6.4.2019: Veli-Rakas

Emme unohda sinua ikinä, kaipaamme sinua kuin aurinko kaipaa kukkaa talven sydännä. Muistamme sinua päivästä toiseen, hymyillen ja itkien.

Tänään tulee kolme vuotta siitä, kun lähdit aivan yllättäen. Se hetki, kun löysin sinut juuri kultaine sydämesi pysähtyneenä ei koskaan unohdu. Vieläkin käyn katsomassa paikkaa, johon matkasi päättyi, että oletko tullut takaisin. On tilanteita, kun luulen sinun tulevan leikkiin mukaan, mutta pian muistan, että sinähän et veli ole enää täällä. Tuo tuntuu hyvin surulliselta. Kaikki asiat meillä meni aivan sekaisin lähtösi jälkeen. Siiri-muorisikin sairastui ikävästä ja surusta. Meiltä lähti niin paljon kaikkea ihanaa ja mukavia asioita sinun mukana. Meiltä puuttui päivistämme iloinen ja energinen leikin aloittaja ja lempeä johtaja. Sinulla veli-Ramses oli niin suuri rakastava ja huolehtiva sydän meitä kaikkia kohtaan. Ikävä on vieläkin suuri. Elämän on ollut jatkuttava vaikka se vaikeaa on ollutkin. Leikkimään on opittu. Mammalle olen ollut ahkerana apulaisena, vaikka en minä sinun kaltainen jokapaikanhöylä ole mitenkään.

"Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli. 
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli. 
Mutt´ sydämiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän."

Alakuvassa sinä veli-Ramses nautit auringosta ja keväästä 4.4.2016. Olit sellainen mestari kissapoika iloitsemaan ja nautiskelemaan elämästä. 6.4.2016 illalla sydän yllättäen vain pysähtyi meidän yhteisen iloisen iltaleikin jälkeen.

"Kun kaipaus ja ikävä polttaa niin,

että satuttaa, 

kuuntele silloin sydäntäsi, 

joka kertoo sinulle, 

että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan, 

ja nyt muistot ovat kauneinta mitä sinulla on." 

Tässä alakuvassa mukava muisto meistä sankareista yksivuotispäivänä 11.1.2008. Kuinkahan monta kuvaa mamma otti meistä, mutta mehän poseerattiin niin nätisti, kun se meille höpötti ja leluja heilutteli. Ihania nuoria ja keskenkasvuisia tuolloin olimme. Eihän sinulla näytä tuolloin vielä olleen kaulurikarvojakaan.

"On muistoja, joita ei aika eikä vuodet viedä voi, 
on muistoja, joiden taika iät kaiket sielussa soi."

Tässä muutama yhteinen kuvamuisto meistä hurmaavista karavaanari-sisaruksista. Paljon saatiin yhdessä nähdä ja kokea, kun 20 maata yhdessä valloitimme. On arvokkaita ja hienoja muistoja yhteisistä päivistä ja nehän eivät katoa.

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri
ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi,
muistele silloin minua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli.
Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa,
minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa.
Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi."

Tässä viimeisiä kuvia yhdessä meistä neljästä parhaasta kaverista sinun kanssa.
- 11.1.2016 vietimme yhdeksännen juhlapäivän, jotka olivat viimeiset yhteiset synttärit. Pahalta tuntuu ettet sinä saanut elämänvuosia enemmän. Kuvassa syömme ystäviemme kanssa herkkuateriaa. 
- 9.2.2016 makaamme aamiaispöydässä yhdessä sen näköisinä, että tiedämme sen olevan kiellettyä.
- 5.4.2016 nukut siskontyttäremme kanssa samassa pedissä niin kuin aina nukuitte.
- 3.3.2016 Siiri-muorin kanssa ihana hellähetki.

"Sitä mitä kaipaamme emme menetä koskaan. 
Sitä jota rakastamme, kaipaamme aina. 
Emme menetä koskaan sitä mitä rakastamme. 
Sitä jota rakastimme, rakastamme aina."

"Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole hiljaa, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaittesi poskella."


Suurella rakkaudella ja kaipauksella Ramses-veljeä muistellen Prinsessa-sisko

6.4.2018: KAKSI VUOTTA

Ramses, kun yhteinen matkamme päättyi aivan yllättäen.

Teimme sinulle yksi päivä taas uuden muistomerkin jonnekin päin Mailmaa.

Herätit medät tänä aamuna kauniilla laulullasi. Mustarastaan laulu on sinun lauluasi meille, että nauttikaa elämästä.

 Emme unohda sinua ikinä, kaipaamme sinua kuin aurinko kaipaa kukkaa talven sydännä. Muistamme sinua päivästä toiseen, hymyillen ja itkien.

Kaipailen ja ikävöiden,

Siiri-muorisi, Prinsessa-siskosi, Kuningatar-siskontyttäresi, isäntä ja mamma. 

 

KIITOLLISUUDEN AIHEITA

Ja hetkiä. Niitä on paljon, mutta tässä muutama hyvin arkinen asia.

Kuvat on otettu tällä viikolla.

Sanasta kiitollisuus on vuosien aikana tullut aivan lempisanani. Sana tuo niin paljon hyviä tunteita ja fiiliksiä, iloa ja valoa, kun sanaa vain vaikkapa mielessänsä ajattelee. Jo aamulla herätessä, kun ajattelee, että kuinka kiitollinen olenkaan kun saan herätä tähän päivään. Kiitollisuus kulkee niin käsikädessä onnellisuuden kanssa.

Sää täällä on ollut viime päivät suuri kiitollisuuden aiheeni. Viikolla aurinko on porottanut ja mittari varjossa jopa näytti 14,5 lämpöastetta. Kissa-Tytötkin viihtyivät parvekkeella lintuja tiirailemassa. No, nyt tänään viikonloppuna sataa vettä, tietysti.

Olen viikkoja pikkuhiljaa siivoillut ja kotimme on ollut välillä kuin pyörenmyrskyn jäljiltä. Minulla on ollut erityisen ikävä ahkerinta siivousapulaista Ramsesta, kun olen äänekkäillä tekstiili- ja lattiapesukoneilla sekä imurilla puunaillut. Siivouskaveri niissä puuhissa on kokonaan puuttunut. Kiitollinen olen ollut kuitenkin niistä muistoista mitkä Ramses jätti. Olen saanut kiitollisena ajatella, että hän olisi ollut konemiehenä minulle näissä puuhissa ahkera apulainen. Seurannut silmä tarkkana pörisevää konetta ja katsellut siivoojaa ihailevin katsein.

Kiitollinen olen ollut kissa-Tyttöjenkin avusta, vaikka he häviävätkin johonkin kovaäänisen laitteen pörähtäessä käyntiin. Prinsessamme rakastaa siivousta ja hän on välillä touhottanut häntä hulmuten, aivan kuin pentuna. Hän on kova tekemään myös tarkistusta työn jäljestä. Olenpa joskus saanut komentoakin häneltä.

Kuningatar ei niin välitä siivouspuuhista, mutta mukana vähän seurailee.

Aivan superkiitollinen olen ollut Siiristämme, kuinka hän on ja on saanut osallistunut joulusiivoushommiin. Kiirehtinyt jopa yläkerrasta tekemään tarkastuksen tekohavuköynnökselle kuultuaan sen havinaa. Se on hänen joka vuotinen kunniatehtävä. Kiivennyt jakkaralle kurkottelemaan kirjahyllyn päälle. Siiri sinne ei ylety hyppäämään niin kuin Ramses olisi tuossa tilanteessa tehnyt. Siivouksen ja huonekalujen epäjärjestyksessä kivunnut rahin päälle. Nämä hetket ovat olleet suuria kiitollisuuden aiheita ja onnen hetkiä!

Silloin heinäkuun lopulla kymmenen Siirin sairaalassa olon päivän jälkeen, kun kotiin lähdimme iso läjä ruiskuja, neuloja ja ampullipaketteja, niin ihmettelin kuinka lääkäri noita niin paljon meille antoi. En uskonut, että ne loppuun vielä käyttäisimme. Nyt noita olemme jo saaneet käydä hakemassa lisää. Mieleni valtaa suuri surusävel, kun ajattelen kuinka Suomessa asuessamme olisimme jo Siirin menettäneet tai kuinka moni kissa menehtyy liian varhain, mutta täällä Siiri saa vielä elää onnellisena saksalaisen hoidon ansiosta. Jokainen yhdessä eletty päivä on onnenpäivämme!

Tämä oli nyt vaan tämmöinen kunhan kirjoitan vain jotain, kun suunnitelmat muuttuivat ja tuli kotiviikonloppu, kun Mies on hyvin flunssainen. Joulumarkkinatorit jäävät tältä viikonlopulta näkemättä.

Alamme kiitollisena purkamaan niitä joulukoristelaatikoita kissa-Tyttöjen kanssa.

  Soleil  

29.10.2017: TURPIIN TULI

Pienessä ja aika vaatimattomassa eläintarhassa Sveitsissä, mutta saimme kokea ja nähdä hienoja hetkiä seuratessamme leijonapariskunnan puuhia. Lisäksi oli aika huikeaa pokkarikameran linssin takaa katsella, niin läheltä näiden uljaiden eläinten ilmeitä, silmästä silmään.

Olimme pyhäinpäivälomalla 27.10-1.11 Sveitsissä ja Italiassa. Täällähän tiistai (Reformationstag, uskonpuhdistuksen päivä) ja keskiviikko (Allerheiligen, pyhäinpäivä) olivat pyhäpäiviä. Reissusta tulee oma juttunsa, mutta teen pienen oman kuvajutun tästä eläintarhakäynnistä Zoo Al Magliossa. Aivan leijonapariskunnan vuoksi. He ihastuttivat kovasti.

Eläintarhan portilta sai ostaa 3 frangin hintaan eläimille ruokapussin, jossa oli popcorneja sekä banaani- ja omenapalasia.

Etkö voisi jo antaa niitä hekkuja!

Hyviä olivat.

Vauhdikasta oli meno täällä häkissä.

Kilpikonnalle ja kengurulle ei saanut herkkuja antaa.

Hienompiakin lintulampia on nähty, mutta hienoja olivat kyllä linnut täällä.

Myös romantiikkaa oli ilmassa, kun tämä pariskunta keimaili toisilleen rannalla ja sitten vauhdilla painuivat lampeen esittämään toisilleen kauneutta ja komeutta, kunnes sitten,..

Kun homma oli suoritettu kiirehtivät puun alle sukimaan höyheniään. Näyttipä siinä isännällä olevan heti ensitöikseen jotakin painavaa sanottavaa.

Täällä kuorsattiin ihan oikeasti.

Isoäänisiä oli tämä porukka.

Nämäkin sarvipäät osasivat pyytää namupaloja.

Täällä isossa häkissä syötiin hedelmiä, kun niitä juuri eläintenhoitaja kottikärrystä jakoi. Hauskaa oli seurata heidän syöntiään ja vaikkapa sitä kuinka näppärästi apinat kuorivat mandariinin. Yksi isokokoinen kaveri repi vimmatusti häkin ovea. Olikohan hän vailla herkkuhedelmiä lisää. Yksi tuli herkuttelemaan popkorneilla.

Leijonilla oli kolme häkkiä yhdistettynä. Tämä edessä oleva oli pienin. He tuntuivat vain viihtyvän perimmäisessä häkissä nukkuen.

Tälle pesukarhulle ei kelvannut popcornit eikä omena. Joku siinä sanoikin, että sille kelpaa vain banaani, mutta meidän banaanipalat olivat jo apinat syöneet. Näitä pesukarhujahan on täällä aivan luonnossakin. Aina silloin tällöin näkee tien penkarella jääneen auton alle.

Lintuja oli useita eri lajeja. Ja niin vaikea pienestä häkinreiästä kuvata heitä.

Käyvimme katsomassa uudemman kerran mitä leijonapariskunta puuhaili. Uros makasi ja haukotteli. Naaras oli siirtynyt sisätiloihin. Uros nousi pian ylös ja kävi karjahtelemassa mökissä. Aivan kuin olisi sanonut, että tulehan sieltä pihalle. Ja kun ei mitään tapahtunut, niin meni omalle paikalleen katselemaan.

Tämä tyyppi oli hassu, äänteli naksutellen ja levittitteli käsiään.

Eikä hälle kelvannut herkkupalat vaan liikkui kaverinsa kanssa häkissä vikkelästi ympäriinsä.

Kiirehdimme leijona-aitauksen äärelle, kun siellä toistamiseen isosti karjahdeltiin. Uros käski taas naarasta ulos ja meni sitten paikallensa makoilemaan, kun ei mitään tapahtunut.

Naaras katseli ikkunasta ja jonkin ajan kuluttua tuli ulos ja meni omalle paikalle makoilemaan.

Kuvaaminen oli hyvin hankalaa ja erityisesti tänne oikeaan nurkaan sivusta. Olisihan ollut häkin isoista aukoista hyvä kuvata, mutta kun häkin edessä metrin päässä oli matalla aita jonka takaa oli kuvattava. Pieni pokkarikamerani käsissä ja zoomaus metrin päästä aidan raosta oli aika hankalaa. Sai pidätellä henkeä, ettei kädet liikahda.

Aika jännittäviä hetkiä, kun iso kissa katsoo suoraan sinua silmiin kameran linssin läpi. Naaras oli paljon ilmeettömämpi kuin uros.

Aikanaan naaras nousi ylös ja haisteli paikkoja sekä tuli siihen meidän eteen, metrin päähän.

Uros katseli hyvin leppoisasti. Oli tyytyväisen oloinen, kun naaras tuli talosta ulos.

Yhtään ujostelematta naaras teki siihen meidän eteen ison tarpeensa. Uros nousi ylös uteliaana katselemaan ja naaras meni lähemmäs urosta.

Naaras oli vihainen, kävi mylvien ja läpsien urosta kohti. Uros oli rauhallisena ja alistuvana, kun naaras meni hänen makuupaikalleen makaamaan.

Turpiin tuli, mutta parempi on olla tassun alla kuin vain taivasalla. Naaras oli uroksen naarmuista päätelen aika väkivaltainen.

Uros laskeutui alas, haisteli paikkoja ja tuli luoksemme. Naaras nuoli tassujaan.

Uros tuli aivan poseeraamaan. Hän katseli ja siristeli silmiään, niin kuin minäkin välillä, aika pitkään, mutta kun kuvaaja ei osannut kuvata, vaan kaikki kuvat olivat noista hetkistä vähän epäselviä. Kapsutin kengällä maata, niin uros katsoi sitä. Aika ikimuistoisia hetkiä.

Kunnes hän sai poseerauksesta tarpeekseen ja meni alatasolle makaamaan.

Naaras nousi ylätasolla raapimaan puuta ja isosti sanoi jotakin. Pian tuli alas ja meidän luo.

Välillä kuvasin tätä niin uljasta urosta. Miten hän katsoikaan kameraan ja silmiin.

Ja välillä siristeli silmiään.

Naaras oli nopeampiliikkeinen, ei niin rauhallisen oloinen kuin uros. Naaras haisteli jotakin. Aidan takana oli koira, joka ei välittänyt leijonista ollenkaan. Vai tuoksuiko meistä kissat.

Mulla tuli kuvatessa ikävä Ramsesta, kun leijonauros toi niin herttaisilla ilmekkäillä ilmeillä hänet elävästi mieliin. Lempeän ja rakastettavan kissaeläimen, joka katsoo syvälle silmiin ja siristelee silmiään. Jota on/olisi ihana halata ja helliä. Ramses sai kuulla usein, kuinka hän on kuin ihana pikkuleijona, joka johti laumaansa lempeydellä ja rakkaudella.

Naaras pyöri ja kieri kissamaisesti maassa vai oliko hänellä juoksuaika ja olisi siksi urokselle äreä.

Ampiaiset kiusasivat urosta. Tässä kuvassa on yksi juuri lentämässä nenälle.

Aivan uskomattomia hetkiä, vaikka eläintarhassa olivatkin koettuja. Uros taisi olla jo sitä mieltä, että mene jo pois kuvaamasta häntä, kun kieltä näytti.

Ajattelimme tänne pieneen eläintarhaan saapuessamme, että taisi olla tämä paikka aivan höpöpaikka, mutta leijonapariskunta teki erittäin käymisen arvoisen. Mehän seurasimme noita eläimiä pari tuntia.

 Soleil 

6.4.2017: RAMSES,

olit meille kaikille erityisen tärkeä ja rakas!
Emme unohda sinua ikinä, kaipaamme sinua kuin aurinko kaipaa kukkaa talven sydännä. Muistamme sinua päivästä toiseen, hymyillen ja itkien.

 

Vuosi on mennyt äkkilähdöstäsi, mutta karavaanariporukkasi kaipaa sinua vieläkin kovasti, tulemme aina kaipaamaan. Toit erikoisella luonteellasi meidän kaikkien elämään paljon iloa ja valoa. Olemme kovasti sureneet sitä, että yhteinen matkamme jäi aivan liian varhain kesken.

Vaikka menettäisin blogin viimeisetkin lukijat, niin olen höpsö kissamamma ja kirjoitan vielä sinulle. Vaikka suruni ja menetys on ollut suuri en ole halunnut siitä vaijeta. Pikemminkin olisin halunnut enemmän vain puhua. Kirjoittaminen on yksi tapani käydä tätä surutyötä läpi, muistojutuissa ja myös reissujutuissa olet ollut mukana ja tulet mukana olemaan ja kuvia sinusta jakamaan. Pitkä muistojuttusi SUURISYDÄN ON SAMMUNUT  on vuoden luetuin juttu ja tuota kyllä kovasti ihmettelen. Ihmisiä kiinnostaa enemmän negatiiviset asiat, kuin reissujutut ja kauniit maisemakuvat. Käytän tässä muistojutussa meistä palvelijoista nimiä mamma, joka ei tarkoita äitiä, ja isäntä nimiä. Olemme aina olleet karvaisille perheenjäsenille mamma ja isäntä.  

Ramses, mamma haluaa kertoa ja muistella mennyttä suuren surun ja kaipauksen vuotta ja sitä kuinka meillä elämä on mennyt ilman sinua, mutta myös sitä yhteiseksi jäänyttä viimeistä päiväämme. Olet tämän ja paljon enemmän ansainnut. Muistot siitä millainen hurmuriperheenjäsen olit eivät katoa. Vuotemme on ollut suuren muutoksen aikaa. Meidän kaikkien on pitänyt opetella elämään ilman sinua eikä tämä ole ollut meille kenellekään helppoa.

Elämään on aina kuulunut kissoja, mutta sinulla Ramses ja ystävilläsi on aivan erikoinen asema karvaisena perheenjäsenenä. Sanonhan teistä, että olette "iltatähtiä". Sinä Ramses olit se ensimmäinen urosrotukissa, josta vuosia haaveilin. Maatiaiskissatkin ovat ihania, mutta jos en olisi saanut elää yhdessä tupsukorvakissojen kanssa viimeiset kymmenen vuotta, niin en tietäisi paljoakaan siitä kuinka mahtavia karvaisia perheenjäseniä kissat voivatkaan olla.



Sinä olit aivan erityinen rakkauspakkaus. Aina lähellä oleva ja ahkerin apulainen kaikissa tekemisissäni. Jopa kun mamma meikkasi, niin sinä olit siinä vieressä nätisti ihalilevasti katselemassa. Rakastit suuresti meitä kaikkia, myös osoitit sen meille kaikille. Tuotakin luonteenpiirettäsi en voi kuin ihmetellä. Muorisi kanssa sulla oli omat juttunsa ja Siskosi kanssa omat asiat ja leikit. Enona olit Kuningattarellesi aivan erityinen ystävä. Te nukuitte yhdessä, söitte, pesitte naamat ja korvatkin toisiltanne, kävitte vessassakin kahdestaan... kaiken teitte yhdessä. Poikamainen siskontyttösi rakasti suuresti sinua parasta ystäväänsä ja vauhdikkaita yhteisiä leikkejänne. Teidän ystävyyttä oli suuri ilo seurata lähes kuusi vuotta, mutta myös hyvin tuskaista elää ja seurata Kuningattaresi surua ja ikävää lähtösi jälkeen. Hänelle lähtösi oli varmasti se kaikista suurin menetys, kun Enoa ei löydy enää mistään ja hänen piti alkaa kaikki asiat tekemään yksin ja uudella tavalla, ilman erityisen rakasta ja läheistä enoa. Mammalla on ollut suurena lohtuna ystäväsi.

Ramses, muistamme sinua päivästä toiseen, hymyillen ja itkien. Näin vuosi on mennyt meillä. Huomaan kuinka kissaystäväsikin kaipaavat sinua vieläkin. Kun leikin heidän kanssaan, he katsovat ovelle päin milloin sinä iloisesti sieltä juokset kirmaillen mukaan. Kun tulemme reissusta kotiin he luulevat, että sinut on jätetty yläkertaan ja kiirehtivät katsomaan siihen paikkaan, mihin matkasi päättyi vuosi sitten. Olin luullut heidän tuon unohtavan kuukauden joululomareissun jälkeen, mutta eivät olleet. Eivätkö he olekin aika hassuja. Huomaan lähes päivittäin, kuinka he katselevat etsien ympärilleen ja varsinkin jos joku rapinaääni kuuluu. He luulevat, että kömmit jostain piilosta takaisin. Jotakin heillä tuntuu olevan hukassa, erittäin rakas ystävä, sinä puutut joukosta. Olen monet kerrat isännälle sanonut, että kuinkahan he ilahtuisivat jos sinä joku päivä palaisit takaisin. Tuo on suurta toiveunta. Kyllähän me palvelijat sen tiedämme ettet sinä enää palaa. Muistoina olet kyllä joka hetki kotonasi ja mukanamme sydämessä. Nimellähän sinusta ei ole voinut puhua, kun se on saanut ystäväsi huolestumaan. Täällä puhutaan YstäväRakkaasta monta kertaa päivässä niin nauraen, mutta myös itkien. Tässä vähän aikaan sitten kysyin Kuningattareltasi, ihan vain kokeeksi, että missä Ramses on. Hän alkoi heti katsomaan ja tuijottamaan yläkerran portaisiin päin. Hän ilmeisesti ajatteli sinun siellä olevan ja sieltä tulevan. Muorisi, Siskosi ja siskon Tyttäresi surun ja ikävän katseleminen on ollut mammalle hyvin raskas asia. Jopa aivan yllättävä ja uusi asia, että eläin voi kaveriaan kaivata näin paljon. Jos olit isännälle ja mammalle aivan erityinen, niin sitä myös olit ystävillesi.



Vuosi sitten se suuri pelkoni toteutui, josta olin niin monta kertaa puhunut ja sitä ajatellut. Olin vuosien aikana kuullut niin monesti näistä kissojen äkkikuolemista. Tiesin kuinka vanhempasi, veljesi ja pappasi ainakin lähisukulaisista oli lähtenyt samallalailla yllättäen. Juuri nyt pelkään Kuningatarta, kun hän on siinä suuressa riski-iässä pian seitsemänvuotias, niin kuin sinun vanhempasi ja hänen isovanhempansa lähtivät ja niin moni muukin on lähtenyt. Teistä rakkaista sisaruksista enempi pelkäsin siskollesi tuota kohtaloa. Hänhän oli koko kahdeksasta sisarusparvesta syntyessään se kaikista pienin, ajattelimme hänen olevan heikoin. Sinä olit koko elämäsi terve. Yhden antibioottikuurin olit vain syönyt näyttelystä saaneet ärhäkän vatsapöpön takia. Terveyttäsi seurattiin tarkasti. Puolivuotta aikaisemmin sinulta oli otettu laajat kontrolliverikokeet, vuosia aiemmin hcm-geenitesti (jolla vain katsotaan yksi geeni, kun geenejä on kymmeniä) ja kuukausi aikaisemmin rokotuksen yhteydessä lääkäri tutki ja kuunteli sinut tarkasti. Sydämestä ei kuulunut sivuääntä. Sinun kohtalo oli niin kuin 30% muillakin sydänsairailla kissoilla, että ensimmäinen oire on sydämen pysähdys. Voi kuinka monta kertaa olenkaan toivonut, että et olisi tuota geeniperimää perinyt vaan sydänvikasi olisi ollut sellainen, että olisin saanut sinua hoitaa ja sopeutua lähtöösi. No, ei sekään olisi heppo tilanne. Sinua ajatellen lähtösi oli sinulle tietysti kaikista paras, kun sinun ei tarvinnut sairastaa. Sait lähteä tavallisen iloa olevan päivän ja iltaleikin jälkeen onnellisena ja tyytyväisenä. Perheellesi äkkilähtösi oli kova shokki ja järkytys.

Tässä sinä nautit 4.4.2016 ihanasta ja lämmittävästä kevätauringosta. Olit aivan uskomaton kissa, miten nautit elämästä ja sen ihanista hetkistä viimeisiin hetkiisi asti täysillä. Tässäkin kun kuvia otin ja sanoin sinulle, niin kuin satoja kertoja aiemmin, että täälläkö Ramses nauttii ja onkos elämä ihanaa. Sinä pyörit ja kierit vielä enemmän näyttäen, että elämä on näin ihanaa. Olit kerrassaan rakastettavan ihana.

Tässä on viimeinen yhteiskuva 31.3.2016 Muorisi ja Kuningattaresi kanssa ja siskosi kanssa helmikuussa. Ja viimeinen kuva 5.4.2016 Kuningattaresta ja sinusta nukkumassa. Olimme siivonneet yhdessä vierashuoneen ja kaapista kaivoin tuon vanhan pesän esille ja kun hetken päästä kävin katsomassa, te parhaat ystävykset siinä nukuitte tuttuun tapaan kylki kyljessä, vaikka peti oli teille pieni.

Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli.
Mutt´sydämiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän.

Olit mestari palloleikeissä, futismies.

6.4.2016 jäi meidän viimeiseksi yhteiseksi päiväksi. Päivä oli tavallinen päivä ja sinä innokkaana ja normaaliin tapaan olit mammalle siivouskaverina. Olit imurointikaverinakin. Hypit korkealle pesuhuoneen kattoikkunalle katsomaan, kun siivosin pesuhuonetta. Sairas kissa ei noin tekisi. Pakkasimme romppeitakin valmiiksi viikonlopun reissua varten ja silmäsi loistivat, kun puhuin, että reissuun lähdemme. Illalla isännän jalkojen päältä katselit futista aivan tuttuun tapaan. Josta sitten tulit jossain vaiheessa minun hiirikäden päälle katselemaan, kun kävin joululoman kuvia läpi. Aivan kuin tässä vanhassa kuvassa katselette isännän kanssa netistä mopoja. Tuokin oli sitä isäntien yhteistä harrastusta. Aivan näin sinä olit siinä reilu tunti ennen lähtöäsi, niin kuin satoja kertoja aiemmin, jos et ollut sylissäni, kun tietokoneella olin. Muistan kuinka isäntä houkutteli siitä sinua takaisin syliinsä, mutta sinä vain kehräsit isommin ja olit tyytyväisenä viimeisen kerran hiirikäteni päällä. Nuokin muistot sattuvat vieläkin syvälle sydämeen.



Niin syötiin iltapala. Sinullekin ruoka maistui hyvin. Muut menivät yläkertaan ja sinä jäit odottamaan tuttuun tapaan minua. Yläkertaan kun yhdessä nousimme sinä normaaliin tapaan pyysit oven päällä olevalla sinun lempihuiskalla vielä iltaleikkiä, kähisevällä äänelläsi ja katsoen oven päälle. Tuota iltaleikkiä pyysit vaikka hetki aiemmin olisi alakerrassa yhdessä leikitty muilla huiskilla. Iltaleikki makuuhuoneessa oli sinun ja Siskosi juttu. Se vaihteli illoittain kumpi siinä showta veti. Viimeisessä yhteisessä leikissä Siskosi oli villinä pääroolissa, mutta sinäkin olit mukana silmät intoa täynnä. Muistan elävästi kuinka sinun ja Muorisi kanssa vielä hetken leikin huiskallla lattialla. Muorisi leikki sinulle verholeikkiä ja te siitä sitten juoksitte kirmaten käytävään. Aivan niin kuin lähes joka ilta aiemminkin. Tuo hetki jäi viimeiseksi, kun näin sinut elävänä. Niin surullinen muisto.



Heräsin vajaan tunnin päästä kolahdukseen. Ääni tuli, kun jokin kolahti lämpöpatteriin. Myöhemmin hoksasin tuon äänen tulleen makuuhuoneemme pattereissa olevasta kissapedistä, jossa Siskosi tuohon aikaan usein nukkui eli hän hyppäsi siitä lattialle ja se kolahti. Kuuntelin muutaman minuutin kuuluuko mitään ääniä. Mitään ei kuulunut, mutta nousin ylös. Siskosi juoksi edestakaisin levottomana. Kuningatar oli käytävän päässä lipaston päällä. Huomasin, kuinka makasit vierashuoneen oven suussa lattialla ja muori istui vieressäsi. En tiedä miksi sytytin valot. Ehkä siksi, että kun Siskosi juoksi levottomana, ymmärsin hänellä olevan jotakin asiaa ja kun sinä olit Muorisi kanssa siinä lattialla ajattelin, että teillä on jokin öttiäisjahti meneillään. Se valojen sytytys oli hirvittävä hetki, kun huomasin leukasi roikkuvan. Olit eloton, mutta aivan lämmin vielä. Jälkeen päin olen hetkittäin harmitellut sitä, etten hoksannut tuossa hetkessä sinua elvyttää. Tuo tuli vasta paljon myöhemmin mieleen, kun jätimme hyvästejä sinulle. Tuskinpa se olisi sinua tuonut takaisin.

Elämä on ihanaa!

Vajaa tunti ennen lähtöäsi olit varmasti onnellinen ja me kaikki olimme. Kävitte tuon iltaleikin jälkeen yleensä vielä pienellä iltapalalla, jonka jälkeen tulit Kuningattaresi kanssa sänkyymme nukkumaan. Enää et kerennyt. Vielä enemmän olen lähtösi jälkeen miettinyt sinun viimeisiä hetkiä, viimeistä puolta tuntia ja viimeisiä minuutteja. Oliko nuo viimeiset hetket sinulla kivuliaita. Luulen etteivät olleet. Jos olisit ollut kipeä, niin luulen, että olisit äänellyt ja siihen varmasti olisin herännyt. Luulen, että käytävän lattialla siinä lämpimässä kohdassa missä lämmitysputket lattiasta tekivät mukavan lämpöisen, lempipaikallasi makasit ja siitä olit puoli metriä vain siirtynyt, mihin matkasi sitten päättyi. Ehkä tunsit jotakin ja nousit tai sitten vain kävelit ja kaaduit kyljellesi. Mitään suustasikaan ei ollut tullut. Mikä oli se ääni, mitä Siskosi nousi katsomaan? Äännähditko kivusta vai oliko vain outo kolahdus ja viimeinen henkäys, josta hän huolestui ja kiirehti sinua katsomaan?



Siitä hetkestä alkoi suuren surun hetket ja kaipauksen aika sekä elämän muutos. En ymmärrä, miten olen edes johonkin naamakirjaan pystynyt mitään kirjoittamaan tuona päivänä. Vaikka vuosi on mennyt, tuntuu, että lähdit aivan äskettäin ja asia koskettaa kovasti vieläkin. Olimme kaikki järkyttyneitä ja hyvin surullisia. Hiljainen Muorisikin kävi muutamana päivänä lähtösi jälkeen isosti itkemässä paikassasi, johon matkasi päättyi, se oli kurjaa kuultavaa. Istui silmät suurena ja pää allapäin. Hänkin suri ja ikävöi kohtaloasi syvästi. Siskosi juoksi ympäri taloa kutsui hellästi sinua, mutta sinua ei löytynyt. Meillä oli niin hiljaistakin. Muistathan sinä, kuinka Kuningatar kulki perässäsi ja jutteli kovasti sinulle. Kuningattaresi, joka oli tehnyt kaiken kanssasi, oli aivan hukassa. Hän ei halunnut silityksiä eikä olla sylissä. Hän oli nukkunut lähes aina sängyssämme sinun kanssa, mutta nyt hän pakeni vain alakertaan odottamaan sinua. Hän kaipasi valtavasti sinun läheisyyttä, mutta tätikään ei halunnut häntä kainaloon. Tuntui, ettei hän viikkoihin edes nukkunut, jos joku pienikin ääni kuului jostakin, nousi heti istumaan, että sieltäkö se rakas eno nyt tulee. Huomaan vielä tänäkin päivänä, että jotakin hän odottaa. Kuningatar kaipasi kovasti syöntikaveria. Nykyisin hän istuu usein ja pyytää isäntää tai mammaa syöntikaveriksi. Jos isäntä on kotona mamma ei edes kelpaa tuohon erikoistehtävään. Tuosta ruokailuasiasta tuli lähdettyäsi ongelma. Jos täti meni syömään Kuningatar hyökkäsi heti myös syömään ja täti haluaa syödä yksin. Niimpä täti alkoi syödä nopeasti ahmien ja oksentamaan noin kuukausi sinun lähtösi jälkeen. Menimme vauhdilla lääkäriin ja hänet tutkittiin monin eri tavoin. Suuri järkytys oli kun röntgenkuva näytti sydämen isoksi ja oudon muotoiseksi. Parin päivän odotus erikoislääkärille ja eri paikkakunnalle oli yhtä tuskaa ja pelkoa, että menetämmekö siskosi myös tässä samassa rytäkässä. Siinä samalla, kun juostiin lääkärillä Muoriltasi otettiin vuosittaiset laajat verikokeet, kun oli niiden aika. Järkytys ja huoli vaan lisääntyi, kun munuaisarvot olivat vähän koholla ja pissa aivan punaista. Muoristasi tuli kova huoli, että menetämmekö hänetkin sillä tiedän, että munuaisten kanssa voi tulla äkkiromahdus. Hänen ruokailu piti siinä kaiken muun muutoksen ohella muuttaa erikoisruuaksi, niin kuin ei jo olisi ollut ruokailun kanssa jo tarpeeksi ongelmia. Onneksi Muorille erikoisruoka maistui hyvin eikä tuon asian kanssa tullut lisähuolta. Siskosi tarkka sydäntutkimus toi jo vähän helpotusta suureen huolen määrään. Sydän oli kunnossa. Muorisi tilanne tänään on se, että mitään munuaissairaudelle tyypillisiä oireita ei ole vieläkään, mistä olen erittäin kiitollinen. Hän syö erikoisruokaa, saa munuaisten toimintaa auttavaa lääkettä, myös homeopaattista. Arvot eivät ole paljoa vuoden aikana nousseet. Voi olla, että hän sairastui suuresta surusta, mutta hyvin varhaisella toteamisella ja tukihoidoilla voi elää ihan normaalin pitkän elämän. Muoriltasihan sydämestä oli kuulunut heikko sivuääni jo pari vuotta, mutta sydänultrassa ei mitään vikaa löytynyt. Ja nyt vuoteen sitä sivuääntä ei ole enää kuulunut. Sinun sydän sitten sammuikin yllättäen ja tätä ihmettelemme.

Ystäväsi menettivät myös leikkimisen taidon, kun sinä et ollut heitä leikkiin ohjaamassa ja näyttämässä mitä nyt leikitään. Olit heille suuri viihdyttäjä. Joskus innostuivat huiskaleikkiin kanssani, mutta mamma ei voinut mitenkään korvata sinua. Jossain vaiheessa ostin heille tunnelin joka ilahdutti heitä vähän. Nykyisin siitä on jo paljon iloa. Sänkymme viereen ostettiin matala taso, jonka päälle alkoi Kuningatar pikkuhiljaa tulla nukkumaan.

Ensimmäisten kuukausien mökkiautoreissut olivat Kuningattarelle tuskaisia. Aamuyöt hän kutsui sinua leikkiin ja itki. Kävi peiton altakin välillä katsomassa, että oletko sinä siellä. Nyt vuodenkin päässä vielä joka reissun ensimmäinen yö aamu neljän-viiden jälkeen hän kaipaa sinua ja vähän itkee. Monesti nykyisin rauhoittuu siihen, kun tulee viereeni ja silittelen ja hän saa nuolla kättäni. Jos jompikumpi mustista Tytöistä nousee ylös, hän heti kiirehtii iloisesti jutellen katsomaan, että kuka siellä on. Tylsää hänellä on kun ne ei leiki juoksuleikkejä.

Ramses, loppuvuodesta Kuningatar vasta alkoi itsekseen leikkimään lattialla leluilla. Nuo olivat suuria onnenhetkiä. Voi kuinka ihanalta onkaan tuntunut, kun hänen juttelu on palannut ja nyt hän höpöttää meille palvelijoille. Nyt joululomareissun jälkeen olen alkanut saamaan enemmän siskostasi ja Kuningattaresta apulaista puuhiini, mutta eihän he sellaisia innokkaita jokapaikanhöyliä ole kuin sinä olit. Siskosi tulee useammin syliini ja Kuningatar komentaen viereeni, että rapsuta häntä. Nytkin hän on vieressäni. Kukaan ei nuku kylläkään kainalossani. Pikkuhiljaa Kuningatar on myös oppinut, että tädin kanssa pitää leikkiä nätisti ja tyttömäisesti. Jopa olen huomannut, kuinka täti houkuttelee Kuningattaren tunnelileikkiin tai pieneen juoksuleikkiin. Välillä tädin pitää komentaa, kun Kunigatar innostuu liikaa ja leikkiin niin innokkaan poikamaisesti. Muistathan sinä, kuinka hän ihanasti kirmailli ja äänteli, villisti kuin luonto-ohjelmissa ne apinat. Pieni ongelma on ollut myös se, että joskus Kuningatar antaa tädilleen äkkilähdön vaikkapa meidän sängystä tai kiipeilytelineestä. Voi olla, että tällaisessa tilanteessa tädin kynnen juuri vaurioitui vasta. Meinaa ilmeisesti vähän pomotella vanhaa tätiään.

Kuvia meillä on muistona sinusta tuhansia. Tässä muutama ipadistäni.

Jos olit mammalle apulainen kaikessa, niin olit sitä myös isännälle. En voi kuin ihmetellä millainen ihana olit apulaisena. Katsoessani vaikka näitä kuvia missä olet apumiehenä isännälle ja kokoatte tuollaista kuntoilulaitetta. Nuo olivat niitä isäntien töitä. Olit juuri tuollainen apulainen. Olet kiivennyt noin hurjaan paikkaan, että näet kunnolla isännän tekemän työn. Painotkin tarkastat, että pysyvätkö ne paikoillaan. Nämäkin ovat aivan huippumuistoja, niin monen muun lisäksi.

Mitä ajattelitkaan, kun kotiin tulimme reissusta. Mistä tuollaisen saatoitkaan oppia ja hoksata. Pian kuului alakerrasta kellarin ovelta kähisevä ja vähän raakkuva komennusääni isännälle, että alahan tulla sieltä kellaria tarkastamaan. Voi kuinka tyytyväinen olitkaan, kun sait kellarihuoneet käydä tarkastamassa. Usein tuon jälkeen menit kuljetuslaukkuun sen näköisenä, että nyt voimme lähteä uudestaan reissuun. Nyt ei kukaan enää tarkasta kellaria.



Ramses, kiitos näistä upeista näyttelyhetkistä! Ilman sinua en olisi näitä muistoja elämänhelminauhaan saanut kerättyä. Olen niin kiitollinen näistä huippumuistoista, vaikka näitä on vieläkin vaikea katsella ja muistella, mutta muutaman kuvan haluan tähän laittaa. Sinua oli ilo esitellä näyttelyssä käyville ihmisille. Annoin myös monesti jonkun lapsen silittää sinua. Saatoin 100% luottaa, ettet sähise tai läppää tassulla silittäjää, niin kuin ei sukulaisetkaan tekisi.   

Näyttelyuran huippuhetket elettiin suurissa näyttelyissä Münchenin Olympiapuistossa, kun te maailman ihanimmat sisarukset vamistuitte samana päivänä kissanäyttelyiden korkeimpaan titteliin, te kastaraatteina SUPREME PREMIEREIKSI. Suurin hetki oli sinulla loppupaneelissa, kun vastassa oli italialainen komistus, joka oli kokenut maailmannäyttelytkin. Sinä komistus voitit, meidät kuulutettiin tulevan Saksasta ensimmäisen kerran ja saksalaiset otti kuvia meistä ja olivat iloisia voitostamme. Tuo päivä oli hyvin tunteikas päivä kaikin puolin, josta on paljon epäselviä kuvia muistona. Kiitos Ramses!

Näyttelyiden loppupaneelissa aina kissan esittelee assistentti, ei kissan omistaja.

Tässä olet viimeisissä näyttelyissä seitsemänvuotiaana. Olit näyttelyn paras veteraani. Voi miten kiitollinen olenkaan kuvia katsellessa, kuinka hienon näköinen olet, kun tuomarit sinua nostelevat ja syynäävät. Muistathan kuinka usein korvaasi kuiskuttelin, että nautitaan tästä viimeisestä näyttelypäivästä ja mehän nautittiin. Nämä hetket olivat mammalle hyvin tunteikkaita. Taidat olla tuossa palkintojen kanssa poseerauskuvassa vähän ylpeä itsekin komeudestasi. Tuo palkintokissapatsas on ollut kohta vuoden uurnasi vieressä. Kiitos Ramses näistäkin muistoista.

Olen kyllä tämän jo monta kertaa muistiin kirjoittanut, mutta tämä kuva on aivan huippukuva sinusta. Kuva on otettu kaksivuotispäivänä 11.1.2009 eli et ole vielä aivan aikuisen miehen kuosissa. Tuo ihana ilmeesi, kun katsahdat veikeästi taaksepäin, heität päätäsi vinosti eteen ja katsot uudestaan taaksepäin. Tuosta sitten joko kirmahdit juoksuun tai heittäydyit lattialle kierimään ja pyörimään. Olit rakastettavan veikeä ja sait paljon kehuja.

Kuljet elämämme loppuun asti meidän puheissamme ja sydämissämme. Kuljet mukana suojelemassa tällä kuvalla meidän reissuja myös mökkiautomme tienpuoleisessa takanurkassa. Katsot ja suojelet, ettei kukaan vain peräämme ajaisi. Olet suojelusenkelimme.

Kerron sulle Ramses yhden hassun tapahtuman meidän joululomareissulta Portugalista ja tämän vuoden ensimmäiseltä päivältä. Tätä en edes kirjoittanut reissujuttuun. Mammalla oli tietysti ollut erityistä haikeuden ja ikävän tunnetta mielessä, kun vuosi oli pitänyt aloittaa ilman sinua. Olimme pysähtyneet yhdelle rannalle, että teemme kävelyretken rantahietikolla. Isäntä meni jo ulos ja minä jäin laittamaan auton järjestykseen, niin kuin aina laitamme, kun sieltä poistumme. Isäntä tuli yllättäen jonkun vanhemman pariskunnan kanssa mökkiauton ovelle ja käski näyttämään minun heille kissoja. Minä näytin, mutta he halusivat nähdä juuri sen kissan, jonka kuva on mökkiautomme takana, nainen sanoi elekielellä. Minua alkoi aivan älyttömästi itkettämään, en voinut sille yhtään mitään. Olin kaivannut kovasti sinua reissullamme ja sitten joku halusi nähdä sinut. Nainen ei osannut muuta kuin ranskaa. Ilmeisesti ei myös ymmärtänyt sanaa, Schutzengel, vaan oli innokas kissanainen ja halusi nähdä sinut. Mies ymmärsi sitten jotenkin englanniksi ja sen, että sinun sydän oli sammunut etkä ollut enää mukana. He olivat erittäin pahoillaan. Heillä itsellä oli kaksi persialaista kissaa. 



Mustarastaan iloinen kevätlaulu muuttui yllättäen vuosi sitten itkuvirreksi. Kuinka yhdessä kuuntelimme ja tykkäsimme sen laulusta, sen papukaijalinnun. Sinä viimeisinäkin päivinä kiirehdit parvekkeelle sen kaunista laulua kuuntelemaan, kun sen kevätlaulu kerkesi jo alkaa. Tuosta lähtien sen laulu on soinut mollisävelessä ja aina tuonut ikävän ja surumielen. Nyt keväällä sen kauniin laulun käänsin iloisemmaksi asiaksi. Nytkin mustarastas laulaa tuolla ulkona ja sen laulu tuntuu jo mukavalle. Ajattelen sinun siellä meille laulavan, että nauttikaa keväästä ja ihanasta elämästä.


Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet.

Ramses, suuri suru, kaipaus ja menetys toi mukanaan meille uuden pienen harrastuksen. Kesäkuussa Unkarin reissulla aloimme bongailemaan lintuja ja merkkaamaan joka uusi lintulaji ylös. Tämä uusi harrastus tuli hyvällä hetkellä ja tarpeeseen. Saimme jotakin uutta ja mielenkiintoista ajateltavaa surussamme ja ikävässämme. Voin aina ajatella, että sinä toit lintubongauksen elämäämme. Se syntyi sinun suuresta kaipuusta.

Emme olisi kukaan halunneet, että yhteinen taival päättyisi tällä tavalla yllättäen. Et sinä olisi halunnut meitä jättää, sen kyllä hyvin tiedämme. Lähes kaikki asiat menivät meillä sekaisin ja mullinmallin. Siinä samalla tuli myös valtava huoli ystävistäsi. Olisi kyllä sinun menettämisen tuskassakin ollut jo tarpeeksi surua ja huolta. Vuoretkin menettivät joksikin aikaa lumoavan kauneutensa. Sinä veit niin paljon ihania juttuja meidän yhteisestä elämästä mukanasi. Jätit jälkeesi myös aarteina paljon hienoja ja arvokkaita muistoja, joita saamme loppuelämän muistella. Vaikka ikävöin vieläkin kovasti sinua ja tulen aina ikävöimään, niin en ikinä unohda sitä miten rakastit ja nautit elämästä, myös näytit sen. Olitko tuon taidon oppinut mammaltasi? En ikinä unohda miten sinä kissana osasit olla hauska ja viihdyttävä, niin ystävillesi kuin myös isännälle ja mammalle. Olit huumoritajuinen kissa. Nuo kaikki arvokkaat muistot saivat myös meidät pian nauttimaan surun sävelestä huolimatta elämästä. Ikävän ja kaipauksen kanssa on opittu elämään, vaikka se välillä onkin vaikeaa ollut. Sinähän jätit meille parhaan elämisen mallin, että pitää nauttia ja iloita elämän hetkistä suurella sydämellä. On jatkettu arjen pienistä hetkistä iloitsemista ja nauttimista, aivan niin kuin sinun eläessäkin nautimme. Nautimme reissuilla uuden näkemisestä ja kokemisesta myös suurella sydämellä. Muistamme myös, kuinka tuo ihana elämänlahja voi vain aivan yllättäen ja ykskaks sammua.


Sun muistos kallis ainiaan jää kauniina mieliimme loistamaan
vaikk sydämes kultainen väsyi pois, emme hyvyyttäs, lämpöäs unhoittaa koskaan voi.

Olemme erittäin kiitollisia yhteisestä unohtumattoman hienosta matkasta jonka yhdessä saimme kulkea. Suurin rakkauden ja kaipauksen tuntein sinua muistellen ja kiitellen,

karavaanarikotiväkesi

Kun suru ja kaipaus on liian suuri ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi, muistele silloin minua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli. Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa, minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa. Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi!

SUPREME PREMIER

RAMSES

11.1.2007 Finland - 6.4.2016 Germany

Muut muistojutut:

- SUURI SYDÄN ON SAMMUNUT

- 6.8.2016: RAMSES SANOO MEILLE

- 6.9.2016: RAMSES

- 6.10.2016: RAMSES

- 6.11.2016: ONNELLINEN MUISTO HETKESTÄ

- 6.12.2016: MUISTOJA TONTTU-POJASTA