-YKSI BAIJERIN VANHIMMISTA KAUPUNGEISTA, JOSSA ON OLLUT ASUTUSTA JO MYÖHÄISELLÄ JÄÄKAUDELLA.
15.8.2014: Heitimme arpanappulaa. Katselimme torstai-iltana karttaa ja sitä minne nyt menisimme. Paikkaa, jossa emme olisi käyneet aiemmin sekä tietä jota emme olisi ennen ajelleet. Aika äkkiä katse meni seudulle Donauwörthin ja Ingolstadtin välille. Noissa kummassakin kaupungissa olemme useamman kerran käyneet sekä vierestä ohi ajaneet. Kaupunkien välissä virtaa Tonava ja tie numero 16 juuri noiden kaupunkien välistä on ajamatta. Noin puolessa välissä Tonavan rannalla on Neuburg an der Donaun kaupunki.
Hämmästykseni oli suuri, kun laitoin nettiin haun, Neuburg an der Donau. Selvisi, että kaupungissa on iso kaunis linna Tonavan rannalla sekä toinenkin linna lähettyvillä. Alpeille päin lupasi säätiedotus sateisempaa ilmaa, kuin pohjoisempaan päin. Joten helppo oli tehdä päätös mihin lähdemme. Taas linnoja katselemaan. Ajassa viikon takaiseen Ludwigsburgin linnoihin, mentiin Neuburgin linnoissa parisataa vuotta taaksepäin sekä muussa kaupungin ja alueen historiassa tuhansia ja miljoonia vuosia taaksepäin, aivan 200 miljoonan vuoden päähän.
Mitä ne ihmiset puhuvat, että täällä on ruuhkia? Tämä on meidän kokemus useammalta heinä- ja elokuulta jo, ettei Saksassa ole ruuhkia, ainakaan näin pienemmillä teillä. Saksalaiset lähtee lomalle naapurimaihin. Touko- ja kesäkuu ovat ruuhkaisempia aina olleet.
Menimme pienelle ja paikallisen veneilykerhon pitämälle leirintäalueelle. Toispuol jokea olisi ollut ilmainen stellplatzi, ilman sähköä ja suihkua. Tämä Campingplatz beim Ruderclub oli kyllä vaatimattomin leirintäalue mikä on meidän kohdalle sattunut Saksassa, mutta ei hintakaan päätä huimannut ja vielä alennuksenkin saimme.
15.8.2014: Lähtiessämme aamulla kaupungille ripisteli vähän vettä, niinkuin aina välillä pitkin päivää, kun ei aurinko pilkahtanut pilven rakosesta.
Täällä Tonavan etelärannalla on jo asuttu kolmetuhatta vuotta sitten,
mutta jäänteitä asumuksista on jo myöhäiseltä jääkaudelta.
Neuburgin on nimetty kaupungiksi keskiajalla 1273.
Lauantaimarkkinat, vihanneksia ja hedelmiä kaupan.
Pfarrkirche Heilig Geist.
Neuburgin kaupungissa on nykyisin reilut 28 tuhatta asukasta.
Tässä muutama kuva uudemman kaupungin alueelta.
Varmasti jo te kaikki lukijani tiedättekin, että rakastan kulkea pokkarikamera kädessä ja räpsiä paljon kuvia. Nytkin niitä viikonloppuna tuli lisää noin 560 kuvaa, se vaan on niin kivaa räpsiä. Oli mukava nähdä tämä tyttö. Aika useassa vanhankaupungin kuvassa hän näkyy myös kuvissani. Ottaa kirkon ja linnan katoilta lentelevistä puluistakin kuvaa, niinkuin minäkin. Seurasin häntä linnan museossa, kun hän otti joka vitriinistä ja melkein joka taulusta kuvan. Jopa minä hävisin hänen kuvaamiselleen, en aivan noin innokas ole. Hän kulki ja kuvasi. Hänestä näki kuinka, hän ihasteli ja nautti, niin kuin minäkin aina teen.
Kaupungissa oli taidenäyttelyitä mutta meille riitti se, kun yhdessä kävimme katsomassa mitä siellä näkyy ja millaista taidetta siellä oli esillä, kuinka mm. pöydillä oli paperin silppua ja sutturaa, sokeripaketti oli ikkunalaudalla ja joku siivousrätti oli syttyrällä jossakin teoksessa. Ei oikein ymmärrä tuolaistan taidetta, mutta voihan joskus sekin päivä tulla, että alan tätä ymmärtämään.
 |
| Tämäkin taideteos, että laitetaan keksejä laudalle ja rautalankaa ympärille? :( |
En tiedä olenko minä tulossa vanhaksi, kun on alkanut nämä museot jo kiinnostamaan. Schloss Neuburgin on alunperin rakennettu jo 1247. Kunnes renessanssi aikaan 1505 Kreivi Ottheinrich perusti tähän residenssilinnan. 1665-70 itäsiipi rakennettiin barokkityyliin. Linnan kappelin maalasi omaan tyylliinsä Bocksberger 1543.
Tässä kuvamatka Neuburg an der Donaun historiallisen vanhankaupungin renesanssi- ja barokkia-ajan kujille, - kolmeen kirkoon ja - linnan pihoille ja museoon. Ole hyvä!
16.8.2014, NEUBURG AN DER DONAUN VANHAKAUPUNKI
Millään ei olisi halunnut lähteä pois tästä upeasta historiallisesta vanhasta kaupungista.
Tori oli ehtinyt jo tyhjentyä.
Ja kaupat olivat jo lähes kaikki sulkeutuneet.
15.8.2014: Aamulla aurinko paistoi ja minulla oli linnanpalvelijan olo. Erityisesti tunne siitä, että olemme oman linnamme palvelijoita mieheni kanssa, Kissoillahan on aina oma palvelusväkensä, ainakin ne joilla kissa on, sen tietävät. Olin yöllä laiska palvelija. Kissoistamme sisarukset, Prinsessä ja Jätkä, ovat hyvin arvonsa tuntevia hienohelmoja, Jätkäkin. Mökkiautossa on reissuillamme Kissoille mukana vain yksi toilettimökki suihkukopissa. Prinsessa ei voi isoja asioitaan tehdä vessaan, jos joku muu on jo sinne pökylän tehnyt. Nytkin joskus aamuyön tunteina hän tuli vuotemme lähelle kurnuttamaan, että tulehan, palvelija, vessa siivoamaan. En ollut kuulevinaankaan ja hänen piti kuitenkin mennä toimitukselleen ja kun hän oli asiansa hoitanut tuli hän isosti raakumaan, että mene nyt siivoamaan. Raakumisensa hän on perinyt isältään. Kukaan muu ei meidän cooneista niin raaku, kuin meidän ihana prinsessa. Jätkä taas ääntelee hiljempaa ja jos ei palvelusväki tottele käskyllä, niin Jätkä kyllä tietää millä palvelijaan saa liikettä. Siis sillä, että pesee kaksin tassuin vimmatusti vessan peiliä ja se kuulostaa siltä, että pian peili menee rikki. Eli meidän perheessä meillä palvelijoilla, oman linnamme, on tärket tehtävät ja tässä vain yksi pieni esimerkki.
Niin matkamme jatkui leirintäalueelta noin viiden kilometrin päähän aivan suoraa tietä. Määränpäästämme ja tältä romanttiselta metsästyslinnalta, Schloss Grünaulta, oli suora näkymä Schloss Neuburgiin. Suurta ja mahtavaa.
Pyöräilijöitä sunnuntaipyöräilyllä. Täältä voi pyöräillä aivan Mustallemerelle asti. Saimme täältä yhden lisäleiman vihkoseen Baijerin luontoretkikohteet, kun tämä myös oli yksi niistä viidestäkymmenestä kohteesta.
Muutamassa linnan huoneessa esiteltiin tätä luonnonaluetta ja Tonavan tärkeyttä elinympäristössä.
Linnan pihalla ja sisätiloissa purettiin hääjuhlia edellisillan jäljiltä, hienoja kynttilä- ja kukkakoristuksia. Linna toimii nykyisin 70-250 hengen juhlien pitopaikkana.
Matkamme jatkui ja vastaan tuli kiertotie jonka varrelta bongasimme kolmannen linnan, Schloss Scherneck. Tämä linna mainitaan jo historian kirjoissa vuodelta 926.
Ihmettelimme miten paljon autoja oli parkkipaikalla ja syy siihen selvisi pian. Täällä kiipeilymetsässä oli kovasti porukaa, Kletterwald Schloss Scherneck.
Näitä kiipeilymetsiä on täällä paljon.
Tämä ei ole vaan lasten ja nuorten leikkiä, vaan ihan aikuisten ja iäkkäämpienkin.
Linnan tiloihin ei nyt päässyt.
Saksalaiset syövät paljon ulkona ja se on edullista.
Meidän herkkuannokset,
riistakastiketta, spetzleä, punakaalta ja puolukkahilloa sekä
sianlapaa, olutkastiketta, perunaknöödeliä ja omenapunakaalta.
Paluumatkallakin saimme taas ajella aivan rauhassa.
Kiitos taas ihanasta viikonlopusta, mennelle historialle ja matkaseurueelle!
Soleil
