keskiviikko 6. elokuuta 2014

1-3.8.2014, SEE IN FLAMMEN - JÄRVI LIEKEISSÄ!

 MYÖS TUTUSTUMISTA KAHTEEN LUONTORETKIALUESEEN.

Iltahämärässä saa kokea valoshown,
järvellä seilaavat valaistut purjeveneet ja
matkustaja-alus MS "Altmuehlseen",
soihtu-uimarit ja ilotulituksen barokkimusiikin soidessa.


1.8.2014:  Elokuu jo! Asumme täällä Saksassa jo neljättä vuotta, alkaa aina vaan paremmin olla tässä Saksan rytmissä. Tietty kuukausi merkitsee jo aivan muuta, kuin mitä se merkitsi Suomessa asuessa. Helmikuu ei tiedä paukkupakkasia, vaan silloin voi olla lähes kaksikymmentä lämmintä joku päivä, pääsiäisenä on kahtena keväänä ollut jo kesä, toukokuun alussa tehdään jo ensimmäistä heinäsatoa, kesäkuussa joitakin viljoja puidaan, ym. Elokuu ei tiedä koulujen ja lomakauden loppua vaan juuri nyt alkaa Baijerissa kesälomat koululaisilla ja on loma-aika. Elokuu on myös yleensä se kesän lämpimin kuukausi. Ja niin se on aikaisempina vuosina mennyt, että ne kesän viimeiset hellepäivät ovat olleet syyskuun lopussa, silloin kun kauppoihin alkaa jo joulu tulemaan.

Päätimme jo edellisenä viikonloppuna minne nyt menemme. Olemme muutaman kerran aiemmin käyneet tuolla päin ja kaksikin kertaa yöpyneet Brombachsee-järvellä mutta emme ole ennen yöpyneet Altmühlsee-järvellä jonne päätimme nyt mennä ja alueeseen paremmin tutustua.

Meidän karvaiset karavaanarit ja erityisesti Jätkä on aika innokas reissuun lähtijä. Kun kellarista haimme kuljetusboksin ja -laukut eteiseen odottamaan lähtöä, hän puhkui taas niin intoa, että mukava kun lähdetään ja puski kovasti jalkojani. Kun kysyn häneltä aina, että lähdetäänkö reissuun, hän kähisee coonimaisen erikoisella äänellä, joo lähdetään, ei maukumalla. Ja niin hän alkoi tuntien päiväunille boksiin, välillä vaihtoi paikkaa, mutta palasi omaansa odottamaan lähtöä. 
  
Menneillään on nyt speltti-vehnän puintiaika. Alakuvassa kukkapelto,
 joita on kotimmekin lähellä muutamia. 
Pellosta voi käydä keräämässä haluamansa kukat, 
hinta on kerrottu erillisessä taulussa ja raha jätetään lippaaseen.


Ajelimme Gunzenhausenin lähellä olevalle Campingplatz Herzogiin.


2.8.2014: Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava nousta ylös. Kissatkaan eivät aamuleikkineet tai ainakaan niihin ääniin en herännyt. Mökkiautossa on niin mukava aina nukkuakin. Heti aamusta oli lämmintä, vaikkakin puolipilvistä. Lähdimme pyöräilemään Altmühlsee-järvi ympäri. Rannoilla on kaksi tai kolme veneilykeskusta, koska tämä järvi on purjehtijoiden ja surffaajien suosiossa. Lisäksi on uimapaikkoja sekä pyöräily- ja kävelyreittejä. Siistit hoidetut ranta-alueet niin kuin Brombachsee-järvelläkin.


Koirille on myös omat rantansa sekä pitkin rantoja heidän jätöksilleen pusseja ja roskiksia.


Alueella on pyörävuokraamoita, joten omaa pyörää ei välttämättä tarvitse olla mukana. On vuokrattavana, näyttävät olevan suosittujakin, nuo nelipaikkaiset riksapyörät.


Pyörät jätettiin parkkiin ja suuntasimme kävellen luontoretkialueelle, keinotekoiselle lintusaarelle.


 Altmühlsee-järvestä lähes puolet, 900 hehtaaria, on 70-luvulla tehty lintusaareksi, Vogelinsel im Altmühlsee.


Utelias kun olen, tutkin tuon vasemmalla olevan laatikon. Sieltä löytyi pieniä lehtisiä, joissa esitellään Baijerin osavaltion 50 luontoretkialuetta ja leimasin myös laatikossa oli. Keräämällä viisi leimaa, voi osallistua viikon loman arvontaan. Tässä taas yksi mukava harrastus, käydä pikkuhiljaa kaikilla näillä 50 alueella.





Tämä alue on merkittävä pesimis- ja levähdypaikka linnuille. Täällä on tavattu yli 300 eri lajia. Joukossa on monia uhanalaisia ​​vesilintuja ja kahlaajia joille tämä alue on tärkeä levähdyspaikka tuhansien kilometrien muuttomatkalla. Kauempana oli aika paljon lintuja nytkin.


On matalilla alueille kaislikossa suota, kosteita niittyjä ja pensaiden muodostama monipuolinen elinympäristö.


Puolentoista kilometrin kävelyreitillä on useita infotauluja alueesta ja eläimistöstä, kuvin, kirjotuksin ja äänin. Esitettynä niin, että lapsikin kiinnostuu.


Lintujen lisäksi täällä "viidakossa" on paljon erilaisia ​​kasveja ja hyönteisiä kuten perhosia, kovakuoriaisia ​​ja sudenkorentoja.


Minun kameralla ei lintukuvausta oikein harrasteta. :)


Kuvan keskellä tipi suki sulkiaan poikasensa kanssa.


Ja isoa kuvaa rajamalla näkee, kun tipi venyttelee.


Majava on harrastanut tässä joskus puun kaatoa.


Lintutorni kauempaa. Matkalla oli muutamia jalallisilla kiikareilla tähyilijöitä, lintukirja kädessä kulkevia ja kuvaajia, jotka tuntui jotakin odottavan. Mukava harrastus se tuollainenkin voisi olla, että alkaisi bongailemaan eri lintulajeja ja keräämään niistä kuvia.


Jatkoimme matkaa pyöräillen.


Kalastava perhe tuoleineen ja pöytineen leiriä pitävät puiden varjossa.



 On omat kaistat kävelijöille ja pyöräilijöille.


Tässä uimapaikka ravintoloineen.


Pelastusyksiköt lähellä jos apua tarvitaan. Ei vain uinninvalvojat.


Vieressä ilmainen suuri leikkipuisto. Näytti järjestettyäkin ohjelmaa lapsille olevan tulossa.




Järven eteläpuoli.


ja järven pohjois puoli.


Kävimme autolla katsomassa välillä, että ilmastointilaite on päällä ja kaikki muutenkin niinkuin pitää. Suuntasimme sitten Gunzenhausenin keskustaan. Kaupungissa on reilu kuusitoistatuhatta asukasta.


Taas tässä lisää yksi mukavan näköinen pieni kaupunki keskustan taloineen.




Torvisoittokunta soittaa musiikkia, Marktplatzilla.







Evang.-luth. Stadtkirche St. Marien.


Kirkon yläpuolella lenteli haikaroita, jotain 5-6.


Savupiipussa pesässä pariskunta pesimispuuhissa, mutta miten näin myöhään he pesivät?





Mukavan näköinen talo tämäkin.


Mukavahan tässä oli istahtaa musiikin soidessa.



Kivan näköinen mopo.


Siistikuntoinen bemari.


Illalla alkoi leirintäalueelle kantautua musiikkia rannalta, kansanmusiikkia, lastenlauluja, saksalaista iskelmää ja aivan kansainvälistäkin musiikkia, Abbaakin, puoli seitsemästä lähtien. Näki, että ihmiset olivat runsain joukoin liikkeellä, aivan perheineen ja pienten lasten kanssa, menivät rantaa kohti.


Niin mekin sitten otimme pienet tuolit kainaloon ja lähdimme rannalle istuskelemaan. Ihmisiä oli paljon rannoilla. Tänne oli ravintoloiden lisäksi pystytetty lisää myyntikojuja. Oli myös kaksi esiintymislavaa.


Osa ihmisistä oli tullut rannalle piknikille. Perheineen, niinkuin olemme aiemminkin nähneet saksalaisten niin tekevän.


Menimme suoraan rannalle, että saisimme hyvän näkoalapaikan järvelle päin.


Lapset leikki rannalla ja ihmisiä tuli koko ajan lisää.



Ilta alkoi pimenemään ja valaistut veneet lisääntymään järvellä.


Lähellämme olevat kolme poikaa heiluttivat sädetikkuja ja yhdelle tuli suru, kun tikku paloi loppuun.



Ilta pimeni, kuu alkoi valaisemaan ja veneet järvellä vain lisääntyivät. 


Kunnes show alkoi ja järvi alkoi liekehtiä. Rannan kummaltakin puolelta lähti liikkeelle parinkymmenen uimavalvojan soihtu-uinti, barokkimusiikin soidessa kuuluvasti rannalla.


Hieno tunnelma kun soihtu-uimarit uivat toisiaan kohti.



Uimarit sytyttivät vähän isommat liekit. Takana näkyy alus joka pian alkoi paukkua.


Kuvat ovat ilman jalustaa otettuja ja siksi vähän epäselviä.


Valtaisa pauke alkoi.




Kunnes se loppui ja järvi alkoi vasemmalta rannasta liekehtiä.


Liekit vain suureni.


Kunnes oikealla olevan saaren takaakin alkoivat liekit loimuten lisääntymään.


Taivas täyttyi loisteesta ja tähtisateesta, kun kahdesta paikkaa niitä taivaalle lenteli. Tulet ja raketit saaresta ammuttuna olivat erittäin suuria.



Tämä valtaisa rakettien pauke, jollaista en edes Suomessa ole entisessä kotikaupungissa nähnyt uuden vuoden yönä, kesti noin viisitoista minuuttia.
Täällähän raketteja ammutaan uutena vuotena aivan mahdottomasti sekä aina pitkin vuotta juhlien ja tapahtumien yhteydessä.


Netissä oli, että tapahtumaa oli katsomassa tuhansia ihmisiä, tarkemmin ei sanottu. Aivan linja-autoja oli parkkipaikalla ja autojen rekisterit kertoivat, että kauempaakin oli tultu katsomaan. En myöskään löytänyt tietoa onko tämä jokin vanha vai uusi perinne. Ainakin vuodesta 2008 asti tämä on järjestetty.


Kun ilotulitus loppui kiirehtivät suurin osa ihmisistä pois, niin mekin. Leirintäalueelle musiikki kuului soivan vielä tunnin verran pitempään eli vähän yli kahteentoista. Oli niin hienoja hetkiä saada nähdä ja olla mukana tässä, nähdä kuinka järvi oli todella liekeissä.



3.8.2014: Aamulla pakkasimme romppeet ja lähdimme. Mukava tuntuinen leirintäalue oli nyt täynnä, jopa muutama auto aivan aidan vieressä ilman omaa paikkaa.

Katselimme vihkosta kotiosavaltiomme viidestäkymmenestä luontoretkialueesta, missä vielä kävisimme. Me kun tykkäämme niin noita vuorenhuippuja käydä valloitamassa. Päätimme pienen lisämutkan tehdä ja käydä valloitamassa "vuori" sekä yhden lisäleiman hakemassa vihkoseen.

Siellähän se jo näkyi, Hesselberg-vuori, mikä on Mittelfrankenin hallintopiirin alueen korkein vuori ja sijaitsee romanttisen tien (Romantische Straße) varrella.







Hyvällä säällä näkymät täältä ovat yli 150 kilometrin päähän, aivan Alpeille asti.


Ilma ei ollut nyt paras kaukaisille näkymille, koska ripisteli vettä.


Täällä kasvaa joitakin harvinaisia kasvilajeja.




Olen jo useampana kesänä ihmetellyt loma-aikaan tätä valtavaa ruuhkaa. Nytkin saimme ajella tullen mennen, ilman mitään ruuhkia. Ne ruuhkat ovat tietyillä teillä ja tietyissä paikoissa. Saksalaiset lähtee lomilla naapurimaihin.


Kiitos taas tästä ihanasta viikonlopusta, elämä!


Soleil

Ei kommentteja: