perjantai 20. marraskuuta 2020

15.11.2020: Ennen auringon laskua

Lämpimiä ja aurinkoisia syysilmoja on ollut monena viikonloppuna, mutta ne on vietettävä kotimetsissä, kun on kehotettu välttämään kaikkea vapaa-ajan matkustamista, jopa päiväretkiä.  


Pahuksen korona, kun pilasit tämän vuoden ja varmasti vielä tulevankin. Varoen ja maskit naamalla saa varmasti kulkea vielä pitkään. Taitaapi jäädä ihan tapa, että maskin laittaa naamalle jos on flunssainen, niin kuin kiinalaiset tekevät. Rokote on hyvä asia, joka tulee pikkuhiljaa pandemiaa helpottamaan, mutta sekin on mutkikas asia ja tie, että rokote saadaan jaettua ympäri Maailmaa. On loistoasia, että iäkkäät, hoitohenkilöt ja riskiryhmään kuuluvat saavat ensin rokotteen. Esim. Saksassa on 900 tuhatta hoitolaitoksessa elävää iäkästä ihmistä.

Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja monessa muussa Euroopan maassa on paljon Saksaa huonompi pandemia-tilanne ja tiukemmat rajoitukset ovat olleet viikkoja voimassa. On mm. sulkuja ja ulkonaliikkumiskieltoja. Meille niin rakkaassa Itävallassa laitettiin tiistana 17.11 lähes kaikki kiinni työpaikkoja ja kouluja lukuunottamatta.


Meillä Saksassa otettiin reilu kaksi viikkoa sitten käyttöön keveitä lisärajoituksia - kevytsulku - tähän hyvin erilaiseen ja tämän vuoden normaaliin arkeen. Ravintolat ja baarit ovat suljettuina. Ainoastaan niistä voi hakea noutoannoksia. Museot, teatterit, elokuvateatterit, uimahallit, kuntosalit, kuntokeskukset ja kylpylät ovat kiinni. Kaikki kaupat, koulut ja päiväkodit ovat auki. Ja tietysti ihmiset käyvät töissä ja tekevät töitä kotoa käsin mahdollisuuksien mukaan. Majoituspalvelut eivät saa ottaa asiakkaita kuin ainoastaan työnsä takia kulkevia majoitukseen. Lomalaisille hotellit ja leirintäalueet ovat kiinni. Yrittäjät saavat kuitenkin valtiolta korvauksen vuoden 2019 marraskuun tulojen mukaan.

Kokoontua saa korkeintaan kaksi perhekuntaa ja kymmenen ihmistä. On kehotettu välttämään kaikkea tarpeetonta matkustamista, jopa päiväretkiä tulee välttää. Kuuliaisina kansalaisina meidän mökkiauto seisoo kotipihassa, kun suojelemme kanssaihmisiä, itseämme sekä toisiamme. Vältämme kaikkea. Kaupassa käydään asiasta, ei huvikseen shoppailemassa. Ravintolassa ja kahvilassa olemme käyneet viimeksi helmikuun lopussa. Herkulliset leivät, sämpylät ja nisut tulevat omasta kotikeittiön "leipomosta".


Lisärajoitukset ovat vaikuttaneet, että uusien tartuntojen määrän kasvu on hidastunut, jopa hieman laskenut. Tällä viikolla maan johto on kokoontunut taas keskustelemaan riittävätkö nykyiset rajoitukset ja päättäneet, että ensi viikolla kerrotaan jatkosta. Tarttuvuus on nyt noin 140 tartuntaa sataatuhatta asukasta kohden viikossa ja maan johto haluaa päästä alle 50. Esim. täällä on puolustusvoimien porukkaa 15 tuhatta jäljittämässä tartuntaketjuja ja tuo on tarkoitus 20 tuhanteen.

11.11. alkoi kolme kuukautta kestävä vanha perinne karnevaaleista, mutta ne mukavat perinteet ja hullutukset on peruttu tältä talvelta, sekä ihanat joka kylän ja kaupungin joulutorit. Johtajat käyvät nyt keskustelua myös siitä miten vietetään vuodenvaihde. Voi olla, ettei tänä vuonna edes raketteja myydä. Suomessa raketteja ammutaan hyvin vähän Saksaan verrattuna. Täällä rakettien ammunta on reilun puolen tunnin valtaisa sotatulitus, ainakin meillä päin. Itse pitäisin hyvänä ettei raketteja myydä tänä vuonna ollenkaan, niin ei ihmiset kokoontuisi niitä ampumaan. Toivon nykyisten rajoitusten lisäksi myös ulkonaliikkumiskieltoa iltakymmenen ja aamukuuden välille, jolla myös olisi tartuntoihin varmasti vaikutusta.

Tuleva puoli vuotta näyttää, kuinka pandemiassa käy. Saksalaisten etuna on etelämpään Eurooppaan verratuna se, ettei täällä harrasteta poskisuudelmia, eivätkä ihmiset ole niin perhekeskeisiä ja montaa sukupolvea yhdessä asuvia. Saksassa on eniten suhteutettuna väkilukuun Euroopassa tehohoitopaikkoja, yli yhdeksän tuhatta. Sanotaan, että petipaikat riittävät, mutta huoli on terveydenhoitohenkilökunnan riittävyydestä. Jos ei rajoituksia olisi ja niitä tehtäisi lisää, niin virus kyllä on taitavan nopea monistumaan, kun ihmisiä on paljon. Hyvin äkkiä 85 miljoonan ihmisen kansan terveydenhoito voi olla yli kuormittunut.

Saksalaisista vain pieni osa vastustaa rajoituksia. Joskus mietin, että mitä näiden maskitta mieltään osoittavien päässä oikein liikkuu tämmöisenä aikana. Eivätkö he käsitä ja ymmärrä, osaa ajatella tätä asiaa järkevästi. Pitääkö heidän kohdata asia, että joku läheisistä sairastuu vakavaan tautimuotoon ja menehtyy, että järki tulee ajatuksiin. Tämä tauti ei ole tavallinen flunssa, vaan kyse on vakavammasta tartuntataudista. Kukaan ei ole viemässä normaalioloissa perusoikeuksia, mutta nyt ei ole normaali aika.

Olemme jopa vähän kauhulla kuukaudet katsoneet lähinaapurin toimia. Nuoren perheen talossa omassa asunnossa asuu mummo ja toinen mummo parinsadan metrin päässä. Nämä mummot ovat 79- ja 81 vuotiaita ikäistään paljon nuoremman oloisia. Kumpikin ajavat omilla autoillaan missä sattuu ja ovat aktiivisia. Kaupassakin näyttävät kulkevan niin, että kassin pohjalla on vain vähän jotain eli useasti näin korona-aikanakin. Lapsenlapset, miniä, vävy ja muuta porukkaa kulkee miten sattuu, myös työssä käyviä ihmisiä. Hiljaista oli vain vähän aikaa, kun miniä oli karanteerissa altistumisen vuoksi, mutta silti toinen mummo näkyi heillä käyvän ja koululaiset mummon luona. Mitäs jos tuollainen elämä vie mummon, jonka pitää valmistaa ruoka- ja kahvihetkiä, jonka luota ei enää voisi ruokaa aikuinen poikakaan hakea silloinkin kun äitinsä ei ole kotona. Siinä taitaisi tulla suru puseroon. Kannattaisi suojella näitä mummoja.


Lämmintä oli tänä sunnuntaipäivänä reilut 15 astetta. Voi miten mahtavan ihanaa olisi ollut olla mökkiautolla liikkeellä ja vuorilla, mutta korona,..




























Joululoman Espanjassa, Sisiliassa tai Kreikassa olemme voineet unohtaa jo ajat sitten tältä vuodelta. Haaveilimme keskikesällä kovasti, jos edes tässä etelä-Saksan alueella olisimme voineet lomailla joulun aikaan, mutta kyllä senkin saa unohtaa ja viettää joululoman näissä kotimetsissä, joita onneksi on joka suunnalla ja vieläpä vähän erilaisiakin. Hyvällä ilmalla saamme ihastella Alppeja täältä kotikukkulalta aivan kuin tänäkin kävelyretkellä. Jos ei pakkaset Joulun ajaksi tule, niin joulukuun lopun aurinko paistaa mukavan lämmittävästi kotikyläämme vuoden pimeimpään aikaan. Ja heti tammikuussa alkaa jo kevät.


Kiitollinen saa olla, jos tästä pandemia-ajasta selviää hengissä. Surullinen tosiasia on, että aivan liian moni menehtyy ympäri Maailmaa liian aikaisin. Vaikea kuukausien talviaika on edessä. Metsästä on vielä pitkä matka kuljettavana parempiin aikoihin tämän pandemian kanssa. Normaalia arkea ei voi elää kuin oman kodin seinien sisällä.

©Soleil


8.12.2020Olen jo vuosia jahkaillut, että lopetan nämä julkiset kirjoitukset. Ajattelen, että ketäpä nämä muuta edes hyödyttävät kuin itseäni. Tähän kaikkeen käytän aivan liikaa aikaa. Kuvat päivistä, viikoista, kuukausista ja vuosista kyllä säilyvät monina kopioina eri kansioissa. Niihin voin palata itsekseni tai me kahdestaan.

Olen jopa huomannut, että on mukavampaa kun ei tänne blogiin tarvitse tulla. Ei hiirikäsi kipeydy ja jää aikaa paljon muuhun. Eikä tarvitse tuntea itseä huonoksi, kun en osaa kiinnostavaa blogia tehdä.

Yritän jossain vaiheessa tehdä muistelot loppuun Mustanmetsän retkestä ja vuoden takaisesta joululomareissusta, jos enää niitäkään vaivaudun tekemään. Aika näyttää, kuinka tässä blogiasiassa käy. Tuntuu siltä, että mitä vähemmän on somea, niin sitä on enemmän elämää. :)

maanantai 16. marraskuuta 2020

8.11.2020: Syksyiset kotikylän lammet

Näyttivät juuri ennen auringonlaskua tältä sunnuntaikävelyretkellä.

Viikon navakat tuulipäivät olivat vieneet paljon lehtiä puista, kun viikkoa aiemmin puissa oli vielä suuri väriloisto, 31.9.2020: Kiitokset lokakuulle.


Tässä muutama kuva kuuden lammen kierrokselta.




































Majavan töiden jälkiä.



©Soleil

maanantai 9. marraskuuta 2020

31.10.2020: Kiitokset lokakuulle

Toistan värejä,
joita olen löytänyt luonnossa kulkiessani,
kannan mukanani mustikan sineä,
kanervan kultaista hohtoa,
tunnen luissani katajanmarjan makuisen tuskan,
silti olen yhtä luuta kulkiessani tätä metsäpolkua alaspäin yhä vain alaspäin,
jäädäkseni tänne vielä hetkeksi,
kerätäkseni itseeni tätä metsän hehkua,
että voisin loistaa,
että voisin olla kuin pieni käpy tai kuusen taimi,
ollakseni se mikä olen.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -





Maailmassani on hymyä;
pieniä iloisia viestintuoja lintuja ja perhosia.
En saa niitä kiinni,
mutta ne näyttäytyvät niin usein,
että jaksan kulkea kevyesti eteenpäin.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -



Mene rauhassa eteenpäin.
Älä pelkää ja turhia murehdi,
sillä aurinko paistaa
jo seuraavan mäen nyppylän takana.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -















Elämäsi matka ei ole ollut helppo
mutta sinusta on kasvanut iso vahva puu
jonka juuret ulottuvat kauas ja ovat vahvat

oksasi ovat täynnä uurteita ja merkkejä
kunniamerkkejä siitä työstä
jonka olet elämässäsi tehnyt
itsesi ja oman sydämesi kanssa

sydämesi on piirretty
puun runkoon
sen uurteisiin
kauniilla kultaisella hopeanhohtoisella langalla
ja lanka väräjää hennosti joka kerta
kun annat sydämesi rohkeasti avautua
yhä enemmän vastaanottamaan rakkauden
joka maailmalla on sinulle tarjota

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -




Suljin kerran sydämeni syksyltä, keväältä; kaikelta.
Sitten kuljin pitkän matkan tuntematta mitään.
Pidin kiinni silmäni, korvani, suljin kaikki aistini,
sillä ajattelin siten olevani turvassa.

Sitten huomasin, etten elänyt elämääni, en tuntenut aidosti.
Annoin itkun tulla ja sydämeni pehmeni.
Se alkoi elää, se alkoi tuntea, otin sen kädelleni ja silitin.
Tunsin, että me olimme yhtä, minä ja sydämeni;
meistä oli tullut parhaat ystävät.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -






Kaukana mäellä kasvaa iso koivu.
En minä sen oksiin kurota, en yletä.
Olen vain hiljaa allaan, kuuntelen kertomuksiaan, viisauttaan.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -




Aamun valkeudessa,
syksyn alkukirpeydessä
minä olen.

Tuntuu kuin nostaisin
pääni jostain
maan uumenista,
kaivautuisin esiin,
katsoisin maailmaa ensi kerran.

Hei, täältä tullaan,
olen viimeinkin pinnalla,
viimeinkin uskalsin tulla esiin
omana itsenäni.

Hei, minä se olen ollut
koko ajan,
aivan mahtavaa!

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -



Kuljen tietä, kuljen polkua mutkaistakin.
Menen sinne minne tie ja sen polut vievät minua.
Seikkailen omassa elämässäni mittaamattoman uteliaana.
Mitä minä löydän polkuni päästä lopulta?

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -


Metsässä hiivin kasteessa aamun.
Liimaudun puihin, sammaleisiin, kantoihin.
Olen yksin, niin luulen
kuulla voin metsän hengityksen.
Se minulle laulaa kuin hyräillen
laulua elämän uskon,
otan mukaani nyt sen.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -



Villit niittykukat katsovat minua tänään keimaillen,
ne heilauttelevat lanteitaan tuulen puhaltaessa hellästi
niihin vauhtia taivutuksissa, venytyksissä
tuulen tahtiin.

Oi, miten tahtoisin olla niityn kukkanen minäkin,
huomaamattani olen liittynyt mukaansa tanssiin,
siellä minä olen tuulen venyteltävänä,
auringon hyväilemänä tänäänkin.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -



Syyskuun viimeisenä päivänä kukkiva rypsipelto täynnä perhosia.



Annoin sydämelleni
arvostusta ja rakkautta
jonka se minulta ansaitsi saada

kun annoin rakkautta sydämelleni

annoin rakkautta itselleni
ja koska me kaikki
olemme kuitenkin lopulta yhtä
annoin samalla rakkautta koko maailmalle

ja mikä muu voisi tätä maailmaa
niin paljon edistää ja auttaa
kuin rakkaus.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -


Kiitollisena kaikesta tästä
mitä elämäni on
juuri nyt, tässä hetkessä.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -




Vastauksia

Nopein reitti sinne
mihin olen menossa,
päämääräni?

Ei ole nopeinta reittiä,
on vain tie jolla olet.
Olet perillä koko ajan
kun vain ymmärrät,
että tämä matka on sinun tehtäväsi.

Et sinä koskaan pääse todella perille
eikä sillä ole merkitystä.
Tärkein on kokemus,
oman elämäsi muovaaminen,
oman taideteoksesi rakentaminen,
luominen ja siitä nauttiminen.

Luo ja nauti siitä,
rakasta olemassaoloasi, sinua.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -


©Soleil