maanantai 7. joulukuuta 2015

AUGSBURGIN JOULUMARKKINOILLA

Pikkuinen tonttu hyppeli näin
jalassa tossut väärinpäin.
Pikkuinen tonttu huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!
Tip tap, huuteli näin,
tip tap, huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!


Augsburg on reilulla 280 tuhannella asukkaallaan Baijerin kolmanneksi suurin  kaupunki. Augsburg on yksi Saksan historian merkkittävimpiä kaupunkeja. Kaupungin on perustanut vuonna 15 eaa. Rooman keisari Augustus sotilasleiriksi, Augusta Vindelicorum, nykyiseen Oberhausenin kaupungin osaan. Kaupungin pääkatu on roomalaisten kulkureitti jolla voi itsensä tuntea renessanssiruhtinaaksi. Kaupungissa olemme aikaisemminkin käyneet, mutta tänne on tultava katselemaan uudemman kerran, mm. käymään kaupungin yhdessä merkittävämmässä ja kauneimmassa paikassa synagoogassa, joka on säilynyt sodan tuhoissa. Museoitakin kaupungista muutama löytyy mm. juutalaisista ja roomalaisista. Nyt kokeminen rajoittui vain pieneen osaan keskikaupunkia, joulumarkkinoiden ympärille. Nyt vasta Joulumarkkinoilla käynnin jälkeen olen tullut tietämään, kuinka tämän kaupungin historia yltää roomalaisten vallan aikaan.

Nämä Augsburgin joulumarkkinat olivat paljon mukavammat kuin Memmingenin. Kuvia on markkinoilta, myyntikojujen sisältä, Jouluisesta kaupungista ja goottilaisesta tuomikirkosta, Dom Unserer Lieben Frau, joka on kookas kirkko käytävineen, kellarikerroksineen ja sisäpihoineen. Kirkossa on Euroopan vanhimpia lasimaalauksia ja kirkon alta on löydetty rakenteita 300-luvulta.

Joulutorin reunoja koristivat vanhat rakennukset niistä hienoimpana raatihuone. Hieno Jouluinen tunnelma täällä välittyi.



Kun aikanaan astui, siitä on jo pian viisi vuotta, avoimin mielin ja sydämin tähän uuteen elämän jaksoon. Ajatuksella ettei aina tarvitse asioita tehdä opitulla samalla tavalla tai asioiden ei tarvitse aina olla samallalailla. Vaan hyvältä ja turvalliselta tuntuu myös tehdä asiat aivan uudellakin tavalla. Antoi itselle heti myös luvan nauttia uusista eteen tulevista asioista, vaikka tuosta ei pidettäisi tai  tuon takia minua arvosteltaisi negatiivisesti. Tuo asenne on tuonut elämään, niin paljon uutta ja mukavaa, josta ei ollut aiemmin ollut mitään tietoa. Se on vähänkuin karavaanarit lähtevät tielle vapaina ja villeinä menemään ilman suuria suunnitelmia, mihin ovat matkalla, vaan tuo kokemusrikas reissu muovautuu siinä matkalla. Varmaan tämä asenne on myös tehnyt sen, että olen ulkosuomalainen, joka aidosti nauttii ja vähän kertookin annetusta uudesta elämänjaksosta ja uusista kokemuksista suurella sydämellä.

Nyt ajattelen näitä Joululauluja. Tietysti vanhojakin lauluja on pysynyt rinnalla mukana, mutta enää ei vain ne suomalaiset Joululaulut ole suosikkilauluja vaan niiden rinnalle on tullut paljon uusia ihania lauluja lisää. Niin Suomessa kuin Saksassakin on paljon myös samoja joululaulusävelmiä, mutta paljon myös täällä on uusia.

Tässä pienen palan saksalaista Joulutunnelmaa, joka tuntuu rakkaalta ja kotoisalta. Toivon myös, että tämä jakaminen tuo myös sinulle Joulun iloa!

"Leise rieselt der Schnee", on yksi tunnetuimmista saksankielisistä joululauluista. Tästä on tullut itsellekin yksi suuri suosikki monien muiden lisäksi. Kuunnellessa tätä sävelmää, kylmäväreet menee lävitseni.


Uusi ja mukava asia on ollut myös tv:stä tulevat Jouluohjelmat. En ennen tänne muuttoa tiennyt tällaisista jouluohjelmista mitään. Esim. "Adventsfest der 100.000 lichter 2015" -jouluohjelma on ollut suuri elämys ja ilo aivan ensimmäisestä Saksa-joulustamme lähtien. Tässä tämän Joulun 28.11 olleesta ohjelmasta. Voi miten ihana esiintymislava ja upeita juhlapukuja orkesterin naisilla. Täällä yleisön mukana eläminen on ihailtavaa, joka myös tuossa filmissä näkyy. Ilo ja iloisuus on tarttuvaa. Juontaja mies on yksi saksalainen suosikkilaulajani, joka laulaa itsekin tuossa loppulaulussa.

Kuului laulu enkelten,..


Samasta ohjelmasta tämä suomalaisellekin tuttu laulu. Lavalla sataa lunta ja elävillä poneilla kuljetaan.


Tässä taas saksalaista tunnelmaa.


Viime viikon torstaina tuli Wienistä suosikkilaulajani Helene Fischerin konsertti. Hän on suuri monipuolinen taitelija. Hänen esittämänä tässä Pieni rumpali poika.



Timantit kauniit puissa kimmeltää.
Tonttu pieni metsää kohti askeltaa. 
Hiljaa kuiskii puissa tuuli, 
kauniisti sade metsää koristaa. 
Alla kuusipuun tonttu pieni taivaalle katsahtaa, 
tähteä kirkasta odottaa. 
Siellä loistaa valo ikuinen, 
takana metsän hämyisen. 
Hymyillen takaa varjojen, 
tonttu pieni matkustaa. 
Katsoo kohti ikkunaa, 
jonka kynttilä koristaa. 
Joulua hän odottaa, 
polkua pitkin vielä vaeltaa. 
Näkee valon ihanan: 
tähden toivon ja rakkauden. 
Joulu jälleen luonamme on! 
-ANNU VALO- 

Toivottelemme lämpimin ajatuksin,
Joulun aikaa rauhaisaa,
vuotta hyvää alkavaa 
ja
tietenkin sitä parempaa ja aina parhainta!!!


Soleil & kaikki me Suomalaiset Karavaanarit Maailmalla


Ps.Tässä linkki kolme vuotta vanhoihin kuviin Esslingenin keskiaikaisilta markkinoilta.

lauantai 5. joulukuuta 2015

MEMMINGENIN JOULUMARKKINOILLA

Kuuntele....
Tiukuja voit jo kuulla,
Joulu on jo porraspuulla.
Sytytä kynttilä, hiljenny tovi,
avaa Joululle ovi.


Joulu täällä Saksassa tulee kauppoihin aikaisemmin kuin Suomessa. Syyskuun loppupuolella alkaa pikkuhiljaa kaikenlaista jouluista kaupoissa näkymään. Tämä sopii kyllä oikein hyvin sillä rakastan kaikkea joulunhömpötystä. Samalla viikolla nytkin alkoi ilmestymään, kun me lähdimme viikon kesälomalle Iseo-järvelle syyskuun loppupuolella.


Saksassa näitä joulumarkkinoita riittää kierreltäviksi ja katseltaviksi, on perinteisiä, romanttisia, keskiaikaisia, nostalgisia ja talvisia. On mukava aina tutustua uusiin joulumarkkinoihin. Vaikka samoja tavaroita on paljon myytävänä, niin ympäristö ja erilaiset myyntikojut luovat eri tunnelman. Aina on myös jotain paikallista syötävää.

Nyt suuntasimme perinteisille Joulumarkkinoille Memmingeniinreilun 41 tuhannen asukkaan pikkukaupunkiin kotoisassa Baijerissa. Kaupungin paikalla arvellaan olleen pieni sotilasasema Rooman valtakunnan aikaan. 500-luvulla täällä asuivat alemannit ja 700-luvulla on tänne rakennettu frankkien kuninkaanlinna.


Kävimme näillä pienillä Joulumakkinoilla päivällä ja liikkeellä oli meidän lisäksi vain muutama muu.


Ensimmäinen vakuuttaa:
"Jos maltatte vain odottaa
vielä neljän viikon verran,
toki joulu saapuu kerran.
Ei pidä olla toivoton,
kohta viikko mennyt on."





Toinen liekki supattaa:
"Mielenne vain malttakaa.
Nyt ei sovi nahistella,
pipareita pihistellä.
Pian toinen viikko hujahtaa, 
muut kaksi oottaa vuoroaan."



Lähes kaikilla Joulumarkkinoilla on eläviä lampaita tai aasi.
Joulukuusessa näyttää olevan runsaasti käpyjä.




Taustalla oleva kaunis valkoinen rakennus on kaupungintalo.

Muutama kuva jouluisesta kaupungista.















Kolmas liekki puhuu näin:
"Jo joulu hiipii tänne päin.
Kun valoani katselette,
sen tulosta jo iloitsette.
Pian viikko ohi vilistää,
jäljelle vain yksi jää."










Neljäs liekki lausuu:
"Nyt odotus on päättynyt.
Siis kerallani riemuitkaa.
Jo joulun juhla tulla saa."





Kaikki tämä, myyntikojut täynnä jos minkälaista koristetta ja tavaraa, ihmisten iloinen juttelu, karusellin äänet, paahdettujen mantelien ja ruokien tuoksu tekevät Joulumielen.

Tämä sämpylä jossa oli joku rosvopaisti sisällä oli kerrassaan herkullinen. Joulumarkkinoille kuuluu myös tuo hapankaalimössö, currywursti ja vohvelit. 

Mukavan kotoinen ja jouluinen tunnelma lähti täältä Memmingenistä mukaan. :)


Soleil

torstai 3. joulukuuta 2015

23.10-8.11.2015: SYYSLOMA, 5-osa, LOMAN LOPPU

Viimeinen tämän reissun päivä Ranskan Rivieralla ja kotimatka.


6.11.2015:
Mukava on ollut syödä aamupala ulkona ja vieläpä näin marraskuun alussa.

 Lähdimme pyöräilemään Antibesiin päin. Liikenne oli rauhallisempaa, kuin mitä se oli sunnuntaina, joten saatoin nauttia näistä merimaisemista täysillä.

Menimme katsomaan Antibes-kaupungin kupeessa niemessä olevaa Le Fort Carré -linnaketta. Linnaketta ympäröi neljän hehtaarin puisto. Tämä massiivinen tähden muotoinen puolustuslinnake sijaitsee 26 metrin korkeudella merenpinnasta.



Ruotsalaispariskunnan kanssa opastettua kierrosta odotellessa tuli kierrokselta joku pariskunta, joka kiitti opastaan, nuorehkoa miestä, hyvästä englanninkielen taidosta. Meidän oppaamme puhuikin sitten vain ranskaa, vaikka pitikin olla englanninkielinen kierros. Jos pääsymaksu olisi ollut kalliimpi, oli 3 euroa, niin tästä olisi kyllä pitänyt valittaa.



Tässä oli originelleja nämä, kirkko, vessa, puuhella ja kirjoitukset. Jotenkin oli hupaisaa, kun opas silitteli noita kirjoituksia ja sanoi vain "originel". En minä ainakaan voinut häntä silmiin katsoa, kun oli niin naurussa pitelemistä.



Linnakkeen muurin päältä 43 metrin korkeudesta oli upeat näkymät ympäriinsä.



Ja minun silmiähän miellytti tietysti eniten Nizzan takaa kauniisti näkyvät lumiset Alppien huiput, jotka eivät tule näissä kuvissa esille.


Tuli kyllä kaikesta huolimatta kiiteltyä tätä hupaisaa opasta. Kaikkea sitä näkeekin.



Pyöräilimme vielä Antibesin keskustassa kaupassa, katselimme satamassa veneitä ja paluumatkalla istuimme merenrannalle katselemaan merta, kalastajia ja Nizzan lentokentälle laskeutuvia lentokoneita.


Leirintäalueella olikin vuorossa leirin purkaminen.

7.11.2015:
Aurinkoinen aamu. Yölämpötila oli viimeisinä öinä laskeneet alle kymmeneen asteeseen. Viikon aikana oli myös ruska tullut tänne. Jätkä kysyvänä nytkö jo me lähdemme kotiin, emmekö saa katsella puista tipahtelevia värikkäitä lehtiä. Kotiin on mentävä välillä elämään arkea, vaikka niin mukava olisi olla enemmän reissussa.


Niin jäi taaksemme Ranskan riviera, Monaco ja Ventimiglia. Ventimiglian seudulla otettiin moottoritielippu mukaan. Käytiin tankkaamassa dieseliä ja pysähdyttiin taukopaikalla keittämään toiset aamukahvit ja ihasteltiin näköalapaikalta vielä merta. Ahmin mukaan meren tuomaa positiivistä energiaa.


Kurvasimme ennen Genovaa pois rannikolta tielle E25.



Välillä tie meni tasasissa maisemissa. Savu tuoksui täällä vielä enemmän kuin mitä se alkoi heti aamulla Italian puolelle tuoksumaan. Pellolla poltettiin olkia.



Kun Italian puolella otimme moottoritien maksulipun, niin maksu oli vasta lähellä Maggiore-järveä, kun poistuimme moottoritieltä. Tämä noin 340 kilometrin matka maksoi 37,40 euroa. Jos olisimme kierrelleet maksuttomia teitä niin olisimme saaneet lähteä ainakin jo pari päivää aiemmin, joka olisi ollut lomailuajasta pois. Ajaa pitkät päivät kylien läpi keskinopeuden jääden hyvin alhaiseksi. Moottoritiellä on hyvää ajaa mökkiautolla 110 vauhtia ja sitä, kun saa ajaa.



Kaunista Maggiore-järven rantaa emme ole aiemmin ajelleet länsipuolelta.



Aurinko alkoi laskemaan. Olisimme voineet ajaa aivan hyvin pimeässä hyvää tietä kotiin asti, mutta emme kiirehtineet. Jäimme yöpymään Cannobio-kylän kupeessa joenrannassa olevalle stellplatzille, Area Sosta Camperille. Siellä oli noin kolmisenkymmentä muutakin yöpyjää. Kissat saivat katsella jokea ja karavaanareiden koiria ikkunoista.


Reilun 400 kilometrin ajoreittimme tänään.



8.11.2015:
Yö oli ollut ulkona kylmin kahteen viikkoon. Aamupalan jälkeen käytiin pieni aamukävely ennen matkamme jatkamista.



Tultiin Sveitsiin. Järven pohjoispäässä Tenerossa vietimme Pääsiäisloman 2013, josta pieni juttu onkin tässä.



Tästä jatkoimme niin jo tutulle, mutta erittäin mukavalle San Bernardino -tielle. Viimeksihän tämä ajettiin, kun palasimme kesälomalta Iseo-järveltä reilu kuukausi aiemmin. Tästä jutusta löytyy kuvia enemmän.



Tämä tie vaan on niin mukava aina kulkea, se vie kotiin kauniiden maisemien halki.








Kuva näköalapaikalta/parkkipaikalta alas laaksoon vasten aurinkoa.




San Bernardinon pieni laskettelukylä.


Viimeksi ajelimme vanhan San Bernardino -passotien, mutta nyt ajoimme nopeasti 6.6 kilometrin tunnelin läpi. Tämä tunneli muuttaa monesti sään tai lumitilanteen. Nytkin maisema muuttui. Vuorenvarjossa maa oli kuurassa ja tie suolattu. Mittari näytti vain 3 astetta lämmintä. Taisipa San Bernardino -passotie olla jo suljettuna, kun lunta näkyi vuorella sielläpäin olevan. Auringon paiste ja laskeutuminen vuorilta sai ilman pian lämpenemään.


Me pidämme taukoja aina matkalla aika tiheään. Joskus kissatkin antavat komennuksen, että on pysähdyksen paikka vessahädän takia. Jos Kissat nukkuvat levollisina, niin hyvin onnistuu kuskilta muutaman tunnin ajopätkä.

Pieni venyttely on kaikille kuitenkin aina paikallaan. Kissatkin saavat katsella ikkunoista maisemia. Hehän aina kiirellä kiiruhtavat ikkunoihin katselemaan, missä nyt ollaan ja mitä näkyy, kun pysähdymme. Matkailu avartaa kissojenkin elämää. Kyllä siinä Jätkällä oli silmät tapillaan ja ihmettelemistä, kun mökkiauton yläpuolelta taivaalta tippui muutama laskuvarjohyppääjä taukopaikkamme pihalle Thusisissa, istui kuin miehet konsanaan etupenkillä. Pian pihasta lähti vähän suuremmat voimat omaava urheiluauto, jota piti kiirehtiä aivan sivuikkunasta vielä katsomaan. Hassuja kissoja nämä karavaanarit ovat kyllä.


Thusisista asti kuljetaankin aina Boodenseelle Rhein-jokivartta pitkin.





Mukava ja kokemusrikas oli tämäkin reissu. Aivan kaikkea emme nähneet mitä suunnittelimme näkevämme, esim. Sanremo ja Cannes, mutta ne jäivät seuraaville reissuille. Tämä reissuvauhti oli hyvä, ei tullut kiireen tuntua.

Kotiin oli kiva tulla kiitollisina uusien muistojen kanssa. Auringon paiste ja 17 asteen lämpö tekivät paluusta mukavanPaluu kotiin myös tietää aina uusia suunnitelmia ja reissuja.

Kiitos!


Soleil

Reissun aikaisemmat osa: