torstai 22. joulukuuta 2016

2016 JOULUKORTTI

Enkeli joulun viestiä kantaa, lahjaksi iloa ja onnea antaa.

Ramses Jouluina 2007-2015.

Pieni jouluinen suojelusenkeli käveli huoneen poikki, 
sammutti kirkkaan sädekehänsä ja ripusti siivet seinälle.
Antoi hellän pusun poskelle ja istui viereesi. Tämä suojelusenkeli istuu vierelläsi öin ja seuraa päivisin, ettei kukaan tee sinulle pahaa tai tapahdu kauheita asioita. Tässä on meiltä joululahja Sinulle!



Joulun aikaa rauhaisaa, vuotta hyvää alkavaa! 

Toivottelevat:
Suomalaiset Karavaanarit Maailmalla




lauantai 17. joulukuuta 2016

JOULUKONSERTTISSA

On onni olla olemassa. Ei muuta. Ei mitään muuta. Se riittää tänään, huomenna ja aina.


Taas se suuri kiitollisuuden tunne iski, kun kävelimme kotikylämme mäen päälle. Pysähdyimme kirkon pihamaalta katselemaan hetkeksi näkymiä ympärille, näytti ja tuntui erittäin hyvälle.

 Se on ihmeellistä, että tullessamme tähän kylään meillä molemmilla oli ensikertaa elämässä hyvin vahva tunne, että kotiin tulimme. Tuntuu erittäin hyvälle, että tätä saksalaista kylää voimme sanoa meidän kotikyläksi.


Joulukonsertissa Suomessa olemme vain käyneet muutaman kerran aikanaan musiikkiluokkien järjestämässä. Nyt menimme kotikylän joulukonserttiin kolmannen kerran. Olimme paikalla jo 20 minuuttia ennen konsertin alkua ja kirkko oli lähes täynnä.


Ensin kirkossa soitettiin alkusoitti, jonka jälkeen oli pieni puhetervehdys. Sen jälkeen esiintyi kylän mieslaulajat. 


Kirkkokuro lauloi ja esiintyi oman orkesterinsa säestyksellä. Tässä sopraanon esitys.

 

Viimeisempänä esiintyi kotikylämme musiikkiyhdistyksen soittajat. Tässä he  soittavat pontevasti saksalaisia joulusävelmiä aika upean jouluisasti. Suomessa asuessa tällainen musiikki ei ehkä olisi tuntunut jouluisalta, mutta täällä jo ensimmäisen joulun aikaan tuntui.



Lopuksi oli pieni kiitospuhe konserttiyleisölle ja soittajille, sekä kuorojenjohtajat ja kapellimestarit kukitettiin. Lopuksi oli yhteislaulu.

Puolentoista tuntia kestävän konsertin aikana oli tullut kotikyläämme pimeys. Kotona on hyvä olla.


Kiitollisena otan vastaan
tämän päivän
joka on täynnä asioita
joita olen siihen halunnut.

En tunne pelkoa
tunnen iloa ja innokkuutta
kaikkea uutta kohtaan.

Odotan kaikkea sitä
mitä tulen tänään
kokemaan elämässäni
- kiitollisuudella.



Soleil

tiistai 13. joulukuuta 2016

GÜNZBURGIN JOULUTORILLA

Ajatuksia joulunajasta: "Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen."


Tapani on hyräillä ja laulaa tätä lyhyttä sävelmänpätkää ympäri vuoden, mutta erityisesti jouluaikaan se soi vielä enemmän huulillani.


Günzburgin keskustassa emme ole ikinä käyneet vaikka pikku-kaupungin luontokohteita olemmekin käyneet lähellä katsomassa.Tässä muutama kuva kivasta saksalaisesta pikkukaupungin keskustasta ja pieneltä joulutorilta. 


Aikanaan, kun syntymäkodista muutin omaan kotiin ja aloimme viettämään omia perhejouluja, niin oli heti selvää, etten kuulu niihin ihmisiin, jotka menevät mummoloihin joulun ajaksi, iloksi ja passattavaksi. Oli tärkeätä viettää joulua omassa kodissa ja niiden kaikista rakkaimpien kanssa. Olimme vasta reilu nelikymppisiä, kun Lapsoset olivat jo lentäneet kotipesästä maailmalle. Ajattelin heti etten velvoita ja syyllistä heitä toimimaan jouluna meidän toiveiden mukaan. Vaan saavat tehdä joulustansa oman näköisen ja olla siellä missä haluavat olla aikuisina ihmisinä. Vasta muistelin Miehelleni, että ajattele kuinka kiireistä se joulunaika aina oli Suomessa. Piti tehdä sitä ja tätä, oli jopa velvoite tehdä niin. Joulunajasta tosiaankin päällimäisenä muistona on, että silloin oli hyvin kiireistä. Nautin kyllä siitä kiireisestä hössötyksestä, mutta myönnän, että kyllä sitä aika väsynyt tonttumuori oli monesti. Vielä aatonaatto oli siivouspäivä. Eihän joulu muuten tullut. Piti kantaa talon kaikki matot ulos ja kuurata joka nurkka kiiltäväksi. Iltamyöhällä vielä saunaa kuurasin, kun toiset jo meni nukkumaan, että sekin oli putipuhdas aattona. Jos ei ollut kaappeja siivottu sisältä, niin siitäkin piti vähän huonoa omaatuntoa potea. Aatto oli jo nauttimista, mutta sekin meni pääosin ruokia valmistellessa. No, tapanin- ja joulupäivä olivat kuitenkin mukavan leppoisia herkuttelu- ja lepopäiviä.

Yksi joulunaika on muistoissa, jolloin ei kiirettä ollut ja sain olla vain työnjohdollisissa tehtävissä. Tuolloin olin muutaman viikon lähes liikuntakyvytön. Pari viikkoa ennen joulua selkä sitten kiireellisenä leikattiin.

 En voi sanoa, että olisimme koskaan eläneet vanhojen suomalaisten perinteiden mukaan, niin kuin monet elävät. En ole koskaan tykännyt siitä, että aina pitäisi tehdä asiat samallalailla. Emme käyneet jouluna kirkossa emmekä haudoilla. Tietysti niitää samoja jouluruokia syötiin, mm. kinkkua ja laatikoita, mutta meille oli aina tärkeää olla aina jotakin uuttakin joulupöydässä ja herkkupöydässä.


Emme ole niitä ulkosuomalaisia, jotka välttämättä haluavat tehdä niin kuin Suomessa asuessaankin on tehty. Vaan uudet jutut ja tavat on otettu käyttöön monessa asiassa. Se vanha opittu tapa ei välttämättä ole edes paras tapa eikä luo mitään turvallisuudentunnetta. Asiat voi tehdä hyvin monellakin eri tavalla ja juuri sillä itselle ja meille parhaalle tuntuvalla. Suomalaisittain on tehty reilu neljäkymmentä vuotta ja nyt tehdään, niin kuin kaksi aikuista haluaa tehdä. Tuonne naamakirjaan laitoin aikaisemmin linkin, Mattojen tamppaus on turhaa.

Kopio mielipiteestäni: " Kiitos tästä! Tätä mieltä olen ollut minäkin, että tehokas imuri on parempi. Voi kuinka monesti olenkaan Suomessa asuessa kärsinyt siitä siivouspäivästä, kun ne ulkona tuuletetut savulle tuoksuvat matot on kannettu sisälle. Tämäkin on ollut mukava asia ulkosuomalaisen elämässä, ettei minua velvoiteta joka perjantai kantamaan talon mattoja kartanolle eikä kukaan minua syyllistä jos en ole vanhaan suomalaiseen tapaan tehnyt viikonloppusiivousta. Muutaman kerran vajaan kuuden vuoden aikana olen tuon kuitenkin tehnyt ja poikennut käytökselläni suuresti naapureista. Täällä en ole nähnyt kuin pienen kynnysmaton kopistelua ulkona muiden tekevän."

Jopa joulunakin kun aatonaattona kantoi ne matot sisälle. Voi sitä aikaa, kun se luonnonkuusi kannettiin sisälle. Se sai minut aina sairaaksi, flunssaiseksi.

Aivan samallalailla on joulunkin kanssa. Täällä uudessa kotimaassa on niin monta tapaa viettää joulua, eikä kukaan täällä velvoita tekemään niin tai näin, vaan saat tehdä joulustakin sellaisen kun itse haluat tai olla tekemättä yhtään mitään joulun eteen. Eikä meitä täällä kukaan arvostele. Tämä tuntuu suurelta vapaudelta ihan oikeasti.

Me emme ole myöskään ulkosuomalaisia, jotka kantaisivat ruokaa Suomesta tai toivovat sitä jonkun sieltä tullessaan tuovan. Meille on ollut aina matkustellessakin suuri elämys paikalliset ruuat. Täällä on herkullista ruisleipää ja salmiakkiakin löytyy. Joka paikasta ja maasta löytyy herkullista suklaatakin. Uudetkin jouluherkut maistuvat jouluisilta, niin saksalaisetkin kuin espanjalaisetkin. Suomalaisesta jouluista ei taida olla muuta nyt, kuin Ikean piparit ja muuton mukana tulleet joulukoristeet. Piparitkaan muuten eivät ole suomalainen keksintö, eikä pohjoismaalainen, vaan jo kauan sitten faaraoiden Egyptissä paistettiin pipareita. Kopio täältä: "Pohjoismaihin pipareiden valmistaminen kulkeutui osittain luostareiden välityksellä keskiajalla. Ensimmäisen kirjallisen dokumentin mukaan vuonna 1685 Turkuun tuotiin kaksi tynnyrillistä piparkakkuja Saksasta." :)


Tottakai nuo joulut oli erityisen mukavia, kun ne Lapsoset olivat pieniä ja iloitsivat joulusta suuresti. Kyllä se ensimmäinen joulu, kun kaikki ne kaikista rakkaimmat eivät olleet siinä ympärillä oli vähän äidille kyyneljoulu. Mutta miksi pilata juuri tämä hetki eläen vain menneessä, kun tästäkin hetkestä voi tehdä hyvän ja mukavan. Silloin oli mukavaa, mutta niin on nytkin ja aivan jouluisen ihanaa. :)

Eri paikkakuntien joulutoreilla on aina joku oma ruokajuttu.
Täällä se oli ruisleivän välissä paksu joulukinkkusiivu, salaattia ja sinappikastiketta.

 Rakastan kovasti joulun aikaa ja sitä, kun saa vähän höpsöttää. Täällä Saksassa höpsötys jo alkaa kaupoissa syyskuun lopulla ja marraskuun lopussa aukeavat nämä ihanat joulutorit. Ei voisi paremmin asiat olla joulunhöpsötystä rakastavalle. Vielä kun on uteliain ja avoimin mielin ottanut kaikkea uutta vastaan, eikä ole ikävöinyt niitä suomalaisia perinteitä, joita meillä ei ole paljoa ollutkaan. Näin on saanut nauttia suuresti tästä uudenlaisestakin joulunajasta. Elämästä nauttii enemmän, kun elää tässä hetkessä, kuin heittäen elämän arvokkaita hetkiä hukkaan eläen ennenkun-, joskun-, mutkuntyyliin.

Tässä tunnelmia Günzburgista. Vähän erilainen versio Oi kuusipuu -laulusta.
O Tannenbaum on vanha saksalainen kansansävelmä ja suosittu joululaulu täällä. Nämä maalaisjoulumarkkinat olivat jouluisat ja Mieheni mielestä oikein mukavat, kun olivat pienet markkinat ja tulivat suhteellisen nopeasti nautittua ;)



Joulu tuntuu joululta, vaikka istuisi hiekkarannalla kuun valossa ja syöden vaikka aasialaista ruokaa. Ei joulua tee pakkanen ja lumi. Sen tekee jokaisen ihmisen oma tunne ajatuksissa ja sydämessä.

  "Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen."

Ihanaa joulunaikaa sinullekin!

Soleil

perjantai 9. joulukuuta 2016

27.11.2016: SCHLOSS SALEMIN JOULUMARKKINAT

Historiallisessa pihapiirissä, jossa on tunnelmia keski-, gootti- ja barokkiajalta.


Niin oli taasen ihasteltu Meersburgin pikkukaupunkia ja vietetty stellplatzilla kaksi yötä. Nähty myös suosikkikaupunkimme kaksipäiväiset joulumarkkinat, jotka pienuudella olivat vähän pettymys. Tässä juttua niistä.

Ajelimme sunnuntaiaamuna Meersburgista noin kymmenen kilometrin päähän reilun tuhannen asukkaan Salem-kylän kupeeseen Salem luostarin ja palatsin parkkipaikalle. Tämä on yksi hienoimmista ja tärkeimmistä kulttuurimonumenteista Bodensee-järven alueella. Ensikertaa täällä käydessä en voinut kuin ihmetellä tätä hienoa kokonaisuutta puistoineen täällä korvessa. Myös nämä joulmarkkinat oli ollut haaveissa nähdä jo useampana vuotena, mutta vain kaksi päivää kestävinä ne ovat aina jääneet aiemmin käymättä.


Tämä sistersiläismunkkiluostari linnoineen on kuin pieni kylä lukuisine rakennuksineen. Ympärillä on hedelmä- ja viinitarhat. Tänne on portista aina mukava astua pihapiiriin aistimaan entisaikojen tunnelmaa.

Nämä Schloss Salemin joulumarkkinat olivat paljon enemmän kuin tavalliset joulumarkkinat. Alueen rakennuksissa on monenlaista käsityöläisten verstasta myymälöineen. On kultaseppä, sepänpaja, suutari ja puusepänpaja, jossa kauniita erilaisia puutöitä, joista eniten ihastelin tuulikelloja ja hienoja puisia mustekyniä. Lasinpuhaltajan kauppa oli elämys. Kauppa oli hienoa pientä ja isompaa kaunista koristetilpehööriä kattoa myöten täynnä. Seurasimme lasitaiteilijan työnäytettä, kun hän taiteili lasista orkidean tukikeppiä, jossa oli kaunis pieni lintu tukikiekuroiden päässä. Se on helpon näköistä, kun osaa. Ihastelimme alueella olevassa palokunnanmuseossa, Feuerwehrmuseum, vanhaa palokunnan kalustoa. Taisi vanhin kalusto olla aivan 1700-luvulta. Alueella on myös muutama kahvila ja ravintola, viinitupa ja kauppa sekä hotelli.

Tämä oli erittäin hyvä paikka järjestää Joulumarkkinat. Noin puolen kilometrin matkalla oli jouluisia markkinakojuja, joissa oli tavaraa ja ruokaa paljon tarjolla. Linnamuseon aulassakin oli muutama käsitöiden myyjä. Näiden markkinoiden ruokaherkku oli potut, joiden päälle laitetiin lämpölamppujen alla sulatettua juustoa. Nam!


27.11.2016: WEIHNACHTSMARKT SCHLOSS SALEM 



Lapset soittivat joulunsävelmiä.



Ihana jouluinen päivä tässä entisaikaisessa pihapiirissä lisäsi entisestään joulun tunnelmaa.


Soleil

tiistai 6. joulukuuta 2016

6.12.2016: MUISTOJA TONTTU-POJASTA

Niin mielellään laittaisimme Ramsekselle kuusen pystyyn.

"En se ollut minä"

Rakastan räpsiä kuvia kaikista elämän hetkistä. Kansioistani löytyy myös muutama kissakuva lähes kaikista heidän tekemisistään. Niin myös kuvia joka joululta, kun kaivamme joulukoristelaatikot esille. Tämä hetki oli aina erityisen mieleinen asia sisaruksillemme, Ramsekselle ja Prinsessalle. Voi sitä puuhkahäntien heiluntaa ja kehon iloisuutta, mikä heistä aina tuona hetkenä välittyi! Joka asia aina yhdessä tutkittiin ja apulaisina mammalle oltiin, erityisesti Ramses. Prinsessa odottaa aina sitä hetkeä, kun joulu on koristeltuna ja hän saa silmät sirrillään katsella koristeltua kotia ja erityisesti niitä tuikkivia jouluvaloja. Hän on niin mammansa kaltainen joulusta nautiskelija.

Innokkaana näiden muistohetkien kuvailijana olen näiden iltatähtien kanssa hyvin harvoin itse kuvassa. Lähes ainoastaan näyttelykuvissa on yhteisiä muistohetkiä kissoista ja mammasta yhdessä.

Löysin oikeita aarrekuvia kuusen laittajista.
Vuosi sitten 28.11.2015 kaivoimme taas yhdessä joulukoristelaatikot esille. Muistan kuinka pyysin Isäntää ottamaan kuvan meistä pöytäkuusen oikojista. Espanjaan lähtöjouluina ei ole isoa kuusta esille laitettu, vaan on tyydytty pieneen pöytäkuuseen. Voi kuinka monta vesiputousta on silmistäni virrannut, kun olen näitä viimeisen yhteisen joulumme muistokuvia katsellut.

Ramses siinä tarkkana vieressä apulaisena katselee, aivan niin kuin hän oli lähes kaikissa tekemisissäni. Jopa kun meikkasin. Hän läheltä niin nätisti aina katseli ja minä puhuin kuinka ihanaa on, että mammalla on apulainen. Tällaista kilttiä apulaistonttua on valtava ikävä. Hän oli aivan ainutlaatuinen.


Meillä saa kissoilta rauhassa olla pöydillä tavarat ja koriste-esineet. Tottakai uusi juttu aina tarkastetaan, mutta sen annetaan siinä olla.

Muovinen iso joulukuusi oli Ramsekselle poikkeusasia. Kuusi laitettiin aina siimalla kattoon kaiken varalta kiinni ettei kuusen kaatuminen aiheuta vaaraa kellekään, jos tonttu-Poika innostui jossain vaiheessa leikkimään kuusileikkiä. Iso kuusi sai aluksi olla rauhassa, mutta muutamien päivien sisälläolon jälkeen Ramseksen mielestä kuusi oli hyvä piilopaikka. Kavereita oli mukava mennä kuusen alle piiloon ja kun kaverit löysivät Ramseksen piilosta, niin Ramses vauhdilla kirmasi juoksuun. Myös nousta seisomaan runkoa vasten oli Ramseksesta mieluista. Kiipeilyharjoituksetkin kuusen latvaa kohti oli tonttu-Pojasta mukava harrastus. Koristeet kuusessa olivatkin pian uudessa järjestyksessä. Silti me niin mielellään laitettaisiin tonttu-Pojalle kuusi pystyyn.


Katsellessani kuvia vuosien takaa. Joululta 2007 löytyi paljon kuvia. Ramseshan tuli meille itsenäisyyspäivänä 6.12.2007. Tämä kuva otettu 24.12.2007. Muori ja sisko-Prinsessa olivat niin ihastuneita uudesta perheenjäsenestä. Myös Ramses erittäin onnellinen uudesta kotiporukastaan.


Tässä muutama joulumuistokuva lisää.


Kahdeksan kuukautta on tänään yhteisen matkamme päättymisestä eikä ikävä ole vielä helpottanut. Meiltä kaikilta puuttuu niin paljon, kun tonttu-Poika ei ole iloa jakamassa. Uskomme kuitenkin, että Ramses suojelusenkelimme haluaa meidän nauttivan elämästä, niin kuin hän itse nautti elämästä. 

Ramsesta kaipaillen koko karvaanariporukka.

Ps. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Ulkosuomalaisina saamme aina 6.12 viettää kahta eri juhlaa. :)
Täällä on virallinen joulupukin päivä tänään, Pyhän Nikolauksen. Tänään Pyhä Nikolaus tuo lahjoja, kun taas Jouluna lahjoja tuo Kristus-lapsi. Täällä on myös tapana antaa tänään toisille suklaajoulupukkeja. Meilläkin pöydällä suklaapukit odottavat mukavaa iltahetkeä.
Virtuaali suklaajoulupukki sinullekin!



perjantai 2. joulukuuta 2016

2.12.2016: KARAVAANAREILLA ON JUHLAPÄIVÄ

Pikkulintu oksalla soittaa serenaadia, lähettää ilolauluja, toivottaapi paljon onnea!

2.12.2016 Muorillemme on kymmenes juhlapäivä!

Leikkii kissa kukkasilla, tavoittelee lankakerää. Täytä päiväs unelmilla, iloisena aamuun herää.

Aurinko ohjaa, tassujen pohjaa, ruohikko kutittelee. Pikku lintunen, kulkee laulellen, onnea visertelee.

Olkoon onni omanasi, päivänpaiste seuranasi. Jos meillä olis onnenseula ja oikein pitkä parsinneula, niin onnen sulle seuloisimme ja onnenpussin neuloisimme.

Kuvia ihanasta Muoristamme viimeisen puolen vuoden ajalta.

Taivaan pienen linnun lailla, olet tänään huolta vailla. Ystävät toivovat, että päivät tulevat, onnea sinulle toisivat, sekä hyvää mieltä että iloa.

Paljon rakkaita onnitteluja suloiselle 10-vuotiaalle karavaanarikaverille ja perheenjäsenelle toivottelemme!

Ilon kukkia juhlapäivänäsi!

Toivottelevat ja antavat suurin sydämin:
Prinsessa, Kuningatar, mamma ja isäntä sekä Ramses-suojelusenkeli

tiistai 29. marraskuuta 2016

25-27.11.2016: BODENSEELLÄ

Palmuja ja Joulumarkkinoita.


Meidän ehdoton suosikkikaupunki Bodenseen rannalla on vajaan kuuden tuhannen asukkaan Meersburg. Olen monena vuotena haaveillut kaupungissa käyvämme Joulumarkkinoilla, mutta aina kun olen katsonut milloin markkinat ovat, niin ne ovat jo menneet, kun ovat vain pari päivän pituiset. Nyt olimme jo hyvissä ajoin liikkeellä tämän asian kanssa, eivätkä markkinat ohi vilahtaneet.

Niin pakkasimme romppeet mökkiautoon viikonlopun reissua varten ja hyppäsimme kyytiin. Kurvailimme kaupungin kupeeseen stellplatzille yöpymään kahdeksi yöksi.

Meersburgista voi autolautalla kulkea Bodenseen yli Konstanziin. Täältä myös kulkevat pienet matkustajalaivat ihanalle kukkasaarelle, Insel Mainaulle. Meillä olikin saaressa aikomus käydä uudemman kerran viime keväällä kevätkukinnan aikaan, mutta se jäi suuressa surussamme.

Mikä sitten tekeekään tästä meille niin mieluisan paikan käydä? Täällä on kauniita puuristikkotaloja, mutta niitähän on täällä vähän joka kylässä. Aivan rakkaassa kotikylässämmekin ja melkein aivan naapurissakin. 


Rantakatu Seepromenade. Tätä on aina niin mukava kävellä. Järvi siinä vieressä ja yleensä ranta on täynnä iloista elämää. Nyt oli hiljaista. Ravintolatkin vasta availivat oviaan.

Järvellä oli paljon purjeveneitä. Lintubongauksia mm. silkkiuikkuja, merimetsoja ja tukkasotkia.

Näkymät ovat laiturilta järvelle aivan Sveitsiin ja Itävaltaan asti sekä rantaa pitkin kumpaankin suuntaan, lisäksi ylös viiniviljelysten yli kaupungille ja siellä olevalle kahdelle linnalle. Jotenkin tämä kaupunki on niin mukava sijainniltaan.

Nyt pilvisestä säästä huolimatta oli lämmintä vajaat kymmenen astetta. Harmiksemme järvi oli sumussa emmekä Alppeja saaneet ihastella rannalla istuskellessamme.


Rannasta seuraava katu on Unterstadtstraße, jonka varrella on kauppoja, ravintoloita ja hotelleja. Kauniita saksalaisia rakennuksia on aina mukava katsella.


Rannasta voi kävelyreittiä pitkin nousta joko viiniviljelysten kupeesta uudelle linnalle (Neues Schloss) tai puiston läpi Burg Meersburgille. Viehättäviä molemmat reitit. Me noustiin tällä kertaa Burg Meersburgille.


Burg Meersburg on Saksan vanhin asutettu linna, jota on alettu rakentamaan jo 630-luvulla.


Vaikka olemme monet kerrat kaupungissa käyneet, niin tämä linna meillä on jäänyt käymättä. Nyt korjasimme tämän puutteen pois. Linnassa sai itsekseen kierrellä ja katsella. Kuvia otin paljon, mutta tässä vain niistä muutama.


Useissa huoneissa tuoksui hyvin voimakas homeen haju, vanha kun on, mutta linnan vanhassa keittiössä tuoksui terva. Keskellä olevan kuvan liedestä terva tuoksui voimakkaimmin. Mukava tutustumiskohdehan tämä oli ja linnan sillalta ja pihoilta hyvät näkymät kaupunkiin ja järvelle.


Neues Schlossin -museo ja taidegalleriat jätimme vieläkin käymättä. On hyvä syy tulla uudestaan. Tässä muutama kuva vielä kaupungilta.


Tämä vaan on jotenkin, niin mukavan söpö rauhallinen pikkukaupunki rinteessä järven rannalla.


Höllgasselta ja Vorburggasselta sitten löytyivät pienet Joulumarkkinat.


Maistelimme Currywurstia sämpylällä ja Crepes-letut. Lapset soittivat mukavia joulusävelmiä, pojat puhallinsoittimilla ja tytöt huiluilla. Pukkikin nähtiin ja sehän toi lisää joulutunnelmaa. :) 

Nämä Joulumarkkinat ihanassa Meersburgissa olivat kyllä pienoinen pettymys. Eli toisen kerran ei kannata Meersburgiin mennä Joulumarkkinoiden takia, muuten kyllä kannattaa. Mieheni laski, että 16 kojua olisi vain ollut. Joulutilpehööritarjonta oli varsin pientä, mitkä oli kyllä hyvin äkkiä katseltu ja moneen kertaan markkinat läpi kävelty.

Koti ja mökkiauto olivat jo jouluisina ja nämä ensimmäiset tämän joulunajan joulumarkkinat lisäsivät kyllä jouluista tunnelmaa, vaikka pienet olivatkin.

Soleil

Ps. Sunnuntain joulumarkkinat olivat jo suuremmat ja jouluisammat. 

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

13.11.2016: KUNINGASKALASTAJIA

Eli Eisvogeleita asustaa paljon aivan kotinurkillamme. Tuntuu, että olen aivan hullaantunut tästä sinisestä ja loistavasta kukasta, elämään tulleesta pienestä ihmeestä. :)


Amerikkalainen runoilija Mary Oliver kirjoitti, että ”Kuningaskalastaja nousee mustasta aallosta kuin sininen kukka”

Vuosia katselin luontokohteiden infotauluilla tämän kauniin värisen linnun kuvaa. Jo kuvassa värit ja kauneus näytti silmilleni erikoiselta. Onhan lintu vähän varista värikkäämpi. Sisälläni eli pieni haave ja toivon kipinä siitä, josko linnun joskus näkisin. Nyt kun linnun on muutaman kerran nähnyt livenä salaman lailla nopeasti vilahtavan, niin tuota näkyä ei unohda. Tuon kauniin ja nopean välähdyksen toivoo vaan näkevän uudelleen.


 Kuningaskalastajaa, saksankielellä Eisvogel, tavataan Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Jonkun arvion mukaan Euroopassa asustelisi 100 tuhatta paria. Etelä-Suomessa asustelee 1-15 paria. Lintu on erittäin uhanalainen.

Kuningaskalastaja viihtyy aina veden lähettyvillä ja erityisesti virtaavat vedet ovat linnun parasta kotiseutua. Linnun lempipaikka on istua veden ylle kaartuvalla puun oksalla, josta on hyvä tähyillä saaliskaloja veden alle. Kuningaskalastaja lekuttelee veden päällä ja syöksyy nopeasti saaliin kimppuun. Kuningaskalastaja leikkii kalalla, heittelee sitä ilmaan saadakseen kalan pää tai pyrstö edella suuhunsa. Kuningaskalastaja syö myös selkärangattomia vedessä eläviä eläimiä, esim. kotiloita. Naaras ja uros näyttävät samanlaisilta, ainoastaan naaraalla on alanokan tyvi punertava, kun uroksella se on musta.  Pituus on 17–19,5 cm ja painoa ainoastaan 16–23 g.

Kävelimme rannalla ja katselimme mitä lintuja näkyy. Olimme jo sinisorsia, silkkiuikun, joutsenia, nokikanoja nähneet. Närhikin lehahti lentoon yhden puun latvasta. Kunnes vastarannalla näkyi kirkkaan turkoosinsininen lintu lentävän oikealle päin. Sehän oli kunigaskalastaja. Saimme jonkin aikaa tuota lentoa katsoa, kun se hävisi jälleen. Kaunotar/komistus oli niin kaukana, ettei siitä kuvaa voinut ottaa. Jämähdimme aivan paikoillemme ja tiirailimme, josko näkisimme sen uudestaan. Ei näkynyt. Olimme korkealla rantatörmällä ja kun Mieheni oli laskeutumassa rantaan, niin edestämme vasemmalle lennähti taas sininen salama. Uudestaan aivan viiden minuutin sisällä.


Testailin taas kameran superzoomia. Suhteellisen kaukana on kuvan ottopaikasta portaat ja pieni silta puronsuulla, jossa myöhemmin vierestäni kahdesti lensi kuningaskalastaja. Enkä yhtään ihmettele, miksi se siinä lenteli, kun puronsuu aivan mustanaan kuhisi kalanpoikasia.  


Siirryimme eri paikkaan tähyilemään. Tuolla kaukana ympyrän kohdalla taas sininen väri välähti. Siellä se istui. Otin kymmeniä kuvia ja olin varma, että nyt sen sain kuvaan tallennettua, vihdoin ja viimein. Kuvaaminen, vaikka yksi tukijalka kameralla onkin, on noin kauas tosi hankalaa pienellä kamerallani. Pieni liike on kohteessa metrien heilahdus.


Myös se, että kohde joutuu aina hukkaan, vaikka se paikallaan pitkään istuikin. Kaunistus/komistus hyppäsi risukasalle. Siinä hetken istuttuaan, syöksyi ja nappasi kalan vedestä, mistä en ehtinyt kuvaa napata. Mieheni muutaman epäselvän sai. Sen jälkeen kala suussa lensi puunoksalle heiluttelemaan ja heittelemään kalaa. Tuota ainutlaatuista touhua seurasimme kameroiden linssien läpi.


Siirryimme eri paikkaan. Kuuntelimme, kuinka täällä kuului monelta suunnalta kaunis laulanta, jollaista emme olleet ennen kuulleet. Arvelimme viserryksen olevan kunigaskalastajan laulamista. Tältähän se kuulosti.  

Kunnes taas välähti tuolla ympyrän kohdalla.


Nyt olimme paljon lähempänä, mutta silmin kaunistusta/komistusta ei nähnyt. Ainoastaan nopeasta lennosta pystyi näkemään, että sinne se meni.

Kuvia otin tästä kaunottaresta taas kymmeniä keppi heiluen, käsi täristen ja niska jännittyneenä. Jonkun aikaa se siinä istui ja nautti syksyisestä lämmittävästä auringosta, kunnes painui syvemmälle risukon suojaan. Nyt onnistui jo paremmin.

Tämä oli naaras eli kaunotar.

Hetken päästä seisoin pienellä sillalla ja kahdesti kuningaskalastaja viuhahti ohi. Aivan siitä muutaman metrin päästä. Mieheni jutteli tuolloin jonkun kulkijan kanssa, jolle hän oli kertonut, että olemme viisi tai kuusi eri kuningaskalastajaa nähneet, vähän niin kuin saavutuksena. Kulkija oli kertonut, että niitä on täällä paljon.


Eli olemme aina kulkeeneet laput silmillä onnemme ohi. Huomaamatta sinisiä salaman välähdyksiä kotinurkillamme. Etsineet aivan turhaan infotaulujen kaunotarta/komistusta muilta seuduilta kauempaa.

Elämässä, kun osaa iloita pienistä asioista, niin tällöin saa iloita usein. :)


Soleil

lauantai 19. marraskuuta 2016

12.11.2016: PORSCHE MUSEUM

On se vaan niin upea! Rakkaani mielestä automakuni on liian kallis.
Myös onnellinen tarina ruosteisesta Porschesta.



Lähdettiin päiväretkelle Stuttgartiin, kun ihan oikeatakin asiaa oli Caravan-kauppaan ja Decathlonin urheilukauppaan. Porsche-museossa olemme käyneet kaksi kertaa aiemmin, mutta ainahan upeita autoja on mukava katsella.

Verrattuna Mersun ja Bemarin museoihin tämä Porschen museo on pieni. Museossa on reilut 80 autoa tämän kulkureitin varrella.


Oikeastaan meillä oli tänne museoon asiaa ja mielessä Porsche 911 Nummer 57. Seurasimme reilu pari vuotta sitten televisiosta ohjelmaa, jossa ihmiset ovat keränneet jos minkälaista tavaraa elämänsä aikana ja velkaantuneet. Jollakin oli jos minkälaista rihkamaa lattiasta kattoon täynnä. Jollakin oli aivan vuokrattuna kaikenmaailman törylle isot tilat. Joko perilliset tai itse velkaantunut, joka ei omia sotkujaan saanut järjestykseen, sai sitten televisioryhmän apuun, joka järjesti tavarat ja töryt pois miehineen ja koneineen. Tavaroista otettiin talteen kaikki mikä voitiin myydä. Monesti ne olivat pelkkää kaatopaikkatavaraa. Pitivät porukalla erilaisia kirpputoreja ja myyjäisiä. Eri alojen harrastajia tilattiin tavaroita katsomaan, josko joku ostaisi jotakin. Aika hyvin rahaa saatiinkin monesti kasaan, että asianomaisen velkataakasta saatiin edes osa maksettua, joskus kokonaankin. Ohjelmassa oli surkeita ihmiskohtaloita siitä miten ihminen voikaan keräillä törkyä jokapaikan täyteen, niin ettei tilaa edes sängylle juuri jää ja vaimokin on talosta lähtenyt.


Porsche juttuun liittyi yksi mukava tarina.

70-vuotias eläkeläinen oli elämänsä aikana kerännyt 19 autoa. Hänellä oli vuokralla kiinteistö, joissa niitä ruosteläjiä säilytti. Hänellä oli tarkoitus ollut autot entisöidä, mutta terveydellisistä syistä ei tuohon pystynyt. Taloudellisen ja terveystilanteen takia joutui luopumaan työkaluistaan ja autoistaan. Televisioryhmä tuli apuun. Tyttären perhe oli hänet siihen ilmoittanut.

Pölyn ja lian seassa oli kaksi todella ruosteista Porschea, joita tulivat sitten kaksi asiantuntijaa Porsche-museosta katsomaan. Autot kiinnostivat kovasti heitä ja erityisesti autoista huonompikuntoinen. Autot kuljetettiin Porsche-museon insinöörien tutkittavaksi. Selvisi, että toinen autoista oli erityisen arvokas. Auto oli Porsche 911(901)-sarjasta numero 57.

Eläkeläisvaarille järjestettiin Porsche-museolla mukava myyntitilaisuus. Hän mm. sai ajaa jollain vähän vastaavalla 911:lla. Kyllä olin onnellinen hänen puolestaan, millainen onni hänellä oli autokeräilyn suhteen. Hänen tapauksessaan autoharrastukseen laitettu raha ei mennyt hukkaan, vaikka hänen keräilyautonsa eivät niin hienoilta näyttäneet. Hän sai pahasti ruostuneesta harvinaisesta Porsche-löydöstä 107 000 euroa ja siitä toisesta, joka oli paljon paremmassa kunnossa, 14 500.

Menimme museoon katsomaan, joko auto on siellä esillä, mutta ei vielä ollut. Nyt jälkeenpäin netistä katsottuna entisöintityö on vielä kesken. Hintaa sille tulee noin 250 tuhatta euroa. Katseltavaa museossa silti oli.   


Tämä oli kyllä ehdoton suosikkini.



Vietin auton ympärillä kierrellen ja kuvaillen aikaa. Haitolla olivat venäjänkieltä puhuvat nuoret miehet, jotka eivät ymmärtäneet sitä, että ei sitä tarvitse nokka kiinni autossa olla, kun joku haluaisi kuvata autoa eikä heitä.




Odotellen ja katsellen muutaman kuvan sain otettua.


Mieheni mielestä tykästyin liian kalliiseen autoon.


Kuvia tässä museosta ja muistakin autoista.

12.11.2016: PORSCHE MUSEUM



Soleil