keskiviikko 15. toukokuuta 2019

18-28.4.2019 Pääsiäisloma: 3.Osa, Yli 7 miljoonaa kukkaa

Upeassa Keukenhofin kukkapuistossa Hollannissa, mutta vielä enemmän kukkia oli kukkaviljelijöiden värikkäillä pelloilla.

Keukenhof Garden 2019

23.4.2019
: Heräsimme 
Camping Brouwersdamissa uuteen reissupäivään. Taivas oli pilvessä ja aamu tuosta syystä tuntui vähän viileämmältä, mitä oli aikaisemmat tämän reissun aamut tuntuneet. Matkamme jatkui.

Matkalla oli pienempiä patosiltoja, teollisuusalueita, kaupunkeja, muutama tuulimylly sekä ensimmäisiä isompia tulppaanipeltoja.


Pysähtelimme matkalla ja kävimme kaupassa. Ajelimme reilun sadan kilometrin ajomatkan meren lähettyville. Meillä oli tarkoitus olla paremmalla leirintäalueella Duincamping de Lakensilla, mutta alue olikin aivan täysi.


Menimme sitten vieressä olevalle vaatimattomammalle alueelle Camping Bloemendaaliin. Meille leirintäalueella ei ole niin isoa merkitystä, kun emme vietä koskaan lomapäiviämme mökkiauton vierellä. Leirintäalue on vain peseytymis- ja yöpaikka sekä mökkiauton tyhjennys- ja täyttöpaikka. Täällä yöpyjistä suurin osa oli saksalaisia.


24.4.2019: Seuraava päivä valkeni jälleen sinisellä taivaalla, niin kuin oli ennustettu päivän olevan täälläpäin aurinkoisin päivä koko loppuviikosta.

Pyörät oli jo illalla otettu takatallista valmiiksi tätä päivää varten. Ajelimme metsien, kylien ja peltojen halki yhtä suurta näkemisen ja kokemisen paikkaa katsomaan, kuuluisaa kukkapuistoa. Tätä olinkin jo muutaman vuoden odottanut.


Matkalla oli muutama suurempi kukkapelto.


Pyöräilimme siis Lissenin pikkukaupungin kupeessa olevan kukkapuisto Keukenhofin pyöräparkkiin. Pyöräilymatkaa tuli 20.4 kilometriä.


Parkkipaikoilla oli jo muutama henkilö-, matkailu- ja linja-auto. Muutama ihminenkin liikkeellä meidän lisäksi.


Kukkapuiston historia alkaa 1400-luvulta, kun hollantilainen Kreivitär Jacoba van Beieren (1401-1436) keräsi näiltä alueilta hedelmiä ja vihanneksia Teylingenin linnan keittiöön. Keukenhofin linna rakennettiin kartanon 200 hehtaarin maille vuonna 1641. Maisema-arkkitehdit Jan David Zocher ja hänen poikansa Louis Paul Zocher, suunnittelivat linnan puutarhat uudelleen vuonna 1857. Tämä puisto, joka on englantilaisen maisemapuiston tyylinen, muodostaa vieläkin Keukenhofin mallin.

Vuonna 1949 alueen 20 johtavaa kukka- ja sipuliviljelijää toteuttivat suunnitelmansa käyttää aluetta kevätkukkasipulien esittelyyn. Puisto avasi porttinsa yleisölle vuonna 1950 ollen heti menestys 236 000 kävijällä.

Keukenhof on kukkapuisto Lissenin kunnassa. Puisto on 32 hehtaarin kokoinen. Polkuja puistossa on 15 kilometrin verran. Joka syksy puistoon luodaan pohja keväiselle muutaman viikon mittaiselle ainutlaatuiselle kukkakauneudelle. Puistoon istutetaan yli 7 miljoonaa tulppaania ja muuta sipulikukan mukulaa ja 800 eri lajiketta.

Keukenhof puiston pohjapiirustus.

Keukenhof esittelee maailmalle keväisin mitä Hollannilla on tarjottavana  kukkaviljelyn alalla. Tänä vuonna puisto on auki 21.3.-19.5 välisen ajan. Tällöin sata kukkaviljelijää esittelevät syksyllä kylvetyillä palstoillaan omia tuotteitaan. Kukkapenkit on nimetty kukkaviljelijän nimillä. Hollantilaiset kukkaviljelijät kasvattavat vuosittain yli neljä miljardia sipulia pelloillaan. 

Vuosien aikana Keukenhofista on tullut maailmankuulu nähtävyys, jonka moni haluaa nähdä. Käyhän puistossa aukiolon aikana noin 1.2 miljoonaa kukkien ihastelijaa. Puisto on maailman tunnetuin ja suurin kukkapuisto.

Kukkapuisto polkuineen, puroineen, lampineen, suihkulähteineen, eri teemaisineen puutarhoineen ja neljä paviljonkia luovat mahtavat puitteet esitellä eri lajikkeita tulppaaneita ja muita kasveja.

Tässä muutama Keukenhofin esittelemä lajike.

Pääsylippu puistoon maksaa netistä ostettuna 17 euroa ja portilta ostettuna 18 euroa henkilöltä. Me olimme juuri kävelemässä lippua ostamaan, kun lastenrattaita työntävä paikallinen mies kysyi, että haluammeko me häneltä liput ostaa kahdelle 20 euron hintaan. Hänen tuttavat eivät olleet päässeet tulemaan matkalla sattuneen onnettomuuden takia. Eli saimme liput lähes puoleen hintaan. Saimme vielä kaupanpäälle ystävällisen esittelyn puistosta, mitä reittiä kannattaa kulkea.

Tässä muutama pystykuva, joita en laittanut kuvatarinaan.















Keukenhof Garden 2019, Netherlands

Keukenhofissa tulppaaneita ja erilaisia kukkia ei ole vain ulkona vaan paviljongit ovat myös täynnä kukkivia sipuli- ja leikkokukkia sekä muita kasveja. William-Alexanderin, Oranje Nassaun ja Beatrix -paviljongin kukkanäyttelyt sekä kahden viimeisen viikon aikana maailman suurin Lily (lilja)-näyttely Willem-Alexander-paviljongissa. Näissä paviljongeissa 500 kukkaviljelijää esittelevät suuren valikoiman leikkokukkia ja muita kasveja. On mm. tulppaaneja, hyasinttejä, narsisseja, orkideoja, flamingokukkia, ruusuja, neilikoita, iiriksiä, liljoja,.. upeasti esillelaitettuna. Keukenhofin paviljongeissa voi nähdä kaikki leikkokukkien ja ruukkukasvien lajikkeet. Orkideatalo oli upea.

Tässä muutama pystykuva paviljongeista.












Tämä vuosi on Keukenhofin 70. kausi. Puistossa on joka vuosi eri teema. Keukenhofin tämän juhlavuoden teema on Flower PowerKirkkaat värit, hipit, rauha ja musiikki. Flower Power luonnehti 70-luvun alun tunnelmia. Kukkien virtaa, kukkien voimaa ja tehoa!

On 34 hehtaarin puisto täynnä mitä erilaisempia kukkia, on inspiroivia puutarhoja mm. rakkauden ja rauhan puutarha sekä onnellisuuden, Ibiza-teemainen, metsämökkipuutarhat, on neljä paviljonkia, jotka kuin sadusta täynnä mitä upeampia kukkaesityksiä, on puistossa ja paviljongeissa taideteoksia sekä paljon muuta ihastuttavaa mm. on puita, pensaita ja suihkulähteitä.

Tämä oli kyllä aivan ainutlaatuinen ja unohtumaton kokemus kukkien luomasta kauneudesta. Siitä, että kukkia on penkissä runsaasti. Täällä oli metsätkin täynnä kukkia.

Jokaisesta yli seitsemästä miljoonasta kukasta en kuvaa kuitenkaan ottanut, mutta kuitenkin yli viisisataa kuvaa, joista tässä muutama kukka- ja yleisnäkymäkuva matkan varrelta. Täällä oli muitakin haahuillen ja kuvaten kulkijaa. Kuvausasentojakin oli moneen tyyliin. Eräs vanhempi nainen asettui tulppaanipenkin eteen selälleen maahan makaamaan, että sai itselleen parhaan kuvauskulman. 



Kannattaa laittaa parhaalle HD-laadulle.


Lähemmäs viisi tuntia ihastelimme ja ihmettelimme. Loppukierroksesta jopa kiirehdimme, kun taivas alkoi täyttyä mustista pilvistä. Heitti muutamia hentoja pisaroita, kun teimme lähtöä puistosta.

Sitä on tottunut täällä Saksassa asumisen aikana ja matkaillessa siihen, että katunäkymässä on paljon eri kansallisuuksia. Onhan Miehen työpaikallakin saman katon alla yli 30 maasta työntekijöitä. Tällä puistokierroksella ajattelin, etten ole taitanut aiemmin olla missään muussa turistikohteessa ihmisiä niin laajasti ympäri maailmaa kuin mitä oli täällä. Suomea kuulin muutaman kerran puhuttavan, mutta nyt en mennyt kenellekään juttelemaan. Pystyin kerrankin olemaan hiljaa.

Jatkoimme matkaa näiden tulppaanipeltojen äärelle vesipisaroita hentoisesti taivaalta koko ajan enemmän tipahdellen.




Näiden pitkien ja värikkäiden tulppaanipeltojen katselu ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Sade yltyi niin, että oli kamera laitettava visusti vedeltä suojaan ja lähdettävä pikaisesti mökkiautolle. Matkaa vaan oli yli 20 kilometriä edessä.


Vettä tuli pian aivan myrskyten taivaan täydeltä. Tuntui, että tuuli ja vesi vie menessään. Hetken jopa ajattelin, että onko metsänkeskellä tuollaisessa myrskyssä edes turvallista pyöräillä, kun lenteli kaikenlaista puun roskaa ilmassa. Pian sade vähän hellitti. Me poljimme sateesta huolimatta kovaa vauhtia. Minulla oli hätä. Onko myrsytuuli repinyt kattoikkunat tiehensä ja mökkiauto veden vallassa.

Emme koskaan jätä mökkiauton kattoikunoita auki, kun lähdemme mökkiautolta pois. Tänään teimme harvinaisen poikkeuksen. Aamulla laitettuamme ilmastoinin päälle sulake katkaisi meiltä jänitteet. Eli emme voineet jättää ilmastointia päälle. Aikalailla tiesin, ettei mökkiautossa tule Kissoille liian kuuma päivän aikana. Halusin kuitenkin varmistaa, että ilma kiertää. Jätimme kattoikkunat vähän raolleen. Sadetta ei tosiaan täksi päiväksi ennustettu tulevan.

Mies rauhoitteli minua. Hänen mielestä synkimmät pilvet eivät menneet leirintäalueelle päin, vaan ne kulkivat merelle päin. Olimme noin kymmenen kilometriä polkeneet, kun sade alkoi pikku hiljaa hellittää. Matkaa oli vielä ja lujaa mentiin. Nopeusmittari näytti vaajaata 30 ja 35 väliltä nopeudeksi. Ei edes sähköpyörän avustin avusta, kun mennään yli 25 vauhtia. Ketturepolainen ja kauris nähtiin vauhdista ja sateesta huolimatta.

Kunnes pian edessäpäin taivaalla näkyi pilven rakosista sinistä taivasta. Maa näytti jo ennen Zandvoort-kaupunkia siltä, ettei siellä ollut satanut. Alkoi jo vähän helpottamaan. Kun sitten saavuimme mökkiautolle aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Mökkiautossa oli 21 lämmintä. Missään ei ollut edes rapakoita. Pöydän pinnalla näkyi vain muutamia kuivuneita vesipisaran jälkiä hiekkapölyssä. Eli myrskysään reuna oli vain muutamia pisaroita tänne heittänyt. Turhaa huolehdin ja pelkäsin.


Paluumatkalle tuli mittaa reilu 23 kilometriä. Koko kukkapuistoreissulle pyöräilyä lähes 45 kilometriä, eikä akusta mennyt kuin yksi pykälä kertoo, että lujaa paluumatkan poljimme.



25.4.2019: Lähiseudulla olisi ollut monta kaupunkia katseltavan. Eihän tästä ollut kuin vajaa 30 kilometriä Amsterdamiin, jossa on tullut kyllä kerran yli kaksikymmentä vuotta sitten käytyä. Päätimme kuitenkin lähteä luontoretkelle pyöräillen seutua ja lintuja katsomaan. Olimmehan Nationaal Park Zuid-Kennemerland alueella. Ensin tutustuimme luontokeskukseen, Visitors Centre De Kennemerduineen.


Puiston alueella menee kävely- ja pyöräilyreittejä. Pyöräily monella leveälläkin tiellä oli kiellettyä.


Pyöräreitti, jonka kiersimme, poikkesi luonnonpuiston alueelta esim. Driehuis-kylässä ja IJmuiden-kaupungin laitamilla.


Erilaisten metsien halki kuljimme, joissa oli yllätykseksi myös pientä kumpuilua. 


Pieniä lampia, dyynilaaksoja ja -laitumia. Oli aivan kivan näköistä.


Tuuli muokkaa näitä dyynimaisemia vähän eri muotoon jatkuvasti.


Täällä kuljimme, niin kuin Alpeilla eläinaitauksissa. Oli varoitustauluja ettei eläimiä saa mennä 50 metriä lähemmäs. Kahdessa kohtaa näimme ylämaankarjaa.


Vogelmeerillä oli jonkin verran tuttuja lintuja. Kojulla tähystellessämme alkoi satamaan vähän.


Pian olikin kaivettava sadetakki esille ja laitettava kamera sadesuojaan laukkuun.


Sade ei ollut kuitenkaan edellispäivän rankkasadetta tuulen kanssa, joten kiersimme vielä eteläpuolen pyöräreitin kautta leirintäalueelle. Matkaa kertyi 47,3 kilometriä. Nousumetrejäkin tuli täällä tasaisilla mailla jopa 130 metriä. Täytyy kuitenkin todeta, että on se kevyttä ja helppoa pyöräily tällaisissa tasamaisemissa kotimaisemiin verrattuna. Ei edes mikään paikka kipeytynyt.


Tupsukorva-Tyttöjen iltaleikkihetki.

Muita juttuja

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...