30.3.2019: Livenä

Istutaan nyt näissä maisemissa mökkiauton edessä.

Soleil

24.3.2019: Kevään yllätyksiä

Sunnuntairetkellä kotikulmilla löytyi uusia pensaita ja järvi.

Vaikka ilmat ovat nyt maaliskuussa olleet mukavan lämpimiä, niin vertaillessa kevättä Saksassa elettyihin keväisiin, niin kevät on jopa myöhässä. Viime kevät oli myöhäisin. Kahdeksan vuoden takainen kevät, kun 31.3 muutimme kotikyläämme, ollaan nyt paljon jäljessä tuosta vihreydestä ja kukkaloistosta, jolloin narsissit olivat jo lakastuneet ja hedelmäpuut kukkivat kauniisti. Kukkia on jo näkynyt muutaman viikon siellä täällä, ja koko ajan alkaa näkymään enemmän, joku mantelipuu jo kukkii ja hedelmäpuun kukkasilmut kovasti ovat pullollaan. Myös joidenkin lehtipuiden lehdet ovat pieninä alkuina ja kauempaa katsellenkin ne jo vähän vihertävät. Lempipuu mangoliakin jo vähän näyttää upeaa kukkaansa. Pian sekin loistaa kauneuttaan. 

Edellispäivän, 23.3.2019:Geokätköilyä, jutussa kirjoitin saksalaisista metsistä. Täällä puidenistustus on tehty näin.

Kirkasta on puron vesi.

Pian on tämä metsä valkoisia karhunlaukan kukkia täynnä.

Muutaman lintukuvan otin, merihanhi, kyhmyjoutsen, tukkasotka, pikku-uikku.

Tämä yksinäinen kaveri oli ihmetys meille, että mikä on tämä hanhilaji. Vai onko vain joku värimuunnostyyppi tai vain höyhenpeitettään vaihtava, jonka takia näytti vähän oudolta kulkijalta. Posken läikkä ihmetyttää. Nokan päässä on vähän mustaa, metsähanhella se olisi mustempi. Ei tämä oikein näytä tundrahanheltakaan. 

Harmaahaikara istuskeli kaukana puun oksalla ja kun kävelimme lähemmäksi lennähti tiehensä.

Pähkinänakkeli lauloi puussa kurkkusuorana. Toisessa suunnassa samaan aikaan järven rannassa hyppäsi iso kala . Olikohan pähkinänakkelilla kiire löytämään itselle "rouva" ja houkutteli tyttösiä olemaan kiinnostunut itsestään vai joko hän oli rouvansa löytänyt ja huusi toisille pojille varoitus huutoja, että pysykää pois täältä.

Olemme viime viikkojen aikana kuunnelleet paljon lintujen innokasta kevätlaulua. Olisi mukava ajatella niiden laulavan meidän ihmisten iloksi, mutta eihän ne niin tee vaan heidän laulunluritukset ovat heidän omaa eri viestintää toisilleen.

Onneksi saamme laulua ilmaiseksi kuunnella. Kovin näytti lintuja katsellessa niillä olevan innokkaan laulun lisäksi höyhenien innokas puunaaminen tärkeä asia. Eli herrat laittautuivat ja lauloivat kauniisti.

Oikean alareunan kuvan lintu on tavi.

Ihmettelin näitä kauniita kukkia risujen varsissa. Netistä myöhemmin tutkittuani tämä varmistui näsiäksi. Kasvi on erittäin myrkyllinen, jopa sen voimakastuoksuisten kukkien tuoksu voi aiheuttaa huumaavan tunteen. Tukkoinen nenäni ei edes huomannut kukkien tuoksuvan.

Olemme liikkuneet kahdeksan vuoden aikana aika paljon täällä etelä-Saksan alueella, mutta kuitenkin vielä nähneet aika vähän mitään. Varmasti moni täällä syntynyt ja kymmeniä vuosia asunut on nähnyt paljon vähemmän. Näiden vuosien aikana on tullut käsitys esim. vesistöistä se, että täällä on muutaman ison järven lisäksi paljon pieniä lampia ja järviä sekä puroja ja jokia. Aivan meidän kotiseudullakin kymmeniä. Teemme paljon kävelyretkiä sekä pyöräilemmekin kotinurkilla. Meillä on ympärillä muutaman kilometrin säteellä metsissä ja näiden vesistöjen varsilla useita suosikkipolkuja.

Tänään kävelimme alkumatkan reitillä jossa harvemmin käymme. Mulla oli mielessä aivan alkuaikojen asumisen ajalta hämärä muisto, että yhdessä paikkaa olisi pieni lampi, jossa emme ole kunnolla koskaan käyneet. Näimme yhden pienen lammen, mutta sitten tulimme isomman vesistön rannalle. Tämä uusi järvi oli kyllä suuri yllätys. Ihmettelen vieläkin, että miten meiltä tämä on jäänyt vuosien aikana näkemättä. Olemme kulkeneet monelta puolelta järveä kymmeniä kertoja vuosien aikana. Järvi on vain noin kahden kilometrin päässä kotoa. Meillä päin asustelee puiden kaatojäljistä päätellen paljon majavia, jotka näiden pienien järvien ympärillä tekevät paljon metsätöitä. Täällä ei rannoilla niitä jälkiä näkynyt. Ainoastaan pienessä saaressa näytti olevan kaadettuja puita. Järveä kiertää polku, joka kyllä tästä lähtien on suosikkipolkujen joukossa.

Kuvan linnut merihanhia, isokoskeloita, silkkiuikku ja nokikana.

Jossain on näiden järvien lähellä lehtimetsä tämän näköistä. En ole koskaan viidakossa käynyt, mutta aina kun näitä täällä näen, niin mulla tulee viidakko ja Tarzan mieleen. Tuosta ei läpi pääse eikä lehtien ollessa puussa läpi näe. Nämä pienet töreikköalueet ovat saksalaista viidakkoa.

Tämä pensaspuu keltaisine kukkasineen on aivan outo tapaus.
Lintujen lisäksi myös mehiläiset ja ampiaiset ovat heränneet talvihorroksestaan.

Päivä oli kahdenkymmenen asteen lämpöinen. Mittaa tälle sunnuntaikävelylle tuli yhdeksän ja puoli kilometriä.

©Soleil

23.3.2019: Geokätköilyä

Sekä havaintoja ja ajatuksia saksalaisista metsistä. Ovathan ne vauraammat kuin suomalaiset metsät.

En ole taitanut kuukausiin mitään laittaa geokätköilyharrastuksestamme. Tuo mukava lisäharrastus on kyllä elänyt koko ajan mukana, niin arjessa kuin reissuillammekin moni eri tavoin. Vieläpä useammassa maassakin. Aina ei kätköä ole löydettykään.

Käytiin jo perjantai-illasta viikonlopuksi ruokakaupassa, että saadaan lauantaipäivä viettää kokonaan ulkoillen lämpimässä kevätsäässä. Monesti kotiviikonlopun lauantai menee kauppoja kierrellen. Niin katsottiin geokätkökartasta alue täältä meiltä päin.

Geokätköjä on hyvin monenlaisia ja kokoisia. Peruskätköt ovat erilaisissa pötkylöissä ja rasioissa. Saksassa monesti törmäämme mitä erilaisimpiin kätköihin, joita on ilo löytää metsästä. Kätkön laittaja on jopa nähnyt yllättävän paljon vaivaa tehdessään kätkön. On käytetty jopa pihapatsaita ja koristeita kätköön ja tehty erilasia omia juttuja puusta, jonka sisälle on kaiverettu tila kätkörasialle, josta löytyy blogikirja. Tässä kuvat meidän tämänpäiväisistä kätkölöydöistä.

Ensimmäinen.

Toinen. 

Kolmas. Hiiret kurkistelivat kolostaan.

Neljäs. Saksassa metsissä on paljon linnunpönttöjä, mutta kaikki pöntöt eivät näytä olevan lintujen pesiä vaan ne saattavat olla jopa geokätköjä.

Viides ja kuudes.

Seitsemäs. Etana puun raossa.

Kahdeksas.

Yhdeksäs.
Oli juuri hetki aiemmin kauempaa puista lennähtänyt meitä karkuun kaksi mustaa lintua. Näitä kavereita olemme nähneet kyllä aiemminkin, mutta olivat aina olleet niin vikkeliä, että kuva oli jäänyt saamatta. Nyt Mieheni ehti kuvan napata ja näin saimme uuden lintulajibongauksen palokärjestä.

Kymmenes.

Yhdestoista.

Kahdestoista.

Kolmastoista.

Neljästoista.

Viidestoista.

Kuudestoista.

Seitsemästoista.

Kahdeksastoista.

Yhdeksästoista geokätkölöytö vasta kaadetun puun kannon kolossa.

Nämä löydöt kyllä olivat hauskoja. Kaksi jäi tänään löytämättä.

Metsä oli lintujen kevätlaulua täynnä. Lauloivat mm. mustarastaat, tiaiset, tiltaltit, närhet, tikat kopsuttelivat,..

Vaikka kuinka yritin saada näistä laulajista kuvia, niitä ei vaan millään tahdo nähdä korkeiden puiden latvoista ja jos näkee ovat kovin nopealiikkeisiä. Laulajan kun saa kohdennettua kameran linssissä, niin se hypähtää jo tiehensä.

Luonto on alkanut heräämään. Joidenkin lehtipuiden turvonneet silmut ovat jo auenneet lehtien aluiksi.

Kukkaloisto alkaa aukeamaan.

Kuusikin alkanut korkeutta kasvattamaan.

Eläinkuvista tuli surkeita. Taivaalla lentelee täällä paljon haukkoja. Oravia ja tikkojakin olen nähnyt täällä Saksassa asuessa tämän tästä. Tänäänkin usemman kerran. Närhet ovat tuttuja räkättäjiäkin metsän siimeksessä lähes joka kävelyretkeltä. Peuroista en ehtinyt saada kuin kaksi epäselvää kuvaa, kun ne livahtivat metsään. Talitintti oli ainut ok lintukuva tänään. 

Tässä muutamasta linnunpöntöstä kuva. Nämä eivät olleet kätköjä.

Kuusi on paksu ja korkea.

Muutama viikko aiemmin meilläpäin oli myrskytuulet. Täällä oli useammassa kohdassa tuoreen näköisiä tuulenkaatoja.

Tänne oli joku isäntä tehnyt polttopuita kuivumaan. Täällä ei rankoja raahata kotipihaa sotkemaan, vaan klapit tehdään metsässä. 

Kuuset poikineen.

Metsäkokemukseni ei perustu mihinkään oletukseen vaan ihan omiin kokemuksiin. Olen jo lapsena alle kouluikäisestä viettänyt paljon aikaa metsissä. Asunutkin silloin syrjässä maalla. Ollut viikkotolkulla mukana metsätraktorin kyydissä aina yläasteikäiseksi asti. Tehnyt paljon kalaretkiä ja pakosta joutunut myös poimimaan monet eri marjat metsistä ja soilta. Viimeiset Suomessa asumisen vuodet, kun Lapset olivat jo omissa kodeissaan, niin me vietimme retkeillen ja kalastaen.

Luontoihmisenä olen nämä Saksa-vuodet ajatellut, että täällä on paljon metsää. Meidänkin kotinurkilta monessa eri suunnassa.

Voi kuinka olenkaan nauttinut näistä hyvinhoidetuista saksalaisista metsistä. Täällä ei öttiäisiäkään ole riesana niin kuin Suomessa aina oli pienempiä ja isompia. Inhosin niitä ja ne teki usein metsäretkistä epämieluisia. Näissä saksalaisissa metsissä ei tarvitse kaahlata ryteikössä, vaan täällä menee joka paikassa polkuja ja metsäteitä, jotka on merkitty myös karttoihin, niin kuin peltotietkin. Metsä- ja peltoteillä eivät saa ajaa kuin maanomistajat moottorikulkuneuvoilla. Metsien ja peltojen laidoilla on aina virallisia ulkoiluparkkipaikkoja, johon voi jättää auton ja lähteä nauttimaan luonnosta.

Pian alkavat jo uudet kävyt kasvamaan. Nämä kävyt ovat "kypsiä" ja osa maahan jo tippunut. En koskaan aiemmin ole puissa nähnyt käpyjä niin paljon kuin täällä etelämmässä Eurooppaa. Muistan jo aivan pienenä kuinka ihmiset puhuivat, että naavaa ei enää ole niin paljon kuin ennen puissa. Täällä paikoin ja vuorimaisemassa olen naavaa nähnyt lapsuuden aikoja enemmän.

Sen pikku-tytön, joka haaveili kaikesta mukavasta jopa vuorista ja ulkomailla asumisesta, näki synnyinseuduillaan, kuinka idästä aina välillä nakkasi jonkun saastepilven värjäten lumen keltaisenpunaiseksi. Näki myös sen, kuinka vesistöt likaantuivat, kun järven ympäriltä talot laskivat lietevedetkin järveen. Olin aikuinen, kun noissa vesissä ei kesäisin ole aina saanut edes uida. Taas täällä Saksassa olen ihmetellyt pikkulampia kotimaisemissakin, joissa uidaan pitkästä ja lämpimästä kesästä huolimatta.

Kuvakansioistani löytyy varmasti maisemakuvien jälkeen toiseksi eniten kuvia puista. Jotkut vanhat lehtipuut ovat taideteoksia jotka saavat aikaan monenlaisia ajatuksia. Nämä pitkät kuuset ja männyt ovat upeita katseltavia.

Näitä suoria puuriviä olen myös saanut vuosien aikana täällä monessa metsässä hämmästellä.

Varsitie.

Laitoin varsin nettiin haun, Saksan metsät. Jo etusivulla tuli juttu Pirjon blogista, Taru Saksan metsien kuolemasta. Pirjo on asunut Saksassa kymmeniä vuosia ja on myös hyvä kirjoittaja. Itsekin muistan, kuinka noista keski-Euroopan metsien kuolemasta puhuttiin pelottelevassa sävyssä. Sehän tiesi jopa maailmanlopun tulevan pian.

"Euroopan metsäalueista yli 80 % on Venäjällä. EU maissa metsää on keskimäärin 47 % kokonaispinta-alasta. Vähiten metsää on Maltassa, alle prosentti pinta-alasta, eniten Suomessa ja Ruotsissa, joissa metsien osuus on 72 %. EU:ssä metsän keskimääräinen osuus on 36 % kokonaispinta-alasta." Kopio: Täältä.

Saksan pinta-alasta noin kolmannes on metsien peitossa, kun Suomessa 72%, mutta kuitenkin Saksa tuottaa puuta tilavuudeltaan paljon enemmän. Täällä jopa metsäteollisuus työllistää enemmän kuin autoteollisuus ihmisiä.

Saksalainen puutavaran lanssialue.

"Suomessa puuston tilavuus on viidenneksi suurin Euroopassa.
Suurimmat puuston tilavuudet Euroopassa mitataan Saksassa, Ruotsissa, Ranskassa, Puolassa ja Suomessa. Vaikka Suomen metsäpinta-ala on suuri, puuston määrä hehtaarilla on kuitenkin vain noin puolet metsien keskimääräisestä puuston määrästä verrattuna Saksaan, Sveitsiin tai Slovakiaan. Tämä ero johtuu erilaisista ilmasto- ja maaperäoloista sekä erilaisista puulajeista." Kopio: Täältä.


- Ranka on nimitys lähinnä polttopuiksi tehtäville noin 3–5 metriä pitkille oksista karsituille puille. Tukki on 3,1 metrin pituinen ja latvaläpimitaltaan vähintään 15 senttimetriä. Pölli on pienempi.

Mitäs nämä pitkä "rangat" ovat? Mieheni mittasi niille pituutta 20 metriä. Minä puhuin, kuinka Suomessa niistä saisivat hyviä laituripuita.

Usein näkee myös, että metsistä kerätään hakkuu- tai harventamistöiden jälkeen risut ja latvukset metsästä pois uusiokäyttöön. Luonnonpuistoissa puut saavat kaaduttuaan jäädä tietysti maahan.

Täällä en ole koskaan nähnyt isoja hakattuja alueita, vaan hakkuut tehdään vain osassa metsää pieninä läntteinä. Aina ei myöskään avohakkuuna, vaan joukkoon jätetään siemenpuita. Täällä en ole myös nähnyt hakattuja alueita, joihin olisi aurattu syviä ojia metsänistutuksen takia. Tuota monesti ajattelin Suomessa, että onko tuo edes hyvä asia, kun peitemaa/turvemaa kuoritaan osasta metsämaata pois ja aurauskasoihin sitten istutetaan taimi. Kuinka pitkään noissa metsissä menee, että se hiekalla tai mullalla oleva kuorittu alue on taas entisellään.

Täällä olen usein nähnyt, täälläkin kahdessa osassa metsää, kuinka oli jo hakatun alueen ympärille laitettu verkkoaita. Näihin ei ollut vielä istutettu taimia. Aitaus luonnollisesti suojaa etteivät eläimet käy syömässä puunalkuja.

Tänne oli aika vasta istutettu uusia isoja kuusen taimia kasvamaan. Kokemusta on usealta kesältä lapsena puiden istutustyöstä. Kymmeniä tuhansia puita olen laittanut putkella kasvamaan. Kerran jopa satoi ennen juhannusta lunta ja taimet istutettiin lumen sekaan. Suomessa taimet olivat pieniä. Olin aika näppärä hyväkuntoisena tuossa työssä ja pääsin hyviin kesätienesteihin tuosta syystä.

Nämä saksalaiset kotimetsät ovat suuri rikkaus.

Mitään kiirettä emme tänä geokätköilypäivänä pitäneet. Metsistä täällä löytyy myös ulkoilijoille sinne vietyjä penkkejä, joilla usein istahdimme etsinnän välillä kuuntelemaan lintujen laulua ja katselemaan hoidettuja metsiä. Hedelmäeväät söimme kyllä puunrungolla istuskellen. Mittaa tälle haahuilukävelyretkelle tuli kahdeksan ja puoli kilometriä. Aikaa meni kuuden tunnin verran.

©Soleil