torstai 31. maaliskuuta 2016

24-28.3.2016, PÄÄSIÄISLOMALLA

Ihanan Garda-järven rannalla Linfano-kylässä.


Vuosi aiemmin jouduimme pakosta pääsiäisen viettämään kotona. Niin se vaan näytti nytkin, että tämäkin pääsiäinen vietettäisi kotona, kun ärhäkkä flunssa iski. Kuusi päivää kuumetta ja särkylääkkeistä huolimatta mittari näytti pari päivää 38.5- 39.5. Tuntui jo, ettei tästä taida edes selvitä, kun yhdessä makasimme voivotellen kuumeisena ja yskäisenä vierashuoneen sängyllä. Huoneen vaihto päivällä oli suuri elämys, kun makuuhuone ja sohva alkoivat tuntua jo liian tutuilta ja tylsiltä paikoilta. Kissatkin meitä ihmettelivät ja erityisesti Jätkällä tuntui olevan kova huoli. Portaiden nouseminen yläkertaan tuntui lähes vuoren valloitukselta, kun henkeen kävi. Ei tällaista tautia ole ollut kuin joskus 20 vuotta sitten, kun joku aasialainen flunssa riehui.

Yli viikko vierähti sisällä, kun keskiviikkona viimein pääsi käymään kaupassa. Ja jotakin jo pakkasimme mökkiautoon. Miehelläni oli antibioottikuuri, mutta tuosta huolimatta kun hän jotakin teki kuulosti siltä, että hän yskään tukehtuu. Torstai aamuna hänen vointi oli jo paljon parempi, mutta minusta tuntui, etten jaksa mökkiautoa pakata loppuun. Jotenkin minustakin alkoi aamupäivästä tuntumaan, että voimat alkaa palautumaan pikkuhiljaa. Saimme kuin saimmekin mökkiautoon romppeet kannettua. Oli kyllä elämän raskaimmalta tuntunut pakkaaminen, mutta silti halusimme reissuun.

Ja niin olimme neljän jälkeen iloisen onnellisena matkalla kohti pohjois-Italiaa. Mökkiautolla emme olleet käyneet tammikuun jälkeen Itävallassa, joten ostimme Saksasta jo hyvissä ajoin ennen Itävallan rajaa huoltoasemalta moottoritietarran, Vignetten. Vigneten voi ostaa 10 päivän, 2 kuukauden tai vuoden ajaksi. Me olemme ostaneet joka vuosi vuodeksi, sillä niin paljon ajelemme mökkiautolla Itävallassa, niin tuo antaa meille vapauden ja helppouden ajella millä teillä vain, kun ei tarvitse ajatella onko tie maksullinen vai maksuton tie.

Meille jo niin tutuksi käynyttä reittiä ajelimme, Fernpassin kautta ja Innsbruckin kupeesta nousimme Brennerinsolalle ja Italiaan. Liikennettä oli erityisesti loppumatkasta paljon liikkeellä, kun ajelimme Italian puolella, mutta se eteni vauhdikkaasti. Jos tieltä olisi otettu saksalaisautot pois niin montaa autoa ei olisi tiellä kulkenut. Saksalaiset olivat lähteneet pääsiäislomalle, mutta myös koululaisilla on kahden viikon loma, niin kuin on toukokuun lopussakin ja tämä näkyy luonnollisesti joka paikassa, aina Italiassa asti.


25.3 perjantai: Jäimme illalla hyvissä ajoin Vipiteno Sterzingiin Wohnmobilstellplatz Autohofille yöksi. Tässä yövyimme kesällä Dolomiiteille mennessä. Tuolloin olikin rauhallista vaikka yöpyjiä oli enemmän kuin nyt, mutta viellä yöllä yhden lopulla heräsin, kun monta karavaanaria kurvasi vauhdilla matkaparkille yöpymään ja taas he olivat aamu seitsemältä menossa. Yöpyjiä oli varmaan noin kolmisen kymmentä. Me ei aamulla pidetty kiirettä ja kaikki olikin jo melkein lähteneet, kun me pääsimme matkaan muiden saksalaisten sekaan.
Usein sanotaan, että moottoritiet ovat tylsiä mutta tuosta olen toista mieltä ettei kaikki ole. Tämä tie Italiaan on minusta kaunis. Tie kulkee suureksi osaksi Innsbruckista asti korkealla laakson ylä puolella siltatienä. Näkymät on hyvät vuorille ja laaksoon, kun taas alhaalla laaksossa ajaessa ei paljon vuorille näe. Kylläkin kyliä kylän perään, mutta laaksossa eteneminen on hidasta.


Morin kohdalla käännyimme Autostrada del Brennero E45:selta pois ja maksoimme moottoritiemaksua noin 12 euroa. Lähdimme ajelemaan tietä SS240 kohti Gardajärveä.

Tämä tie tuo aina mieleen mukavia muistoja vuodelta 2000, kun perheenä ajelimme ensimmäistä kertaa tätä. Olimme aamulla lähteneet Garmisch-Partenkirchenistä ja ajaneet hirvittävässä ukkosmyrskyssä läpi Itävallan. Vettä ja rakeita tuli taivaan täydeltä. Italiaan saavuttaessa pian tuli helle vastaan. Oli jo pimeä, kun laskeuduimme tämän mukavan tien Gardalle. Valot rannoilla loistivat timantin tavoin, kaikki näytti niin kauniilta ja tuntui niin mahtavalta. Kyllä siinä maalaisilla pohjoisesta tulleilla oli ihmettelemistä, kun illalla yhdentoista aikoihin oli vielä yli 30 lämmintä. :)

Vieläkin tänne saapuminen joka kerta tuntuu oikein mukavalta. Nythän meillä oli tänne oikein ikävä ollut, kun emme kiireiltämme olleet ehtineet yli kahteen vuoteen käymään.


Olisimme halunneet nyt mennä Limone Sul Gardan, kylään jossa asuu vanhoja ihmisiä eikä kylän ihmisillä ole geenimuunnoksen takia sydänsairauksia, mutta emme saaneet leirintäalueelta paikkaa mökkiautollemme, kun se oli reilulla seitsemällä metrillä liian pitkä.


Paikan sitten varasimme ja saimme Linfano-kylästä Camping Maroadista. Hyvä myös, että varasimme, kun portilta joku karavaanari joutui kääntymään pois, kun paikkoja ei ollut. Järven pohjoispään kaikki leirintäalueet näyttivät olevan täynnä. Täällä vietimme pääsiäisenä 2012 yhden yön matkalla etelämmäs. Muutama kuva leirintäalueelta ja keskikuva meidän pihalta, johon vuoret näkyivät kauniisti.


26.3 lauantai: Olimme jo illalla katselleet rannassa veneitä ja kun niitä suuret määrät järven pohjoisrannalle järveltä saapui. Tämä aluehan on surffaajien, purjehtijoiden, maastopyöräilijöiden, kiipeilijöiden, vaeltajien, sukeltajien paratiisi. Erityisen suosittu paikka saksalaisille. Pääsiäisen aikoihin täällä on suuri purjedustapahtuma.


Optimistijollia pelkästään oli mukana n. 900. Näillä pienillä purjeveneillä purjehtivat 7-15 vuotiaat.


Leirintäalue järveltä päin.


Lähdimme rauhalliselle löntystelykävelylle, vaikka keuhkoissa ja kurkussa tuntui, Riva del Gardan kaupunkiin. Istuttiin usein, nautittiin maisemista ja lopulle 20 asteen lämmöstä. Ihmeteltiin kuinka paljon noita purjeita oli horisontissa kaukana.


Mehän olemme täällä järvellä käyneet muutaman kerran täällä asumisen alkuaikoina. 2012 käytiin pääsiäisenä ja syksyllä vietimme muutaman päivän matkalla etelämmäs Italiaa. 2013 vietimme viikon näissä vuori- ja järvimaisemissa. Mielestäni tämä pohjoispää on järven kauneinta seutua. Etelähän on tasaisen tylsää. Malcesinen seutu vielä myös kaunista.

 23.11-1.12.2013, Garda-järvi

Edessä kohoavat vuoret tarjoaa, niin monta kiinnostavaa polkua. Meille aivan liian vaikeitakin. Kuinka olimme suunnitelleet kokevamme tuolla vuorilla jotakin uuttakin, mutta nyt ei flunssan takia uskaltanut, eikä ollut kyllä voimiakaan. Katsellessa pyöräretkikuvia Pregasinan-kylään syyslomamme 2013, kun tuolla vuoren seinämässä menee vanhatie tuonne ympyrään ja kylään. Tiellä ei aina kovin paljon leveyttä ollut, kaide puuttui ja välillä mentiin tunnelissa. Päivä oli mahtava.


Toinen mahtava päivä, kokemus ja muisto eletiin, kun nousimme Santa Barbaran kappelille tuonne ympyrän kohdalle. Siitä jatkoimme matkaa ylöspäin, olimme alueella, jossa suositeltiin käytettävän klettersteig-varusteita ja kun vastaan tuli korkeat portaat käännyimme, kun noita varusteita meillä ei ollut. Polku oli paikoin kivinen, mutta ehkäpä joskus tuolta nuolelta voisi matkaa varusteiden kanssa jatkaa. Ihastella vielä korkeammalta näkymiä. Olla myös makkarat mukana, kun makkaranpaistopaikkakin löytyi.


Ranta-alue on kaunista seutua. Kaikkialla Italiassa ei ole näin siistiä eikä rakennukset ole hyvässä maalissa niin kuin on täällä.


Matkalla oli muutama kohta mihin nämä veneilijät oli jättäneet romppeitaan ja olivat lähteneet rannasta vesille sekä palasivat myös. Tuossa muutaman kärryn läjässä oli suomalaisten kilpailijoiden kärryjä.


 Riva del Garda kaupunki alkoi jo näkymään. Muutama kuva kaupungilta.





Vaikka oli lämmintä, jotkut kulkivat lyhythihasissa paidoissa ja shortseissa, kun taas jotkut untuvatakeissa. Kesäulkoilutakki riitti suomalaiselle hyvin vaikka vähän tuulikin.


Purjeita näkyi kaukana järvellä paljon.


Jotkut tuli rantaan jo. Kolme suomalaisvenettäkin bongattiin. Päivän noin seitsemän kilometrin kävely oli tässä kunnossa loistava saavutus.


27.3 sunnuntai: Lähdimme Torbolen kaupungin puolelle kävelylle. Leirintäalueen rannassa olimme jo kahtena päivänä seuranneet näitä saksalaislasten ja -nuorten touhuja. Apujoukot mukana saattelemassa purjehtijat järvelle.




Ilma oli lämmin, mutta aurinko ei paljoa päässyt paistamaan paksun harsopilven takaa. Kuvistakin tuli älläkkeitä.





Tässä juttua, kun tuon kallion päälle nousimme ja seurasimme paikallisten sadonkorjuuta oliivipuista syyslomalla 2013. Voi kuinka nytkin olisimme halunneet tuolta maisemia katselemaan. 



Kävimme venesatamassa asti.


Tuuli oli yltynyt ja surffarit meni vauhdilla. Saksalaiset isommat veneet, joissa oli neljän hengen miehistö harjoittelivat tai kilpailivat vauhdikkaasti.


Tämä sorsapariskunta kerjäsi meiltä syötävää, mutta ei ollut heille mitään annettavaa. Tuskin heille olisi kurkkupastillit kelvanneet. Lempipuuni mangolia kukki jo täällä.



Tuuli yltyi lisää. Purjehtijatkin ilmeisesti saapuivat rantaan liian aikaisin, kun apujoukot eivät olleet kärryineen vastassa. Joku tuli kumiveneen kyydissä.


Kissat nauttivat aurinkopaikoista ja tykkäsivät kytätä verhonrakosesta naapureiden koiria ja lintuja. Välillä nukuttiinkin.


28.3 maanantai: Muutama muukin lähti kotimatkalle, mutta moni jatkoi lomaakin. Vettä ripisteli vähän jo yölläkin, eikä näkymää järvelle paljoa ollut. Olimme onnekkaita, kun ilma oli kolmepäivää parempi. Italialainen oli ajanut tunnelissa saksalaisautoilijan perään. Harvinainen bongaus nähtiin baanalla, kun suomalainen auto nähtiin ja tämä oli purjehtijoiden. Viiden vuoden aikana ei ole nähty kuin muutama suomalainen auto tiellä. Prinsessa on kissoistamme ahkerin liikenteentarkkailija. Aina kun vauhti on hiljaisempi hän kyylää tarkkasilmäisenä näkymiä. Tässä ihmettelee matkalla muutamaa ollutta ruuhkaa. Olisiko yhteensä reilu tunti tullut viivästymää. Saksalaiset olivat matkalla kotiin, mutta paljon heitä tuli vastaankin, karavaanareitakin.


Tässä ollaan jo Itävallan puolella. Paikoin moottoritie laskee 6% laskua. Tämä reilun 20 kilometrin laskettelu Innsbruckiin on aina niin mukava.


Brennero-solan maksupaikalla pitää maksaa 9 euroa. Ennen Innsbruckia muistutetaan moottoritie Vignetteistä ja yli 3500 kiloa painavien autojen Go-Boxista.  


Kotomaan korkein vuori jo komeana edessä näkyy.


Niin kiitollisia olemme tästä Pääsiäislomasta ja siitä, että jaksoimme ne romppeet autoon kantaa ja lähteä. Lähtiessä vähän pelotti, että jos tauti pahenee, mutta noin ei kuitenkaan käynyt vaan päivä päivältä on kuljettu parempaan suuntaan vaikka vielä jonkin verran yskimme.

Ihana oli laahustella Gardajärven kauneimmilla seuduilla, käsi kädessä röhien ja nauttia kevään tulosta. :)

Soleil

tiistai 22. maaliskuuta 2016

12.3.2016, KOLMANNEN KERRAN BUNDESLIIGAN PELISSÄ


Ja suosikkijoukkueemme FC Bayern Münchenin kotikentällä!



Tänne kirjoittelinkin aiemmin vähän tästä jalkapallohullujen karavaanareiden futisfanitus asiasta.

En tiedä miksi jo aivan alusta asti joukkueen suosikkipelaajat ovat olleet maalivahti Manuel Neuer ja hyökkääjä Thomas Müller. Maalivahdit ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Neuer on itse rauhallisuus, kun Müller taas joukkueen ilopilkku, jolla on useimmiten naama hymyssä.

Alhaalta kuvasta pääsee klikkaamalla kuva-albumiin, jossa myös muutama lyhyt filmin pätkä kannustamisesta, maaleista ja maalien jälkeisestä riemuitsemisesta. Kuvissa myös vähän kuvatekstiä.



Onhan se huikeaa, kun 75 tuhatta katsojaa kannustaa ja iloitsee. Tunnelma ihan käsin kosketeltava. Ja kaikista parasta, kun kotijoukkue voitti 5-0 ja Thomas Müller teki kaksi maalia!

Soleil

torstai 17. maaliskuuta 2016

10.3.2016, RENKAITA POTKIMASSA

Uusimpien Bemareiden, moottoripyörien sekä yli 700 matkailuvaunun ja -auton.



Vaikka Münchenissä olisi paljon muutakin kiinostavaa nähtävää ja kaupunki itsessään on meille aika tuntematon, niin aina haluaa näitä Bemareita uudestaan katselemaan tänne BMW Weltiin. Onhan tämä rakennuksenakin niin hieno ja aina on jotakin uuttakin esillä.


Tämä BMW Weltin puoli on ilmainen yleisölle, ainoastaan Museon puoli ja talon alla oleva pakkihalli ovat maksullisia. Karavaanari saa autonsa parkkiin Olympiastadionin parkkipaikalle jossa on kaupungin ainut stellplatz, jossa voi samalla yöpyäkin. Kävelymatkaa tänne Bemareiden mekkaan on tuolta noin 1.4 kilometriä. 









Aina kun täällä käy, niin pitää pysähtyä katselemaan tätä keskusaukiota monen muun tavoin.



Täältä voi käydä lunastamassa itselleen uuden Bemarin eri hakupaketein, mm. tehdaskierroksen, lounaan kera, tietysti 500-1000 euroa lisähintaan. 



Auton luovuttaja ja onnelliset uuden auton omistajat tulevat ylhäältä portaita pitkin. Se oma uusi auto pyörii jalustalla, sitä katsellaan jo portaista, mutta myös joka puolelta vierestä. Kaikkien suut ovat korvia myöten hymyssä tässä vaiheessa. Niin kuin saksalaisessa merkkiliikkeessä niin tässäkin annetaan perusteellinen neuvonta auton kaikista nappuloista. Siinä testataan luukkujen sähköiset toiminnat ja katsotaan konepellin alle. Kun kaikki on käyty huolellisesti läpi, niin näkyvät luovutusallekirjoitukset tekevän tablettitietokoneelle. Joku sai vielä tässäkin lahjoja, auton luovuttaja kuvasi uuden auton omistajat autonsa kanssa ja avaimet vaihtoivat kätösiä. Lopuksi kätellään ja auton luovuttaja toivottelee vilkutellen hyvää matkaa, kun uuden auton omistaja kurvaa pois. Joku kiersi ennen ulosajoa ensin pyöreän näyttely tasanteen.


Muutama kuva autoista ja moottoripyöristä.




Täällä on aina vierailijoita ympäri maailmaa.








Tämä hybridiauto on kyllä aika makee.










Tämä ruma moottoripyörä on Saksan eniten myydyin.





Täällä oli joku tapahtuma. Hienot oli tarjoilut heillä pöydissä.



Tämä erikoisenmallinen näyttelytilarakennus oli nyt remontissa.


Tien toisella puolella on Bemarin tehdas.


Kupin muotoinen rakennus on BMW Museum. Siellä olemme kerran käyneet ja voisi käydä kyllä toisenkin kerran, mutta tuohon kannattaa olla varattuna monta tuntia aikaa.




Kaikki saksalaiset automuseot ovat hienoja paikkoja ja naisellekin käymisen arvoisia paikkoja, suosittelen. Sekä tämä karavaanarin automuseo.


Sitten Sulzemoosiin.

Vuonna 2000 tämä alue on ollut vielä peltoa. Nyt Der Freistaatissa toimii viisi kauppiasta, Glück, Hymer, Caravan Zellerer, CRM ja Hofstetter. Kun katseltavana ja myytävänä on yli 700 vaunua ja autoa sekä on karavaanari tarvikkeiden liike niin tämä kokonaisuutena on karavaanarille melkoinen taivas. Renkaiden potkimista riittää. Der Freistaatilla on myös oma nettikauppa. Täältä voi myös vuokrata vaunun tai auton käyttöönsä.


Pihasta löytyy 40:lle alle 8 metriä pitkälle asuntoautolle ilmainen stellplatz. Vedestä ja sähköstä joutuu maksamaan oman käytön mukaan jos niitä tarvitsee.


Tässä muutama kuva pihalta. Sisätiloissakin on muutama auto.





Tämän hintaluokan mökkiautossa tuollainen letkuviritys. Onkohan tuo tehdastekoa?



Ohikulkiessa usein käymme tässä caravankaupassa, josta löytyy myös tavaraa ja vaatetta retkeilyyn. Myös karttoja ja muuta kirjallisuutta. Emme kuitenkaan pariin vuoteen ole käyneet täällä rakennuksen takana, jonne olikin tullut suuri katos ja piha oli asfaltoitu.





Eräällä suomalaisella keskustelupalstalla oli vinksollaan oleva kuva tästä kyltistä sen pystytysvaiheesta, kun kyltti oli tuettu pystyyn ja apuvälineinä käytetty alumiinitikkaita ja puulavoja, kun renkaiden sisus odotti ilmeisesti betonia. Moititiin tuosta syystä kyseinen merkki. Siistihän tuo oli ja kukkaistutus alla. Ihan tuon takia etsin pihalta tämän paikan, mutta tuohon keskusteluun en voi tätä kuvaa liittää.





Soleil

Ps. Vähän karavaanareiden arjestakin välillä. Jokainen reissukin on kyllä arkea.

Maanantaina kirjoitin viimeiset lauseet Fellhorn-juttuun lopulle 39 asteen kuumessa. Tuon jälkeen olinkin kaksi vuorokutta punkan pohjalla, kun särkylääkkeistä huolimatta kuume huiteli 38.5-39.5 välillä. Tupsukorva Kissat ovat olleet hyvin huolissaan mammastaan, erityisesti Sisarukset. Jätkällä on suurin sydän. Hän otti tiistaipäivän isännän vastuun. Piti poskea minun poskea vasten, tassua kädelläni ja välillä antoi suukon otsalleni. En tiedä miksi hän kaksi ketaa minut herätti päivätorkuilta, mitä hän ei ole ennen tehnyt. Hyppäsi minun kyljen päälle, kovasti kehräsi ja puski. Ilmeisesti nukkuminen ei ollut normaalia ja hänellä tuli suuri huoli, mikä minulla on. Pahimpana yönä kävin huuhtelemassa poskionteloita kannulla, Jätkä seurasi huolestuneen näköisenä.

Oli pientä flunssan poikasta ennen futismatsia ja luulin tämän tulleen pelissä leijuvasta voimakkaasta tupakansavusta, kun tuo savu saa minun keuhkoputket heti reagoimaan, mutta eilen liittyi Miehenikin punkanpohjalle seurakseni. Ja kun eilen Mieheni saapui seurakseni Jätkä tuntui heti huojentuvan ja lähti toiseen kerrokseen nukkumaan. He ovat kyllä niin suloisia karavaanareita, Miehenikin. Vaikka parasta seura on, niin alan olla lopen kyllästynyt makoiluun.

Nyt tuntuu jo vähän elämä voittavan, kun on vain 37.6 lämpöä ja pystyin jotakin jo kirjoittamaan, kun kahteen päivään ei voinut edes katsella mitään. En edes eilisiltaista mestareiden liigan peliä, jonka suosikkijoukkueemme voitti jatkoajalla.

Pääsiäislomamme olemme suunnitelleet viettävämme Alppien toisella puolella. Nyt on varmasti tämä järkyttävä virus vienyt niin voimia, ettei olla missään vuorten valloituskunnossa. Toivon sydämestäni, että edes vähän pääsemme vuorilta järvelle katselemaan ja jospa ennen lomaa kerkiäisin tekemään jutun ikimuistoisesta futispelistä.

Ulkona on 12 lämmintä ja aurinko porottaa, mutta kun ei oikein voi noin kirkasta ilmaa ulos katsella. :)