TOUKOKUU YHTÄ LOMAILUA

Tiedossa on kolme pitkää viikonloppuvapaata toukokuussa.

16.4.2014 Jungfraun jäätiköllä

Katselin yksi päivä kalenteria ja laitoin muistiin päiviä.
Kevät ja alkukesä täällä uudessa kotimaassa on meille karavaanareille hyvin mieluista aikaa, kun on yhtenään arkipyhiä ja ne tietävät pitkiä viikonloppuja. Näiden päivien ajankohdat yleensä vähän vaihtelevat vuosittain ja joku vielä osavaltioittainkin. Muina vuosina on yksi pitkä viikonloppu ollut myös kesäkuussa, mutta nyt tuota ei ole. Tänä vuonna pääsiäisen jälkeen toukokuussa on arkipyhiä, torstai 5.5 (Chr. Himmelfahrt), maanantai 16.5 (Pfingstmontag) ja torstai 26.5 (Fronleichnam). Tämä merkitsee myös sitä, että moni pitää vapaata perjantait 6.5 ja 27.5. Kaupatkin on tietysti kiinni noina arkipyhäpäivinä.

16.4.2014 Jungfraujoch-Top of Europe 3454 metristä näkymiä.

Saksalalaiskoululaisilla on lomia suunnilleen joka toinen kuukausi viikko tai kaksi. Lomat vähän vaihtelevat eri osavaltioiden välillä. Helmikuussa on talviloma viikosta kahteen, pääsiäisen aikaan on noin kaksi viikkoa pääsiäislomaa ja taas toukokuun lopussa kaksi viikkoa helluntailomaa ennen kuuden viikon kesälomaa. Saksalaiskoululaisten kesälomat myös vaihtelevat osavaltioittain, ne ajoittuvat 13.6 - 12.9 välille. Täällä lomia ei pidetä kuukautta kerrallaan vaan yleensä pienissä pätkissä ja lapsiperheet tietysti koululaisten lomien aikaan.

1.12.2013

Näitä asioita ajatellen toukokuu on vilkas lomakuukausi siihen osuvan kolmen pitkän viikonlopun ja koululaisten lomien takia. Saksalaiset lomailevat kotimaassaan, mutta runsain joukoin myös mennään naapurimaihin. Ja kun tähän lisätään, että monessa naapurimaassakin on samat arkipyhät ja koululaisilla lomia, niin tämähän tietää, että matkalaisia on ympäri Eurooppaa normaalia viikonloppuja ja viikkoja enemmän liikkeellä. Saattaa myös ruuhkia liikenteessä ja suosituissa matkailukohteissa olla tavallista enemmän.
Luulen, että moni täällä muualta lomaileva onkin saanut aivan väärän käsityksen alkukesän elämästä täällä, jos ei tiedä arkipyhistä ja koululaisten lomista. Ajattelee, että tämä on normaalia.

1.12.2013 Passo Rollelta

Meidän menemisiin tämä ei vaikuta muuten kuin, että jos haluamme yöpyä juuri tietyssä paikassa, niin hyvä on varata leirintäalueelta etukäteen paikka. Jo pääsiäisen aikaan kannattaa varata suosituimpiin paikkoihin.


Soleil

19-21.2.2016: FÜSSENISSÄ JA SCHWANGAUSSA

Ja hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen,.. kun aukaisee alppimajan oven.

Päätimme jo ystävänpäivävaelluksella, että oli seuraavana viikonloppuna ilma mikä tahansa, niin lähdemme mökkiautolla liikkeelle. Meitä ei mikään estä lähtemästä. Sääilmoituksia kytättiin kuitenkin eri alueilta. Parhaita ilmoja lupaili tuttuun ja rakkaaseen Füsseniin.

Täältä blogista muutama juttu löytyy näiltä seuduilta, muttei joka reissulta. Monesti vain kuljemme ohi ja saatamme piipahtaa kaupassa. Kahden ensimmäisen vuoden aikana kävimme täällä usein. Vuosi sitten täällä ystävänpäivää vietimme Brunnenin-kylässä ja lunta oli tuolloin reilusti. Helmikuussa 2014 olimme Hopfensee-järvellä.

Muutama kerta aiemmin olemme yöpyneet kaupungin kupeessa Wohnmobilplatz Füssenilla, jonne nytkin menimme. Matkaparkissa on 120 matkailuautopailkaa. On kaikki mitä karavaanari tarvitsee, myös wc ja suihkut, pyykkikone ja kuivausrumpu. Koirillekin oma pesupaikka. Alueella on ravintola ja lähellä kauppoja. Samalla tiellä on toinenkin stellplatz.

20.2.2015: Aamupuuhastelujen jälkeen lähdimme kävelylle kaupungille. Keskustaan tästä on parin kilometrin matka.

Alakuvassa keskellä pienenä näkyy Schloss Neuschwanstein.

Füssenissä on asukkaita 14 000 ja täällä on asuttu jo roomalaiskaudella.

Saksalainen vanhankaupungin tunnelma on jotenkin erikoinen, josta tykkään kovasti. Sen tekevät ympärillä olevat kauniit rakennukset, leppoinen ja rauhallinen tunnelma sekä iloisen oloiset kohteliaat ja hymyilevät ihmiset.

Istuimme italialaisessa kahvilassa. Katselin ja kuuntelin muitakin ihmisiä kuin Miestäni. Joku iloinen nainen siitä lähti ja toivotti hyvää viikonloppua. En tiedä sanoiko hän tuon kahvilan miesmyyjälle vaiko koko porukalle. Taas mieleni valtasi suuri kiitollisuuden tunne, että saan kokea tämän kaiken ja elää täällä. Arki ja elämä on täällä niin mukavaa.

Lech-joki virtaa kaupungin kupeesta. Alakuvassa näkyy luostari, upea kirkko ja kaupungin museo.

Täällä käytetään paljon kuparia. Kotimmekin räystäskourut ja putket ovat kuparia. Tässä olikin katto laitettu vasta ja kupari ei ollut vielä tummunut.

Juustomaistiaisia kadulla. Jossakin televisio-ohjelmassa oli vasta näistä puisista silmälasikehyksistä, jotka bongasin näyteikkunasta.

Sääennusteet tiesivät ja iltapäivästä alkoi satamaan.

21.2.2015: Ja koko illan satoi. Sateen piti ennusteiden mukaan loppua aamuyöllä, mutta heräsimme koko porukka mökkiautoa heiluttavaan myrskyyn. Kissatkin olivat kysyvinä mikä nyt on, kun kirjaimellisesti myrskytuuli tuli viheltäen. Kuului kauempaa tuulen vihellys/ujellus, kuului kuinka puut alkoi kovasti huojumaan ja muutamien sekuntien päästä tuuli heilutti mökkiautoa. Ei onneksi samalla voimalla kuin kerran Kroatiassa. Aikamme noita ääniä kuunneltuamme, myrskykin vähän laantui ja niin nukahdimme.

Yö oli lämmin. Herättyämme reilu kymmenen astetta lämmintä. Tuuli ja vesisade olivat vieneet lumen mennessään pelloilta ja alempaa vuorilta.

Schloss Neuschwansteinilta olemme tehneet 2014 yhden upeimmista vaelluksista  Tegel-vuorelle. Ylös päästyämme tienoo meni sumuun. Korkeusnousu metrejä tuossa tuli reilu 900 metriä.

Nyt halusimme nähdä linnat aivan toisesta suunnasta. Kulkea talvivaellusreitin parkkipaikalta Rohrkopfhütteltä Drehhüttelle, tässä reitti joka luokiteltiin raskaaksi. Parkkipaikka oli lähes täynnä autoja eli muitakin oli lähtenyt vaeltamaan. Lunta ei alkumatkasta reitillä näkynyt, mutta noustessamme ylemmäs sitä alkoi sitten näkymään. Ihastelimme matkalla alhaalla näkyviä linnoja. Täältä päin näkyi hyvin Tegel-vuori ja hissiasema, mikä ei linnoilta päin näykään. Ihmettelimme myös sitä kuinka jyrkän kallioisen seinämän laidalla tuolloin 2014 kuljimme.

Polku oli varmasti ollut edellispäivänä liukas, mutta sade oli yöllä sulattanut loskaiseksi. Polku nousi kahden ja puolen kilometrin matkalla 450 metriä. Rohrkopfhüttellä olimme noin 1300 metrissä ja aivan talvisissa maisemissa. Siitä jatkoimme matkaa talvessa aina Drehhüttelle asti.

Ja hyvä, lämmin, hellä

on mieli jokaisen,.. kun aukaisi alppimajan oven. Vastaan tuli lämmin tuulahdus sekä mukavan kuuloinen ihmisten puheen sorina. Takan kylki oli lämmin. Istahdimme tähän tunnelmaan syömään viiden euron maukkaat keitot ruisleipäpalasen kera.

Juttelimme kaikenlaista. Puhuimme myös tästä vuorielämästä. Ihmettelimme kuinka tämänkin vajaan seitsemän kilometrin reitin varrella on kaksi auki olevaa hütteä ja ihmisiä niissä syömässä. Viisi vuotta sitten emme tienneet tällaisesta ajan viettotavasta, että kuljetaan vuorilla ja istahdetaan viihtyisään majaan syömään. Tiesimme kyllä, että alppimajoja on, mutta emme tienneet, että niitä on vuoret täynnä ja niissä onnellisen oloisia ihmisiä syömässä.

Kuunnellessa ja katsellessa sisälle ja ulos ikkunasta, iski taas suuri kiitollisuuden tunne tästä hetkestä ja siitä, että saa tämän kaiken kokea ja elää. Kiitos!

1250 metrissä oli 13 astetta lämmintä vaikkei aurinko kunnolla paistanut. Drehhütteltä matka jatkui kelkkareittiä pitkin, mutta pian oli tie sula eikä puukelkoilla laskijoita yhtään näkynyt. 

Talvi jäi taaksemme ja tulimme kevääseen. Parkkipaikalla oli tullessamme 16.5 lämmintä ja näytti mittari reilua 18 varjossa kun aurinko vähän aikaa paistoi.

Mökkiautolla Kissat ruokittiin ja pidettiin taukoa. Kotiin lähtiessä Füssenin taivas olikin melkein sininen.

Kiva viikonloppu vesisateesta ja myrskystä huolimatta. Parasta oli tietenkin  talvivaellus keväästä talveen ja talvesta takaisin kevätmaisemiin!

Soleil

14.2.2015, VALENTINSTAG WANDER

Suurena rakkauden päivänä vesisateessa vaeltamassa rakkaimman kanssa. :)

Katselimme päiväretkipaikaksi linnoja ja museoita, joissa olisi romanttista tänä päivänä käydä. Joissakin linnaravintoloissa oli tarjolla romanttisia menujakin rakastavaisille. Jotenkin meillä teki vain nyt mieli käydä vaellusretkellä. Viikko aiemmin sunnuntaina tallusteltiin kotimaisemissa, se ei nyt riittänyt. Kotona vietimme tämänkin viikonlopun, kun vuorilla oli pilvistä ja satoi lunta. Vaikka lauantai-iltapäivän kävely kotikylässä näyttikin toista, vuorilla näytti olevan selkeää ja ne näkyivät mahtavasti kotikylään.

Päätimme lähteä ajelulle pohjoiseen päin ja käydä tämä reitti vaeltamassa, Bernstadt - Lonetal - Fohlenhaus -Bernstadt.

Kotoa lähtiessä lämmintä oli yhdeksän astetta ja nakkasi jo muutamia hentoisia pisaroita päällemme. Matkalla sade koveni ja kun perille pääsimme satoi jo reippaasti. Lähdimme kuitenkin vaellusretkelle, sillä emmehän me ole sokerista. Eikö sade, huono ilma, suuren rakkauden päivänä tiedä hyvää, rakkautta paljon.

Oliskohan tämä suuri pelto ollut täynnä punaisiaviinimarjapensaita.

Harmaa oli ilma. Tässä kuvassa ainakin suuressa koossa näkyy sade.

Penkkejä olisi ollut matkalla usein istuttavana, mutta eihän niihin voinut jäädä istuskelemaan.

Näillä kävely- ja pyöräilyreittien varressa on aivan ulkoilijoille tarkoitettuja parkkipaikkoja, Wanderparkplatz. Täällä oli neljä autoa, huonosta säästä huolimatta. Matkalla nähtiin muutama kävelijä, mutta useampi juoksija.

Koko Saksa on täynnä ulkoilureittejä, jotka on hyvin merkitty opastein. Jokaisella peltoaukeamallakin näitä reittejä menee.

Ensimmäinen pieni luola.

Lone-joki/puro oli nyt täysin kuiva, mutta ilmeisesti joskus tarvitaan veden säännöstelyä portilla.

Fohlenhaus Höhle ja makkaranpaistopaikka.

Fohlenhaus luola

Luolassa sai sateen suojassa napsia tämän herkullisen opiskelijan evään.

Ja matka jatkui sateessa. Juttelimme vaelluksella kaikenlaista mm. siitä kuinka viime kesä vuorilla kulkemisen suhteen meni vähän pieleen. Meillä oli suuremmat suunnitelmat. Jospa tuleva olisi onnekkaampi ja saisimme uuden nousukorkeusennätyksen tehtyä. Vanhahan on yli kahden vuoden takaa ja tämä 1060 metriä.  Ajatus 1200 metristä heitettiin tavoitteena ilmaan.

Käveltiin sateessa ja helmikuisessa ruskassa.

Lehtipuu kukkii.

Polulle oli kaatunut kaksi isoa puuta.

Hauskan näköistä sammaleista metsää.

Seuraavaksi olikin metsäalue jossa kukkivat kevätkellot.

Valentine's Day suuressa osassa maailmaa on suuren rakkauden ja se rakkaimman päivä. Täällä keski- ja etelä-Euroopassa on alettu viettämään jo vuonna 350 pyhän Valentinuksen päivää. 1800-luvulla Valentinuksen päivä siirtyi Yhdysvaltoihin. Suomessa on ystävänpäivää alettu viettämään vasta 1980-luvulla, virallisesti 1996. Miksi Suomessa päivä on ystävänpäivä eikä sen rakkaimman päivä. Eikö Suomessa haluta osoittaa ja näyttää rakkautta julkisesti kaikin eri tavoin sille kaikista rakkaimmalle. Asialle joka on elämän tärkein asia.

Onkohan tähän tie tehty 1901.

Joku on tuonut tänne oman metsästys- tai kuvauskopin.

Tälläkin reitillä oli kymmeniä pienempiä ja isompia metsästyskoppeja.

Täällä ylempänä olikin Lonessa vettä.

Kissoja puussa.

Bernstadtin kylä jo näkyvissä.

Bernstadtin sateinen kylänraitti. Yhden talon suuren ikkunan edessä kaksi lasta pappansa kanssa meille hymyilivät ja vilkuttivat.

Bernstadtin rathaus

Autolle palatessa lämmintä oli enää kolme astetta.

Albgasthof Bären oli parkkipaikan vieressä ja parkkipaikka täynnä autoja. Olisi meillekin kyllä ruoka maistunut 13.5 kilometrin tallustelun jälkeen, mutta emmehän me sen näköisenä, kun märkinä olimme, voineet tuonne mennä.

Rakkautta on,.. antaa suukko, olla lähellä ja huolehtia.

Ihana rakkauspäivä sateessa, kiitos!

Soleil