©Soleil
Muistokirjani matkailun iloista ja elämyksistä ulkosuomalaisen karavaanarin silmin. Myös siitä kuinka on hieno tunne, kun haave ulkomailla asumisesta toteutui tammikuussa 2011. Vähän muustakin elämästä. Luontokohteet on kiinnostuksen kohteemme numero yksi. Teemme vaellus- ja pyöräretkiä, bongailemme lintuja sekä etsimme geokätköjä. Välillä käymme myös tutustumassa kaupunkeihin. Takanamme on matkailua henkilöautolla vuodesta 1987 lähtien ja matkailuautoilua vuodesta 2000. Tervetuloa mukaan!
2 kommenttia:
Moi!
On aakeeta laakeeta! Onkos siellä kivisiä peltoja ollenkaan, niinkuin täällä Suomessa ? Entäs juhannuskokot, liekö ihan tuntematon käsite :)
Mukavaa, aurinkoista juhannusta sinne teille!
Hei!
Nyt vasta, 25.6, kun kirjauduin tänne blogiin pitkästä aikaa näin lähetetyn viestisi.
Rakkaita maisemia ovat nämä kukkulat. Alpitkin näkyvät hyvällä ilmalla.
Kivisiä peltoja on jossakin, mutta taitavat enemmän olla vuorten rinteillä. En tiedä mistä johtuu, mutta ei täällä ole samalla lailla kiviä pelloilla ja peltojen reunoilla kuin Suomessa. Ovatko sitten aikojen kuluessa keränneet kivet pois. Ihailen suuresti täällä peltoaukeita, kuinka siistejä ne ovat. Monesti myös nuo peltotiet asfalttiteitä joita ei saa kuin maajussit sekä kävelijät ja pyöräilijät kulkea. Mahtavat väylät pelloilla ja metsissä täällä on kulkea.
Ei täällä juhannusta juhlita niin kuin Suomessa. On tavallinen viikonloppu. Vappukin on vain ylimääräinen vapaapäivä. Jossain isoja kokkoja polttaa. Juontaa ilmeisesti juuret uskontoon, mutta on harvinaisempaa.
Mainzin kaupungissa on sitten moni päiväset näyttävät Johannisnactin juhlat jotka päättyvät vasta maanantai-illan ilotulitukseen.
Tällä on paljon vanhoja perinnejuhlia ja tapahtumia ympäri vuoden. Nyt korona-aikaan kaikki on peruttu.
Kiitos, myöhästyneet juhannuksen toivotukset ja lämmintä kesää Sinullekin. :)
Ps. Minulla on kivoja kuvia vuoriretkeltä lehmänkellojen kilkattaessa ympärillä. Katsotaan saanko niitä tänne laitettua.
Lähetä kommentti