SUOMALAISET KARAVAANARIT MAAILMALLA: kesäkuuta 2015

Tämän loman viimeiset päivät: 11-14.6.2015

11.6.2015:

Tre Cimeä saattoi katsella myös kattoikkunan kautta.

Aamupalan jälkeen on aina aamupuuhastelut, järjestelyä ja siivousta.
Tänään oli lakanoiden vaihtopäivä. Sain tuohon työhön tietysti innokkaita apulaisia mukaan, niinkuin aina.
Päättäväisen näköiset kaverukset olivat sitä mieltä, että tämä on heidän valloitettu vuorensa. Mustat-Tytöt ihastelivat maisemia.

Alas vuorelta oli lähdettävä ennen puoltapäivää, kun vartin yli kaksitoista olisi mennyt kolmannen vuorokauden puolelle.

Karavaanareilla vauhti oli melkoinen, mutta vielä vauhdikkaammin ne urheiluautot ja moottoripyörät alas vuorelta laskettelivat.

11.6.2015: ASUNTOAUTOLLA AURONZOHÜTTELTÄ VAUHDIKAASTI ALAS

Tämä filmi on ehdottomasti parempi kuin ylösnousu. Tulee maisemat paremmin esille. Jotenkin tuota katsellessa mieleni valtaa automatkailun rentous, mukavuus ja suuri vapaus. Mutkan takaa avautuvat aina uudet maisemat ja itse saa päättää mitä teitä ajelee - maailma on vapaa ja teitä täynnä.

Jo tulomatkalla pysähdyimme kauniin Lago di Misurina järven rannalla pienessä Misurinan Alppi-kylässä.

Misurina-järvi sijaitsee 1754 metrin korkeudella.

Nyt vietimme aikaa kylässä muutaman tunnin. Käveltiin järvi ympäri ja käytiin kaupoissa. Täällä oli tullen mennen aasialaisiakin turisteja liikkeellä.

Istahdimme usein ihastelemaan järven ympärillä olevia vuoria. Jostain kahvilasta kuului tämäntyyppistä musiikkia, kansanmusiikkia, joka on Alppimaille tyypillistä, ei vain etelä-Tirolille. Jo ensimmäisenä Saksassa asumisen vuonna kovasti ihastuin tähän kansanmusiikin kauniineen joikumisineen. Tämä musiikki tuntuu kotoiselta, tuo vuoret mieleen ja hymyn huulille.

Tre Cime, jonka juurellla olimme vasta olleet ja vuori näytti taas aivan toiset kasvonsa.

Tuntui, että minunkin yskäni alkoi helpottamaan sillä järven ilmasto-olosuhteiden sanotaan olevan suotuisat niille joilla on hengitystieongelmia. ;)

Jatkoimme vähän matkaa ja pysähdyimme Lago di Landro/Dürrenseen rannalla. Ilma oli todella helteinen.

Tässä näkyvät Tre Cimen huiput ja tästä Rienztalin laaksosta pääsisi sille putoukselle, joka jäi näkemättä.

Menimme Lago Di Dobbiaco/Toblacher-järven rannalla olevalle, Camping Lago Di Dobbiacoon, alue oli rauhallisen mukava siisteineen huoltotiloineen.

Näkymä tontiltamme oli järvelle tämä. Pian tuohon alapuolelle tulivat suomalaiset karavaanarit, jotka ovat paluumatkalla Kroatiasta Suomeen. Mukava oli heidän kanssa jutella. Miehelle olimmekin tuttuja blogin kautta. Terveiset teille. :)

Ajamista tänään tuli ainoastaan 24 kilometriä.

12.6.2015:

Luontopuisto Drei Zinnen jaetaan Innichen, Sexten ja Toblachin alueisiin. Dobbiaco-järvi sijaitsee aivan kahden luonnonpuiston, Sextenien Dolomiittien ja Fanes-Senes-Braies rajalla.

Lähdimme pyöräilemään pientä loivaa ylämäkeä Cortinaan päin.

Kävimme katsomassa ensimmäisen maailmansodan sotilashautausmaata. Tänne oli haudattu 268 venäläistä, 147 serbialaista, 145 puolalaista, 121 unkarilaista, 45 romaanialaista, 7 slovenia- ja belgialaista sekä 114 tuntematonta sotilasta.

Paluumatkalla laskettelimme vauhdikkaasti leirintäalueen ohi Toblachen keskustaan.

Tässä Alppikylässä on asukkaita noin 3500 ja kylä sijaitsee 1256 metrin korkeudella. Minulla oli taas tunne, ettemme ole Italiassa. Iso osa Dolomiitin alueesta on kuulunut Italialle vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Pian kuitenkin tuli virkistävä iltapäiväsade tämän kylän tutustumisen riesaksi.

13.6.2015:

Ensimmäinen leirintäalue Caravan Park Sexten sijaitsi 1520 metrin korkeudessa, sen jälkeen vietimme kaksi yötä 2330 metrissä ja Toblacher See sijaitsee 1259 metrin korkeudessa. Tämä loma on korkeanpaikanleiri.

Lähdimme kävelylle ja pitkälle emme pääseet, kun vettä taas tuli taivaasta kaatamalla, mutta kahvikupposet juodessa se jo meni ohi.

Järveä kiertää luontopolku, jonka varrella on infotauluja alueen kasvistosta, eläimistä ja luonnosta.

Täällä voi keväisin ja syksyisin tavata harvinaisia muuttolintuja.

Järvi muodostuu sateen- ja lumensulamisvesistä.

Tässä eläinten pituushyppypaikka, johon oli merkattu, kuinka pitkälle hyppäävät hiiri, näätä, jänis, kettu, orava, metsäkauris ja gemssi. Pisimmälle hyppää gemssi seitsemän metrin loikaisullaan.

Tätä kaunisäänistä laulajaa oli pysähdyttävä kuuntelemaan.

Kuvan vasemmasta reunasta järven takaa näkee kuinka vuorilta valuvat vedet tekevät syviä ja rumia uomia luontoon tuoden mukana kiviä ja hiekkaa.

Tämäkin järvi on kaunis, mutta minua häiritsi järven länsipuolella menevä tie ja tässä vedessä näkyvä putki. Kyllä lomamme ensimmäisenä päivänä käymämme Pragser Wildsee oli kauniimpi järvi. Siellä oli luonnonrauha ja korkeat vuoret ympärillä.

En tiedä onko nuo kaksi kukkaa orkideoja.

Tässä olemme järven alapuolella jokivarressa Orchidia-puistossa. Tiesitkö, että Euroopassa kasvaa 250 eri orkidealajia ja niistä 55 lajiketta kasvaa täällä etelä-Tirolin aluella. Minä en ainakaan tiennyt ja yllätys oli suuri, että lajikkeita on noin paljon. Saksalaisissa kodeissa ikkunalaudat ovat täynnä orkideoja. Mielellään itsekin laittaisin, mutta kukka on myrkyllinen joten meillä on vain yksi muovinen orkidea.

Täällä vuorimaissa joudutaan rakentamaan omat järjestelynsä sade ja lumien sulamisvesille. Kun suuret vesimassat kuljettavat mukanaan hiekkaa, kiviä ja puita. Leirintäalueella oli vuosia aiemmin ollut vedenpaisumus. Nyt alueen takana oli tämmöinen alue, jota ei muuten huomannut kuin puuaidasta jonka arvelin olevan eläinaitauksen. Tämä isohko monttu oli katseilta piilossa. Tähän tuli kahdesta eri paikasta vuorilta vesien muovaamat urat joita pitkin veden mukana tulee keväällä roinaa. Oli siiviläportti johon suurimmat jää. Näytti siltä, että tästä montusta käytiin myös tuota maaaineesta hakemassa muihin käyttötarkoituksiin. Päätien toisella puolella näytti olevan askelmahidasteet jotka kiviä keräävät.