21.5.2017: TONAVA KAUNOINEN!

Tallustellen valssiaskelin Tonavan rannoilla.

Ajelimme sunnuntairetkelle Öpfingen-kylään ja jätimme auton Tonavan rannalle parkkiin. Lähdimme tälle 12 kilometrin kävelykierrokselle, joka kulki aivan maalaismaisemissa jokivartta pitkin, peltojen halki ja neljän kylän kautta. Ilmakin oli mukavan lämmin. Ei helteinen, niin kuin viikolla jo mittari näytti mukavasti +29 lämpöastetta.

Hevosella näkyi olevan liikaa jalkoja.

Ennen voimalaitosta joessa on leveä suvantoalue, joka on sivuhaara Tonavasta ja ilmeisesti tehty voimalaitoksen takia. Täällä oli paljon lintuja, erityisesti toisella puolen jokea.

Kolmen eri nokikanaperheen pesää joessa puiden päällä, kaksi harmaasorsaa, puussa laulaa räkättirastas ja joessa uiskentelevat tukkasotkapariskunta.

Merihanhi taiteili uppotukilla, toinen tukkasotkapariskunta istuskeli puun päällä ja silkkiuikut uiskentelivat kiireisinä.

Täällä silkkiuikkupariskunnalla ei ollut kiire. He olivat pesimispuuhissa. Hautoja poistui pesästä meidän nähtyämme, mutta palasi heti pesäänsä, kun menimme kauemmas. Joen pienessä saaressa oli pari lokkia sekä rannalla joutsen ja afrikanhanhi.

Näillä mattimyöhäisillä näytti olevan kova kiire pesänrakennustyössä. Silkkiuikkupariskunta keräsi vauhdilla lumpeenlehtiä kasaan. Näppärän näköisesti irrottivat lehtiä, jos lehti ei repimällä lähtenyt irti, niin sukeltaen se viimein tarttui nokkaan ja pesänrakennusmateriaaliksi. Toivottavasti pesän perustukset olivat vahvat, ettei kovempi aallokko hajoita heidän pesää.

Voimalaitosrakennus alajuoksulta päin.

Tonavan ylitys toi meidät peltoaukealle, jonka takana oli Oberdischingenin kylä. Peltoaukeamalla oli mm. iso hernepelto, pellolla kauempana kaksi afrikanhanhea tallusteli ja taivaalla liiteli hiirihaukka, joka hetkeksi istahti kaukana puuhun.

Syksyllä kylvetyt viljapellot ovat jo kovaa vauhtia tuulentumassa.

Tämä heinäpelto oli korkeaa ja rehevän näköistä, mutta tämä ei taida olla timoteita? Jossain pellonlaidalla katsoin kuinka luonnonheinä jo kukki. Kerättiinhän jo vapun aikoihin ensimmäinen heinäsato meidän kotinurkilla.

Rypsipellot ovat jo jonkin aikaa loistaneet ihanan keltaisina. Kylän laitamilla oli jalkapallopeli meneillään. Voi miten kentänlaidalta tuoksuikaan sieraimiin aivan taivaalliset tuoksut, grillimakkara, kun ohi kävelimme.

Ylitimme Tonavan autotietä pitkin. Joku pyöräili jokivarren vasemmalla puolella ja rantapusikoiden alta lähti kiirellä karkuun 6-7 merihanhiperhettä. Poikaset olivat jo aika isoja. Hännän pitäjänä kulkivat afrikanhanhipariskunta.

Saavuimme pian Ersingenin kylään. Makkaran tuoksu oli saanut aikaan hirvittävän nälän, pienet eväämmekin jätimme autoon. Arvelimme, kun kylän keskustaan päin ei reittimme kulkenut, että syötävää ei löydy kylästä. Vastaan putkahtikin, Gasthaus Hirschen. Hevoset pihassa ja piharavintola lähes täynnä muitakin ulkoilijoita, lähinnä pyöräilijöitä. Niin istahdimme pöytään ja tilasimme pienen suolaisen välipalan talon omia tuotteita. Vanhempi mies, joka ilmeisesti oli paikan isäntä, kävi asiakkaitaan jututtamassa. Hän kävi sanomassa, että heillä on sisätiloissa isompi porukka joten menee 15-20 minuuttia palvelussa. Takapihalla näytti olevan porukkaa enemmän juhlavaatteissaan. Myöhemmin isäntä kävi kysymässä, mistä olemme ja onko syötävämme hyvää. Talon tekemä maksamakkara oli aivan taivaallisen herkullista. Mieheni kysyikin olisiko sitä myytävänä, mutta ei ollut. Isäntä käski tulla käymään uudemman kerran. Täällä oli iloisen leppoinen maalaistunnelma.

Vatsat sopivasti ravittuna jatkoimme matkaa.

Hyi kauhistus näitä kummituspuita ja mitä niistä tarkemmin tarkasteltuna löytyikään.

Lampaita oli muutama yhdessä aitauksessa. Täällä oli alue, mistä oli paksusti multaista peltomaata kaivettu pois ja sen alta soraa otettiin ja jalostettiin.

Näillä lammilla ei ollut kuin muutama lintu, mutta puista ja pensaista kuului sitäkin enemmän pikkutipien laulua. Ruokojen piilossa liikkui joku pikkulintu, jota pitkään kyttäilin, mutta ei siitä tätä parempia kuvia saanut. Tämä on uusi lintulajibongaus ja meidän mielestä rytikerttunen. Kerro, jos olet eri mieltä lintulajista.

Saavutiin Rißtissenin pikkukylään, jossa kävimme pankkiautomaatilla. Taivaalla lenteli huteran näköinen helikopteri. Saksassa näitä lentoharrastajia riittää. 

Peltoaukean läpi saavuttiin jälleen Öpfingenin kylän alueelle. Hevoset juoksivat iloisesti meitä vastaan. Olimme taas tälläkin kävelyllä ihmetellen puhuneet siitä kuinka ihanasti ihmiset tervehtivät täällä Saksassa. Jopa ohi ajavat pyöräilijät.

Jälleen Tonavan rannassa.

Mukava sunnuntairetki Tonava-kaunokaisen rannoilla valssien! :)

Soleil

12-14.5.2017: 500. JA 501. YÖ MÖKKIAUTOSSA

Puskaparkissa vuorilla kosken solinassa sekä yösateen ropinan rummuttaessa mökkiauton kattoa.

Näin kyselin aiemmin täällä missä 500. yön mökkiautossa viettäisimme: "Ajattelin heittää ilmoille kysymyksen sinulle, että missä sen viettäisimme? Toivomme saavamme ehdotuksia paikasta, jonka haluaisit nähdä blogijuttuna." 

En tiedä mikä siinä on, että koko blogin olemassaolon ajan, kun olen kysynyt jotakin tai olen toivottanut jotakin, niin se ei saa vastakaikua? Joskus jopa jälkeenpäin kysymyksiä ja toivotuksia poistankin. On jotenkin mukavampi lukiessa myöhemmin juttuja olla näkemättä, että eipä tuolloinkaan kukaan vastannut. Esim. kun toivotin hyvää pääsiäistä, niin yhden vastatoivotuksen vain saimme, vaikka aika paljon ihmisiä oli toivotukseni tavoittanut. Hyvin harvoin juuri tuosta syystä enää mitään hyvää ja ihanaa toivotankaan, tuo ei ole aitoa itseäni. Onkohan sitä jotenkin pöljä, kun toivoo vastattavan.

Ajatukseni oli toteuttaa kaikkien vastaajien toiveet. Saimme kuitenkin vain yhden ehdotuksen. Kiitos Riitta! :) Tuonne sinun toivomaan emme nyt menneet sateiden takia 500. yötä viettämään, mutta pian menemme.

Aivan ensimmäisenä ajatuksena, kun ajattelin missä tuon yön viettäisimme, oli Dolomiiteilla 2300 metrin korkeudessa, täällä. Toisena paikkana tuli mieleen Itävalta ja tämä sekä hyvin monta paikkaa kotoisesta Saksasta. Joka paikkaan kuitenkin lupasi viikonlopuksi sadetta, monin paikoin ukkostakin.

Käytämme paljon tätä Outdooractivea, niin tätä tietokoneversiota kuin Outdooractive Appiakin. Tällä ilmaisella ohjelmalla voi suunnitella oman reitin, voi tallentaa tietyn alueen kartan omaan puhelimeen tai pädiin sekä reitin voi myös tulostaa paperille, sen itsetehdyn tai jo valmiina olevan. Valmiita eritasoisia vaellus-, pyöräily-, hiihtoreittejä Euroopan alueelta löytyy ohjelmasta lähes 170 tuhatta ja Maailman laajuisesti yli 173 tuhatta. Otin kuvakaappauksen Oberstdorfin seutuvilta. Pelkästään Oberstdorfista lähtee 373 eri reittiä.



Pelkällä haulla wanderung/vaellus löytyy tämän verran reittejä. Tosiaan pelkästään Oberstdorfista 135 merkattua vaellusreittiä. Ei vain Alppialueet vaan koko Saksa on karttoihin ja viitoin merkittyjä eri reittejä täynnä. Aivan mahtavat ulkoilumahdollisuudet tänne on tehty. Tuon huomaa jo kirjakaupassa runsaasta vaellus- ja pyöräilyreittikirjasista ja kartoista. Tämä on asia, joka ihmetyttää vieläkin kuuden vuoden jälkeen, mutta eihän tästäkään voi kuin iloita. Polkuja riittää kyllä tallusteltavaksi, jo pelkästään alla olevan kartan alueella. Oberstdorfin alue ja sieltä lähtevät laaksot sekä umpikujalaakso, Kleinwalsertal, Itävallan puolelle ovat kauniita laaksoja. Jotenkin nämä laaksot ovat rauhan tyyssijoja. Ne eivät ole vain läpikulkupaikkoja etelään kulkiessa, vaan tänne on tultava aivan asiasta tehden. Oberstdorf on paljon enemmän kuin hyppyrimäet. Mitä enemmän tähän alueesen olemme tutustuneet, sitä enemmän vain alueesta pidämme. Eihän meillä tarvitsisi edes muualle mennä. Polkuja kyllä joksikin aikaa riittää täällä tallusteltavaksi. Vaikeutta ja nousumetrejäkin löytyy.

Vielä perjantaiaamuna olimme menossa Murnau am Staffelseelle. Päivän aikana kuitenkin sääennusteet muuttuivat. Sinnekin ennustettiin sadetta molemmiksi päiviksi, kun taas lupasi sateetonta lauantaille Oberstdorfiin.

12.5.2017: Oli ajatuksena yöpyä Stillach-joen rannalla 500. yö mökkiautossamme vajaan kuuden vuoden aikana. Mökkiautohan meillä on ollut keväästä 2000 asti, mutta tuo laitettiin pois ennen Saksaan muuttoa ja vuoden 2010 lopulla, joten muutama yö on jo tuona aikanakin nukuttu ympäri Eurooppaa. Täällä saimme mökkiauton hankittua heinäkuun lopussa 2011. Ensimmäisenä vuonna ei yöpymisiä kerennyt tulla kuin 30. Paljon enemmänkin haluaisimme reissun päällä olla, mutta arkeakin on elettävä vielä lähes 20 vuotta ennekuin pääsemme enemmän reissaamaan. En tiedä onko viisisataa yötä mökkiautossa paljon vain vähän.

Mökkiautoilu on elämäntapamme, joka on antanut meille paljon rikkaita kokemuksia ja muistoja elämänhelminauhaan. Kerran eräs tuttava sanoi, ettei voisi elää niin kuin me, kun ei tietäisi missä yönsä viettää. Meille juuri sopii parhaiten se, että emme tiedä tarkalleen, vaan kuljemme vapaana kuin taivaan lintuset juuri sen hetkisen fiiliksen ja tuntemuksen mukaan. Kyllähän me tiedämme, missä me aina yömme vietämme. Se on omassa matkakodissa ja omassa sängyssä, on oma tyynykin mukana sekä kaikki tarpeellinen mitä elämiseen tarvitsee, liikaakin. Saa vielä nukkua oman kullan vieressä karvaisten karavaanareidenkin ollessa siinä lähellä, yleensä Kuningatar aivan tyynyni vieressä. Ramses vain kainalosta puuttuu.

Lähestyessämme Oberstdorfia alkoi satamaan, mutta tuo sade jäi taaksemme, kun ohitimme kaupungin ja ajelimme Stillachtalia pitkin. Täällä laaksossa olemme monet kerrat käyneet, aivan ensimmäisenä vuonnakin.

Stillach-joen rantapaikoille oli liikennemerkein autolla ajaminen täysin kiellettyä. Ajatus yöpymispaikasta oli joen äärellä Fellhorn-Kanzelwand hissin parkkipaikalla, mutta siinä oli yöaikaan matkailuautolla pysäköinti kiellettyä, niin kuin oli myös tien toisella puolella vaeltajien parkkipaikalla. Näin me muistelimme myös olevan. Ajelimme lentomäen, Heini-Klopfer-Skiflugschanzen, lähellä olevalle parkkipaikalle. Siinä ei ollut kieltoa matkailuautolle, ei edes yön ajaksi, vaan maksettuaan automaattiin pysäköinnistä sai yöpyä vaikka viikon. Näissä maisemissa meidän olikin mukava viettää 500. ja 501. yö ja aivan luonnon helmassa kosken solinan kuuluessa mökkiauton sisälle asti.



Takanamme tien toisella puolella oli lentomäen alue rakennustyömaana. Vuorilla kulkijoita parkkeerasi päivien aikana samalla parkkipaikalla.

13.5.2017: Illalla jo yöpuulla ollessamme alkoi katolta kuulumaan pieniä tiptip ääniä. Osan yötä satoi kovastikin, vähän jopa häiritsevän kovaa. 500. yö mökkiautossamme oli sateesta johtuen vähän kaikille meille huonouninen. :)

Aamulla ei enää satanut. Ympyrän keskellä oli leiripaikkamme, josta lähdimme kävelyretkelle lähialueelle ja Freibergseelle.

Yhdessä ulkona, käskee olla liikennemerkkikin. :) Tänne ei saa ajaa autolla kuin luvan kanssa täällä asuvat ja majataloissa yöpyjät, tie on yksityistie.

Kollaasikuvasta klikkaamalla se näkyy näytöllä suurempana.

Aivan maalaismaisemissa Hotel Alpengasthof Schwand. Viehättävää, kun vuohetkin makoilivat hotellin kulmilla ladon terassilla. Vieressä maalaistalo, jonka automaatista saattoi ostaa tuotteita sekä pöydälläkin oli jotain vapaasti myytävänä.

Metsässä oli isännät puusavotassa. Linnut lauloivat kilpaa ja haukat liitelivät taivaalla. Freibergseekin alkoi pian näkymään mukavan näköisesti.

Hyppyrimäen torni oli myös remontissa ja alue aidattua työmaata.

Tässä vanhoja kuvia, kun kävimme 22.7.2012 lentomäen tornissa.

Pitkiä puita jyrkässä rinteessä.

Istahdimme päiväkahville kivan näköiseen Naturbad-Restaurant-Freibergseelle.

Aurinkokin paistoi välillä ja oli reilu parikymmentä astetta lämmintä.

Stillach-joki vartta.

Täällä istuskelimme ja seurasimme lintujen elämää kiireettömästi. Joku oli ulkoiluttamassa hevosta pyöräillen.

Tässä keltainen virtavästäräkki, peippo, närhi ja västäräkki.

Koskikarapariskunnan perhe-elämää oli mukava seurata. Heillä oli huutavainen lapsi. Lapsi oli siipiä kovasti heiluttava ja kurkkusuorana huutava avuton ja nälkäinen lapsukainen. Vanhemmat toivat sille ruokaa kokoajan ja aina se vain mölysi.

Tässä pieniä kuvia, kun mölyävä koskikaran poikanen kulki rannalla.

Päivän ainoa pieni sadekuuro oli kävelyretken lopulla, joka meni pian ohi.

Illalla lähdimme toiselle suunnalle kävelemään jokivartta pitkin ja Stillachtalia etelään päin. Jokiuomassa huomasimme hyvin pienen koskikaran poikasen, joka ei edes osannut huutaa.

Fellhornin hissiasemalta eteenpäin tie on yksityistietä. Tästä eteenpäin laakso vain kaunistuu. Alueella on viehättäviä hotelleja ja majataloja sille joka haluaa yöpyä aivan eteläisimmässä Saksassa ja luonnon helmassa. Aikaisempi juttu ja talvisia kuvia, 6.3.2015, STILLACHTAL sekä Fellhorn-vuorelta. 

Hissit olivat vielä auki ja viimeisiä vaeltajia tuli alas vuorilta. Me lähdimme hissiasemalta toista reittiä takaisinpäin.

Purot solisivat ja vuohet leikkivät seuraajohtajaa-leikkiä pellolla.

Joku oli laittanut Ruotsin tarran ladon räystäälle. Kaunista ja rauhallista maalaismaisemaa. Täälläkin oli muutama pieni majatalo.

Eipä sitä silloin aikanaan lomareissuilla, kun kulki kiirehtien laput silmillä, tiennyt että tällaista leppoista elämä on Alpeilla. Yhdellä pihalla nuori teinityttö makasi heinikossa hevonen vierellään.

Mukava ja lähes sateeton päivä. Tallustelimme kaksi kiiretöntä 6-7 kilometrin kävelyretkeä.

14.5.2017: 501. yö mökkiautossamme sujui myös sateen ropinassa. Illalla kun olimme jo pehkuissa, niin muutaman kerran ukkonenkin isosti jyrähti.

Illalla katselimme karttaa. Me emme olleet koskaan käyneet Trettachtalissa. Toinen kartta näytti sinne menevän aivan normaalin tien, kun taas toiseen karttaan tie oli merkitty katkoviivalla. Arvelimme tien olevan yksityistien.

Tielle ei saanut ajaa joten jätimme auton ulkoilijoiden parkkipaikalle ja lähdimme kävelyretkelle Christlesseelle.

Viikonlopun maisemat eivät olleet niin vehreät kuin jo kotimaisemat olivat, kun täällä ollaan ylempänä ja lähes kilometrin korkeudella. Pellot olivat kuitenkin jo kauniita kukkapeltoja ja lehmät laitumella.

Hevonen tuli vastaan ja pellolla vuohilapset määkivät.

Kun saavuimme Christlesseelle alkoi aurinkokin välillä pilkistelemään. Kristallinkirkasta oli lammen vesi, aivan juomakelpoista.

Yksityistien päähän olisi tästä vielä ollut kolme ja puoli kilometriä matkaa, Käynnin siellä jätimme toiseen kertaan.

Istahdimme Café - Restaurant Christlesseelle syömään herkulliset parsakeitot, Kaiserschmarrenin sekä juomaan päiväkahvit. Täällä oli niin paljon porukkaa syömässä, sisätilat täynnä, että palvelu oli vähän hidasta. Ripsautti odotellessamme ja syödessämme pienen sadekuuron sopivasti.

Närhi lennähti puuhun ja pesäänsä josta epäilevänä katseli. Huono, vasten valoa, kuva uudesta lintulajibongauksestamme, räkättirastas. Yön rankkasade oli tehnyt Trettach-joen vedestä harmaata.

Kaunista peltomaisemaa Trettachtalin laaksossa. Matkalla oli muutama majatalo.

Kerrassaan mukavia lomanviettopaikkoja molemmat laaksot Stillachtal ja Trettachtal, sille joka hakee luonnon rauhaa, josta on hyvä tehdä retkiä lähivuorille.

Miehelle kuulemma tuo sähköauto kelpaisi.

Kissa-Tytöt olivat saaneet kuunnella lehmänkellojen kilkatusta, kyllä he ammuun tietävät. Elämä on karavaanarikissoillekin suurta ihmettä ja rikkautta, kun he näkevät mökkiauton ikkunoista muitakin maisemia, kuin mitä näkyy kotoa ikkunoista ja parvekkeelta. Mm. mökkiauton vierestä kulkevan hevosen. Muistelikohan Prinsessa sitä, kun oli synnyinmaassa hevosen selässä.

Prinsessamme muistuttaa hyvin usein tavoiltaan Veljeään.

Ihana uusi tuttavuus oli Trettachtal, jonka kauneutta tulemme varmasti vielä katselemaan.

Mukava viikonloppu tässä lomaparatiisissa! :)

Kiitollisena kiitellen,

Soleil