1-13.9.2020 Metsäretki, 5.Osa: Kauneutta ja hiljaisuutta

Katsellen ja kulkien niin, että kaikki on niin ihmeellistä ja ihanaa.

Kolmen järven kierros, uusi vesiputous ja kahden huipun valloitus sekä yöt suuren luostarialueen parkkipaikalla ja paronaamanäkymissä.

7.9.2020: Olimme nukkuneet hiljaisuudessa Hinterzarten-kylän kupeessa parkkipaikalla yön. Aamu valkeni aurinkoisena. Aamurutiinien jälkeen otimme pyörät takatallista esille ja lähdimme kiireettömästi kolmen järven kierrokselle pienet eväät mukana.

Ensimmäiseksi ajelimme peltojen ja metsän halki Mathislesweiher-järvelle.

Kuvasta klikkaamalla se näkyy näytöllä suurempana.

Matkalla pysähtelimme katselemaan usein maisemia. Kuvassa edessäpäin näkyy mustanmetsän korkein vuori Feldberg. Tässä jutussa, 1-13.9.2020 Metsäretki, 3.Osa: Ihastuttavia vesiputouksia ja panoraamamaisemia, kävimme pyörällä toiselta suunnalta Feldbergin huipulla.

Toinen järvikohteemme sijaitsee Feldbergin juurella täältä päin katsottuna.

Matkaa Feldsee-järvelle tuli tällä älykelloni tekemällä reitillä 11,5 kilometriä ja 335 nousumetriä.

  Feldseen järvikierroksen teimme kävellen jälleen kiirettömästi töllistellen ja kaikesta ympärillä olevasta ihmetellen nauttien. Mm. kun suuria puita oli kaatunut polun eteen.

Järvessä ei saa varpaita kastella, eikä koirat saa uida. Tällä suojellaan lammen pohjassa kasvavaa harvinaista saniaista. Istuimme nuotiopaikalle pienet eväämme syömään ja korvapuustikahvit hörppimään. Pitkään emme saaneet rauhassa olla, kun muutama innokas rosvosorsa oli kimpussamme. Mitään näille röyhkeille emme antaneet. Sorsat kiersi lampea ja jos joku porukka istahti lammen rannalle eväitään syömään, niin he sinnikäinä yrittivät retkeläisten eväitä varastaa.

Tässä järven lähellä oleva kostea suo.

Matkamme jatkui seuraavalle järvelle.

Titisee-järven alue on hyvin suosittua lomaseutua. Leirintäaluekin näytti aika lailla olevan täysi, kun ohi pyöräilimme.

Pistimme maskit naamalle ja kävimme kaupasta ostamassa suklaata, hunajaa ja Schwarzwaldin kinkkua. Emme ostaneet sitä rasvaisinta kinkkua, joka varmasti olisi ollut sitä parasta. Schwarzwaldin kinkkua kyllä saamme aivan kotikulmienkin kaupoista, joten ei se mikään erikoisuus ole meille ja sitä rasvaistakin on tullut leivän päälle joskus laitettua.

Täällä tuntui näin korona aikaan olevan liikaa ihmisiä vaikka ihmiset tuntuivat pitävän hyvin etäisyyttä varoen toinen toistaan, niin me halusimme täältä silti nopeasti pois ja metsään takaisin.

Tälle mukavalle järvikierroksen paluureitille tuli mittaa 18 kilometriä ja 145 nousumetriä.

7.9.2020: Seentour im Naturpark Südschwarzwald

Matkamme jatkui. Kävimme matkalla ruokakaupassa ja ajelimme tämän reitin St. Blasienin keskustaan tälle St. Blasien katedraalin parkkipaikalle seuraavaksi yöksi.

Alb-joki oli aivan siinä vieressä. Teimme pienen iltakävelyn kaupungille.

Vanha luostarialue rakennuksineen olisi tarvinnut tunteja kunnolliseen tutustumiseen, mutta emme edes käyneet näin korona-aikana kokeilemassa, oliko tuomiokirkon ovi avoinna. Kirkon kupoli on neljänneksi suurin Euroopassa, halkaisija on 36 metriä ja korkeus 63 metriä.

Kaupunki oli kaunis ja hiljainen.

Tässä matkailuautojen parkkipaikalla yöpyi meidän lisäksi neljä muuta autokuntaa.

8.9.2020: Hiljainen oli yö, ei edes kirkonkellot paukuttaneet yönsydännä tai sitten nukuin niin sikeästi, että lyönnit jäi kuulematta. On elämys ja rikkaus herätä uuteen päivään tällaisessa keskiaikaa huokuvassa pikkukaupungin miljöössä. Katsella mökkiauton ikkunoista näkymiä, kun kaupunki pikkuhiljaa herää. Suuren positiivisen lisän antoi hetkeen ja tulevaan päivään sinisenä loistava taivas.

Heti aamupalan jälkeen lähdimme pienelle aamukävelylle Windbergin vesiputoukselle, Windberger Wasserfall.

Linnut lauloivat, puro solisi ja putous kohisi.

8.9.2020: Windeberg Wasserfall, St. Blasien

Olipa mukava päivän aloitus.

Matkamme jatkui vuoren valloitukseen. Nousimme mökkiautolla ylemmäs kukkuloille. Saimme mökkiauton viimeiselle ulkoiluparkkipaikan paikalle isomman tien varteen.

Tässä ajoreitti.

Ilma oli reilusti yli kahdenkymmenen asteen lämpöinen. Nousimme ylös vauhdilla, aivan juoksujalkaa, vaikka pysähtelimme monet kerrat katselemaan ja minä kuvia räpsimään sekä väistelimme ohitettavia ja alas laskeutujia.

Voi miten ihanalta tuntuikaan mennä lujaa, niin että hiki tuli ja pulssi nousi. Oli kiire ihastelemaan panoraamamaisemia.

Belchen huippu on 1414 metrin korkeudella Mustanmetsän vuorista neljänneksi korkein. Ylhäällä vähän alempana rinteessä oli Rapsfelsen 1328 metrissä.

Istahdimme huipulle makoilemaan nurmikolle, niin kuin moni muukin oli tehnyt. Ilo oli suuri, kun Alpitkin näkyivät horisontissa. Täällä myös olivat turvavälit kohillaan, vaikka ihmisiä oli tullut hissilläkin ylös. Muutaman metrin päähän meistä kellahti iloisesti jalat ilmassa heittäen vanhempi mies makaamaan nurmikolle vaimonsa kanssa. Hekin tuntuivat nauttivan suuresti koetusta ja nähdystä. Puhuivat Italiasta ja Itävallasta. Mies tuumaili, että kyllä se voisi vielä onnistua lähemmäs tuhannen metrin nousu, niin kuin ennen, mutta vaimonsa meinasi, ettei heistä enää ole sellaiseen.

Ylhäältä näkyi jo monta tuttua paikkaa. Vuorihullulle se on yksi suuri lisäilo, kun saa katsella kauempana näkyviä tuttuja maisemia eri kulmilta. Mm. Sirnitzpassolla 1079 metrin korkeudella vietimme yön, Wanderparkplatz Kreuzweg, josta meillä oli tarkoitus tänne vaeltaa, mutta kun suunnitelmat meni aamulla uusiksi maisemat peittyvän sumun takia. Jutussa, 1-13.9.2020 Metsäretki, 4.Osa: Kiireettömiä päiviä Mustassametsässä.

Istuimme ja ihastelimme tätä kauneutta. Katselimme elukoita, niin lehmiä, lampaita ja vuohia. Nautimme hiljaisuudesta.

Belchenhausille mieli teki jäädä istahtamaan ja syömään jotain paikallista ruokaa. Matkoillamme yksi suuri elämys on paikallinen ruoka ja täällä Schwarzwaldin kirsikkakakku, mutta nyt koronapandemian aikana jätimme sen jälleen väliin.

8.9.2020: Belchen 1414 m, Schönenberg

Tällä lomalla ei ole tarkoituksella tehty pitkiä kävely- ja pyöräilylenkkejä. Kuntoa olisi ollut kyllä paljon pitempiinkin. On kuljettu kiirettömästi katsellen, haahuillen ja nauttien näistä erilaisista maisemista, kuin mitä ovat kotikukkulat ja -metsät. Meille on ihan tavallista kävelyretkillä muutaman sadan nousumetrin matka, alle 500 nousumetriä on helppo. Jo kotikulmilla helposti tulee 200 nousumetriä. Alkuvuosina, kun yritin ymmärtää mikä ero on 500- ja 1000 nousumetrillä niin käytin näitä vertauksia.

- Kuusamo-Kemijärventieltä Ruka-tunturin huipulle on reilu 2 kilometriä ja 200 nousumetriä

- Kilpisjärveltä Saanan huipulle on 5 kilometriä ja 500 nousumetriä.

Helppo ja hauska oli tämä pieni vellus.

Jatkoimme matkaa muutaman kilometrin. Oikeastaan meillä oli aikomus laskeutua yli tuhat metriä alemmas Belchen-vuorelta kehuttuun Münstertaliin, mutta suorin tie laaksoon oli suljettu.

Jäimme tien varteen tälle parkkipaikalle seuraavaksi yöksi. 

Miksi olisimme matkaa jatkaneet näin mukavasti maisemista matalemmas laaksoon. Teimme ruokaa ja katselimme auringon laskua. Alhaalla näkyi mukavasti Wiesentalin maisemat ja Wiedenin kylä.

Kävimme jälleen kiitollisin mielin nukkumaan uusien koettujen muistojen kanssa.

Metsäretki jatkuu,..

©Soleil

Aikaisemmat tämän reissun jutut:

- 1-13.9.2020 Metsäretki, 1.Osa: Terveiset

Metsänpeikot ovat palanneet retkeltään kotiin "suuresta ja synkästä" Mustanmetsän retkeltään mukanaan monta koettua kokemusta ja näkymää rikkaampana.

- 1-13.9.2020 Metsäretki, 2.Osa: Schwarzwaldin Grand Canyonilla

Wutachschluchtin kanjonilla kompuroimassa. Villin Wutach-joen jokilaaksossa ja sen sivukanjonin Lotenbachklammin vesiputouksilla sekä ikimetsien maisemissa.

- 1-13.9.2020 Metsäretki, 3.Osa: Ihastuttavia vesiputouksia ja panoraamamaisemia

Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan, sanoi Muumipappa.

- 1-13.9.2020 Metsäretki, 4.Osa: Kiireettömiä päiviä Mustassametsässä

Vaellusretki turvelammelle, yö yli kilometrin korkeudella sekä hieno kanjonikierros.

1-13.9.2020 Metsäretki, 4.Osa: Kiireettömiä päiviä Mustassametsässä

Vaellusretki turvelammelle, yö yli kilometrin korkeudella sekä hieno kanjonikierros.

5.9.2020: Heräsimme aurinkoiseen aamuun Todtnaun Wohnmobilstellplatzilla. Monta kohdetta oli mielessä. Olimme jo päättäneet, ettemme koko Mustanmetsän aluetta kierrä tällä reissulla läpi, vaan keskitymme enemmän vain eteläiseen Mustaanmetsään, Südschwarzwaldin alueeseen. Tämän metsäretken aikana ei kerkiä kuitenkaan kaikkea kokemaan ja näkemään, niin kierretään osa alueen nähtävyyskohteista. Samalla tehdään tulevia vuosia varten pieni kartoitus siitä mitä missäkin on ja mihin alueeseen myöhemmin haluamme paremmin tutustua. Sääkin vaikutti meidän kohdesuunnitelmiin.

Kuvasta klikkaamalla kuva näkyy suurempana näytöllä.

Vuorihullulle nämä Mustanmetsän vuoret eivät tunnu oikeilta vuorilta, kun ne kallioiset vuoret täältä puuttuvat, mutta hienolta täällä näytti silti. Olin jopa yllättynyt näistä mutkateistä. Kurvailu ja ylemmäs nouseminen saa aina  vuorihullun mielen iloiseksi.

Niin kurvittelimme mökkiautolla ja nousimme reilusta kolmestasadasta metristä vajaa 11 kilometriä ja reilut 700 nousumetriä.

Olimme Sirnitzpassolla 1079 metrin korkeudella parkkipaikalla mukavissa Kleines Wiesental -näkymissä, Wanderparkplatz Kreuzweg. Tähän jäimme myös seuraavaksi yöksi nukkumaan.

Tässä ajoreitti.

Isolta parkkipaikalta lähti ulkoilureittejä joka suuntaan. Vieressä oli myös makkaranpaistopaikka.

Halusimme nähdä keskellä tummien kuusimetsien pienen idyllisen järven - lammen, joka on suosittu retkikohde. Järvi on 915 metrin korkeudessa. Pituutta järvellä on 325 metriä, leveyttä 200 metriä ja syvyyttä syvimmillään 7 metriä. Järven pinta-ala on 3,1 hehtaaria. Järven toisen puolen rannan peittää kelluva turvesaari. Toisella puolella taas on puunrungoilla rajattu uimapaikka.

Lähdimme pienelle vaellusretkelle Nonnenmattweiher-järvelle. Emme tallustelleet suorinta tietä järvelle, vaan nousimme metsän halki näköalapaikalle järveä katselemaan.

Nousu ja pieni lasku näköalapaikalle oli oikein mukava, kun oli vähän matkaa kapeaa ja jyrkkää polkua. Ei ole kuvan polku.

 Istuskelimme useammassa paikassa penkillä ja kivellä lammen ympärillä. Järven vesi oli turpeen tummaksi värjäämää.

Lähellä järveä oli viehättävä hirsimökki, Fischerhütte, jossa olisi saanut Schwarzwaldin erikoisuuksia. Mainostivat purotaimenta päivän ruokana, mutta sen herkunkin jätimme tänä korona-aikana väliin.

5.9.2020: Nonnenmattweiher Kleines Wiesental

Tässä älykellon tekemä reitti.

Olimme jälleen saaneet nähdä ja kokea hienoa Mustanmetsän luontoa. Ilmakin oli ollut ihanan lämpöinen. Järvikierroksen jälkeen katselimme maisemia aidan vierustalta. Mukavasti näkyi vasemmalla oleva Belchen-vuori, jonka ajattelimme seuraavana päivänä valloittaa.

Emme saaneet pimeän tultua tähtitaivasta katsella, kun taivas täyttyi pilvistä. Parkkipaikalla yöpyi meidän lisäksi toistakymmentä muuta autokuntaa.

6.9.2020: Aamulla passomaisemat olivat aivan sumussa. Ennen matkan jatkumista oli maisema vähän selkiytynyt, mutta vuoren valloituksen sai tältä päivältä unohtaa.

Pilvisenä päivänä oli hyvä mennä alemmas ja rotkoon. Ajelimme tuttujen maisemien halki uuteen tutustumiskohteeseen.

 

Tässä ajareitti yhteen Schwarzwaldin kuuluisimmista ja kauneimmista rotkoista, Ravennaschlucht.

Parkkipaikan vieressä kohisi Rotbach. Lähdimme katselemaan. Jopa tienvarrella Ravennan rotkoon on nähtävää. Oli vanha sahan, myllyn ja köysitehtaan pihapiiri sekä vanha historiallinen silta.

Rotkon alussa on lisäksi historiallinen pihapiiri, jossa on mm. vanha tullirakennus, vanha kartano, kappeli, mylly, käkikellokauppa, lasinpuhalluspaja, museo sekä kauppoja, ruokapaikkoja ja hotelli. Jokivarressa oli lisäksi kaksi eri myllyä.

Ravennan rotko on Höllentalin kapea sivulaakso, jonka läpi virtaa Ravenna-joki. 

Rotkon ylittää 224 metriä pitkä ja 36 metriä korkea Ravennan silta,  Ravennabrücke.

Kuljimme vajaan kahden kilometrin matkan tätä villiä ja vapaata Ravenna-jokivartta pitkin. Matkalla oli romanttisia siltoja ja portaikkoja. Matkalla oli monia kauniita vesiputouksia, joista korkein on 16 metrinen, Großer Ravenna-Fall.

 

Kiersimme harjun ja mukavan jyrkän metsäpolun kautta takaisin. Olimme ajatelleet paluumatkalla laittaa maskit naamalle ja käydä ostamassa kaupoista jotakin paikallista, mutta juuri varttituntia aiemmin olivat kaupat menneet kiinni.

Istuimme pihalle odottamaan käkikellotalon esitystä, jonka jälkeen matkamme jatkui.

6.9.2020: Ravennaschlucht

Tässä hieno Ravennan rotkon reitti.

Ajelimme Hinterzarten-kylän kupeeseen parkkipaikalle yöksi. Hintaa 24 tunnin parkkeerauksella oli kuusi euroa.

Tässä lyhyt ajoreitti.

Hienoja kiireettömiä luontopäiviä olivat nämä.

Metsäretki jatkuu,..

©Soleil

Aikaisemmat tämän reissun jutut:

- 1-13.9.2020 Metsäretki, 1.Osa: Terveiset

Metsänpeikot ovat palanneet retkeltään kotiin "suuresta ja synkästä" Mustanmetsän retkeltään mukanaan monta koettua kokemusta ja näkymää rikkaampana.

- 1-13.9.2020 Metsäretki, 2.Osa: Schwarzwaldin Grand Canyonilla

Wutachschluchtin kanjonilla kompuroimassa. Villin Wutach-joen jokilaaksossa ja sen sivukanjonin Lotenbachklammin vesiputouksilla sekä ikimetsien maisemissa.

- 1-13.9.2020 Metsäretki, 3.Osa: Ihastuttavia vesiputouksia ja panoraamamaisemia

Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan, sanoi Muumipappa.

2-4-10.2020: Linnan tiluksilla bongailemassa

Sekä lammaspaimenentiellä pyöräilemässä.

Ajelimme perjantai-iltana jälleen metsän siimekseen ulkoiluparkkipaikalle yöksi. Vuorille päin olimme haaveilleet menevämme, mutta siellä satoi jälleen viikonloppuna ja niin ennustetaan sadetta tulevaksikin viikonlopuksi. Tästä paikasta oli tullut joskus ohjelmaa televisiossa.

Hiljainen oli yö kuun valossa, kun aivan keskenämme yön parkkipaikalla vietimme. Aamupalan jälkeen lähdimme totuttuun tapaan metsäretkelle.

 

Wildpark Duttenstein on 1817 metsän keskellä olevan linnan ympärille aidattu 506 hehtaarin luonnonpuistoalue. Täällä voi bongata kuusipeuroja ja Eurooppalaisia mufloneita, villilampaita.

Kuvasta klikkaamalla kuva näkyy suurempana näytöllä.

Pikkulintuset lauloivat puissa. Tuttu räkättävien närhien huuteluäänet kuuluivat siellätäällä metsässä.

Näiden lisäksi metsässä näkyi asuvan maan kuopimisjäljistä päätellen villisikoja.

Jotkut eläimet olivat syöneet lehtipuiden alaoksia tehden niistä tuuhean näköisiä. Alueella on muutama pieni lampi.

Metsästä saavuimme isolle peltoaukealle.

Schloß Duttenstein, Linna/metsästysmaja Duttenstein on rakennettu 1564-1572.

Luonnonpuistossa on vanhoja kauniita puita. Vanha kastanjakatu johtaa linnalle. Linnalle kuin myös puiston metsästäjien talolle olivat portit kiinni. Linna on ollut vuodesta 1996 asti laboratoriotohtori Schottdorfin yksityisomistuksessa. Yleisö saa kävellen tutustua metsäpuistoon, mutta linnan ympäristö rakennuksineen ja osa puistosta on aidattu yksityiskäyttöön. Tämä renessanssityylinen metsästyslinna oli ehtinyt mennä huonoon kuntoon monien vaiheiden jälkeen, mutta uusi omistaja on linnan kunnostanut entisaikojen loistoon, mutta yleisöllä sinne ei ole pääsyä. 

  Ylemmän kuvan oikeassa alareunassa pellon takana kaukana juoksivat vinhasti pakoon ensimmäiset "bambit". 

Auringon paisteessa täällä vanhojen puiden katveessa olisi ollut vielä upeampaa.

Puiston alueella oli paljon numeroituja lintujenruokintapaikkoja. Täällä ilmeisesti on usein tuulista, kun tällä alueella metsässä puut olivat kasvaneet vinoon.

Oudon näköisesti kasvavia puita, peikkopuita.

Hirvieläinten ruokintapaikkoja.

Pian metsässä kahdessa eri paikassa vilisi eläimiä karkuun.

Kävelimme eteenpäin ja taas juoksi useita eläimiä karkuun kaukana puiden välissä. Saavuttuamme peltoaukeamalle metsästä juoksi noin 15 kuusipeuraa pellon toiselle laidalle. Ilmeisesti nuoret kuusipeurat juoksivat edestakaisin pellolla. Kun lähdimme kävelemään eteenpäin metsätiellä koko porukka ryntäsi metsään piiloon.

Tulimme uudelle peltoaukealle, siellä oli seitsemän isosarvista eläintä pellolla ruokailemassa. Minulle tuli jopa pieni pelko, että jos nämä ovat vihaisia. Itse porojen ja hirvien keskellä lapsuuden eläneenä aina pelkäsin metsän sarvipäisiä eläimiä.

Nämä olivat kuusipeurauroksia. Olin yllättynyt kuinka isokokoisia ne olivat. Vaikka olimme kaukana, niin tuntuivat meitä koko ajan seurailevan. Kun lähdimme kävelemään niin nämäkin kirmasivat vauhdilla metsään.

Pian alkoikin vesisade, joten meidän oli jätettävä kävelyretki kesken.

Vajaa yhdeksän kilometriä 165 nousumetrillä tuli tälle reitille pituutta.

Ajelimme Härtsfeldseen rannalle parkkipaikalle seuraavaksi yöksi. Teimme ilta-auringossa vielä järven kierroskävelyn, jolle tuli mittaa vajaa kaksi kilometriä. Ihastelen, kuinka järvialue monesti täällä Saksassa laitetaan viihtyisäksi ulkoilualueeksi.

Mökkiauton ikkunasta olivat nämä iltanäkymät.

Tällä parkkipaikalla emme saaneet yötä viettää keskenämme vaan kaksi muutakin autokuntaa yöpyi. Yö oli ollut kylmä. Alle kymmenen asteen lämpöinen. Lähdimme pyöräretkelle hanskat käsissä.

Alkumatka oli tasaista. Menimme lujaa ja ilman mitään avustuksia. Ja eipä sitä avustusta edes saisi, kun vauhti on yli 25. Kuvan ottamista varten yhdellä kädellä ajaessa piti vauhtia hiljentää. 

Kappeli Maria Steinbrunn on rakennettu 1747.

Yleensä annan Mieheni valita reitin tai sitten vain kuljemme sen hetkisen kiinnostuksen ja mielen mukaan. Nyt minä valitsin reitin sunnuntain pyöräretkelle, Albschäferweg - Wochenendtour übers Härtsfeld eli Lammaspaimenentiellä - Viikonloppumatka Härtsfeldin yli.

Muutama kuva Nattheimin keskustasta. Vähän aiemmin jossain oli näyttänyt lämmintä olevan 12 astetta, mutta auringonpaiste toi ihanan tuntuisen ja kaivatun lämmön.

Pienellä kumpareella pidimme evästauon löhöilypenkillä.

Luonnollisesti lammaspaimenentie menee poluilla ja pusikoissa. Joskus olen tuskaillut Miehelleni, että taas sinä täältä pusikoista ajatat, kun hän on valinnut reitin. Nyt ei auttanut tuskailla vaikka suttasi. Sanoin kyllä jossain vaiheessa jotakin, johon mieheni, että itse olet tämän reitin valinnut.

Paikoin metsäpolku oli liukas. Oli nousua, joka oli niin mutanen, että pyörä vain suttasi tyhjää. Asiahan on kyllä aina ollut niin, että juuri nämä pienet suttailut ja seikkailut tekevät niitä mukavia muistoja.

Välillä reitti kulki metsäteillä, mutta useasti vain tämä lammaspaimenentie meni sen metsätien yli polkupusikkoon.

Bambejakin juoksi muutama tien yli ja kerkesin viimeisestä juoksijasta napata kaukaa kuvan.

Kloster Neresheim näkyi mukavasti kauempana. Heinää oli tehty.

Lammaspaimen oli jäänyt ilmeisesti tänne taukoa pitämään ison laumansa kanssa.

Kloster Neresheimiin olemme aiemmin tutustuneet.

Luostarin kulmilta painuimme taas metsään. On aivan parasta pyöräillä tiheässä metsikössa, jossa on polulla tai tiellä paljon kuivia kahisevia lehtiä.

Mieheni on mestari ajelemaan poluilla, mutta hänkään ei tästä alas ajanut. Kuvasta ei jyrkkyys edes näy. Oli hyvä, että pyörän kanssa pystyssä pysyin märällä ja liukaalla polulla, kun sitä alas tämän kohdan talutin. Tulimme tielle ja reitti olisi jatkunut tien yli jälleen polulle ja noussut yli harjun, mutta sen jätimme tekemättä jatkoimme osan matkaa eri reittiä.

Ajattelimme käydä katselemassa Burg Katzenstein, mutta siellä olikin taiteen, kulttuurin ja puutarhojen markkinat, Burg-Garten-Träume. Mukavaa olisi ollut tutustua ja osallistua, mutta liikaa näytti olevan ihmisiä vaikka turvajutut varmasti olivat alueella kohillaan.

Jatkoimme pysähtymättä matkaa viimeisen metsän ja polun kautta mökkiautolle. Järven ympäristössä oli ihmiset sunnuntai-iltapäivän kävelyllä. 

Tässä reitti, jolle tuli mittaa 48 kilometriä 785 nousumetrillä.

Oli mukava ja hauska pyöräily sekä viikonloppu.

©Soleil