sunnuntai 29. syyskuuta 2019

29.9.2019: Kuningas on saapunut

Kauan eläköön kuningas.
Vaikka minä vähän Prinssiltä vielä näytänkin.


Ensimmäisen illan kuvia.




Seuraava päiväni olikin täynnä uuden näkemistä ja kokemista. Pallopelit olivat numero yksi. Prinsessa ja Kuningatar ovat suuria ja vähän pelottavia, vaikka mallikkaita käytökseltään ovatkin.


Kuningas valtaistuimellaan.


Tänään täytän 12 viikkoa.




Kaksi ensimmäistä yötä olen nukkunut palvelusväkeni sängyssä heidän välissä. Viime yönä niin sikeästi, että palvelija herätti minut jo puoli viisi syömään, kun ruoka-automaatista ei ollut yön aikana ruoka vähentynyt.
Elämä on rentoa ja mukavaa uudella hallitsijalla.



perjantai 27. syyskuuta 2019

Tervetuloa kotiin!

Odottelemme uuden kuninkaan saapumista ja uuden hallitsija-aikakauden alkamista.

Kuva: 22.9.2019

RUTISTA RAPSUTA RAKASTA.
SILITÄ PIENTÄ PÄÄTÄ.
LÄHELLE OTA LÄMMITÄ
ÄLÄ SUUKKOJASI SÄÄSTÄ.
OLE TUHLARI HELLIEN SANOJEN
KOSKETA POSKEA KÄTTÄ.
HOIVAA HELLI JA HYVÄILE
OTA SYLIIN EMPIMÄTTÄ.
- Katriina Ahonen-


Täällä on jo kaikki valmiina yhteisiä leikkejä varten.


Innokkaana odotellen,

Prinsessasi ja Kuningattaresi

tiistai 24. syyskuuta 2019

Meidän nimistä

Olemme nimetyt hallitsijoiden nimillä, joiden alkuperä on muinaisessa Egyptissä ja Ranskan aurinkokuninkaassa. Yksivuotiskuvassa poseeraavien maailman ihanimpien sisarusten nimistä tulevat kutsumanimet.



Kuvassa 28.7.2009 karavaanari-sisarukset tuoksuttelevat meren hajuja.

Perheessämme on ollut kissoja vuodesta 1988 lähtien, kun vanhin Lapsosista sai kaksivuotissyntymäpäivälahjaksi mustan Josimar-kissan. Yhteisellä matkalla on ollut muutama eläinsuojelusta otettu löytökissa. Yksi muutti mukana Lapsosen kanssa omaan kotiin. 2007 heti tammikuun alussa jouduimme näistä viimeisimmän päästämään paremmille metsästysmaille.

Olin vuosia haaveillut tupsukorvaisesta uroskissasta. Meillä oli eletty hyvin kiireistä, mutta mieluista aikaa viisitoista vuotta Lapsosten harrastusten parissa. Lähdetty usein aamulla ennen kahdeksaa viemään aamuharjoituksiin ja illalla tultu viimeisistä harjoituksista kymmenen jälkeen kotiin. Tuo oli oikeasti hienoa aikaa. Minä murehdin enakkoon jo sitä aikaa, kun Lintuset lentäisivät pesästä ja ei enää saisi heitä kuljettaa harrastuksiin. Hoksasin asian, josta puhuin vuosia, että sitten toteutan suuren haaveeni ja laitan tupsukorvakissan, jota alan näyttelyissä kuljettamaan.

Katselin tuolloin tammikussa 2007 kyynelsilmieni läpi sitten kissankasvattajien sivuja. Kolmelle lähetin sähköpostia. Kahdelta sain vastauksen. Toinen heistä halusi pennun perheeseen, jotka sitoutuvat myös kissanäyttelyihin. En uskaltanut ottaa tuota haastetta vastaan, kun tuosta harrastuksesta ei ollut aiempaa kokemusta. Toisella kasvattajalla oli ensimmäinen pentua ja kaksi pentua kahdeksasta vapaana. Musta poika ja mustavalkoinen tyttö. Sinivalkoisen pojan, Ramseksen, olisimme halunneet, mutta hänet oli jo varattu. Meillä oli ollut aiemmin jo kaksi mustaa kissaa, joten me valitsimme mustavalkoisen tytön, ihanan Prinsessamme. Suuri haaveeni oli käymässä toteen tupsukorvakissasta.

Maine Coon -rotu on seurallinen kissarotu, jota ei suositella perheen ainoaksi eläimeksi, joten meillä tuli hankittavaksi Prinsessalle kaveri. Alakuvassa Siiri 22.2.2007, kun oli juuri tullut meille.







Tässä upea sisarusparvi. Ramses etumaisena ja Prinsessa oikealla takana.


Prinsessamme pentuna.


Prinsessamme tuli meille pääsiäisenä 2007. 

Olimme päättäneet ennen Prinsessan kotiin saapumista jo hänen kutsumanimen. Prinsessallamme virallinen nimi on neliosainen. Kutsumanimi on yksi hänen virallisesta nimestään. Hän on Soleil. Vaikka nimi menee ranskan aurinkokuninkaaseen, niin hän on tyttö ja oikein prinsessamainen höpsöttäjä luonteeltaan, joka tykkää kaikesta kauniista ja ihanasta. Hän on minulle se vuosien unelma tupsukorvaisesta rotukissasta. Otin hänen nimensä jo hänen pentuaikana nimimerkiksi. Soleil-nimeä kannan varmasti elämäni loppuun asti. Hän on erityisen tärkeä ja rakas minulle monestakin eri syystä. Elämäni älykkäin prisessakissa. Minä en ole prinsessa, mutta me olemme iloisia aurinkoja.

Prinsessa ja Siiri poseeraavat 2.5.2007.

Kissanäyttelyyn menimme ensikertaa, kun Prinsessa oli puolivuotias. Hän oli tuomarin paras ja värin paras heti ensimmäisessä näyttelyssä. Josta alkoikin sitten mukava yhteinen harrastus näiden tupsukorvakissojemme kanssa. Siiri oli kannustajana mukana usein myös näyttelyissä. Kerran jopa osallistui kotikissojen sarjassa kilpailuun, mutta Siiri oli kutku mahasta ja ei tykännyt karvan syynäämisestä sekä pieni pullukka maha sai negatiivista palautetta.


Tässä prinsessa-Soleil poseeraus 11.1.2017 kymmenenvuotispäivänä Espanjan reissulla.


Sain tupsukorvakissojemme kasvattajalta mieleisen puhelun marraskuussa 2007. Ramseksen ja velipojan omistaja oli yksinäinen reissaava mies, jolla ei ollut aikaa kissoille. Upeat veljekset palautuivat kasvattajalle. Kasvattajan kysymys, että ottaisimmeko Ramseksen meille, oli hyvin mieleinen. Asiasta ei tarvinnut käydä keskusteluja vaan oli heti selvää, että Ramses tulee meille. Alakuvissa Ramses kasvattajan luona pentukuvissa.





Tuota myöten toteutui toinen unelma. Kiitos tästä! Perheessämme oli myös tupsukorva uroskissa perheenjäsenenä. Siiri ja Soleil-sisko ottivat Ramseksen iloiten vastaan. Siiri aivan ihastui heti tähän hurmuripoikaan. Taisipa Ramsekselle olla myös tyttöjen seura mieleinen, mutta myös meidän ihmisten. Ramses-nimi on yksi nimi hänen virallisesta nimestään.


Joku oli sanonut, että kun laittaa yhden tupsukorvarotuisen kissan, niin pian niitä on useampia. Ovat sen verran valloittavia ja seurallisia kavereita. Niin se kävi meillekin. 2010 oli sisarustemme siskolle syntymässä toinen pentue. Pentueesta tuli vilkas ja puhelias Kuningatar jalostusoikeuksilla meille elokuussa.

Tässä kuvassa Kuningatar poseraa keskellä, veli ja sisko vierellään.



Kuningattaren kanssa oli siis pentuhaaveita. Suoritin kissankasvattajan peruskurssin, jonka jälkeen oli päätettävä kasvattajanimestä ja haettava se. Soleil-kissan nimen eräänlaisesta väännöksetä tuli kasvattajanimeni. Ramses nimi vei Egyptin dynastian faaraoiden aikaan. Sieltä olisi löytynyt hyvät nimet myös tuleville pennuille.

Oli myös päätettävä tulevan perheenjäsenen, Kuningattaren, kutsumanimi ennen hänen kotiin tulemista. Hänen kutsumanimensä ei ole virallisessa nimessä. Hänen nimensä tulee Ramses faaraon vaimon nimestä. Kuningattaremme on ihan oikeasti kuningatar-Sitre.





Sitren pentuhaaveista luovuimme Saksaan muuttamisen takia. Emmehän me karavaanarit olisi näiden maisemien keskellä voineet olla kotona lähes puolta vuotta putkeen.


Tämä alakuva on otettu 6.8.2010. Hauska höpöttäjä Kuningatar on juuri muuttanut meille. Silmäni täyttyvät kyynelistä katsoessani tätä kuvaa, niin ikävä on kahta "iltatähteä", jotka puuttuvat nyt elämästämme.
Ei Siiri ja Ramses ole poissa, vaan he ovat mukanani joka hetki sydämessäni ja elämän muistoissani. Eikä toisaalta kuvaa voi hymylemättä katsoa, kun katsoo tuota innokasta tapitavaa Kuningatarta. Myös eletty yhteinen elämä näiden erittäin tärkeiden perheenjäsenten, joista käytän nimitystä "iltatähdet", kanssa on ollut suuri ilo ja etuoikeus elämässäni, vaikka huoltakin on se tuonut.


Voi kuinkahan monesti minä puhelin Ramsekselle hänen eläessään, että jos meille tulee kissa- tai koirapentu, niin sen nimi on sinun poikasi nimi. Ramses katsoi syvälle silmiin ja sanoi kähisevällä äänellä iloisesti minulle jotakin. Hän ilahtui aina tuon asian kuulemisesta.

Maailman ihanimpien sisarusten Soleilin ja Ramseksen nimiperintö tulee aina elämään elämässäni - perheessämme. ;-)


©Soleil

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

22.9.2019: Sunnuntaipyöräretki

Syyskuisia kuvia pelto-ja metsäteiden varsilta kotimaisemista.


Koko viikon oli aurinko porottanut siniseltä taivaalta, mutta tänään oli taivas sitten pilvinen.


En ajattele täällä Saksassa asuessani syyskuun olevan vielä syksyä. Syksy saapuu vasta lokakuussa hiipien. Osa puista on alkanut pikkuhiljaa värjääntymään ruskan väreihin, mutta kovin on vielä vihreätä. Maanantaina kotimittari näytti vielä 27 lämpöastetta.


Kotikylä kauempana horisontissa.




Viljapellot ovat jo puitu elokuun alkupuolella. Maissipeltoja puidaan parasta aikaa. Puimurilla ajetaan nämä 3-4 metriä korkeat kasvit maissintähköineen silppuna traktorin peräkärryn lavalle.






Tällä hienohiekkaisella peltotiellä oli ajettu traktoreilla paljon, kun risukot olivat tienlaidalta harmaan pölyn peitossa.


Muutamia tuttuja lintuja bongasimme, mm. merimetsoja, hanhia, harmaahaikaroita, jalohaikaroita, afrikanhanhi ja taivaanvuohi.


Koskaan ei kannata puun alla olevaa kaarnapalasta potkia, kun se voi olla geokätkö.


Vaikka en ole kätköistä kirjoitellut pitkään aikaan mitään, niin kyllä niitä joka reissu ja muulloinkin keräillään. Aina jää myös joku löytämättä. Tällä reissulla kaksi jäi löytämättä.




Aika monen kylän läpi ja läheltä tälläkin sunnuntaipyöräretkellä pyöräilimme.






Ei mitään tietoa mitä varten oli tämä ansa pellon laidalla.


Sisällä oli hedelmiä ja maissia. Olisko ollut ansa villisialle tai vain ruokapaikka, josta villisika on helppo metsästää metsästykauden alettua.


Näitä kukkapeltoja, joista voi itse kerätä kukkia, on joka kylän laidalla koko kesän ajan. Alkaen alkukesän tulppaaneista.




Syyskuussa tulee peltojen laidoille kurpitsalaareja, joista voi ostaa itselle kurpitsoja koristeeksi ovenpieliin tai syötäväksi. Kukkapeltojen kukan oksat ja kurpitsat maksetaan tynnyrin päällä olevaan rahalippaaseen.

Edessä oli isojen kurpitsojen iso puulaatikko jo ostettu tyhjäksi.




















Neljä kuukautta on kulunut siitä, kun välilevynpullistuma vei kävelykyvyn. En ole vielä toipunut täysin tuosta, mutta pienin askelin edetään tuolla tiellä. Varpaat ovat vähän turrat ja pientä kipuilua on jonkin verran. Kävelyni alkaa olla jo normaalia, kun jalat ovat voimistuneet. Hyvältä tuntui turrista varpaista huolimatta tämä sunnuntaipyöräretki näissä lämmöissä.


©Soleil