28.7.2013, KOTIKYLÄSSÄMME VILSKETTÄ

Sinulle muistokirjani en olekaan kertonut juuri kotikylästämme mitään. Se on sama asia kuin en kerro niistä kaikista rakkaimmista ja tärkeimmistänikään asioista tänne. On asioita jotka vain haluan pitää itselläni ja omana tietonani. Kuitenkin voisin vähän esitellä ja raottaa ovea kotikyläämme, missä karavaanarit Kisujensa kanssa asustavat ja mistä tutkimusretkiään tekevät . 

15.7.2012, Kotikylämme puun takaa katsottuna.

Koti pantiin pakettiin,

uuteen mukavaan paikkaan kannettiin. :)

 28.8.2012, Kotikylämme toiselta suunnalta.

Eilen illalla mietin mennyttä päivää, kotikyläämme ja sitä kun kaksi ja puolivuotta aiemmin astui tähän uuteen elämän vaiheeseen. Sitä mitä olin saanut kokea ensimmäisen kerran elämässäni ja sen olin saanut kokea täällä rakkaassa kotikylässäni, pyöräkilpailun seuraaminen paikan päällä. Kysyin mieheltäni, että onko sinulla tärkeämpää ja rakkaampaa paikkaa ollut aikaisemmin elämässäsi, kuin nyt tämä meidän kotikylämme? Toisaaltahan kysyin aivan turhaa, kun tiesin vastauksen, kysyin kuitenkin. Sain vastaukseksi, ettei ole ollut. Itse ajattelen myös noin. Ehkä se koti josta muutimme tänne oli hyvin rakas aikanaan mutta kun silloin kaksi ja puolivuotta sitten suljin sen oven viimeisen kerran kiinni, se olikin helppo hetki, niin kuin kirjoitin kaksivuotis-päivänä, en siitä ole ikävöinyt ja haikaillut. Uusi koti on tänne rakennettu rakkaudesta ja unelmista.

Naapurista voi ostaa tuoreita kananmunia.

Meidän kylässä on ihmisiä reilu kolme tuhatta. Kyläämme kuuluu myös kaksi muuta kylää, joissa on ihmisiä noin kuusi tuhatta. Nämä reilu yhdeksän tuhatta ihmistä asuvat noin 2500 hehtaarin alueella ja tuostakin alueesta suuri osa on peltoa ja puisto/metsä alueita joissa on ulkoilureittejä.

17.5.2012, Pyörätie kulkee kukkulalla peltojen välissä.

Täällä asutaan hyvin tiiviisti, lähellä toisia niin kuin kylissä Saksassa asutaan rykelmissä. Talot ovat omakotitaloja, kahden, kolmen tai neljän perheen taloja, rivitaloja ja pieniä kerrostaloja. Elämä on hyvin rauhallista ja leppoisaa kotikylässämme. Lapset ja nuoret eivät roiku kaduilla iltaisella metelöimässä. Lähes kaikki tervehtivät aina iloisesti toisiaan kaduilla vastaan tullessaan, lapsesta vaariin. Sen käsityksen täällä olen saanut, että kaikki antavat hyvin naapurilleen rauhan elää vaikkakin asutaan talojen nurkat melkein toisissaan kiinni. Senkin olen huomioinut, etteivät saksalaiset kurki ja kyylää toisten pihoja. Eivätkä katsele toisten ikkunoihin. Saksalainen ei ajattele niin mitähän se nyt tuo toinen ajattelee vaan elää omaa elämäänsä. Kotikylässämme on usein myös vanhoja perinnejuhlia. Tässä kuvat kahdesta sellaisesta.

10.2.2012, Karnevaalia-aika on alkamassa.
Tässä koko kylä kokoontunut vauvasta vaariin,
 nostamaan salkoa pystyyn mitä ihmeellisimmin huudoin ja tavoin.
 Osa ihmisistä oli pukeutunut hyvin erikoisiin karnevaaliasuihin.

17.5.2012 tässäkin isänpäivän juhlakulkue, orkesteri kulkee pitkin katuja.

Viikonlopuksi oli luvannut eteläiseen Saksaan jopa neljääkymmentä lämmintä. Ajattelimme jäädä kotiin jo vähän tuonkin takia mutta päällimmäisenä syynä olivat kotimme ja kotikylämme ohi ajavat noin tuhat pyöräilijää. Täytyyhän tuo nyt nähdä ja kyllä kannatti todellakin jäädä näkemään.

Sai taas kokea sellaista mitä ei ole ennen koettu. Se into ja riemu millä ihmiset kannustivat kilpailijoita, oli hyvin erikoista. Kaikille taputettiin ja hoputettiin, niin kuin ne olisivat parhaita tuttuja olleet. Pidettiin meteliä torvilla ja pilleillä. Huudettiin kannustavia sanoja, hyvin menee, jaksaa,.. Näytät tosi hyvältä. Kenenpä mieli ei kohenisi tuollaisesta, vaikka nousee yli 30 asteen helteessä ja 16 % mäkeä ylös kaikkensa antaneena niin kyllä siinä polkeminen näytti nopeutuvan. Hymyilevä ja kättänsä nostava kilpailija sai vielä enemmän katsojat huutamaan ja kannustamaan. Vastaavaa en ole koskaan aiemmin nähnyt. Millainenhan se olisi saksalainen jalkapallopeli?

Kisukin ihmetelle moista vilinää.


Tässä noustaa 16% nousua kotimäelle,..

ja portille.

Osa kadun varrella asuvista ihmisistä oli tuoleineen ja pöytineen syömässä kadun varrella. Yksi mies esiliina päällä kiirehti portailleen istumaan ja syömään. Oli muuten mukavan näköinen annos.

Pienet Cheerleader-tytöt juoksevat ja kannustavat portin läpi.

Täällä isommat Cheerleader-tytöt huutavat ja heiluttavat huiskiaan.

Portin toiselta puolen.

Kohta nousu loivenee mutta jatkuu vielä.

Kotikylämme kirkon pihalla oli livemusiikkia, ruoka- ja juomakojuja.

 lapsille pomppulinna ja

 tätejä jotka piirsi ja askarteli lasten kanssa, siis kirkon pihalla.

2.4.2012, Kotikylämme Luostari Kirkko on hyvin kaunis.

Kotikylämme historia alkaa 1100-luvulta. Tänne mäen päälle 530 metrin korkeuteen on jo 1200- luvulla perustettu iso luostari alue, josta sotien takia on vain vähän rakennuksia jäljellä. Tämä on osaa luostarin puutarhasta.

Näkymää kirkon puutarhasta alas.
Tässäpä oli pieni pala, rakkaasta kotikylästäni, muistokirjani. :)

Tällä lauantai-illan viihdeohjelman kappaleella toivotan hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Esiintymislava on oikeasti rakennettu tuolaiseksi ja aina teeman mukaan erinlaiseksi. Riemua tällä päivään!

Soleil 

22.7.2013, SCHWÖRMONTAG - VALAMAANANTAI

Vähän alkuun hempeilyä, ajatuksia kaksi ja puolivuotis päivästä ja motkotustakin,… sekä paljon kuvia Nabadasta.

Olen jo varmasti monet kerrat hokenut tätä samaa asiaa mutta tämä on hyvin merkittävä asia tässä ihanaisessa uudessa elämän vaiheessa ja jääpähän tänne muistikirjaani merkintä taas, kuinka ajattelen ja tunnen tämän elämän juuri nyt. Uudessako? Yksi ilta istuimme mieheni kanssa pimeässä parvekkeellamme, kissatkin olivat tietysti katselemassa näkyykö lepakoita, kirsi-sääskiä tai yöperhosia. Yöperhoset ovat heille hyvin kiinnostava asia ja voi sitä tohinaa kun joku eksyy parvekkeen ovesta sisälle, siitä seuraa yhteinen metsästys ja joku heistä saa siitä sitten makoisan iltapalan. Mies sanoi, että tuntuu kuin me olisimme asuneet täällä jo hyvin pitkään. Niin tuntuu minustakin, Suomessa asuminen jo hyvin kaukaiselta. Miksi? Varmasti juuri siksi tuntuu niin, kun on tykätty ja nautittu kovasti tästä uudesta elämän vaiheesta sekä koettu ja nähty valtavasti uusia asioita. Asioita joista emme ole edes tienneet aikaisemmin mitään. Elämän ihmeitä saa ihmetellä positiivisella tavalla hyvin usein, elämä ulkomailla avartaa laajasti maailmakuvaa. On myös eletty parisuhteen parasta aikaa nämä kaksi ja puoli vuotta. Nyt meillä on aikaa vasta toisillemme, siitäkin on tykätty ja nautittu kovasti. On vain yksi elämä, pitää tehdä siitä paras mahdollinen. Tekemällä niitä asioita jotka itselle ja meille parhaalta tuntuu, jotka ei välttämättä toiselle olekaan niin parhaita mutta meidän on oikeus elää ja olla, haluamallamme tavalla. Täytyy vain olla vahva ja olla välittämättä arvostelijoista.

28.7.2013 tulee kaksi ja puoli vuotta uudessa kotimaassa, minulla ja kolmella kissallamme. Miehelläni ja yhdella kissoistamme tuo päivä jo oli 9.7.2013. KIITOS PALJON TÄSTÄ AJASTA! Olen hyvin onnellinen tästä ajasta.  Voi, kun osaisin vielä Saksan kieltä puhua, saisin tästä elämästä enemmän irti. Minulle vaan kielet eivät ole helppo asia. Monesti mietin sitä kuinka rikkaassa ympäristössä nämä ihmiset ovat saaneet asua ja elää. Jopa perjantai- ja lauantai- iltojen musiikkiviihde ohjelmat ovat olleet minulle suuri ihme, en sellaisia ole aiemmin nähnyt. On rikas arkkitehtuuri jo keskiajalta, mitä kauneimpia linnoja, rakennuksia ja kirkkoja on hyvin paljon. On vanhoja perinteitä ja niitä vaalitaan. Minä nyt en edes tiedä niistä paljon mitään mutta pikkuhiljaa kuitenkin enemmän. Enkä voi tähänkään olla mainitsematta sitä sunnuntaipäivien rauhallisuutta. Tykkään niin tästä kaikesta. 

Tottahan toki arki on täälläkin, mutta kun on tunne, että sydän on täällä ja olisi kuulunut olla paljon aiemmin jo, niin silloin se arkikin on paljon mukavampi täällä Alppien lähellä auringon paistaessa kirkkaasti talvellakin, positiivisten ja mukavien ihmisten joukossa. Jotenkin vain täällä on niin mukavaa olla ja elää, on niin erilainen ilmapiiri kaikkialla. No, jotkut kuitenkin väittävät ja jopa vihastuvat kun kerron elämästä täällä, heidän mielestä ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia, joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Täällä lapset saavat olla pitempään lapsia. Nuoriso ei riko ja särje paikkoja, niin kuin vaikkapa Suomessa. Yksi hyvin suuri ero on alkoholi ja sen juomakulttuuri, ihailen sitä. Ihmiset ovat tuossakin asiassa fiksumpia, ei ole niitä humalassa ärisijöitä ja riitelijöitä. Jopa humalassa esiintyminen on häpeällistä.

 No, mikäpä minä olen sitä arvostelemaan kun alkoholi ei ole koskaan elämääni kuulunut. Ei ole mitään syytä, miksi se ei kuuluisi elämääni mutta ne muutamat alle 10 kertaa, kun olen vain vähän maistellut, niin ei se ole kyllä lempijuomaani maultaan joten olen ajatellut, että otan elämän ilot ja surut selvin päin vastaan, tuli mitä tuli. Naurua ja höpsötystäni kyllä riittää, olen syntymähumalassa. Eli tulipahan nyt paljastettua asia, että suomalaiset karavaanarit maailmalla ja halvan viinan maassa vielä, kulkevat ihan selvin päin.

 Arvostelen nyt kumminkin. Suomessa nyt kuumana keskustellaan viedäänkö vai ei, keskikalja pois ruokakapoista. Pois vienti Alkon-liikkeisiin vähentäisi sen litkimistä, mukamas ajatellaan. Eipä siinä taitaisi niin käydä kuitenkaan. Suomessa se juominen on humalahakuista, juodaan paljon niin, että muisti menee. Täällä vaikka jokaisessa ruokakaupassa on alkoholia runsain määrin niin ei ne ihmiset sitä näytä suurin määrin ulos kaupasta kantavan. Oikeastaan harvoin edes näkee. Työpaikkojen tiimi- ilta jutuissa ei alkoholia ole muuten mukana kuin ruokajuomana, joku ottaa joku ei. Joku ulkomaalainen oli miehelleni kertonut kuinka hän työasioissa kulkee hyvin paljon ympäri maailman. Kerran oli sitten ollut Salossa ja illalla mennyt suomalaiseen Baariin ajatellen ottaa yhden kaljan. Hän oli järkyttynyt näkemästään kuinka suomalaiset olivat humalassa ja vielä naisetkin, hän oli lähtenyt pois. Kun mietin olenko koskaan täällä nähnyt alkoholistia, tänä kahden ja puolen vuoden aikana. Ei tule mieleen, muutaman kerran vain humalassa olevan mutta en sellaista tosi humalassa olevaa yhtään. Taas lomareissulla alku kesästä Suomessa näin kyllä entisessä kotikaupungissa paljon humalaisia, pullo povitaskussa kulkijoita ja syrjäytyneen näköisiä ihmisiä, aivan päiväsaikaa puistoissa ja keskikaupungilla. Ihmiset eivät todellakaan ole samanlaisia kaikkialla. Tottahan toki täällä juodaan mutta se ei ole humalahakuista samalla lailla kuin Suomessa. Juodaan yksi-kaksi viinilasia tai olutta ja se on siinä. Täällä saksalaisessa perinne hulluttelussakaan en humalaisia nähnyt. Jossain veneessä oli kaljakori, eikä rannalla olevilla ihmisilläkään ollut alkoholia juuri kellään, hyvin harvalla ehkäpä tuhannesta ihmisestä yhdellä. Jopa nuorten juomakulttuuri on erilaista, pääpaino on yhdessä ololla eikä juomisella. Voi olla, että yksi pieni mieto alkoholijuomapullo juodaan yhden illan aikana vähitellen, minulle on kerrottu. Täällä on mukavaa tuonkin takia, ei tarvitse kuunnella humalaisten örinöitä ja tappeluita, ei edes leirintäalueella. Rauhattomat leirintäalueet ovat vain Suomessa ja Slovakiassa. Nyt riittää motkotus tästä asiasta, tällä kertaa. 

Maanantaina matkasimme katsomaan taas yhtä saksalaista vanhaa perinnettä. Välillä jopa aivan liikuttuneena katselin tätä kaikkea, yhteistä perhejuhlaa vauvasta vaariin. Tätä tullaan katsomaan kauempaakin. Tuntui että koko kaupunki oli liikkeellä. Luin jostakin, että 2011 oli ollut tätä hulluttelua seuraamassa 60.000 ihmistä. Nyt loistavan sään takia tuntui, että ihmisiä oli jopa enemmän kuin tuolloin.

Tämä juhla Ulmer Volksfest alkaa kymmenen päivää aiemmin eli tänä vuonna 12.7. Volksfest on koko perheen juhla.  Johon kuuluu kaikken laista jokaiselle kymmenelle päivälle, tivolia, ruokailua, konsertteja.  Esim. 20.7 lauantai-iltana on kello 21.30 ollut Kynttilä-serenaari eli Tonavaan on laskettu 8.000 valolyhtyä ja päälle iso ilotulitus. Maanantaina 22 on, Schwörmontag, Ulmilainen suuri juhlapäivä. Tätä vietetään joka vuosi heinäkuun toiseksi viimeisenä maanantaina. Juuret tällä perinteillä on jo vuodesta 1397, tästä lähtien parlamentti vannoi valan, muutamia vuosia lukuun ottamatta. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa oli taukoja myös. 1949 lähtien on Ulmin kaupngin Pormestari vannonut valan raatihuoneen parvekkeelta, perinteisestä suuresta valakirjasta, joka vuosi.

Iltapäivällä Schwörmontag on Nabada eli Tonavalla vesikarnevaalit. Ensimäinen virallinen Nabada on pidetty 1927. Se on tämän maanantaipäivän kohokohta. Karnevaaliin osallistuu jonkun verran erilaisia teema-lauttoja, soittokunta veneitä eri kylistä. Yleisö valitsee parhaan teemalauta ja soittokunta veneen.

Joka neljäs vuosi on tätä aiemmin sunnuntaina Tonavalla lisäksi veneillä turnajaiset. Ne olivat nyt olleet 14.7 ja tässä filmi siitä.

 Tässä ensimmäinen soittokunnan vene. 

Tämä ei ole mikään aivan lyhyt matka, jonka nämä vesikarnevaaliin osallistujat kulkevat, matka on noin 2,5 - 3km. Me olimme reilun puolen matkan päässä lähtöpaikasta.

Nämä soittokuntaveneet tuovat tähän hullutteluun osan tunnelmasta.

Rannat tuolla noin 3km matkalla ovat kummaltakin puolen Tonavaa, täynnä ihmisiä. Osa ihmisistä oli tullut rannalle picknickille.

On jos minkälaista kulkuvälinettä ja kulkutyyliä.

Se ilo ja riemu mikä on vedessä ja rannoilla on minusta jopa liikuttavaa. Miten nämä ihmiset osaavat näin nauraa ja pitää hauskaa, ihmettelen.

"Ulm Spatza, Wasserratza, hoi, hoi, hoi".

Huudattaa tämä lintu, yleisöä ja yleisö huutaa.

Näissä veneissä otetaan kantaa joihinkin asioihin,..

Menee aikansa ennenkuin suurempi määrä alkaa karnevaali porukkaa saapumaan.

Tässä Obama ja Merkel,...

Sateliitti pyörii vinhaa vauhtia Obaman päällä,...

Tässä otetaan kantaa jalkapalloseuran toimitusjohtajan verosotkuihin.

Tässä taas jotain ydinvoimajätteestä.

Sorsilla oli hätä, mihin mennä kun joki ja rannat täynnä ihmisiä.

Pienet lapsetkin osallistuvat.

Lähenee suuri joukko.

Tähän karnevaliin kuuluu, että rannaltakin ammutaan veneitä vesipyssyillä, heitellään vesi-ilmapalloja ja aivan sankoilla vettä karnevaaliveneiden päälle.

Aikalailla jotkut panostavat näihin lauttoihinsa, toiset taas vähemmän.

Tässä energiayhtiön edustusta.

Osa näistä soittokuntaveneistä huojuu puolelta toiselle soiton tahtiin. Ihme ettei vene hörppää vettä.

Täällä on vesisota meneillään. Aikuiset ja lapset yrittävät saada upotettu toistensa veneet heittelemällä vettä toistensa päälle.

Tässä rauhallista menoa.

Yli 30 asteen helle teki vesileikistä riehakkaan.

Näinkin leppoisasti.

Isä ja poika ilmeisesti.

Tässä perhe on varustautunut kunnolla karnevaaliin.

Pieni virta vie, eikä tarvitse tehdä mitään.

Useista veneistä huudatetaan katsojia.

Tässä tälläiseen tyyliin ja vastavirtaan.

Musiikki pauhaa.

Ja riemua riittää.

Leppoisaa ajelehtimista.

Ja iloa.

Tämä kahden kumivenee miehistö on tosi toimissa. Hyvin monet ovat varustautuneet aivan märkäpukuihin. Saksalaisilla on varusteet tilanteen mukaan.

Jonkun verran on näitä lauttoja joissa on juomat mukana, pienenä vähemmistönä kuitenkin.

Lautoista myös ammutaan vesipyssyilla rannalle ja meidänkin oli siirryttävä joentörmällä ylemmäs, ettei kamerani aivan kastu.

Hauskaa on kaikilla.

Ruuhkaakin on,..

Sorsa reppanat eivät tiedä minne ryntäävät turvaan.

Karnevaaliporukkaa on ollut aika paljon.

Tässäpä näin,...

ja tässä näin.

Pyörälläki vetten päällä. Onkohan karavaanari tuo kun taittopyörä on?

Viikinkivene.

Joutsenparikin poikasensa kanssa hädissään.

Eksyneet Joulupukit.

Ilma on vähän karannut ilmeisesti tästä veneestä.

Tämä karnevaali kesti vauhdikkaammin pari tuntia mutta vielä kahden ja puolentunninkin päästä oli kulkijoita.

Viimeinen torvisoittakuntavene.

Tässä filmin pätkä tapahtumasta, saa vähän enemmän tunnelmasta käsitystä.

Soleil