Muistokirjani matkailun iloista ja elämyksistä ulkosuomalaisen karavaanarin silmin. Myös siitä kuinka on hieno tunne, kun haave ulkomailla asumisesta toteutui tammikuussa 2011. Vähän muustakin elämästä. Luontokohteet on kiinnostuksen kohteemme numero yksi. Teemme vaellus- ja pyöräretkiä, bongailemme lintuja sekä etsimme geokätköjä. Välillä käymme myös tutustumassa kaupunkeihin. Takanamme on matkailua henkilöautolla vuodesta 1987 lähtien ja matkailuautoilua vuodesta 2000. Tervetuloa mukaan!
Mukavasti pyöräillen ja tallustellen märän suon halki.
Edellispäivän ja hiljaisen yön jälkeen heräsimme aurinkoiseen sunnuntaiaamuun. Pieni puro lorisi mukavan kuuloisesti mökkiauton vieressä parkkipaikalla, Parking lot day/night Balderschwang. Karvaanariauto- ja vaunukuntia oli parkkipaikalla yöpymässä parikymmentä, muutama edelliseen yöhön verrattuna enemmän. Edellispäivän pyöräretki, 15.8.2020: Balderschwangissa pyöräilemässä, oli toiselle suunnalle minne nyt lähdimme. Menosuuntamme ja Piesenkopfin pieni huippu oli jossain tuolla nuolen osoittamassa kohdassa.
Bolgenach-joessa vesi oli vähänä.
Aloitimme ensin pienen valloitusretken pyöräillen alkuverryttelynä 5 kilometriä 180 nousumetrillä. Pyörät jätimme hyvin lukittuina puuhun kiinni.
Alkunousu kulki metsässä. Jonka jälkeen kävelimme tasangolla mukavasti kenkien alla lätisevällä märällä suolla. Lopussa nousimme jyrkähkösti Piesenkopfin huipulle eväitä syömään ja ihastelemaan maisemia.
Matkaa huipulle oli 3,2 kilometriä 405 nousumetrillä.
Ylhäältä näkyi parkkipaikka, missä oli mökkiautomme. Toisella suunnalla kotivuoret Oberstdorfissa päin ja selkämme takana tuttuja vuoripaikkoja Itävallassa.
Palasimme samaa reittiä takaisin. 16.8.2020: Piesenkopf 1630 m Allgäuer Alpen - Naturpark Nagelfluhkette
Oli hieno viikonloppu parkkipaikalla ja näillä Allgäun Alppien pienemmillä kukkulavuorilla.
Katselemassa jokiuomia, kuuntelemassa veden lorinaääniä, ihmettelemässä Saksan vanhinta marjakuusta ja nauttimassa ympärillä olevista maisemista. Hiljaa katselimme myös, kun vasikka ruokaili luonnollisesti emonsa utareilla.
Kapeammallakin tiellä ja jyrkemmälläkin rotkon reunalla pyöräilimme.
Hellesää, yli kolmenkymmenen asteen lämpö, on estänyt meitä lähtemästä karvaisten Karavaanareiden kanssa viikonloppureissuille. Nyt luvattiin vähän viileämpää, jopa alle 25 asteen lämpöä vuorille, joten lähdimme viikonloppureissulle. Ensin ajattelimme mennä kotoiseen Füsseniin tai kotivuorille Oberstdorfiin, mutta televisiossa oli viikolla kerrottu, kuinka Saksan vuorialueilla on paljon lomalaisia. Päätimme olla turistipaikkoihin menemättä ja vältellä ihmiskontakteja tänä koronaikana. Hoksasimme tämän maalaismaisemapaikan ja alueen jonka ohi on muutama kerta ajettu, mutta muuten tuntematonta on alue. Arvelimme täällä olevan ihmisiä paljon vähemmän. Obermaiselstein-kylästä käännyimme Riedbergstraßelle.
Tie ja Riedbergpass 1407 metrissä on Saksan korkeimmalla merenpinnasta kulkeva yleinen autoilla kuljettava passo/ylitystie. Eihän tämä mikään elämystie ole, mutta 16% jyrkkyys ja pienet mutkat tekivät tien ihan mukavaksi. Sanoisinko, että tie on hyvä aloittelevalle passoteillä kulkevalle. Nyt osalla matkaa oli tietöitä. Korkeampia ja jyrkempiä yksityisiä pelto- ja vuoriteitä on Saksan vuorialueilla paljon, mutta niillä ei saa kulkea kuin maanomistajat, vaeltajat ja pyöräilijät.
Olimme menossa Wohnmobilstellplatz in Balderschwang Allgäuhin, mutta matkaparkki olikin täynnä. Tien toisella puolella hissiaseman isolla parkkipaikalla oli tilaa, Parking lot day/night Balderschwang, jossa yö maksoi 13 euroa. Parkkipaikalla oli muistutus, tottakai, etäisyyksistä ja maskin käytöstä, niin kuin se on ja on tullut jo normaaliksi keväästä asti.
Parkkipaikalla oli myös muita karavaanareita, mutta ei ihmisiä liikaa. Olikohan joku vasta lähtenyt, kun saimme mukavan reunapaikan tällä näkymällä. Edessämme keskellä "ruttojuuri"-pöheikössä lorisi mukavasti pieni puro. Olimme taas Allgäun Alpeilla ja Naturpark Nagelfluhkettenin alueella.
Aamupäivällä lähdimme pyöräretkelle lähivuorille.
Kyllä kelpaa koiranomistajilla, kun voi kartalta katsoa mistä löytyy alueella koirankakkapusseja.
Kävimme katsomassa Saksan vanhintamarjakuusta, joka on 2000-4000 vuotta vanha.
Nautimme ylemmäs vuorille noustessa vielä enemmän maisemista ja lehmänkellojen äänistä.
Olimme vuorilla Euroopan vedenjakajalla, josta toiselta puoleta vesi laskee Pohjanmereen ja toiselta puolelta Mustaanmereen.
Harvoin näkee vasikkaa emolehmän utareilla ruokailemassa.
Suosimme paikallisten tuottajien tuotteita. Tästä automaatista lähti mukaan juustoa, makkaraa ja hunajaa.
Katselimme taas eri kulmalta Immenstadt im Allgäuhin ja Grünten-vuorelle päin, jossa olimme edellisellä vuorireissulla.
Nauttimassa hellesäästä ja maisemista sekä koronaa pakosalla metsässä.
Viime päivät oli ollut yli kolmenkymmenen asteen lämpöisiä, joten emme voineet karvaisten Karavaanareiden kanssa lähteä mökkiautoilemaan viikonlopuksi. Teimme lauantaina kotikulmilla kävelyretken aivan uusilla poluilla jälleen. Sunnuntaina ajattelimme tehdä päiväretken henkilöautolla johonkin. Monta paikkaa oli mielessä. Lauantai-iltana katsoimme televisiosta yhdeksän jälkeen luonto-ohjelmaa Saksasta. Kuvat lenteli monessa tutussa maisemassa ja paikassa, mutta oli ihan näkemättömiäkin paikkoja. Halusimme nähdä yhdet ohjelmassa näytetyt linnan rauniot ja tiesimme, että täälläpäin on myös mukavat vaellusmaisemat.
Niin aamulla lähdimme eväiden kanssa päiväretkelle.
Monenlaisissa metsämaisemissa taas saimme näillä kukkuloiden poluilla kulkea.
Reußensteinin linnan rauniot olivat jyrkässä rinteessä. Maisemat linnan eri tasoilta upeat ympäriinsä.
Tuossa ympyrän kohdalla joimme penkillä istuskellessa kahvit.
Tässä jyrkällä ja aika kapealla kallion tolpalla ihastelimme maisemia ja puhuin kiitollisuudesta Miehelleni.
Tuolta ympyrän kohdalla kallionjyrkänteiltä katselimme,..
taas linnalle ja kahvittelu kallioille päin.
Heimensteinin valkoinen kallioseinä, jonka osan matkaa kuljimme.
Neidlingerin koski on 620 metriä pitkä ja korkein putous 8 metrin korkuinen.
Nyt vettä oli vain vähän.
Kun tulimme metsän mukavasta varjosta kävelemään laakson läpi peltoaukeille, niin oli todella kuuma. Ajattelin, että mukava kun pian pääsemme vesiputoukselle, jossa voin kastella varpaitani ja pestä kasvojani. Se jäi haaveeksi, kun täällä oli kieltolappu ja varoitus rapurutosta.
Mittaa tälle hellepäivän helpolle vaellusretkelle tuli 10,5 kilometriä ja 460 nousumetriä.
Kuvia vähän lisää kera linnun laulun.
9.8.2020: Reußenstein Rundwanderung auf der Schwäbischen
Alb
Alkaa mukavasti kesän kotimittarin lämpöennätyslukemilla.
On ollut kymmeniä lopulle ja vähän yli kolmenkymmenen asteen päiviä, mutta tänään 1.8.2020 (mittarin 2.8. päivämäärä on väärä) kotimittari näyttää kesän ennätyslukuja.
Sunnuntaikävelyretkeltä muutama kuva.
- Pihlaja ei kanna kahta taakkaa-
Taitaa tuokin vanha sanonta olla vain turha höpötys. Eihän sitä nyt pihlajanmarjojen määrästä voi ennustaa onko lunta vähän vain paljon tulevana talvena.
Tässä kaivossa oli geokätkö. Yksi sammakko oli tipahtanut kaivoon, jota yritimme myös pelastaa, mutta jossain vaiheessa se katosi johonkin koloon, emmekä sitä enää nähneet.
Välillä käy niin ettei kätköä löydä tai siinä oleva tehtävä jää ratkaisematta. Tuo koodilukko jäi meillä ratkaisematta ja laatikko avaamatta.
Ympärillä jyrisi ukkonen kovasti ja alkoi ripistelemään vettä, joten meillä oli jätettävä kätköjen keruukierros kesken.
