ROSKIA RANNALLA

Me ihmiset olemme syypäitä näihin roskiin.

Mieluummin olisin tallustellut tällä pitkällä hiekkarannalla ilman näitä isoja ja pieniä roskia, jotka eivät edes maadu.

 

Soleil

KARAVAANAREIDEN ELÄMYKSIÄ

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa....

MENOJALKA VIPATTAA

 Kun mielessä ovat kiinnostavat luontokohteet: vuoret, merenranta, lintujenbongaus, geokätköjen etsiminen, kävely- ja pyöräretket sekä villit yöpymiset mukavien luontokohteiden äärellä puskaparkissa.

Tuohon kuvakollaasiin keräsin muutaman reissumuistikuvan vuosien varrelta. Paljon hienoja paikkoja ja arvokkaita muistoja sisältyy noihin kuviin. Mieleni valtaa suuren suuri kiitollisuus, kun noita kuvamuistoja katselen sillä pitäväthän ne meidän elämän huippuhetkiä sisällään.

Alkuvuosi ei ole mennyt ollenkaan suunnitelmien mukaan. Uudenvuoden päivänä olimme jo matkalla loppiaisreissulle San Marinoon, kun Miehelleni nousi jo aivan alkumatkalla kuume. Jäimme Saksan puolelle stellplatzille kahdeksi yöksi tautia parantelemaan, mutta kun kuume pysyi lopulle 39 asteessa ja minäkin aloin sairastumaan, niin ajelimme kotiin. Sen jälkeen onkin ollut monta ei niin toivottua mutkaa matkassa. Onneksi pääsimme kuitenkin tämän niin ihanan vuorireissun tekemään, 26-28.1.2018: LUMISILLA VUORILLA. Ilmatkin ovat olleet siperiankelejä ja kevät on kaikkialla myöhässä.

Kaikesta huolimatta täällä on jo kuukausia pikku hiljaa suunniteltu tulevaa reissua. Olemme olleet lähdössä moneen suuntaan. Yksi suunnitelma on ollut useamman uuden maan kierros, mutta tuon taidamme jättää seuraavaan kertaan. Viime vuoden kuukauden reissu Espanjaan oli minun juhlareissu ja pääasiassa valitsin tutustumiskohteemme.

Tuleva loman olemme jo vuosikymmenet ajatelleet viettävämme Australiassa, mutta emmehän me voi jättää viikoiksi karvaisia-Karavaanareita kissahotelliin. Hehän kuolisivat isäntä- ja mamma-ikävään. ;)Vielä kun jokainen yhteinen päivä on Siirin kanssa ihana elämän lisälahjapäivä. Jos asuisimme Suomessa, niin Siirimmehän olisimme jo menettäneet viime heinäkuussa. En voi olla tähänkään laittamatta onnen ajatustani siitä, kuinka olenkaan kiitollinen mm. saksalaisesta eläinhoidosta.

Olen alkuvuodesta kerännyt pitkän listan luontokohteista, pikkukylistä sekä muutamasta kaupungista. Listan kaikkiin kohteisiin emme mitenkään ehdi tutustumaan, mutta onpahan siitä iloa myös tuleville reissuillemme. Tuleva luontoloma on rakkaan Mieheni juhlareissu. Hän saa päättää minne menemme ja mihin tutustumme. On ihanaa, kun taitavat meidän kiinnostuksen kohteet olla aikalailla samat. Jos johonkin suureen kaupunkiin eksymme, niin se vain on enempi minun kiinnostuksen kohde.

Kotona ja muuallakin maailmalla on ollut jo keväisen lämmintä ja nurmikot ovat alkaneet täyttymään kukkasista, mutta taas ensi viikolla tuntuvat ilmat kylmenevän. Meillä on ollut kyllä ajatus, että vihreään ja kukkaiseen kevääseen menisimme. Aika näyttää ajelemmeko sitten vain lumipyryssä. Reissulta en juttuja tee. Ainoastaan jonkun epämääräisen kuvan voin laittaa tänne, joka ei kerro edes missä olemme. Jos jonkun uuden isokokoisen lintulajin saamme tallennettua kuviimme, niin sitä en taida malttaa olla kuvaa tänne laittamatta. 

Meidät tuntien menosuunta voi vielä muuttua lähdön hetkelläkin kotipihassa tai matkalla, eikä se ole mikään ongelma vaan sitä kulkurikaravaanarin mahtavaa vapauden tuntua, kun oma sänky ja matkakoti kulkevat mukana. Aivan loistavaa elämäntapaa, joka sopii meille vallan mainiosti, kun saa olla vapaa aikatauluista ja yöpaikoista. Voimme taivaanlintusten tapaan pysähtyä ällistelemään maailmaa minne vain ja olla juuri siellä, missä juuri sillä hetkellä olla haluamme.

Menojalka vipattaa kovasti näkemään ja kokemaan uusia paikkoja ja asioita. Turvallista ja mukavaa lomaa meille toisillemme toivottelemme! :)

Kahdenkymmenen vuoden päästä tulet olemaan 

surullisempi niiden asioiden vuoksi joita et tehnyt
kuin niiden jotka teit. Irrota siis paalusolmut.
Purjehdi ulos turvasatamasta. Hae pasaatituulet
purjeisiisi. Tutki. Unelmoi. Löydä.
- Mark Twain -

Soleil 

PEKINGIN PANDATALOSSA

Syyskuussa 2006.

Olen seurannut Lumi- ja Pyry -pandojen saapumista Suomeen sekä heidän alkutaivaltaan Ähtärissä aivan live-kamerasta. Ihanilta he näyttävät, kun järsivät bampua päivät pitkät. Pyry tuntuu myös olevan kiinnostunut Lumista. Mm. seurasi yksi päivä ikkunasta, kun Lumi oli ulkoilemassa. Onhan Lumi aivan ihana söpöläinen, kun heittelee lumessa kuperkeikkoja lumikokkare etutassujen välissä tai kiipeilee koivupuussaan.

Kaivoin esille vanhoja kuvia cd-levyltä, kun olimme 2006 Pekingissä yhdeksän päivän reissulla. Aivan Lumin ja Pyryn innoittamana. Tässä Pekingin pandatalon kaksi eri panda-asukasta. Kuvat ovat lasin läpi otettuja ja epäselviä.

Pitäisi joskus pieni muistelujuttu tehdä tästä reissusta. Kuviakin on reilu 1100 eli silloin jo 11,5 vuotta sitten olin kova kuvia räpsimään. Paljon näimme ja koimme tuollakin reissulla. Ruoka oli niin herkullista vaikka aina emme edes tietäneet mitä tilasimme. Vartaassa elävänä olevat Skorpionit paistettuna olivat rapeita raksuja. Taas silkkiperhosen toukat olivat happamia.

Soleil 

4.3.2018: PAUKKUPAKKASIA

Sekä haastavaa geokätköilyä, kun puista korkealta pitää kaloja onkia.

Ensin kuitenkin paukkupakkasista. Kevät oli jo niin mukavasti alkamassa. Muutamia kevään ensi kukkiakin jo kukki niin kauniisti, kun nakkasi lumen maahan. Siperiasta puhalsi kylmä puhuri aivan Alppien yli Roomaan asti, niin emme mekään kylmästä jääneet osattomiksi. Zugspitzellä kolmen kilometrin korkeudella rikottiin yli sata vuotta vanha pakkasennätys -30,5 astetta. Vuodelta 2012 oli meidän kotimittarin edellinen pakkasennätyslukema reilut -14 astetta. Monet talvet on mennyt, että vain muutama aste on käynyt pakkasen puolella. Olemme tykänneet kyllä näistä leudoista talvista ja siitä ettei lumi ole viikko- ja kuukausitolkulla maassa. Nyt on lumi pysynyt maassa ennätyspitkän ajan, jo 18.2 lähtien. Nyt tuo pakkasennätyslukemakin rikkoutui. Mittari näytti viime viikolla keskviikko aamuna 28.2.2018 -16.4 astetta pakkasta.

Noiden solmussa olevien puiden takia tällainen runo tähän.

Nauruloitsu
Tule nauru, nouse nauru, pelasta tämäkin päivä.
Väännä varpaat venkuralle,
käännä korvat kiemuralle,
muksi maha muhkuralle,
silmät kirkkaiksi kiverrä,
jalat joutuin juokseviksi.
Poista koukut kielen alta, suorista jokainen solmu.
– Tittamari Marttinen –

Villisikojen jälkiä ja kuopimia paikkoja oli metsässä.

Meistä on ollut tosi mukava kävelyretkillä etsiä geokätköjä. Uusi harrastus on kyllä tehnyt sen, että kävelyretket ovat lyhentyneet, kun aika menee niin nopeasti aarteiden etsinnässä.  Maksoimme premiumjäsenyyden, joka toi ympäri Maailmaa paljon kätköjä lisää puhelimen ja padin näytölle. Ilman jäsenmaksua näkyvillä on vain helpoimmat peruskätköt. Jäsenmaksulla sai näkyviin vaikeampia ja monipuolisempia kätköjä. Kätköjä on mm. peruskätkö, multikätkö, mysteeri, geolodju, wherigo-kätkö, webbikamerakätkö, virtuaalikätkö ja bongauskätkö.

Lähdimme kotimaisemissa aivan uusille seuduille kävelemään. Meilläpäin kun metsiä ja vesistöjä on mukavasti. Joskus olemme täällä metsikössä jollain kulmalla pyöräilleet, mutta emme koskaan ennen kävelleet.

Hankalaksi meni tämä geokätkön löytäminen, kun olivat niin korkealla puussa. Löysimme kuitenkin läheltä puutorrakon, jolla Mies onki kalan noin neljän metrin korkeudelta puusta.

Tämä kalakätkö olikin pitkän etsinnän tulos. Se oli niin korkealla, ettemme edes osanneet niin korkealta katsella, kun oli arviolta yli viiden metrin korkeudessa. Maasta löytyi pitkä puukeppi, jolla Mies puhkuen yritti kalaa onkia. Se olikin hankalaa, kun keppi olisi saanut olla vähän pitempi. Paikalle tulikin pian nuoripari, jolla oli oikeanlainen väline mukana. Pitkä teleskooppivarsi, jonka päässä oli paksusta rautalangasta väännetty koukku. Sillä olikin hyvä kala korkeuksista onkia.

Nämä kaksi kalakätköä oli vielä korkeammalla puussa ja ne jäivät meiltä onkimatta, kun emme olleet asianmukaisilla välineillä liikkeellä.

Paukkupakkaset ovat järvet ja lammetkin jäädyttäneet muutaman sentin paksuiseen jäähän.

Kivoja reikiä ja kuvioita jäässä.

 Tällä kävelyretkellä lämmintä oli kuutisen astetta. Tänään maanantaina on kissa-Tytötkin viihtyneet parvekkeella, kun varjossa mittari on näyttänyt kymmenisen astetta lämmintä. Pakkaset, lumi ja jää alkavatkin olla menneiden aikojen muisteloissa. Pian saa laulaa näin, 

Kevätsää, lämmittää, luonnon kaiken herättää.
Katsokaa, sulaa maa, puut jo silmut saa.
Lintusten nyt laulu soi, puut ja metsät vihannoi.
Kevätsää, lämmittää, luonnon herättää.

Mukavaa maaliskuuta! :)

Soleil