Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joululoma 2016-2017. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joululoma 2016-2017. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. lokakuuta 2018

KOHTEITA ESPANJASSA

Tässä kaikki Espanjan reissujutut kerättynä yhteen.


Kaikki reissujutut löytyvät kyllä blogin etusivulta kohdasta, JUTUT MAITTAIN ja vuosittain. Saksan kohdalla on myös joitakin kävely- ja pyöräretkiä. Muita juttuja ei ole linkitetty tuohon Jutut Maittain -sivulle.

 Kolme ensimmäistä Espanja-reissua on enemmän suuntautuneet aurinkorannikolle. Taas kaksi viimeisintä ovat olleet enemmän luontolomia ja suuntautuneet muuhun osaan Espanjassa. Olemme kuitenkin välillä käyneet tutustumassa historiallisiin kaupunkeihin, niin kuin kylpylöihin, kirkkoihin, synagogiin, moskeijoihin, palatseihin,.. Mitä enemmän tutustumme tähän muuhun Espanjaan sitä kiinnostavampi maa on meille. Huikeita hetkiä on ollut monia, mm. katsella satojen hanhikorppikotkien lentoa, nähdä luonnossa livenä espanjanilves,.. viimeisellä kolmen viikon kevätlomareissulla saimme kurkistaa vähän miltä näyttää vehreä pohjoisrannikko ja vuoristo. Oli huikeaa myös bongata erittäin uhanalainen lintulaji, pikkukorppikotka, ja vielä kaksin kappalein. No, olihan se kokemus lähteä myrskyä karkuun yöllä ja saada päällensä Saharan hiekat. :)


Juttuni eivät koskaan ole matkaopas, jossa suosittelisin lämpimästi jotain erityistä paikkaa, vaan ajattelen kaikkien kohteiden olevan näkemisen ja kokemisen arvoisia. Meillä ihmisillä on myös eri näkemykset asioista, nähdystä ja koetusta. Omille silmille upea paikka voi toiselle olla surkea tai toisinpäin. Meille surkealta tuntuva leirintäalue voi taas toiselle olla tosi hyvä. Hintatietojakin on aivan turha juttuihin laittaa, koska ne ovat muuttuvia asioita, aivan vuodenajoistakin johtuen. Niin leirintäalueiden hinnat kuin moottoritiemaksutkin jokainen löytää netistä. Meidän ajoreitit olen kyllä lähes joka juttuun ylös laittanut Saksan rajalta alkaen sekä yöpaikat niin leirintäalueilla, stellplatzilla/matkaparkissa niin kuin puskaparkissa järven- tai merenrannalla tai vain parkkipaikalla ovat myös jutuissa.

 Jos vaan haluaa näitä katsella, niin kyllä täältä muutama käyntikohde löytyy. Ja aivan reittivaihtoehtoja reissuille. Me olemme tietysti matkaan lähteneet täältä Etelä-Saksasta. 


21.12.2013-5.1.2014



13.12.2014-6.1.2015















12.12.2015-6.1.2016









 

22.12.2016-22.1.2017, ESPANJA/PORTUGALI















16.3-8.4.2018, RANSKA/ESPANJA

- 10.4.2018: KEVÄTLOMATERVEISET

 - 16.3-8.4.2018 KevätLoma: 1.osa, LUONTOLOMAN ALKU

 - 16.3-8.4.2018 KevätLoma: 2.osa, JOULUMAAHAN KEVÄÄLLÄ 

- 16.3-8.4.2018 KevätLoma: 3.osa, SADETTA JA MYRSKYÄ

- 16.3-8.4.2018 KevätLoma: 4.osa, VEHREÄSSÄ ESPANJASSA

- 16.3-8.4.2018 KevätLoma: 5.osa, KAKSI AJOPÄIVÄÄ

- 16.3-8.4.2018 KevätLoma: 6.osa, YHTÄ JUHLAA 

- 16.3-8.4.2018 KevätLoma: 7.osa, PETOLINTUJEN YMPÄRÖIMÄNÄ 

- 16.3-8.4.2018 KevätLoma: 8.osa, SAHARAN HIEKKASATEESSA

Myös nämä pienet jutut liittyvät kevätlomaan:
- ROSKIA RANNALLA
- KARAVAANAREIDEN ELÄMYKSIÄ
- GEOKÄTKÖILY
- 10.4.2018: KEVÄTLOMATERVEISET


Espanja on myös antanut meille 50-vuotis juhlapäivien pitopaikaksi upeat näyttämöt. ;)

https://www.youtube.com/watch?v=fIjze0y8X3o&feature=youtu.be

https://www.youtube.com/watch?v=kPOXInhTCtk&feature=youtu.be

Jotka ovat meidän molempien suosikkipaikkoja. Lisäksi Mieheni ehdoton suosikkipaikka on sadat hanhikorppikotkat  Parque Nacional de Monfragüe kansallispuistossa. Minun suosikkikaupunki on El Rocío pölyävineen hiekkakatuineen ja hevoskärryineen. Mukava olisi uudestaan myös käydä upeissa maisemissa vaikkapa El Castell de Guadalestissa ja monessa muussakin pikkukaupungissa.


Soleil

Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

tiistai 17. huhtikuuta 2018

15.1.2017: Caminito del Rey, Spain

Ei reittinä enää Maailman vaarallisin, vaan mukava ja kokemisen arvoinen kävelyretki kohde.


Uppouduin muistelemaan reilun vuoden takaisia muistohetkiä tästä tärkeästä päivästäni. Sama myös jakaa täällä uudemman kerran.

 Ennen tämä reitti saattoikin olla Maailman yksi vaarallisimmista kulkureiteistä, mutta ei enää ole sitä 2015 uudistusrakentamisen jälkeen.


Siinäpä sitten allekirjoittanut itse taltioimassa elämän tärkeitä hetkiä ja muistoja kameran muistikortille talteen. Tuohan on tuttu näky kaikilla karavaanareiden reissuilla. Teen sitä mitä suuresti rakastan - kuvaan. ;)


 Tuon päivän ottamista kuvista vain noin puolet löytyvät alta kuvatarinasta. ;)

Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , ,

maanantai 24. huhtikuuta 2017

22.12.2016-22.1.2017 Joululoma: 11.osa: PALUUMATKA KOTIIN

Päivät 19-22.1.2017: Halki Espanjan lumipyryn ja vesisateen aurinkoisiin kotimaisemiin.



19.1.2017: Aamupalan jälkeen meidän oli jatkettava matkaa, kun lomapäivät olivat loppumassa. Monta kertaa olimme matkan aikana puhuneet, kuinka pidämme kovasti tällaisesta elämäntyylistä ja kovin mielellään jatkaisimme vain tätäkin reissua. Granadan keskustan katselemisen jätimme seuraavaan kertaan, kun ei aikaa ollut enemmän, mutta ihana Alhambra nähtiin kylmänä ja talvisena. 

 Camping Reina Isabellalta pois lähtiessä huomasimme meidän rivin toisessa päässä suomalaisen mökkiauton, jota ei siinä ollut kun tulimme Alhambran reissultamme edellisiltana. Autossa ei näkynyt mitään liikettä, joten emme menneet ovea kolkuttelemaan. Harmitti, kun emme heitä nähneet, ketä lie olivatkaan. Olisi mukava ollut jutella.

Yö oli ollut kylmä ja se näkyi vuoristoalueella pian. Maa oli kuurassa.


 Alempana lunta ei näkynyt.


Olimme viime päivät seuranneet huolestuneina tulevien päivien sääennusteita. Tiesimme, että aurinkorannikolla oli viimepäivinä satanut reippaasti vettä ja lunta. Vielä aamulla tuumailimme mitä reittiä ajamme ja kyttäilimme sääennusteita. Jos ajaisimme rannikkoa pitkin, siellä ennustettiin olevan rankkasateen, jopa satavan lunta. Pahin sade olisi Valèncian eteläpuolella. Toinen vaihtoehto oli ajaa sisämaan kautta, niin kuin olimme jo aiemmin suunnitelleetkin ajavan: ensin pohjoista ja Madridia kohti, myöhemmin kääntyä rannikolle ja Valènciaa kohti. Sisämaahan ei luvattu sadetta, mutta lähempänä Valènciaa ennustettiin jo satavan lumena ja vetenä. Parisataa kilometriä ennen Valènciaa näki valkoisesta tien pinnasta, että tietä on viime päivinä suolattu. Näimme myös ensimmäisen suola-/aura-auton Espanjassa suolaavan tietä.

Pian aurauskalustoa suolan levityksessä näkyi useampia.


Reilu sata kilometriä ennen Valènciaa näimme koko loman ensimmäisen vesisateen. Portugalissa aiemmin vain kahtena yönä olimme kuulleet hieman satavan. Eli sää oli lomalla ollut loistava. Pian sade lakkasi. Huomasimme kuitenkin, kuinka vastaan tulevien rekkojen keulat olivat aivan lumessa. Pian lunta olikin sitten maassa.

Ja kohta sitä satoi lunta oikein pyryttämällä. Emme ole koko Saksassa asumisen aikana ajaneet tällaisessa lumimyräkässä asuntoautolla aiemmin. Tämä oli elämys ja uusi kokemus meille kaikille. Meillä oli talvirenkaat alla ja ketjutkin takatallissa mukana, mutta huoletti vähän se etteivät kesärenkailla ajavat espanjalaiset liukastele edessämme tai päällemme. Liikenne eteni hiljaista vauhtia, mutta joku kaaharikuskikin joukossa oli, niin kuin tuo meistä ohi menevä rekka kuvassa. Tuo pahin myräkkä oli noin kahdenkymmenen kilometrin matkan. Onneksi ei matkalla nähty yhtään kolaria. Mahtava kokemushan se oli tämäkin, Espanjassa ja aurinkorannikon lähettyvillä ajaa talvisissa olosuhteissa. :) 


Rannikolla satoikin sitten vettä. Olemme joka vuosi ostaneet joululomalta palatessamme Valèncian jälkeen yhden huoltoaseman pihasta rekan kyydistä mandariineja. Nyt rankkasateessa myyjä oli pienemmästä autosta mandariinejä myymässä, mutta pysähdyimme taas ostamaan. Olivat taas herkullisen makeita.


Meille aina pitkä ajopäiväkin sujuu rattoisasti höpötellen. Kattoon hakkaava sade ja ohi ajavien autojen renkaista lentävä vesi toivat lisätunnelmaa tämän päivän matkalle.

 Ajoimme vielä pimeän tultua jonkin aikaa. Moottoritieltä Amposta-kaupungin kohdalta kurvasimme pois ja luontopaikkaan stellplatsille yöpymään. Motorhome parking Ampostassa olikin parikymmentä mökkiautoa parkissa, pimeydessä ja vesisateessa. Tässä päivän ajoreittimme lumi- ja vesisateen läpi meren rannalle.


20.1.2017: Ebron suiston luontopaikassa oli aamulla ulos katsoessa näkymät aika lohduttomat. Moni oli jo lähtenyt matkaa jatkamaan, kun me ylös nousimme. Meillä oli tarkoitus käydä täällä lintuparatiisissa lintuja puolipäivää bongailemassa, mutta kun vettä tuprutti navakan tuulen mukana aika reippaasti taivaalta, totesimme, että linnut jää bongailematta tällä kertaa. Emme edes ulkona käyneet kenkiämme sotkemassa.

Vettä oli tullut täällä niin paljon, että paikoin olivat pellot muuttuneet järviksi. Hyvät oli tähystystornit sateessa. Lintuja täällä näytti surkeasta säästä huolimatta olevan, jopa lentelevän. Näimme tienvarressa ruskohaikaran, mutta kuva, jonka tuosta nappasin oli aivan epäselvä.


Barcelonan seutuvilla ei satanut, mutta muuten satoi koko päivän.


  Aamun lintubongailu kun jäi pelkäksi haaveeksi, olimme jo hyvissä ajoin lähellä Ranskan rajaa olevaa La Jonquera -ostosparatiisia. Ajoimme monen muun tavoin parkkiin Motorhome parking La Jonqueraan, jossa sitten yönkin muutaman karavaanarin kanssa vietimme.

 Vötkistelimme ja ihmettelimme, että vähemmänkin sateen näkeminen olisi jo riittänyt. Kierreltiin kauppakeskuksessa ja istuskeltiin sielläkin. Meillä ei juuri mitään sieltä tarvinnut ostaa, kun kotona on vaatteetkin halvempia kaupoissa. Käytiin syömässä itsemme tyrmään suuressa buffet-ravintolassa. Siellä oli jos vaikka mitä tarjolla. Voi herranen aika sitä ruokalajien runsauden määrää. Hintaa tuolla syömisellä oli 16 euroa hengeltä. Eipä tarvinnut mökkiautossa enää pöperöitä illalla kokkailla, kun vatsat olivat täynnä.
Tytöt saivat uusia leluja.

Tässä päivän lyhyt ajoreittimme.


21.1.2017: Haikein mielin syötiin tämän joululoman viimeinen aamupala Espanjassa, jonka jälkeen matkamme taas jatkui.

 Espanja itki, kun sen jätimme taaksemme vai satoiko siksi, että se ajoi meidät pois huonolla säällä. 


Ranskan puolella pian sää alkoi selvetä ja aurinko paistoi Porte du Soleilla.


Joka reissu joululomalta palatessamme täällä korkeammalla Ranskan puolella Alppien juurella on ollut vähän lunta. Nyt kun oli tammikuu jo pitemmällä, lunta oli aikaisempia vuosia enemmän.



Ajopäivä taas meni liiankin nopeasti, kun jo aurinko alkoi laskemaan.

Ajelimme pimeässä Sveitsissä Delley-Portalban-kylän kupeeseen venesatamaan ja stellplatsille yöksi. Tässä päivän ajoreittimme.



22.1.2017: Viiden jälkeen aamulla heräsin, kun mökkiautossa oli kylmä. Kissoillakin tuo asia tuntui olevan heti kerrottavana. Ei auttanut muu kuin Mies herättää vaihtamaan täysi kaasupullo. Kaasulla pian mökkiauto lämpesikin mukavan lämpöiseksi. Ulkona oli muutama pakkasaste. Uni ei enää tullut. Katselimme Kissojen kanssa ikkunasta pimeään venesatamaan ja bongattiin kettu. Mieskin nousi aikaisin ylös. Syötiin tämän ihanan juhlalomamme viimeinen aamupala ja puuhasteltiin ne tutut aamujärjestelyt. Kissa-Tytöt ei olleet kovin lähtevän näköisiä aamulla. Olimme jo kahdeksalta menossa kuitenkin kotiin päin.


Sveitsi oli tänään kuin mustavalkoelokuvassa, niin harmaa ja väritön. Tien varressa mittari näytti -6 pakkasastetta.


Vuoretkin olivat aivan piilossa. Itävaltakin oli sumuinen. Itävallassa tankkasimme mökkiauton tankin täyteen. Dieselin hinta oli 1.139e. Reissulla kalleinta diesel oli Ranskassa 1.334e ja 1.459e. Portugalissa litrahinta oli 1.314e. Espanjan litrahinta oli halvimmillaan 1.129e ja kalleimmillaan 1.185e. Kotona lähtiessä hinta oli noin 1.11e.

Tässä päivän ajoreittimme Saksan rajalle. Reissussa olimme 31 yötä, joista puskaparkissa/stelplatsilla vietimme 13 yötä ja leirintäalueilla olimme 18 yötä.



Ei tarvinnut kuin ajaa kuuden kilometrin tunneli Itävallasta Saksaan niin alkoi vuoret näkymään ja aurinko paistamaan. Kotimaa otti meidät auringonloisteella ihanasti vastaan, mikä tuntui vallan ihastuttavalta tervetuliaislahjalta, vaikka kotona näin talviselta näyttikin.



Kotiin tulimme monta uutta mukavaa, kaunista ja hienoa paikkaa nähtynä ja koettuna. Meillä oli muistoina ja elämänrikkautena kaikki tämä kuukauden aikana koetut hetket mukana. Reissu meni kaikin puolin hyvin, mitään ongelmia ei matkan aikana ollut. Ainoastaan se, että aikaa olisi saanut olla vielä enemmän.

 Kiitos ihanat Mieheni ja Kisu-Tytöt mukavasta kuukauden joululomasta ja kymppijuhlareissusta!

Soleil

 Ps. Reissun aikaisemmat jutut:

Kymmenentuhannen kuvan läpikäyminen on ollut valtava urakka ja tuohon kun lisätään vielä nämä blogijutut. Aivan liian suuren työn teen omien muistojeni eteen. Nyt ajattelen, etten enää ikinä tällaista muistourakkaa tee.
Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

22.12.2016-22.1.2017 Joululoma: 10.osa: ALHAMBRASSA

Päivät 17-18.1.2017: Maurilaisten kuninkaiden vanhoissa palatseissa Granadassa.


17.1.2017: El Torcalin luonnonpuistossa tuulisen yön jälkeen heräsimme loman viimeiseen aamuun, että taivas oli aivan sininen. Aamulla tuuli oli 1300 metrin korkeudessa jo paljon tyyntynyt. Aamupalan jälkeen teimme pienen kävelyretken ja ihastelimme vielä tätä ainulaatuista kivimerta sekä ympärillä näkyviä maisemia.


Jatkoimme matkaa.


Tienvarsilla mantelipuut kukkivat. Jos pohjois-Suomesta muutto etelä-Saksaan on tuntunut paratiisimaiselta, kun kevät tulee niin aikaisin, mutta tämä, että täällä mantelipuut kukkivat tammikuun puolessa välissä on vallan ihanaa. Olen kiitollinen siitä, että saamme näin joululomalla tämän kokea, mutta onnellinen myös niiden puolesta, jotka täällä saavat vakituisesti asua.


Ennen moottoritielle menoa ajelimme Villanueva de la Concepción pikkukaupungista vajaat parikymmentä kilometriä pienempää tietä mukavissa espanjalaisissa vuorimaisemissa maalaiskylien läpi. Olimme Rondasta lähtien aika usein haaveillen puhuneet, että täällä ja tuossakin voisimme asua.


Niin kurvailimme moottoritielle ja maisemat heti huononi. Kaupunkimaiset eivät silmiin näytä parhailta.


Ajelimme Granadan vierestä La Zubiaan pikkukaupunkiin ja Camping Reina Isabeleen.


Leirintäalueelta näkyi Sierra Nevadan lumihuiput. Leirintäalueen suihkutilat olivat vanhat mutta lämmitetyt. Mökkiauton ympärillä oli pian puolikymmentä kissaa ja meidän tupsukorvat innokkaina uusien ystävien kanssa vaihtoivat silmäyksiä. Kissamme eivät koskaan pihan kavereihin suhtaudu vihamielisesti vaan ovat erittäin uteliaita, erityisesti Prinsessalla on heille hellää juteltavaa. Hän varmaan haluaisi jokaisen kaverikseen. Ovat näyttelykissoina tottuneet niin toisiin kissoihin. Yksi pihan uteliaista tuli aivan oven taakse katselemaan pihansa uusia kulkureita.

Leirintäalueen respasta ostimme liput Alhambraan. Respasta sai myös varattua ajan Palacios Nazaríesiin.


Tässä päivän ajoreittimme.


18.1.2017: Menimme bussilla leirintäalueelta keskustaan. Kävelimme Genil-jokivartta pitkin. Aamu oli raitis, mutta aurinko paistoi lämpimästi.


Bussipysäkiltä oli reilu kaksi kilometriä loivaa ylämäkeä Alhambran porteille. Tässä kuvia matkalta.


Alhambra on maurilaisaikakauden Nasridien dynastiakuningaiden palatsialue. Muurien sisälle mahtui asumaan 40 tuhatta ihmistä 14 hehtaarin alueelle. Palatsia alettiin rakentamaan 800-luvulla, mutta tärkeimmät osat tästä yhdestä islamilaisen arkkitehtuurin suuresta saavutuksesta rakennettiin 1300-luvun loppupuolella. Vuodesta 1984 Alhambra on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa. Kaupunki muurien sisässä on maailman ainoa säilynyt keskiaikainen muslimipalatsi.


 Tämä yläkuva on otettu Generalifelta päin. Alhambran sanotaan olevan yksi maailman kauneimmista palatsialueista. Meille alue ei keskellä talvea ja kylmällä pilvisellä ilmalla näyttänyt upeinta puoltaan, vaikka sen upeat puistot hyviltä näin talvisenakin näyttivät.


Valokuvaelokuvan kuvat alkavat Hotel Alhambra Palacen kulmilta.


Pian sisälle alueelle mentyämme lämmittävä aurinko menikin pilveen ja ilma muuttui kukkulalla jäätävän kylmäksi. Oli vain muutama aste lämmintä. Onneksi meillä oli takit mukana, mutta silti meitä paleli. Ostin kaupasta hanskat ja paksun pipon, jollaista minulla ei ole koskaan aiemmin ollut, ei niin paksua eikä korvaläpällistä edes Suomen paukkupakkasissa. Tuo lämmitti kyllä kovasti. Nauroin Miehelleni, että nyt tällainen pipo päässä varmasti törmäämme suomalaisiin ja niinhän siinä kävi, että törmäsimmekin nuoreen perheeseen. :) Tällainen lämmin ja paksu pipo päässä kuljin Alhambrassa. Pipossa lukee "Be fashion". :)


Kahdeksan tunnin kaupunkivaellus tästä tuli, mutta oli se sen arvoinen. Aikalailla joka paikka kierrettiin tästä suuresta alueesta. Ihmeteltävää riitti raunioilla, puistoissa, suihkulähteillä veden lorinaa katsellessa ja kuunellessa, linnan muureilla, palatsien saleissa ja huoneissa. Yhden vesilähteen jääpuikkojen katselemisessa sekä taivaalta muutaman lumihiutaleen tipahtelemisesta. Täällä eivät palatsien seinät ja korkeat katot olleet paperitapettia vaan värikkäitä laattoja, arvopuuta ja upeat pitsikuviot oli muovailtu alabasterijauheesta, sinkistä ja munanvalkuaisesta.

18.1.2017: Alhambra - Granada, Spain


Bussibysäkille ei lähdetty kävelemään vaan ajettiin taksilla kylmissään leirintäalueelle yhtä suurta kokemusta ja elämystä rikkaampana. Taksilla olimmekin nopeasti perillä vaikka etuiskareita ei autossa tuntunut olevan. Hintaa tällä kyydillä oli vain yhdeksän euroa.

 Kiitos mennyt historia tästä aikamatkasta menneisiin kaukaisiin tunnelmiin!

 Soleil
Ps. Reissun aiemmat jutut,

Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , ,

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

22.12.2016-22.1.2017 Joululoma: 9.osa: KIVIMERESSÄ

16.1.2017: El Torcalin luonnonpuistossa Dinosauruksien jalanjäljillä.

Espanjan ibex / vuorikauris


 Niin Gaitanesin luonnonpuisto ja Caminito del Reyn maisemat oli aamulla hyvästeltävä ja kulkureiden taas jatkettava matkaa. 


Patojärvimaisemien jälkeen pian maisema olikin kumpuilevaa peltomaisemaa ylängöllä.


Antequeran pikkukaupunkiin olisi kannattanut tutustua, mutta aika meillä oli rajallinen, joten sen jätimme toiseen kertaan. Nyt kaupungissa oli kaunis ruska-aika. Olisimme halunneet kuitenkin käydä kaupungin Lidlissa, mutta kauppa oli suljettuna ja pihamaa työmaana.


Niin ajoimme suoraan Torcalin luonnonpuistoon, El Paraje Natural Torcal de Antequeraan. 


Näköalapaikalta, Mirador Las Ventanillas, oli kivat näkymät aivan merelle asti. Edessäpäin oli Villanueva de la Concepción pikkukaupunki ja oikealla merenrannalla näkyi Málaga.

 Tämä alue oli jurakaudella 200 miljoonaa vuotta sitten merenpohjaa. Kunnes noin 65 miljoonaa vuotta sitten mannerlattojen liikkeen seurauksena merenpohja kohosi 1300 metriä merenpinnan yläpuolelle. Eroosio ja mennyt aika on muovannut karstikivestä tämän harvinaisen kivimeren. Tämä on ainutlaatuinen suuri luonnon muovaama taideteos.


Lähdimme iltapäiväkävelylle. Ilma oli ihanan lämmin, mutta tuuli jonkin verran. Parkkipaikan vierestä lähti kaksi vaellusreittiä. Helpoksi luokiteltu Ruta Verde -reitti jolla on pituutta 1440 metriä. Toinen reitti Ruta Amarilla sanotaan olevan keskivaikean ja pituutta tällä on 2750 metriä, joka meillä oli tarkoitus kiertää. Meillä ei ollut reitin pituutta kertovaa gps:ää mukana, mutta luulemme, että eksyimme polulta ja kiersimme tämän noin neljän kilometrin reitin. Jossain vaihessa huomasimme, ettei polulla ollut näkynyt mitään reittimerkkejä vähään aikaan. Ilmeisesti oli kuljettu jonkun risteyksen ohi, kun olimme niin innoissaan tästä kaikesta. Polku oli aika kapea ja vähänkuljetun näköinen. Suunnistimme auringon mukaan ja aivan oikeaan suuntaan. Reitti ei mielestäni ollut mikään keskivaikea vaan aivan helppo. Reitillä oli vain kivimeressä olevia kiviä, joitakin kapeita kohtia ja matalia oksakujia sekä ruusupensaita piikkeineen. Aasialaiset nuoret olivat aivan juhlavaatteissa ja pikkukengissä liikkeellä.

 Reitti oli erittäin hieno. Minulle, joka näen puissakin kauniita muotoja ja tarinoita, tämä epätavallinen maisema oli aivan satumainen elämys. Kivitornit ja -röykkiöt kertoivat monelaisia tarinoita, ihmishahmoista lähtien. Positiivisille ajatuksille ja mielikuvitukselle täällä oli pursuavia lähteitä sekä paljon tilaa. Kerrassaan mahtava iltapäiväkävelypaikka!
16.1.2017: El Torcal De Antequera, Spain




Alueelle ei ollut sisäänpääsymaksua eikä parkkipaikan vieressä olevaan luontokeskukseen, El Torcal Centro de Visitantes El Torcal Alto. Tuolla on alueen historiasta kertova näyttely, jonka kävimme kävelyn jälkeen katselemassa. Samassa rakennuksessa on myös matkamuistomyymälä ja ravintola. Ravintolaan istahdimme syömään.

Katselimme yhdessä auringon laskun ja nousun. Sain kuvan vuorisirkusta.

Yötä kohden tuuli vain voimistui, se ulvoi ja vinkui mökkiauton kattoikkunoissa. Täytyi olla hyvin varovainen, ettei tuuli tempaissut mökkiautomme ovea irti, kun sen aukaisi.

Tässä päivän ajoreittimme.


Parkkipaikalla ei ollut kielletty yöpymästä, joten mekin puolenkymmenen muun karavaanariautokunnan kanssa jäimme yöksi tänne mystiseen kivimaahan. 

Mielessä oli paljon haikeutta siitä, että tämä meidän kymppijuhlijoiden Muorin, Prinsessan ja kirjoittajan juhlamatka on käymässä loppua kohti. Jo kuuden päivän päästä meidän oli oltava kotona. Olimme kyllä yhdessä hyvin kiitollisia siitä, että meillä oli ollut upea talvisen kesäinen sää ja aurinko oli lämmittävillä säteillään meitä vanhenevia tyttöjä hellinyt jo reilut kolme viikkoa. Hienoja pikkukaupunkeja oli nähty useampi, vietetty unohtumattomia hetkiä luontopaikoissa ja vuorimaisemissa, mm. ihasteltu satojen hanhikorppien elämää sekä valloitettu uusi maa, Portugali. Tänne kivimereen oli hyvä päättää juhlateemamme, luonto.


Soleil


Ps. Reissun aikaisemmat jutut:


Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)