maanantai 21. huhtikuuta 2014

11-21.4.2014, PÄÄSIÄISLOMA - 3.OSA

17.4.2014: Ilma oli jälleen mitä mahtavin. Lähdemme pyöräilemään. Olemme aiemmin tällä viikolla kauempaa seuranneet, kun mulleja päästetään ensi kertaa talven jälkeen laitumelle. Nyt kuljetetaan lehmiä edellämme pitkän matkaa laitumelle. Kuljemme takana tätä seuraten, aasialaisten turistien kanssa. Tämä kävely- ja pyörätie josta saa vain taloille ajaa on suosittu kulkureitti turisteille heidän kulkiessa laaksossa.


Lehmät onnellisina kirmaillen juoksevat, nauttivat laitumelle pääsystään ja kesästä.



Tämän päivän vuoriretki ei ollut suunniteltu, vaan oikeastaan hetken päähänpisto. Leirintäalueelta sai liputkin ostettua alennuksella niinkuin eilisen retkenkin junaliput ja ilma upea, miksi emme lähtisi tätäkin kokemaan. Oli upea tunne taas lähteä vuorten korkeuksiin. Schilthorn on 2 970 korkea eli suunnilleen kotomaamme Saksan korkeimman vuoren korkuinen. Hissi lähtee Stechelbergistä. Vuorelle sieltä noustaan neljällä nopealla ja isolla gondolihissillä. Aina hississä alkumatkalla soi Bond-elokuvan tunnus. Kuljetaan Mürrenin kylän ohi, jossa asuu noin 400 ihmistä vakituisesti, korkealla kallion kielekkeellä. Tuonnekaan ei mene autoteitä vaan kulku on ainoastaan kävellen ja hisseillä. Matkalta ja Schilthorn-vuorelta on hyvät näköalat myös sinne päin missä eilen käytiin, Eiger-, Mönch- ja Jungfrau vuorille. Huipulta näkee noin 200 vuoren huippua. Hyvällä ilmalla näkee aivan Saksan Mustaanmetsään asti.


Täällä on kuvattu 1968 James Bond 007 elokuvan hurjia vuorikohtauksia. Minua ei ole koskaan Bondin elokuvat kiinnostanut mutta mukava retki ylhäällä oli katsoa pätkiä elokuvasta ja tutustua elokuvan tekemisen historiaan. Elokuvassahan tämä kuuluisa ravintolarakennus räjäytettiin, mutta se oli kyllä jo uudelleen rakennettu ;) Ravintola tarjosi huikeat näkymät siinä istuessa ja syödessä, kun se hiljaa pyöri ympäri, panoraamanäkymä. Pitihän siinä istua kierros ympäri meilläkin.


Eiliseen reissuun verrattuna tämä oli erilainen reissu, mutta tästäkin tykättiin ja nautittiin aivan joka hetkestä. Kiitos, kun saatiin kokea vielä tämäkin!





19.4.2014: Pitkänäperjantai oli ja meni. Oli vesisadepäivä eikä tullut yhtään kuvaa otettua. Sadepäivä oli tiedossa säätiedotustenkin mukaan. Meillä oli pieni suunnitelma mennä täältä tutuille Lago Maggiore- ja Como-järville, mutta sielläkin on vesisade, hieman tosin lämpimämpää, mutta päätimme nauttia kokonaisen viikon näistä maisemista. Lauantai aamuna se tempun teki lumiräntää sateli ja 2-3 vain lämmintä.


Kävin sateessa muutaman kuvan näpsimässä, paikat näyttivät niin satumaisilta.



Puolenpäivän jälkeen sade onneksi lakkasi ja harmiksemme lumet alhaalta sitten sulikin pois nopeasti.









Ketkähän ne siellä uteliaina kuikkivat?



20.4.2014: Kuvia pyörä- ja kävelyretkeltämme. Ilma aurinkoinen ja lämmin.












Rentukat kukkivat vasta nyt täällä. Vesi purossa niin puhdasta, ettei sitä kuvasta huomaakaan.





Harvoin kerron täällä sivuilla juuri mitään kulissien takaa. Harvoin edes sitä mitä syödään. Kuvat ja muuan sana saavat riittää, iloksi ja muistoiksi. Toivon myös aina, ettei kukaan suomalainen ole kuulemassa meidän juttuja. Nyt voisin tehdä pienen poikkeuksen.

Istahdimme tähän penkille, nauttimaan hetkestä ja ihailemaan edessämme näkyvää maisemaa. Minähän kuvaan jatkuvasti, melkein ja kukapa sitä nyt ei huomaisi. Sain tietysti heti idean, että tästäkin hetkestä pitää ottaa kuva. Siinä oli sitten joku risu pahasti kuvan keskellä tiellä. Minä tarvitsin tietysti apulaisen kuvaukseeni, mieheni. Hän sai pitää tuota risua niin, ettei se ollut edessä. Hän vielä kysyi, että pitääkö hänen tuo oikealla oleva pöllikin kaataa?


Mustikka oli kukassa.








Olimme jo aiemmin seuranneet tuonne ylös Mürrenin kylään päin. Kallion reunalla on laituri josta hypitään alas laaksoon. Laittavat sellaisen liito-oravan puvun päälle, hyppäävät, liitävät ja avaavat varjon. Siinä ei pitkäksi aikaa ole hyppääjälle iloa eikä katsojalle jännityksen hetkiä.


Nytkin useampi "liito-orava" sieltä hyppäsi. Aikamoisen hurjan näköistä touhua.


Viimeinen ilta näissä hienoissa maisemissa, tällä kerralla. Tänne varmasti vielä palaamme. Neljäs pääsiäinen täällä asuessa ja rauhallisin. Vaikka turisteja meni junalla vuoristoon joka päivä samaan tahtiin ja puolen tunnin välein, niin ne katosivat vain johonkin. Leirintäalueella kävi ja meni muutamia viikon aikana ja kausipaikkalaisiakin oli mutta useammallekin tilaa olisi ollut. Italian järvillä olisi ollut porukaa ja meininki toisenlainen. Täällä ei ollut nyt sesonkiaika. 20% alennus leirintämaksusta ja ADAC:in kansainvälisellä leirintäkortilla 10% lisäale henkilöhinnasta. Ilmatkin olivat suotuisat, vain kaksi sadepäivää. 

Sisarukset kysyvinä, ettemmehän vielä lähde pois. Nuorimmainenkin on rakastunut katsomaan virtaavaa vettä. Mustat-tytöt jahtaavat vielä lintuja ja ihastelevat maisemia. Jätkäkin tassu selkänojalla, ihailee joen virtaa. On se niin rauhoittavaa, tämä kaikki karavaanarin elämä.


21.4.2014: Sumuinen aamu ja päivä, muttei sateinen.



Kotomaassa puolipilvistä ja lämmintä.


Upea pääsiäisloma saatiin viettää. Kerättiin muistojen helminauhaan taas monta hienoa kokemusta lisää. Alpit ovat vaan niin ihastuttavan rakastettavat! KIITOS!

Soleil

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

11-21.4.2014, PÄÄSIÄISLOMA - 2.OSA,

JA YLI 20 VUODEN AIKANA ALPPEILLA KOITIIN NYT PARHAITA HETKIÄ!

14.4.2014: Aamu valkeni jälleen aurinkoisena ja jatkoimme matkaa uusia kokemuksia ja muistoja keräämään. Pidimme alle sadan kilometrin matkalla muutaman pysähdyksen. Tässä ihastelemme Thunersee-järveä. Tännekin kovin mielellään jäisimme, mutta meillä on vähän muuta mielessä. Olemme monet kerrat aikoneet paikkaan mennä ja nyt se toteutetaan, kun lupaa aurinkoista ilmaakin alkuviikolle.


Suuntaamme Lauterbrunnenin pieneen kylään ja kapeaan laaksoon. Laakson ympärillä on neljän kilometrin korkuisia vuoria. Korkein vuori Jungfrau, jonka huippu kohoaa 4158 metrin korkeuteen on Sveitsin kolmanneksi korkein vuori. Vuorilta virtaa 72 pystysuoraa vesiputousta alas laaksoon. Tämä alue on Sveitsin kauneimpiin kuuluvia alueita. Lauterbrunnen-laakso on syvä ja jyrkkäseinäinen. Tällä aluella on Euroopan suurimmat korkeuserot.


Suuntaamme mökkiautolla Camping Jungfrauhun. Siisti ja hyvin hoidettu alue. Minulla on tähän asti ollut huonoja kokemuksia Sveitsin leirintäalueiden huoltotiloista mutta täällä olivat siistit ja puhtaat tilat, nykyaikaiset. Sai asioida ja käydä tiskaamassa mukavan musiikin soidessa.


Staubbach Falls on vain kolmesataa metriä korkea. Korkein oli tässä laaksossa yli 400 metriä.


Sisarukset Kissoista ovat erityisen mielissään mökkiautomme edessä virtaavasta ja kohisevasta purosta. He aina tykkäävät katsella järveä, merta ja jokea. Ovatkohan he tulleet palvelijoihinsa? He niin paljon Suomessa asuessa viettivät vesistöjen lähellä aikaa ja jopa valjaissa kulkivat vesistöjen rannoilla. Kyllä tässä kelpaa Kisujen oleskella.


Näin siinä aina sitten käy, kun he innokkaina tutkivat ikkunoista ja ovesta aluksi mitä ympäristössä näkyy. Karavaanarit alkavat vötkistelemään. Ovat oikeita rentoja lomailijoita.





15.4.2014: Eikä palvelijoillakaan tässä markiisin alla, näitä maisemia katsellessa ole valittamista, vaan nauttivat lämmöstä ja maisemista. Täällä noin 800 metrin korkeudella ei kesä ole vielä kovin pitkällä.


Vuorille mieli kovasti halajaa. Olemme olleet monta viikkoa flunssaisia ja vieläkin tuo on vähän kiusana. Joten emme uskalla kovin rehkiä ja tyydymme tasaisella kävelyyn.



Ja kylläpä näissä maisemissa tasaisellakin kelpaa kävelyretkiä tehdä.


Suuntaamme kolmen kilometrin päähän katsomaan vuorensisässä pulppuavia kymmentä vesiputousta, Trümmelbach Fallsia. Ylhäältä ikuiselta jäätiköltä ja Jungfrau-, Mönch,- ja Eiger-vuorilta tulee sulamisvesiä, jotka virtaavat vauhdilla syvällä vuoren uumenissa. Putoukselle noustaan ensin hissillä jonka jälkeen kävellään reitillä reilu kilometrin matka, joka välillä käy vuoren ulkopuolellakin. 



Hieno matka oli meillä tuolla uumenissa.  


Maajussin on työnsä tehtävä ja heitettävä virtsansa pellolleen. Turisteille tuoksuaromeja.



16.4.2014: Tätä päivää ja tätä retkeä vuorille olin odottanut. Usein katsellut nettisivuja ja web-kameroita paikasta. Nyt se oli sitten totta ja edessä, reissu ennätyskorkeuksiin, JUNGFRAUJOCH - 3571 metriinTOP OF EUROPE
  Ilma oli mitä parhain ja me lähdimme nauttimaan junamatkasta ja kaikesta muusta mitä päivän aikana vastaan tulee. Juna oli täynnä monen maan aasialaisia ihmisiä, aivan lapsiakin mukana. Joten tunnelma oli, kuin olisimme jossain kaukoidässä olleet. Vain muutama eurooppalainen oli matkalla. Junan ikkunat olivat likaiset ja minä yritin niitä pyyhkiä, että edes jonkunlaisen kuvan saisi ikkunan läpi mutta pian ikkuna oli huurussa. Tässä on jo jonkun matkaa alhaalta laaksosta noustu, noustavaa on vajaasta 800 metristä junalla 3454 metriin, huikeaa.


Millaistahan olisi asua tässä Wengenin kylässä, kun tänne ei ole autoteitä ja tällä ei ole autoja. Ainakin mukavat maisemat, näin hyvällä ilmalla kylän 1300 vakituisella asukkaalla on. Vuoristojuna kulkee muutaman kerran tunnissa tänne. Turisteja ja hotelleja täällä on kuitenkin. Kylästä juttua täällä enempi.


Tuonne lähes ylös me junalla matkataan. Maisemat aivan huikeat jo täältä alempaa ja kun ikkunaa raotti niin sumukin hälveni junan lasista.


Kleine Scheideggissa ollaan 2061 metrissä. Täällä vaihdetaan isompaan junaan. Pakkasta on yksi aste mutta aurinko lämmitti kovasti.



Pian tämän jälkeen juna menee yhdeksän kilometriä vuoren sisässä. Välillä on kaksi viiden minutin pysähdystä näköalapaikoilla. Minä käyn vain toisella paikalla pikasesti ottamassa kuvan, ettemme vaan menetä istumapaikkaa, Eismeerissä 3160 metrissä. Tässä olemme jo ennätyskorkeudessa. Junamatkalla tuli TV-ruuduista tarinaa paikasta ja sen historiasta.



Tämä junarata oli haave ja unelma tälle herralle. Hän ei ehtinyt valitettavasti nähdä rataa valmiina 1912. Nyt ihmiset ympäri maailmaa tulevat tätä katsomaan. Nauttivat tästä hänen unelmansa toteutumisesta, että junalla mukavasti pääsee 3454 metriin. Aikaa tässä junamatkassa alhaalta laaksosta tänne ylös meni melkein kaksi tuntia.



Tästä astuttiin kokemaan ja nauttimaan lisää, astuttiin reitille ihastelemaan maisemia, kulkemaan vuoren ja ikuisen jään sisässä. Ensin nousimme hissillä satakunta metriä nopeasti ylös ja tänne 3571 metriin. Täällä oli 6.3 pakkasta.



Korkealla ollaan ja sen tuntee myös ohuesta ilmasta. Vai onko minulla surkea kunto, kun portaat nopeammin nousi niin heti alkoi hengitys vaikeutumaan?



Toisella suunnalla avautuu näkymä Mönchin ja Jungfraun huippujen välissä alkavalle ikuisenjään aluelle. Tämä on Alppien suurin ja pisin jäätikköalue 24 kilometrin pituudella, Aletschjäätikkö.


Tuolla alhaalla ikuisella jäätiköllä kävelimme.


Jungfraun 4107 metriä, siinä edessä kauniina, kun me ikuisen jään päällä kävellään.




Tässä minun kuvaama filmi, heiluvat kädet ja zoomi niin hankala käyttää.


Sitten astelemme kallion sisälle, vähän satuisellekin aikamatkalle.





Tässä muistomerkki junaradan rakennus vaiheessa menehtyneille.


Sen jälkeen menemme ikuisen jään sisään.



Täällä näkyi ikijäässä ajan tekemiä jälkiä, kerrostumia.


Jungfraun 4107 metriä.




Tätä maisemaa olen usein katsonut web-kamerasta ja nyt näin nämä maisemat livenä.



Löysin mukavan biisin nimeltään Lumimaisemaa ja sehän oli tähän laitettava taustamusiikiksi, vaikka onkin vähän pitkäveteinen. Tämä oli meidän upein matka Alppien rinteillä.



Tulo matkalla junan ikkunaan paistoi niin aurinko, että kuvat olivat aivan nuhruisia. Aivan superhieno oli päivä!!! Antoi aivan uusia elämyksiä ja kokemuksia nousta lähes 3000 metriä vuoren rinteitä vuoristojunalla ylös, ihastella ennätyskorkeudesta ympäristön maisemia, kulkea vuoren ja ikijään sisällä. Myös kokea se tunnelma mikä tuli kulkea ympäri maailmaa olevien ihmisten mukana.



Saimme passit tästä upeasta ja muistorikkaasta päivästä leimoineen.


Kiitos, että saimme kokea tämän matkan ja päivän!
Jatkuu,..


Soleil