TOUKOKUU JO ON,..

Kuva otettu 25.4.2013: Magnolia-puun kukat ovat kauniita mutta ne ei kestä pitkään.

JA KESÄ VIIMEINKIN SAAPUNUT :)

Kevät oli täällä 110-vuoteen myöhäisin eli historiallisia aikoja tosiaan olemme  eläneet täällä tänä keväänä. Onneksi ei kovin usein toistu tämmöinen myöhäinen kesä. Saapa nähdä millainen on sitten kesä? Viimme kesä oli pitkä ja lämmin.

Tämä aika vierähtää niin nopeaa, ettei mukana meinaa pysyä. Vasta viime viikon lopulla hidas järkeni ymmärsi, että nyt on jo toukokuu ja se tuo mukanaan tietynlaisia asioita. Kiirettä pitää ja vähän ressiäkin pukkaa mutta kyllä se tästä, kun kesä ihanainen on saapunut. Monenmoisia ajatuksia on mielessäni.

Reilu viikko sitten vietimme mukavan viikonlopun Wunsiedelissä Saksassa  ja kissanäyttelyissä. Mukavasti siellä meni mutta siitä ei täällä enemmän. Kaupungista en yhtään kuvaa hoksannut kiireeltäni ottamaan. Yövyimme stellplazilla ja leirintäalueella, Camping Fichtelseella,  

mukava leirintäalue rauhallisella paikalla. Hyvät ulkoilu mahdollisuudet. Ei yhtään kuvaa tuoltakaan kun sen lyhven illan mitä tuolla kerkesimme vittämään, satoi vettä kovasti koko ajan. kilometrejä tuli reissulle lähemmäs kahdeksan sataa.

nyt On aamupäivä ja ulkona 19 lämmintä, linnut laulavat kilpaa ja kukkon kiekuminen kuuluu kauempaa. Kissat nauttivat parvekkella lämmöstä ja lintusten katselusta.  Huomenna on pyhäpäivä ja pitkä viikonloppu edessä, ihanaa. Olisi niin mukava lähteä kauemmaskin reissuun mutta puuhaa on kotona. Tuo vähän harmittaa karavaanaria.

8.5.2013 on näkymä tänään tälläinen parvekeeltamme. Naapurimme pihatyöt ovat kesken.

Löysin netistä tällaisen mukavan kirjoituksen. 

”Kuuntele. Kuuletko?

Sinua odotetaan. Koko maailma ja kaikki sen pienet ihmeet odottavat, että löytäisit ne. Edessä on niin paljon uutta ja vierasta, että moni kavahtaa pienuuttaan ja pelkää.

Ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä. Pidä silmäsi auki niin olet vapaa näkemään kaiken. Mielikuvituksen voima tekee meistä rajattomia.

Toiset uskovat omistavansa jotain, jotkut paljonkin. Mutta maailma, se kuuluu elämänhaluisille. Ja tulevaisuus - se kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. Eikä kauneudesta voi saada kyllikseen. Ahmi siis elämää, sillä siinä kohtuus on ehdottomasti liian vähän.

Kävele vierasta reittiä töihin. Hymyile tuntemattomille. Soita vanhalle ystävälle. Laula. Tanssi. Kysy, mitä naapurillesi kuuluu. Usko unelmiisi. Tartu hetkeen ja ole läsnä siellä missä olet. Anna anteeksi. Anna elämälle mahdollisuus. Anna suukko. Anna syitä iloon - niillekin, jotka eivät sitä mielestäsi ansaitse. Muista, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta. Ja muista, että kyllä sinussa voimaa piisaa. Aina et ehkä tiedä, oletko onnellinen vai surullinen, tai kumpaa edes pitäisi olla.

Pysähdy ajattelemaan, mutta pysähdy vain ajatellaksesi. Et koskaan saa taltutettua hevosta, jos jäät aidalle istumaan. Naura elämälle. Naura vastoinkäymisille. Naura itsellesi ennen kuin muut ehtivät.

Lähde matkaan ja etsi polku, jotta voit kulkea sen sivussa. Etsi joku, josta pitää kiinni. Etsi joku, joka kuuntelee. Haluaa ymmärtää ja haluaa kuunnella. Jos etsit vain yhtä asiaa, se jää ainoaksi, jonka ikinä löydät. Etsi tarinasi. Sinun tarinasi. 

Teksti: Antti Huttunen ”

Voi kuunnellakin täältä,

Yle - Sinun tarinasi

Toivotan kaikille mukavaa kevättä, kesää, nautitaan siitä! :)

Kuva otettu 25.4.2013, ei ole minun kukkapenkistäni.

Soleil

12-14.4.2013, VIIKONLOPPUREISSU SVEITSISSÄ WALENSEE-JÄRVELLÄ

Aloitetaan nyt tämäkin postaus SÄÄ asialla kun olen niin tehty jo useammankin kerran aiemmin ja asia on niin suuri huolen aihe minulle ja saksalaisillekin. Enää ei tunnukaan niin epätoivoselta nämä sääasiat. Taitaa kesä sittenkin vielä tulla, kun jo jonkin aikaa on tuntunut, että se taitaakin olla tältä vuodelta tulematta. Sunnuntaina kun tulimme kotiin, oli kotona yli 20 astetta, se tuntui niin suurelta juhlalta. Olihan sitä ollut jo 18 lämmintä helmikuun lopulla muttakun tuli se takatalvi ja Siperian kelit. Eilen oli jopa 25 astetta varjossa ja tänäänkin yli kaksikymmentä. Mukavalle tuntuu ja näyttääkin. Alkavat kukat kukkimaan ja puut vihertymään, niin kuin kuuluukin tähän aikaan vuodesta, vaikkakin vähän myöhässä.

Kesä
Aurinko paistaa ja ruohokin kasvaa, vaan missä on kesän kukka?
Siili jo kömpii pesästään ja käärmeetkin alkaa luikertaa, vaan kesän kukkaa ei näy.
Mäeltä sen näin , vaan missä se on?
Pupuko sen vei vai orava? 
Hei mikäs tuolla kasvaa?
Se näyttää kesän kukalta.
Hei se on kesän kukka!

-Marika Anttonen -  

Sitten suuntaan ajatukseni ja muistelut viikonloppuun Sveitsiin ja Walensee-järven maisemiin. Laitan nyt kuvapläjäyksen reissulta näin suoraan tänne blogiin, vain muutaman kuvan.


12.4.2013, Kotikylä, näytti lähtiessämme jo paljon mukavammalta kuin Pääsiäisreissullemme lähtiessä.

Matkalla Sveitsiin tuli ukonilma vastaan, salamoi ja vettä tuli taivaasta kaatamalla. Sade vähän hellitti mutta määränpäässämme, pienessä Sveitsiläisessä kaupungissa Walenstadtissakin, satelee vaikkei säätiedotuksen mukaan pitänyt. Meillä oli sateensuojamme, oma vapaa-ajan mökkimme, asuntoautomme suojanamme.

13.4.2013, kuva otettu aamupalaa syödessä kulkupelin ikkunan läpi. Aamuyöstä sade lakkasi ja aamu valkeni aurinkoisena See-Camping Walenstadtilla. Olemme Walensee-järven rannalla. Täälläkin on kevät myöhässä ja niinhän se oli odotettavissakin.


Kyllä on taas mukavat maisemat ja kiva olla reissussa. Pääskysten leikkejä oli mukava seurata.

Muutama kuva leirintäalueesta.

Alue on pienehkö mutta paljon tällaisia "mökkejä". On muutamia vaunuja joissa on parempi etuteltta tai kiinteä puusta rakennettu etuhuone ja katos vaunulle mutta suurin osa mökkejä.

Erilaisia etupihoja.

Patsaita ja istutuksia.

Lähdemme pyöräilemään lähi ympäristöön ja Walenstadtiin.

Kaupungin pääkatu. Kaupungissa oli rauhallista.

Tälläinen suihkulähde.

Saksassa on joka kylässä ainakin yksi kirkko. Niin on täälläkin pikku kaupungissa ainakin kaksi kirkkoa.

Vanhojakin taloja seassa.

Tytöillä mukavan keveän näköiset mopot.

Ajelimme rantaa pitkin ja meitä harmitti, kun meillä ei ollut makkarapakettia mukana. Täällä oli ainakin kahdeksan makkaranpaistopaikkaa rannan lähellä, oli tuoksut kuin olisi Suomessa metsäretkellä mutta maisemat paljon komeammat ja ilma lämmin.

Hyvät ovat pyöräilymahdollisuudet Sveitsissäkin ja rauhallista. Merkittyjä maastopyöräreittejä lähti tuonne vuoristoon lisäksi.

Leirintäalue on järven päässä oikealla.

Viinirypäleviljelmä. Metsä näyttää, niin harmaalta kun ei lehti ole puussa.

Walenstadt.


Paluumatkalla on rannalla ihmisiä enemmän, vaikkei näykään tässä kuvassa, syömässä ja istumassa nuotioilla, jotkut potki palloa tai pelasivat jotakin.

14.4.2013, Aamulla lähdimme toiseen suuntaan pyöräretkelle. Ilma oli jo aamusta oikein mukavan lämmin.

Leirintäalueen ranta oikealla.

Tämä oli sukeltajien rantaa.

Metsäkukkia.

Kuulimme jo kauas, että jostakin kuuluu torvimusiikkia. Pysähdyimme hetkeksi kuuntelemaan tätä mukavaa musiikkia. Mikä lie tämän pienen kylän tapahtuma ollut meneillään?

Olen monesti jo aiemminkin valittanut Sveitsissä sitä, että mukavat maisemat pilaa laaksossa junarata ja sähkölinjat, niin tässäkin taas. Pakkohan se on ne johonkin laittaa ja helpompi laaksoon ja teiden varsille kuin vuorille.

Täällä muistui mieleen etelä-Norja, oli venesatamaa, kuului lokkien raakunta ja turistilaivan äänet, meri ei vaan tuoksunut.

 Resort Walensee, täällä oli paljon mukavan näköisiä lomataloja ja huoneistoja.
http://www.resortwalensee.ch/

http://www.landal.com/gb-en/holiday-park/switzerland/flumserberg/resort-walensee


Mökkejä mukavissa maisemissa järven rannalla.

Polku,...


ja polun päässä taukopaikka.

Kelpaa nauttia maisemista, noin 25 asteen lämmöstä ja tällaisesta pyörätiestä.

Välillä kurvattiin maastoreitille.

Pientä alamäkeä ja nousua.


Mukavan rentouttavaa.

Kohta takaisin leirintäalueella.

Olemme saaneet seurata viikonlopun vuorilta hyppiviä varjoliitäjiä, parhaimmillaan ainakin kahdeksan taivaalla yhtä aikaa. Täällä Euroopassa tuo näyttää olevan suosittu harrastus. Tässä kuvassa näkyy kolme. Kisutkin ovat huomanneet ja seuranneet niitä. Laskeutuivat urheilukentälle aika lähelle.

Kotiin lähdimme vasta kolmen aikoihin. Ei ole paljon kesä edennyt kahdessa viikossa mutta jospa se tästä, kun ilmat lämpenee ja ihokin on vähän kärventynyt, se on alkukesän merkki se. KESÄ TULI SITTENKIN!

Soleil