25.8.2013, SUNNUNTAIKÄVELY SATEESSA

Ulkona sataa,..

Aloitan tällä mukavalla laululla sateesta.
 Taas? Sunnuntai sadetta emme ole saaneet kyllä kuukausiin ja muutenkin satanut on vähän. On hyvä, että nyt sataa. Laulun sanoin, sade on hyväksi monesta syystä. Sisällä parempi olla kait nyt ois, mutta laiskottelun lomassa on mukava lähteä tihkusateseen kävelylle. Me tiedämme mitä tehdä nyt voimme. Minä nappaan kamerani mukaan, että näppäilen kuvia kävelyllä. Muutaman kuvan ottamisen jälkeen huomaan akun vilkuttavan punaista ja muistikortin olevan täynnä. Kuvien näppäily jää vähiin. 

 Isoja luumuja.

 Kotikylässämme on kadun varressa tälläinen kirjastokaappi, josta voi ottaa kirjan luettavaksi tai cd kuuneltavaksi ja palauttaa tähän. Tämä on Lions Klubin pitämä. Minä luulin tätä pitkään sähkö- tai puhelinkeskuskaapiksi.

Kapea kävelytie talojen tonttien välissä.

  Tänään on ollut myös kylmin päivä, varmaan toukokuun jälkeen, 15 vain lämmintä. Netissä surffailun lomassa, kun suunnittelimme tulevia kiinnostuksemme kohteita huomasimme, että Zugspitsen live-kamerakuvista, että siellä kolmessa kilometrissä oli satanut lunta ja oli vain kolme lämmintä eli ensilumi on kotoisessa Baijerissa jo satanut. :)

"Etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta." 

Tylsää tietää aikuisena, ettei tuo loru olekaan totta.

Etanat eivät näytä poutaa, vaikka lorussa niin sanotaan. Etanalla on kaksi paria tuntosarvia, toiset lyhyemmät ja toiset pidemmät. Pitkien tuntosarvien päässä ovat etanan silmät, joten etana käyttää tuntosarvia myös näkemiseen. Etanat liikkuvat oikeastaan vain kostealla säällä ja liikuttelevat jatkuvasti tuntosarviaan – olipa sitten tiedossa sadetta tai poutaa. Kysymyksessä on siis pelkkä loru: etanan sarvet eivät valitettavasti kerro, onko huomenna poutaa.

Jospa tämän Kotilon sarvien näyttäminen tietääkin huomiseksi poutaa? Näitä kotiloita oli jonkun verran kävelyreitillämme mutta niitä tummia lötkyjä isoja etanoita oli runsaasti ihan monen kimpassa. Sai varoa ettei niitä tallaa. 

 Vanhassa omenapuussa omenoita. Oli myös päärynäpuita.

 Hevosia ja takana muutama lammas.

 Saksassa ja kotikylässämmekin muutama, lähin meiltä noin viidenkymmenen metrin päässä, on tällaisia tupakka-automaatteja. Tästä ei voi alle 18-vuotias ostaa tupakkaa. Jos rahalla maksaa joutuu omalla pankkikortillaan todistamaan automaatille olevansa täysi-ikäisen.

 Kukkia itse leikattavaksi. 
Vesisade koveni emmekä käyneet kukkapellolla asti, mutta tässä viitta mistäpäin sellainen löytyy. Täällä on aika paljon kukkapeltoja. On eri kukkia keväästä talveen, ihan vuodenajan mukaan. Sieltä voi itse poimia haluamansa oksat, hinta on ilmoitettu tietystä kukkaoksasta rahalippaan luona ja maksu jätetään pellon laidassa olevaan rahalippaaseen. 

 Tässä hedelmien ja vihannesten myyntipaikka. Ilmeisesti sateen tai sunnuntain takia tässä ei nyt ollut myytävää. 

 Tähän maksu jätetään, eikä näissä paikoissa ole sitten myyjää. Tässä onkin aika jykevä rahalipas.

 Nämä auringonkukat olivat yli kolme metriä korkeita.

Hyvin kaunis on sateinen kotikylämme ja kuvattavaa olisi kyllä ollut paljon enemmänkin. Hyvin oli hiljaista, niinkuin sunnuntaisin on aina. Ne muutamat ihmiset jotka vastaan tulivat tai pihoillaan olivat, kaikki yhtä pyöräilijää lukuun ottamatta iloisesti tervehtivät. :)

Sadepisarat aivan oikeat
ovat muodoltaan varsin soikeat.
Ne puiden oksilla pisaroivat
ja pilvet nuo pisarat luoksemme toivat.
Ei niihin nalle voi koskea,
ne koskettavat poskea.
Ja öisin sade itkee ja nyyhkii,
kun se ikkunaruutua ropisten pyyhkii.
-Kirjasta Uppo-Nalle ja merikarhun tytär-


Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa!

Soleil