14-18.6.2017: KARWENDELIN ALPPIMAAILMASSA

On hienoja vuorten huippuja, kauniita järviä, kristallinkirkkaita vesiä ja vehreitä niittyjä.

Sekä lisäksi taiteelliset talot, kulttuuri ja tavat ystävällisine ihmisineen ja herkullisine ruokineen. Oltiin Alpenwelt Karwendelissa, johon kuuluu kylät Mittenwald, Krün ja Wallgau. Luonnonpuisto Naturpark Karwendel on siinä vieressä Saksan ja Itävallan rajalla.

Pääsiäisestä asti on kevät yhtä juhlaa useiden pitkien viikonloppujen takia. Pääsemme aina tuolloin pienille reissuille. Täällä kirkolliset juhlapyhät ovat niiden oikeilla paikoillaan, niitä ei ole siirretty viikonlopulle. Tämä on jo viides pitkä viikonloppu, mutta harmiksemme viimeinen ennen elokuuta. Fronleichnam - pyhän ruumiin pyhäpäivä on katollinen juhlapyhä.

Olimme taas kyttäilleet sääennusteita, joka paikkaan lupasi sadetta. Olemme koko alkukesän onnistuneet säiden takia paikan valinnassa vallan mainiosti. Kuinkas nyt sitten kävisi?

Bayerissa ja Baden-Württembergissa koululaisilla oli kahden viikon loma lopuillaan, siis lähes puoli Saksaa oli lomalla, niin kuin pari viikkoa aiemminkin. Emme halunneet varata paikkaa sääennusteiden takia ja lähdimme liikkeelle pienellä riskillä ettemme edes paikkaa saa leirintäalueelta. No stellplatseja/matkaparkkeja on ja voihan kotona yöpyä parkkipaikallakin yhden yön, jos ei mahdu mihinkään. Ajelimme Krüniin ja Alpen-Caravanpark Tennseelle, jossa isolla leirintäalueella oli onneksemme kolme paikkaa vielä tyhjillään. Pystytimme leirin tyytyväisinä näihin maisemiin.

15.6.2017, torstai: Normaalien aamujuttujen jälkeen kasasimme vuoriromppeet reppuihin. Täksi päiväksi luvattiin koko pitkän viikonlopun aurinkoisinta säätä. Leirintäalueelta mutkien kautta oli Mittenwaldin kaupungin kupeeseen ja Karwendelbahnin hissiasemalle matkaa vajaa kymmenen kilometria. Maisemat näytti matkalla tältä. Kuljimme jyrkän metsäpolun kautta osan matkaa, niin että pyöräily meni alamäessä talutushommiksi. Näitä peltoteitä oli niin hauska nousta ja lasketella.

Jalkaisin ei hissiasemalta olisi ylös ollut pitkä matka, vain 4,4 kilometriä, mutta melkoisen jyrkässä kalliossa olisi saanut tallustella ja rehkiä 1517 nousumetriä. Ei uskaltanut lähteä vielä yrittämään tuollaista ennätystä nousumetreissä. Taas tästä hissikuvasta näkee, ettei alas laaksoon päin näy juuri mitään.

Ylhäällä tutuistuimme putkitalossa alueen historiasta ja luonnosta kertovaan näyttelyyn. Ylhäällä ja erityisesti Itävaltaan päin oli jylhät vuorimaisemat. Hienon näköisesti alhaalla laaksossa Mittenwald. Saksan ja Itävallan raja kulki myös ylhäällä.

Tuonne ympyrän kohdalle nouseminen oli itselleni niitä pieniä rohkeuden askelia upeissa maisemissa. Kaksi vuotta sitten en olisi edes uskaltanut tuonne kivuta. Nyt tuo ei enää tarvinnut edes rohkeutta, vaan kunhan nousi, vaikka tuo oli itselleni kivikkoisin ja jyrkin pieni nousu. Vaijerista oli hyvä pitää noustessa ja laskeutuessa kiinni. Pari miestä laskeutui kypärät päässä ja turvavaljaat kiinni vaijerissa.

Meillä oli paremmat, ne viime kesänä ostetut, vaelluskengät jalassa ensimmäisen kerran tälle kesälle. On ne vaan kivisessä maastossa aivan loistavat. Tultiin tänne ylös nauttimaan vuorista kiirettömästi, myös vain istuskellen. Hieno oli vuoripäivä, niin paljon oli kauneutta ympärillämme!

16.6.2017, perjantai: Sade alkoi sitten yöllä ja hyvä niin. Vielä aamupäivänkin satoi, välillä reipaastikin. Tämä sade jäi koko pitkän viikonlopun ainoaksi sateeksi.

Löhöiltiin ja laiskoteltiin yhdessä aamupäivä. Muori ja Kuningatar katsoivat villin vauhdikkaasti leikkivää kymppivuotiasta Prinsessaa. Kuningatarkin osallistui vähän leikkiin.

Sateen jälkeen oli pyöräretken aika, pohjoiseen päin. Vaikka pilvet roikkuivat välillä alhaalla ja näytti, että pian sataa, ei kuitenkaan satanut. Ajelimme Krün- ja Wallgau -kylien läpi, nousimme metsikköön, josta laskimme kapeaa polkua pitkin alas, jokivartta pitkin Walchenseen rannalle istumaan ja ihmettelemään tätä mukavaa elämää. Järveä katselimmekin reilu vuosi sitten vuorilta päin. Tuosta reissusta juttu löytyy täältä. Ajelimme osan matkaa eri reittiä takaisin, käytiin Krünissä täytämässä nälkäiset vatsamme ja pyöräiltiin Barmseen kautta mökkiautolle takaisin. Oli hienoja maisemia ja mukava pyöräretki!




17.6.2017, lauantai: Lähdimme jälleen pyöräretkelle. Suuntasimme kauniitten peltomaisemien halki Mittenwaldin pikkukaupunkiin. Katselimme kaupunkia kiireettömästi. Mielestäni kaupunki on kivempi kuin kuuluisa Garmisch-Partenkirchen. Valokuvatarinassa paljon kuvia kaupungista. Kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme metsien halki viidelle hienolle Alppijärvelle. Seurasimme ultrajuoksijoiden menoa jonkin aikaa Ferchenseellä. Aamulla oli alkanut Zugspitzen ympärijuoksu. Matkoja oli useampia ja joku reitti kulki täälläpäinkin. Reitti ei ollut suljettu vaan siinä saivat muutkin kulkea.

Ajelimme kahden linnan kautta, Schloss Elmau - Schloss Kranzbach, jotka sijaitsivat luonnon rauhassa ja maksullisen yksityistien varressa vajaan kolmen kilometrin päässä toisistaan. Pyöräilijöiltä ei tiemaksua peritty. Nykyisin linnat toimivat hotelleina ja kylpylöinä sekä erilaisina virkistymis- ja rentoutumispaikkoina. Ympärillä on upeat vuorimaisemat järvineen. Minulla ei ole tapana koskaan lämpimästi suositella täällä mitään paikkaa, kun minun silmille kaunis ja ihana ei välttämättä ole sitä toiselle. Vaikka ajattelenkin meidät istumassa porealtaassa noiden maisemien äärellä. Nuo linnat olivat ympäristöineen niin kivan näköiset.

Reitti kulki Alpen-Caravanpark Tennsee - Schmalsee - Mittenwald - Lautersee - Kapelle Maria Königin - Ferchensee - Schloss Elmau - Schloss Kranzbach - Wagenbrüchsee - Romantische Bänke am See - Barmsee - Alpen-Caravanpark Tennsee.

En voi muuta sanoa kuin niin kaunista ja ihanaa lunnonrauhaa hienoissa järvi- ja vuorimaisemissa näimme ja koimme. Barmseen rannalla istuimme aivan merkityllä romantisella rantapenkillä, Romantische Bänke am See, ja söimme suolakeksejä. Niin ihanaa!

Molempien päivien pyöräretkille tuli mittaa nelisenkymmentä kilometria vähän vajaalla kuudellasadalla nousumetrillä sekä vuoripäivänä reilu kaksikymmentä kilometriä pyöräilyä. Ilman uusia pyöriämme tämmöinen matka noilla nousuilla olisi jäänyt pelkäksi haaveeksi, myös niin monen paikan ja järven näkeminen. Kuinka monta paikkaa näimmekään reilun 100 kilometrin pyöräilymatkalla. Ihan hyvästä kuntoilustakin tämä kävi. Sen kertoo jo älykello, kun kaloreita kului kummallakin pyöräretkellä parituhatta kaloria. Kyllä ylämäessä ja tasaisellakin saa pulssin nousemaan ja hien pintaan. Nyt jopa tuli niin raskas ylämäki, että poljin aivan täysillä ja turbo avusti, mutta olin jo niin hengästynyt, että melkein jo ylhäällä minun oli pakko pistää kävelyksi, kun muuten olisin kuollut.

18.6.2017, sunnuntai: Meillä oli jo edellispäivänä tarkoitus käydä täällä, mutta tuon jätimme suunnitelmista pois, ettei tule kiire.

Monesti sanon Miehelleni, että taitavat Alppilehmät olla onnellisia, kun saavat vuorimaisemia katsella aina. Niiden maitokin on varmasti paljon ravitsevampaa, kuin niiden lehmien jotka sisätiloissa aina ovat. Iloisilta näyttivät nämä vahvarakenteiset hevosetkin, kun porukalla kirmahtelivat hellesäässä.

Tämän reitin kuljimme, Leutaschklamm bei Mittenwald. Mökkiauton jätimme ulkoilijoiden parkkipaikalle Mittenwaldin kupeeseen, josta oli reitin alkuun kilometrin verran matkaa.

Kanjonikierros oli ilmainen. Reitin alussa oli vajaan 300 metrin pituinen jyrkkäseinäinen ja kapea kanjonin loppu, jonka toisessa päässä oli reilut 20 metriä korkea vesiputous. Tämä maksoi kolme euroa. Me tuon kävimme kurkkaamassa reitin lopuksi.

Jos epäilee ettei uskalla mennä Caminito del Reyn reitille Espanjaan, niin täällä on hyvä käydä kokeilemassa kanjonikävelyä ilmaiseksi. Caminito del Rey ei ole sen kummempi kuin tämä vaikka paljon korkeammalla siellä kävelysillat menevät.

Tämä pieni, mutta mukava kanjoni oli Itävallan puolella. Mukavat olivat sunnuntaipäiväkävelymaisemat täälläkin.

Kiitos, näistä kokemusrikkaista päivistä! :)

Soleil

Ps. Saksan puolella ovat hienoja kanjoneita Höllentalklamm ja Partnachklamm. 

28.6.2017: PERHEENLISÄYSTÄ

Tätäkö uneni tiesikin, että meillä on pieniä ihania harmaita piipittäviä palleroita.

Omenat ovat jo hyvän kokoisia puissa.

Joku varmaan muistaakin kuinka pari vuotta sitten parvekkeellamme pesi kaksi kertaa kyyhkyt. Niistähän muutaman jutunkin tänne muistoksi laitoin. Ensimmäistä pesintää oli mukava seurata, mutta toisen porukan sotkun jättäminen oli jo liikaa. Kissathan tykkäsivät seurata parvekkeelle tätä onnellista perhetapahtumaa. Ramses oli aivan erityisen kiinnostunut. Muistan kuinka hän joskus aamuyöllä kaapi vimmatusti etutassuillaan makuuhuoneen lasiovea ja vaati, että on nostettava ylös ulkopuolella olevat kaihtimet, että hän näkee. Ja voi sitä tyytyväistä ilmettä ja kovaa kehräystä, kun kaihdin nostettiin ylös ja hän alkoi seuraamaan kyyhkyjen aamujuttuja. Toisen pesinnän jälkeen parvekkeen yläparville laitettiin pelokkeita. Ostettiin pesimistä estäviä muovitikkunauhaa. Helmikuussa kuulin, kuinka ne kävivät huutelemassa ja katselemassa, mutta totesivat ilmeisesti ettei tilaa ole pesimispuuhille.

Olen jonkun aikaa ihmetellyt, kun kissa-Tytöt ovat jotain ihmetelleet. Viikko sitten salaisuus ilmeni. Ihmettelin pyykiä parvekkeelle laittaessani, että mikä lintu ylhäältä lennähti. No, kun kurkotteli orren päälle, niin siellä näkyi pieni pesä ja emo hautomassa. Aloimme seurailemaan, että ketä nämä hyvin hiljaiset ja huomaamattomat alivuokralaiset oikein ovat. Pian huomasimme heidän olevan mustaleppälintupariskunnan.

Viikko sitten pesästä näkyi vain vähän yhden poikasen pää. Eilen illalla alaparvekkeella iltaruokaa syödessämme kuuntelimme kuinka siritys oli jo parissa päivässä kovasti lisääntynyt ja ääniä kuului olevan vieläpä useamman. Tänään näkyi ainakin kolmet silmäparit. Kuviin en oikein saanut kaikkia tallennettua. Kuvien ottaminen on niin hankalaa nopeista liikkeistä johtuen ja tarkennus menee noihin tikkuihin, kun päät näkyvät vain hetken ja kun yksi vähän nostaa toinen laskee. Siellä heitä on pieniä harmaita palleroita.

Vanhemmat ovat hyvin aran oloisia. Jo kuvan saaminen siitä on hyvin hankalaa, kun käännähdän kameran kanssa kuvatakseni lintua, niin se jo hypähtää ja lentää pois.

Etkö voisi jo mennä sieltä parvekkeelta pois, että saamme ruokittua nälkäisiä poikasiamme. Taisivat nämä vanhemmat ajatella öttiäiset suussaan, kun minua epäilevästi katsoivat.

Tätä sai odottaa ainakin puoli tuntia, että työntäyteiset, mutta onnelliset vanhemmat uskaltautuivat hyvin pikaisesti tuomaan poikasille ruokaa.

Tässä vasemman alanurkan kuvassa näkyykin kolme nälkästä suuta ammollaan.

Pihapiirissämme on paljon pikkulintuja. Toisella puolen taloamme räystäässä pesii pääskysiä. Tuo vaalea lintu näytti minusta varpusnaaraalta tai -poikaselta. Käännähdin katsomaan kauempana talon räystäällä hädissään huutavaa lintua. Jotenkin se näytti varpuselta, mutta nokka terävä ja siinä on punaista. Onkohan tämä niin reppanan näköinen ja hädissään oleva kaveri urpiaisen poikanen?
Ja kun katson parvekkeella olevaa pesää lennähtää ruuan tuoja heti pois. Jätän heidät rauhassa ruokailemaan ja hoitamaan jälkikasvuaan. Toivottavasti eivät tee sotkua parvekkeellemme.

Tämmöisiä iloisia perhetapahtumia täällä on arjessamme.

Soleil

Ps. Näin yksi yö unta, että Mieheni kanssa pidettiin käsiämme mahani päällä ja ihmeteltiin siellä olevaa potkijaa, ihmettä. Jospa uni tiesi vain näitä linnunpoikasia. :)

10+1 KYSYMYSTÄ ULKOSUOMALAISELLE

Näistä vastauksista taitaa nähdä, että tykätään vuorista, mökkiautoilusta ja uudesta kotimaasta.

Olen viimeaikoina törmännyt ulkosuomalaisten blogeissa juttuun, 10+1 kysymystä ulkosuomalaisille, kun he ovat haastaneet toisia mukaan. En ole haastetta saanut, mutta vastailenpa huvikseni näihin kysymyksiin.

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Rehellisesti sanoen kaikki, ei ole mistään valittamista. Tietysti vuoriin lumeutuneena sitä kaikkein parasta Saksaa on Alppialueet järvineen. Joku sanoi silloin alkuaikoina, kun kerroin tykkääväni asua kovasti täällä, että kyllä se arki vielä tulee. Milloinkahan se tulee? Jos olen jo aivan lapsesta asti haaveillut ulkomailla asumisesta ja vuorista. Muuttanut reilu nelikymppisenä ulkomaille ja heti on tullut tunne, että kotiin tulin, niin silloin on hyvä olla ja tykkää tästä kaikesta. Tottakai enää kuuden ja puolen vuoden jälkeen kaikki ei ole uutta ja ihmeellistä, mutta joka päivä ihmettelen positiivisin mielin tätä kaikkea. Vaikkapa näinkin arkista asiaa, kun eilen illalla kävelyllä vastaan tuleva tuntematon teinityttö ja alle kymmenen vuotias poika tervehtivät ja vielä ensin meitä tuntemattomia ihmisiä. Tai ihmettelee, kun ohiajava pyöräilijäkin tervehti. Minut valtaa suuri onnellisuuden ja kiitollisuuden tunne, kun ajattelen asiaa, että siitä pikkutytön pienestä haaveesta tulikin totta, en turhaan haaveillut. Tämä mitä on kokenut ja nähnyt on ollut suurta elämän rikkautta. Aiemmin tänne päin Euroopan lomamatkoilla ei edes tiennyt, vaikka joka reissu haave vain kasvoi, että elämä voisi olla näin mukavaa ja suurta elämänrikkautta elää uudessa kotimaassa.

2. Entä ikävintä?

On ollut vain yksi asia. Lähes viisi vuotta vanhan padini 3G-yhteys pätki paljon, se tympi, mutta nyt uuden pädin ja 4G-yhteyden johdosta tuo pieni ikävä asia on poistunut. Meillä on kaikki käytännön asiat sujuneet täällä erittäin hyvin.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Joululoma meidän piti viettää etelä-Afrikassa autoillen, mutta enhän minä voinut enkä voi jättää noita karvaisia karavaanareita viikoiksi toisten hoitoon. Jos saisin ilmaiseksi kahden viikon loman sekä Mieheni ja Kissat mukaan, niin lähtisimme etelä-Afrikkaan ihailemaan merta ja vuoria sekä luonnonpuistoja, tietysti autoillen. Olisi se kyllä aika hienoa viettää kaksi viikkoa Mieheni kanssa jossain autiolla saarellakin löhöillen ja vaellellen.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Voi, niitäkin paikkoja on jo niin paljon, kun on automatkaillut ympäri Eurooppaa vuodesta 1987 asti ja mökkiautoillut vuodesta 2000. Näin vuorihullulle Dolomiitit on se hienoin ja upein vuoripaikka, mutta tuohon kotivuorillekin kaipaan myös joka hetki.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Olen varmasti outo ulkosuomalainen tässäkin asiassa, kun en kaipaa mitään. Olen kolmekymmentä vuotta elämästäni automatkaillut ja matkoilla on ollut aina oma elämyksensä paikallinen ruoka, niin se on nytkin. Alussa kaipasin salmiakkia, kun olen sen ystävä, mutta hyvin pian löytyi täältäkin hyvää salmiakkia. Lähes kokonaan karkit ja salmiakit ovat vaihtuneet terveellisempään juttuun, kuivahedelmiin ja pähkinöihin.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Koskaan ei voi sanoa ei, mutta olemme kyllä tulleet heti alusta asti tänne pysyvästi jäädäksemme, emme vain tietyksi ajanjaksoksi. Kuka nyt kotoa mihinkään lähtisi.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Tykkään kaikesta kauniista ja erilaisesta. Olen kovasti jouluihminen, höpsötyksen ja koristeiden takia. Muistan niin elävästi sen hetken, kun jouluna 2011 menin ensi kertaa saksalaisille joulumarkkinoille ja näin livenä sen kaiken kauneuden ja tunsin nenässäni ne tuoksut. Tunsin olevani tuonkin takia kotona. Karnevaaliaikaa ja kyläjuhlia katsellessa mieleni valtaa suuri kiitollisuus, että saan nähdä tätä elämää. Jo televisiosta karnevaaliohjelmien katseleminen saa hymyn huulille. Mietin monesti sitä, että kuinka rikkaassa ympäristössä ihmiset täällä ovat saaneet elää ja elävät. Olen onnellinen heidän puolestaan ja onnellinen siitä, että saan itsekin palan tästä kaikesta. Kiitoksen velkaa jokaiselle saksalaiselle.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Ei kai siinä ollut mitään vaikeaa. Tartuimme suurin sydämin ja innokkain mielin tarjottuun mahdollisuuteen. Kova oli vaan urakka, kun kahdessa kuukaudessa hoidettiin kaikki asiat. Purettiin Suomi koti, myytiin autot, jopa ostajakin oli tiedossa entiselle kodille. Meidän oli hyvä lähteä, kun aikuiset Lapset olivat jo kaikki lentäneet kotipesästä maailmalle ja kaikki yli 20 vuotiaita. Lähdimme avoimin ja luottavaisin mielin Suomesta Kissojemme kanssa yhteistä suurta unelmaa ja haavetta kohti. Mikään ei edes pelottanut tai epäilyttänyt. Kaikki sujui sitten Saksassa hyvin. Ainut asia, joka itseäni vähän harmittaa on se, että lukihäiriöisenä minulle on kielten oppiminen hyvin vaikeaa. Tämä ulkomaille muutto on niin suuri asia ja pitkäaikainen haave, se pitää sisällään niin paljon, että en anna tuon asian himmentää tätä niin mukavaa ja ihanaa elämänjaksoa, loppuelämää.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Kyllä voin kuvitella. On ollut puhetta, että vuoden kaksi voisimme jossain hyvin kaukanakin käydä asumassa. Kotiin Saksaan haluamme kuitenkin palata.

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Niitäkin on monta, jopa ennätysnousumme Dolomiiteilla. Monelta vuorenhuipulta olemme tätä niin kaunista maailmaa saaneet katsella ja noista hetkistä olen erittäin kiitollinen. Ne ovat elämän helminauhan huippuhetkiä.

Huhtikuun alussa 2016 kohtasimme aivan yllättäen suuren menetyksen ja surun, josta olenkin paljon kirjoittanut. Koko karavaanariporukalle Ramseksen äkkikuolema oli suuri järkytys, kun tavallisen päivän jälkeen meille kaikille niin rakkaan ja ahkerimman kaverin sydän vain pysähtyi. Kyllä tuo oli vuoden 2016 kaikista mieleenjäävin hetki, kun pian yhteisen ilontäytteisen iltaleikin jälkeen löytää Ramseksen elottomana tassut vielä niin lämpimänä, tuo oli myös tähän astisen elämäni järkyttävin hetki. Vuoretkin menettivät hetkeksi lumoavan kauneuden, mutta onneksi niiden lohduttava kauneus palautti kauneuden pian takaisin.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Voiko mökkiautolla kulkemista edes matkustamiseksi sanoa. Totta kai ja moneen paikkaan! Meillä on suunnitelmia ja paikkoja aina paljon mielessä. Olemme liikkuvaisia ja rakastamme kurvailla sinne tänne mökkiautollamme. Uusien paikkojen näkeminen ja kokeminen on suuri intohimomme. Aurinko ohjaa kulkuamme, kun keräämme muistoja elämän helminauhaan. Vietämme liikkuvassa matkakodissa vuosittain noin sata yötä ja reissun päällä olemme noin joka toinen viikonloppu sekä kaikki lomat. Paljon enemmänkin haluaisimme reissun päällä olla. Elämme meidän unelmaa, pienistä elämänhetkistä nauttien, kovasti myös niistä arkisistakin hetkistä!

Soleil

Ps. Eilen vuoden pisimpänä päivänä saimme varjosta kotimittariin kesän uudet lämpöennätyslukemat 32,9, mutta tänään 22.6.2017 talvea kohti jo mentäessä mittari näytti tältä.

11.6.2017: PITKÄ SUNNUNTAIPYÖRÄILY

Kun iloitsee pienistä asioista voi iloita usein - niin kuin nyt tästä 77 kilometrin ja 690 nousumetrin sunnuntaipyöräilytripistä.

Kävimme edellispäivänä verrytelylenkin ajatellen jo tätä sunnuntain pyöräretkeä. Mittaa vauhdikkaalle lenkille tuli 26 kilometriä.

Pakkasimme mukaan eväät sekä juomiseksi vettä ja urheilujuomaa. Aurinko paistoi lähes siniseltä taivaalta. Oli mukavan lämmin päivä tulossa. Mielet iloisina lähdimme pyöräilemään. Vähän kuitenkin ajattelimme, että otimmeko liian pitkän reitin tavoitteeksi pyöräillä. Annoimme kuitenkin mahdollisuuden palailla lyhempääkin reittiä takaisin, jos matkalla siltä tuntuisi.

Matkalla oli mm. eri viljelyspeltoja. Tässä iso porkkanapelto.

Reitti kulki lähes koko matkan metsä- ja peltoteillä. Vain lyhyitä matkoja kylien välisillä teillä. Reitti oli hyvin merkattu viitoin ja pyöräilyreittimerkein.

Joku isäntä oli pyhäpäivänä kääntelemässä luokona kuivumassa olevia heiniä.

Pidimme matkalla noin kymmenen kilometrin välein muutaman minuutin juoma- ja selänoikaisutauon. Tässä puiden katveessa penkillä, joita oli kaksi, oli mukava istahtaa.

Matkalla ajettiin monen pikkukylän ohi ja läpi, niitä kun Saksassa on muutaman kilometrin välein.

Hassuja pikkuautoja ajoi ohitsemme yhdellä juomatauolla.

Vuohet kivassa paikassa siestaa viettämässä.

Tuolla helluntailomajutussa mainitsin siitä kuinka Saksassa ihmiset kulkevat paljon kanooteilla. Täälläkin porukkaa oli liikkellä vesiteitse monella eri tyylillä.

Tässä pidettiin pitempi tauko, syötiin eväitä ja hörpittiin termospullosta kahvit.

Ja taas jaksoi polkea vauhdilla hyväpintaisilla peltoteillä.

Se miksi vasta nyt hankimme nämä uudet kulkupelit on minun selkäongelmat. Suomessa sanotaan, että paras pyöräilyasento on selkäsuorana pystyasento ja leveä penkki. No, mulle on puolet elämästä pyöräily ollut 15 minuutin jälkeen tuskaista, jalat ja kädet turrana ja kipujen kanssa pyöräilyä. Myös ongelmia lähes aina jälkeenpäinkin enemmän. Pyöräily ei ole ollut 25 vuoteen nauttimista.

Uutta kulkupeliä ja erityisesti näitä painavampia sähköavusteisia pyöriä ajatellessa, ne "mummomallipyörät", joissa ajoasento on pysty, ovat reilusti painavampia pyöriä, kuin nämä retkimallin pyörät. Lisäpaino 3500 kilon painorajan mökkiautossa B-ajokorteilla voi tuoda ongelmia. Emme edes tiedä mitä mökkiautomme painaa reissuvarustuksessa. Nämä hankitut pyörät olivat suuresta pyöräliikkeestä keveimmät retkimalliset pyörät.

Tuon ajoasennon takia hankintaa on lykätty. Jostain saksankielisestä jutusta Mieheni luki, kuinka selälle paras asento on se mikä tulee, kun ohjaustanko ja istuin on samalla tasolla. Tämän takia uskalsimme kokeilla. Turruutta tulee nyt, mutta vähemmän, eikä jo 15 minuutin päästä. Oikeastaan sitä ei tullut edellispäivän iltapyöräilyllä 25 kilometrin matkalla ollenkaan. Luulen, että myös on vaikutusta pyörän penkillä. Se entinen paras luultu takapuolen levyinen penkki onkin ollut huono juttu. Tämä kapeampi on parempi, kun ei niin paina takapuolta.

Yksi asia joka myös mietityttää. Minullehan kävely tasaisella ei ole hyvä juttu, jalka turtuu monesti silloinkin ja tulee kipuja. Parhaita kävelyteitä ovat ne epätasaiset nousevat vuoripolut, niitä saa kävellä kivutta. Sitä olen ajatellut, että onko tässä pyöräilyssä sama juttu, että mäkiset maastot ovat parempia selälle, tulee asentovaihtelua. Se, että polkee vain tasaisella on sitä yhtä ja samaa liikettä. Aiemmin kahdeksanvaihteisella minulla meni mäet talutushommiksi ja sekään ei ollut selälle varmasti hyvä asia. Nyt saan avustusta käyttäen polkea ne kovasti ylös ja pulssi nousten.

14%:n laskukin oli ja kotimäki 16%.

Alpitkin näkyivät kauniisti monesta eri paikasta.

Kuljettiin monien erilaisten metsiköiden läpi.

Hyvän tuoksuista kuivaa heinää haravoituna karelle.

Siinä se sitten on 77 kilometriä 690 nousumetrillä!!! Keskisyke reissulla oli 109, huippusyke 154  ja kului 1644 kilokaloria. Tästä päätellen tämä pyöräretki oli aivan verrattavissa vaellusretkeen. Vuorokauden sisällä pyöräilyä yhteensä 103 kilometriä. 

Akkua kului kolmen pykälän verran ja kaksi jäi. Kotimäkeä nousin sportilla. Paljon ajoin myös ilman avustusta, ja yli 25 km/h vauhdissa ei edes avustus auta. Olen hirvittävän varovainen laksemaan mäkiä alas. Hyvällä tasaisella peltotiellä alamäessä annoin nyt vauhdin nousta 46 km/h, joka on kyllä ennätysvauhtini pyöräillen.

Kotiinpalatessa kotimittari näytti mukavia lämpöasteita, mutta ei kesän ennätyslämpöä
mikä on 32,7.

- Kun iloitsee pienistä asioista voi iloita usein. -

Nähden ja löytäen arjestakin ne pienet ihanat onnenpalaset, elämä on paljon hienompaa. Tämä on yksi lempiajatuksistani ja siksi varmasti olen juuri se mikä olen, elämästä nautiskelija ja puheliaana ihmisenä kovasti tykkään myös kertoa omia juttujani.

Oikeastaan tämä pyöräretki ei ollut pieni asia vaan suuren suuri itselleni. Voihan olla, että tämäkin ilo viedään vielä pois, mutta nyt kun tuntuu hyvältä, niin nautitaan ja iloitaan suurin sydämin.

Torstai on taas täällä arkipyhäpäivä, Fronleichnam. Tiedossa on pitkäviikonloppu jossain, ehkäpä vuorilla.

Soleil