrieia 240m - Ljubimer 220m - Prijevoj Vraca 150m - Zarok - Baška, Camping Zablaće
Kiitos rakas Mieheni mukavasta seurasta ja näistä hetkistä!
6.9.2017: Ihana kaupunki- ja vuoripäivä taas!
Tämän päivän reitti kulki suureksi osaksi metsässä ja maastopyöräreitillä, joka oli helppoa kävellä. Matkalla oli useita näköalapaikkoja alas merenlahdelle.
Taustamusiikki Keep Smiling - jatka hymyilemistä on hyvä tälle päivälle. Tämä pieni kymmenen kilometrin helppo vaellus sai lisää nauttimaan ja hymyilemään elämälle ja maailman ihmeille ja kauneudelle. Maisemat tältä puolen vuorilta eivät olleet niin upeat, kuin mitä olivat edellispäivän vaelluksen, mutta hienoa oli täälläkin.
6.9.2017: Part 2, Montains of Baška - Krk, Croatia
Camping Zablaće - Baška - Groblje i Crkva Sv. Ivana 134m - Kaštel Baška - Planina Mjesec 380m - Baška - Camping Zablaće
Näiden kahden aurinkoisen vuoripäivän jälkeen en ollut enää harmissani siitä, että Alppien vuoriretket jäi kokematta, vaan erittäin kiitollinen näistä erilaisista vuoriretkistä näissä hienoissa merimaisemissa Krkin saarella. Kiitos!
7.9.2017: Sade tuli yöllä ihanien aurinkopäivien jälkeen. Onneksi se loppui aamulla, kun teimme lähtöä monen muun tavoin. Tonttimme ympärys näytti vähän vetiseltä.
Pian satoi taas taivaasta kaatamalla ja pian sadekuuro oli jo poissa.
Käyvimme Krkin lähellä kaupassa ja ajelimme yli 17 vuoden jälkeen tuttua tietä Stara Baškaa päin. Muistin aivan oikein, että täällä oli paljon karumpaa mitä oli ollut maisemat edellispäivät Baškan seuduilla.
Voi miten mieliini tulvi muistot tuosta rannasta ympyrän sisällä, kun Lapsosten kanssa tänne kesäkuussa 2000 kurvailimme. Taivas oli tuolloin sininen ja tuo meren ranta aivan upean näköinen. Nyt ei pilvisestä säästä johtuen maisema näyttänyt heti parhaita puoliaan. Tuntui, että olimme tosiaankin tulleet lomalle meren äärelle.
Ajelimme Camping Škrilaan, jossa myös silloin leiriydyimme. Leirintäalue oli vuosien aikana lähes täysin uudistunut. Ranta oli tuttu sekä ravintolarakennus.
Leirintäalue oli lähes täysi. Emme olleet varanneet paikkaa, joten emme saaneet aivan rantapaikkaa. Yhdeksi yöksi sen olisi saanut. Hyvä tästä toiseltakin porrastetulta riviltä oli merelle katsella.
Kissa-tytöt myös tykkäsivät tästä leirintäalueesta. Oli hyvä katsella merelle ja kytätä silmät sirillään pihalla hyppiviä pikkulintuja. Voi miten Siirikin nautti!!! Ei muistellut kymmentä sairaalapäivää, vaikkei hän niistäkään tuntunut silloin kärsivän. Niin arvokkaita yhteisiä hetkiä kaikille karavaanareille olivat nämä.
Illalla lähdimme pienelle kävelyretkelle Stara Baškaan. Ihmettelimme pian leirintäalueen jälkeen liikennemerkkiä, joka kielsi ajamasta matkailuautoilla siitä eteenpäin. Mietimme, että olikohan tuo liikennemerkki jo 17 vuotta sitten. No, me ainakin ajoimme tuolloin Stara Baškan kylään ja rannassa kävimme tien päässä kääntymässä, kun emme parkkipaikkaa mistään löytäneet.
Nyt tie tuntui paikoin leveämmältä, kuin silloin ensimmäisellä reissulla karavaanareina. Muistan niin elävästi, kuinka kauhuissani olin, kun meidän piti ajaa tuon kirkon ja talon ahtaasta välistä. Sitä on monesti muisteltu, kun maalaisten pitää näkemisen ja kokemisen nälässä ajaa summamutikassa joka paikkaan. Hieno muisto tuosta kuitenkin jäi. Suuri kiitollisuus valtasi mieleni, että tulimme silloin tänne ja nyt uudemman kerran noita vanhoja hetkiä muistelemaan. Onneksi silloin aina lähdimme, reissu oli vuoden kohokohta, vaikka meitä hulluna aina pidettiin, että lähtevät nyt sinne vaarallisiin paikkoihin kulkemaan. Myös sitä ihmeteltiin, että miten teillä on varaa lähteä. Emme tupakoineet emmekä käyttäneet rahaa alkoholiin. Oli myös paljon edullisempaa lomailla täällä päin maailmaa kuin Suomessa. Emme koskaan olisi niitä samoja huvituksia tehneet Suomessa, kun se olisi ollut Suomessa paljon kalliimpaa, mitä täällä päin maailmaa aina teimme. Oikeastaan voi sanoa, että ainoastaan laivalippujen hinta meni ylimääräistä rahaa kuukauden loman aikana. Kaikista kurjista arvosteluista huolimatta automatkailu vuodesta 1987 on tuonut suuren rikkauden.
Tänne silloin ajoimme ja tuon parkkipaikan takana kävimme kääntymässä. Pikkuruinen kylä jäi silloin tarkemmin parkkipaikan puutteessa katselematta. Nyt tuon puutteen korjasimme.
Laiturilla istuimme ja muistelimme mukavia menneitä muistoja nauttien suuresti myös tästä annetusta elämästä ja hetkestä. Eipä silloin tiennyt, että 17 vuoden päästä tänne tulisimme kotoa Saksasta, vaikka haave ulkomailla asumisesta kasvoi kasvamistaan myös tuon reissun aikana ja jälkeen.
Lammasaitauksen nurkilla oli iso läjä lampaiden kerittyjä villoja, myös tuossa kuorma-auton lavalla.
8.9.2017: Ihan koko päivä vaan löhöilimme näissä leirintäalueen maisemissa. Hieno on tämä paikka meren äärellä lomailuun. Tämmöistä on karavaanarimatkailu parhaimmillaan, kun saa tonttipaikan meren ääreltä.
9.9.2017: Pakko oli jo päästä liikkumaan jo löhöilypäivän jälkeen. Kaivoimme pyörät takatallista ja lähdimme niillä kuljeskelemaan.
Tälle pyöräretkelle tuli pituutta 27km ja 580 nousumetriä. Ainoastaan Stara Baškasta, kun ajelimme niin pitkälle kuin tietä riitti, oli vähän hiekkatietä, mutta muuten oli asflattipintaista tietä. Helppo oli loivia nousuja ajella hyvällä tiellä. Ja taas uudet pyörämme mahdollistivat näin laajalta nähdä tätä puolta saaresta. Kiva oli pyöräilypäiväkin!
9.9.2017: Bicycling in Krk, Croatia
Camping Škrila - Stara Baška - Punat - Camping Škrila, 27km - 580m
Tässä kohtaa tiellä on paljon muistoja, joita on kaikki nämä menneet vuodet katsellut. Lapsosista on iso kuva seinällämme otettu juuri tässä tien mutkassa. Alhaalla näkyy tuo uimaranta. He ovat siinä varhaisteini-ikäisenä ja nuorin yhdeksänvuotiaana vuonna 2000. Mukavaa oli silloinkin, mutta mukavaa oli nytkin.
10.9.2017: Silloin yli 17 vuotta sitten yksi yö oli kova myrsy, jollaista en tuon jälkeen ole nähnyt. Nytkin alkoi yöllä tuulemaan kovasti, mutta ei niin kovaa kuin tuolloin. Tuuli ei onneksi ollut kylmä, kun oli yli kaksikymmentä astetta lämmintä, mutta hiukset se meinasi viedä päästä mukanaan.
Matkaa oli kulkureiden jatkettava. Sateenkin ennustettiin tänään saapuvan jälleen reissuseuraksemme. Kävimme kaupassa ja ajelimme 19 kilomertrin päähän Krk-kaupungin kupeessa olevalle Camping Ježevaciin. Leirintäalue oli täyden oloinen, mutta varhain iltapäivästä saimme kuin saimme yhdeksi yöksi paikan aivan meren rannasta.
Istuimme mökkiautossamme ja katselimme merelle. Prinsessa seurasi merta myös silmä tarkkana, niin kuin aina veljensäkin.
 |
| Tässä leirintäalueet kartalla. |
Istuimme mökkiautossamme ja katselimme merelle. Prinsessa seurasi merta myös silmä tarkkana, niin kuin aina veljensäkin.
Sateen hellittäessä lähdimme kävelyretkelle. Kuurosadepäivä on hyvä kaupunkipäivä. Liityimme kaupungille kävelevän sateenvarjokansan joukkoon. Taustamusiikki Inspired - innostunut. Viime päivät oli ollut rentouttavaa lomailua, eikä sadesääkään saanut mieltä matalaksi vaan mieli oli hyvin innostunut tästä mukavasta rantakaupungista.
10.9.2017:
Krk, Croatia
Olimme neljän vuoden takaisesta Kraotian reissustamme olleet vähän harmissamme, Krkin ja Plitvitsin luonnonpuistot, Dubrovnik ja muutama pikkukaupunki oli mukavia paikkoja, mutta se kuva, mikä oli Suomesta käsin kaksi kertaa käydessämme tullut aiemmin, oli muuttunut. Kroatiassa emme silloin saaneet ystävällistä palvelua, sellaista mitä olimme Saksassa ja Itävallassa tottuneet saamaan. Mieheni kroatialainen tuttava oli hänelle sanonut, että Kroatiassa on viime vuosina panostettu kovasti asiakaspalveluun. Täytyy todeta, että niin on tapahtunut tai Krkin saari on erinlainen paikka kuin mannermaa. Nyt ei ole moittimista asiakaspalvelussa. Saksalaisinahan meitä pidettiin. Tuntui myös siltä, että Saksaa osattiin paremmin jossain kahvilassakin. Muutama kuva vielä leirintäalueelta ja rannasta kaupungilta palattuamme.
Prinsessamme katseli merelle auringonlaskuun asti. Mitähän hän mahtoikaan haaveilla ja miettiä?
Soleil
Aiemmat reissun jutut:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti