Aloitan taas tämän jutun, sää asialla. Kuinkas nyt muutenkaan. Saksan radiossa puhutaan nyt vallitsevasta ilmasta, että on Siperian sää kysessä. Vähän hassulta minusta tuntuu kun lämmön puolella ilma on ja ei sitä pakkastakaan ole paljoa ollut. Tietysti jos ajatellaan, että millaiselta nyt pitäisi ulkona näyttää ja lämmönkin olla lähellä +20 tai ylikin, niin Siperian säähän nyt on tosiaan kysessä. Maaliskuun sää Saksassa on tilastojen mukaan ollut kymmenen kylmimmän maaliskuun joukossa eli tämä ei ole läheskään tavallista tähän aikaan vuodesta. Hyvä niin.
Kirjoittelin Pääsiäisreissullamme muistikirjaan näin. En koskaan tule tänne nettiin muistikirjaani kirjoittelemaan kaikkia tekemisiämme ja asioitamme. Jätän jotain minun ja meidän salaisuudeksi.
28.3.2013, Torstai
Olin
kovasti viime päivät tutkaillut Euroopan ilmoja. Olemme jo pitkään ajatelleet Pääsiäisenä menevämme Venetsiaan. Kevät on sielläkin myöhässä ja lupasi vesisadetta ja
kymmenisen vain lämmintä sinne joten muutimme suunnitelmia. Säiden tutkiminen netistä on vähän hankalaa, kun kaikki antaa vähän erilaista ennustetta mutta
tulimme siihen johtopäätökseen, että menemmekin Sveitsin puolelle
ja Lago Maggiore-järven rannalle. Siellä saattaa lämpö nousta pariinkymmeneenkin ja aurinkoakin luvassa enemmän kuin
Italian rannikolla Välimerellä. Vuosi sitten Pääsiäisenä olimme Garda-järvellä. Muistan kuinka pian
Innsbruckin jälkeen Italian puolella oli
niin vihreätä ja lämmintä, nyt on toisin.
Lähdimme matkaan torstaina neljän
jälkeen, kaupassa käyntimme jälkeen. Kotona oli päivällä vähän aurinko paistanut ja aiemmin satanut lumi hieman sulanut mutta lähtömme aikoihin satoi kovasti märkää räntää ja ilma oli nollan
paikkeilla. Baanalle päästyämme sade muuttui vedeksi. Ilma oli sateesta johtuen kurja,
eikä näkynyt lähestyvät Alpit. Itävallan puolella pian sade lakkasi, maa oli
lumeton ja tie kuiva. Ilta alkoi pian hämärtyä. Autoja oli paljon liikkeellä. Lämmintä oli kymmenisen astetta. Me ajelemme hyvin harvoin pimeällä, ainoastaan jos on hyvin pitkä matka jonnekin. Nyt ajattelimme tehdä poikkeuksen vaikkei matka pitkä ollutkaan. Aamulla olisi niin mukava herätä, olematta kiire. Olisihan se
mukava kuivalla ilmalla ajella pimeällä San Bernardino -passilla, näkisi mukavasti laaksoon,
ajattelin. Lokakuussa Toscanan reissulta palatessamme olimme viimeksi sen
ajaneet, toisin päin etelästä pohjoiseen. Tuolloin oli
syksyn ruska ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta.
Kun
pikkuhiljaa aloimme nousemaan vuoristoon, jossakin lasketeltiinkin, lunta alkoi
olemaan enemmän, ei ollut vuosi sitten kun palasimme näin. San Bernardino -passia lähestyessä alkoi kova lumisade, autoja oli liikkeellä paljon eri maista. Rekkoja tuli vastaan ja heidän kaista oli aika luminen, meidän puolittain sula, ei liukas ollenkaan. Tämä tiehän on hyvä, leveä ja hyväkuntoinen. Voi ajaa hyvin auton
ja vaununkin kanssa. Suola-autoja tuli pari vastaan. Tuolta San Bernardinolta
alas laaksoon on matkaa yli 15 kilometria. Tunneleitakin on välillä. Kiire tuolla hiljaa alas
matelevalla autoletkalla ei ollut. Mietin, olisiko Suomessa näin rauhallisesti ajeltu? Seisoimme
välillä vain ja vauhtimme oli huimaa 20-40kmh nopeutta, oli
turvallisen tuntuista minullekin pelkurille. Lunta satoi kovasti tupruttamalla, joten en nähnyt maisemia ylhäältä alas laaksoon. Lisäaikaa meni tuolla matkalla
varmaan tunnin verran.
-tuossa linkissä tietoa myös patikoinnista ja maastopyöräilystä Sveitsissä
Olimme
Lago Maggiore- järvellä vasta varttia vaille kymmenen illalla ja menimme Camping Tamaroon. Täällä emme olekaan ennen käyneet, ei edes tällä järvellä. Olimme viiden tunnin
matkan matkanneet pysähtymättä, jos noita ruuhkaseisomista
ei oteta huomioon. Harvoin ovat Kisutkin olleet näin
pitkää aikaa häkeissään, ei tuo heitä näyttänyt haittaavan, olivat niin tyytyväisiä. He ovat kyllä maailman parhaita karavaanari-Kisuja.
29.3.2013, Pitkäperjantai
Hyvin
nukutun yön jälkeen on mukava nousta kiirettömästi. Kisutkin olivat innoissaan
maisemistaan kulkupelimme ikkunoista. Taas on niitä lintuja ja sorsia. Tälle leirintäalueelle eivät ole koirat tervetulleita, eli se ilo puuttuu kun koirien
puuhia ei voi Kisut seurata.
Illalla
ajoimme ihan vain johonkin paikkaan ja meille sanottiin, että aamulla voimme paikkaa vaihtaa. Vaihdoimmekin rannan lähelle. Rantapaikat olivat jo täynnä. Tästäkin paikalta on nyt hyvä näkymä järvelle.
Aurinkoakin
paistaa päivän aikana aina välillä ja lisälämpö tuntuu mukavalta. Lämmintä on varjossa ollut noin 13
astetta. Pitkäperjantai kuluu rennosti
laiskotellen. Kävelyretkellä katsellaan lähimaisemia. Vuoret
lumihuippuineen näyttävät järven ympärillä oikein mukavilta. Tämähän on Sveitsin italialaista
aluetta eli pääkieli on Italia. Sen myös kuulee ja huomaa ihmisistä,
että ovat erilaisia kuin vaikkapa
Saksassa. Ihmiset juttelee kovaan ääneen ja lasten meteli alkaa
aamulla kahdeksan jälkeen. Se tuntuu vähän oudolta, ei Saksassa näin. Eron kyllä huomaa. Saksalaiset vastaan
tullessaan kyllä tervehtivät mutta eivät välttämättä sveitsiläiset.
Täälläkin on kuulema kevät ja kesä myöhässä. Jotkut puut vihertävät vähän ja kukkivia isoja
pensaitakin on, niistä jotkut on jo pudottaneet kukan
lehdyköitä maahankin. Palmut näyttävät aina hienoilta.
Illan
pimetessä, järvi ympäristöineen näytti mukavalta, kun valot
kimalteli vuorten rinteissä pieninä loistavina timantteina. Tuo näky on aina kaunis ja hyvin rauhoittavakin.
30.3.2013, Lauantai
Aamulla
pitkän ja hyvin nukutun yön jälkeen herättyämme ehdin jo kehua ettei
ole vettä satanut, mutta ei kulunut kuin
hetki niin alkoi katolta kuulua ropinoita. Lämmintä aamulla yhdeksän aikaan kahdeksan astetta.
Sateen
piti olla tänään satunnaista ja ilma puoli pilvistä. Kova sade loppui vasta neljän
aikoihin. Me löhöiltiin ja oleskeltiin vain mökissämme koko sateen ajan, Kisutkin oli tyytyväisiä. Naapurit, saksalaiset
ulkoili. Kerran suomalaiset puhui, kuinka saksalaislapset ovat tyytyväisiä vesisateeseenkin. Heinäkuussa kun koulut ovat loppumassa, lapsilla on koulussa
metsässä kaikkea mukavaa askartelua puusta ja muuta puuhaakin
viimeinen viikko. Saksalaislapset ovat innoissaan vaikka sataa ja kastuvatkin
kun taas suomalainen valittaa.
Sateen
loputtua lähdimme kävelylle ja poikkesimme sveitsiläisessä Coopin ostoskeskuksessa.
Siellä oli pihalla muutama eläin ja lapsille hepparatsastusta. Sisällä oli myös tapahtumia, mm. hiekkalinnoja oli tehty ja matkaesitteitäkin oli tarjolla. Tunnelma oli kuin Italiassa, puheenkin
takia, mutta ihmiset ovat pääasiassa italialaisten näköisiä ja kauhea hössötys on ihmisillä menossa. Ei ole kotoinen saksalainen rauhallisuus ja ystävällisyys läsnä.
Tämä Lago Malliore-järvi ainakin täältä pohjoisesta on hyvin kaunis ja ympärillä vuoret. Järvihän on isompikin kuin Como- ja
Garda-järvet. Jospa huomenna ei sada
ja pääsemme pyöräilemään. Kävelyllä on huomattu, että on hyvät pyöräilytiet ja -kaistat. Luulen, että tuosta syystä tästä järvestä tulee meille suosikki paikka?
Ensi yönnä siirrytään kesäaikaan.
31.3.2013, Sunnuntai
Kesä-ajassa nyt ollaan. Aamulla
taivas oli lähes sininen ja lintuset ulkona
riemuissaan. Näkee myös Kisuista, että nauttivat auringosta ja
lintujen touhujen seuraamisesta. Aamupalamme
syötyä lähdimme heti pian pyöräilemään. Tuntui, että koko tienoo oli myös lähtenyt ulkoilemaan sadepäivän jälkeen, oli kevyenliikenteen väylät täynnä pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Locarnoon oli hieno pyöräillä rantamaisemissa, palmuja, pensaita ja kukkasia kukki
kauniisti mutta kevät on todella täälläkin myöhässä, kun tulpaanit eivät vielä kuki. Oli siistin näköistä. Ajelimme kaupungista ohi.
Maastopyöräilyä joen rannassa. Istuimme aina
välillä nautiskellen auringon lämmöstä. Pyörätiet olivat hyväkuntoisia. Yhdessä paikkaa jouduimme ajamaan
autokaistalla omalla pyöräkaistalla, mutta autoilijat ajavat täällä rauhallisesti, ei niinkuin Italiassa jossa ne ajaa tuhatta
ja sataa, se on minusta pelottavaa. Taidamme tänne
tulla toistamiseenkin, tämän järven rannalle ja Sveitsin
puolelle. Eikä ole liian kaukana tulla vaikka vain
viikonloppureissullekaan. Normaali pyöräilyä on hyvä harrastaa, parempi kuin Garda- Ja Como-järvillä. Onhan tuonne vuorillekin
mahdollista mennä pyöräilemään, esitteissä oli mahdollisuuksia ja
juttuja.
1.4.2013, Maanantai
Aamupuuhat
tehtyämme lähdimme kotia kohti. Ensin oli tarkoitus kiertää toista kautta mutta ajattelimme, että ruuhkia voi olla ja aikaa menee. San Bernardinon lähestyessä ilmankin alkoi vähän selvitä ja Alppien toisella puolella aurinko paistoikin jo komeasti.
Lokakuussa tulomatkalla Italiasta oli passilla taivas sininen ja kaunis ruska,
nyt tienoo näytti niin harmaalta. Ylhäällä lunta oli, sitä ei juurikaan vuosi aiemmin Pääsiäisenä ollut kun palasimme Garda-järven reissultamme. Kevät ja kesä on myöhässä todellakin.
Meillä on aina tapana pysähdellä usein matkan aikana, aina kun siltä tuntuu, että haluaa katsella ja ihastella
paremmin. Noin teemme, vaikka maisemat ovat jo tuttujakin ja niin teimme
nytkin. Ruuhkia ei matkalla ollut juurikaan, outoa. Ihmettelimme kovasti
Itävallan puolella matalalla rinteessä olevaa lunta tähän aikaan vuodesta. Koti-Saksan lähestyessä ilma alkoi harmiksemme
pilvistyä. Kotona oli lumet kuitenkin jo sulaneet ja krookuksia kukki.
Kiitos mukavasta lomasta muille seurassani oleville Karavaanareille!
Otin reissullamme noin 400 kuvaa, joista olen valinnut 100 kuvaa. Opettelen tekemään kuvista kuvaelokuvaa, opeteltavaa on ja hidastakin tämä homma on mutta oikein kiinostavan mukavaa. Blogin ohjelma pienensi valokuvaelokuvan, että jos tuon suurentaa koko näyttön kokoiseksi niin kuvat menevät epäselviksi ja pienenä liian pieni ovat kuvat ja tekstit. Eipä ollutkaan hyvä tekeminen. Koneella alkuperäinen, sekin pienenetty on lähes 100M:n kokoinen.
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti