3-5.7.2020: Parkkipaikkaviikonloppu

Vuohet ja laamat naapureina. Ihanassa luonnon hiljaisuudessa maalaismaisemissa kraatterin reunalla, tuulimyllyjen huminassa sekä Brenz-joen alkulähteellä. Pyöräillen laaksojen, kukkuloiden ja metsien halki.

3.7.2020: Olin taas katsellut Googlen karttaa ja löytänyt mukavan näköisiä kivimuodostelmia. Ne oli nähtävä.

Kuvasta klikkaamalla se näkyy näytöllä suurempana.

Ajelimme pikkukaupunki Steinheim am Albuchin lähelle Hirschtaliin Peurakallioiden (Hirschfelsen) luo ulkoiluparkkipaikalle yöksi, Parkplatz Hirschtal. Peurakallioilla ei näkynyt peuroja vaan vuohilauma.

Olimme kraatteerin reunalla, halkaisijaltaan 3,8km. Tänne on tippunut n.14,5 miljoonaa vuotta sitten taivaalta meteoriitti. Lähistöllä Sontheimissa on Meteorkratermuseum.

4.7.2020: Aamulla lähdimme pyöräretkelle Wentalin laakson kautta. Pian törmäsimme metsästä kulkevaan lammaspaimeneen koirineen ja lampaineen.

Pyöräreitin varrella oli muutaman kilometrin matkalla erilaisia kivimuodostelmia.

Pääpaikka kivimeri, Felsenmeer Wental. Täällä oli kolme aluetta nuotiopaikkoineen, jossa ihmisiä oli piknikretkellä.

Matka jatkui eteenpäin ja Königsbronniin.

Täällä Saksassa on usein metsissä taukopaikkoja, jopa aivan nuotiopaikkoja. Hevosiakin oli ratsastusmatkalla metsässä.

Risteys viiteen suuntaan.

Olimme Königsbronnissa Brenz-joen alkulähteellä.

Brenzursprungin äärellä söimme eväämme.

Herwartsteinin rauniot olivat enää vähäiset, mutta kukkulalta oli mukavat näköalat alas laaksoon ja Königsbronniin.

Matkaa tälle pyöräretkelle tuli 35 kilometriä 425 nousumetrillä.

Ajelimme kuuden kilometrin päähän Söhnstetteniin mukaviin maisemiin jälleen parkkipaikalle yöksi, Parking lot day/night.

Täällä naapureina olivat hiljaiset laamat, jotka olivat kesäturkissa. Tien toisella puolen oli frisbeegolfrata.

5.7.2020: Aamulla saimme jälleen lähteä mukavassa hellesäässä pyöräilemään.

Taas näimme metsässä paimenen suuren lammaslauman kanssa.

Tuulimyllyjen huminaa peltoylängöllä.

Muutama kuva loppumatkalta.

Matkaa tuli tälle pyöräilyreitille 32 kilometriä 330 nousumetrillä.

©Soleil

27-28.6.2020: Kotiviikonloppuna ennätyksiä

Goekätköilyssä ja pyöräilyssä tälle vuodelle.

27.6.2020: Muutama saksalaisen maalaismaiseman kuva reilun kahdeksan kilometrin ja 185 nousumetrin geokätkökävelyltä. Sää oli lopulle kolmenkymmenen asteen lämpöinen.

Kuvasta klikkaamalla sen näkyy näytöllä suurempana.

Tien haarassa minä odotan
jotain uutta ja kaunista,
jotain puhtoisen kiiltävää.

Odotan jotain mitä ei koskaan ole tulossa,
jotain jolle ei ole osoitetta, ei päämäärää.

Riisun takkini, alan hermostua,
tunnen, että minut on petetty,
jätetty ja määrätty tänne odottajaksi.

Tien varressa on liikennemerkki,
olen kai jonkinlaisella pysäkillä
tai sitten tuo on minun stop-merkkini.

Sitten se iskee minun tajuntaani

STOP!

- runotalo.fi-

Kuullessaan linnun laulavan
juuri hänelle,
hän ei enää voinut vastustaa
linnun kutsua.

Hän oli valmis seuraamaan lintua
minne tahansa,
hän astui toiseen maailmaan,
toiseen ulottuvuuteen.

Hän oli innoissaan
sillä lintu näytti tietä edemmäs,
siellä näytti kauniimmalta
kuin hän oli ikinä
osannut kuvitellakaan.

Hän ottaisi tämän näkymän mukaansa,
hän toisi sen mukanaan
tähän toiseen ulottuvuuteen,
karuun maailmaan.

Hän pujahti ulos maalauksestaan
joka oli hänet ottanut mukaansa,
lintu istui yhä siinä
sanomatta sanaakaan,
laulamatta säettäkään
kenellekään toiselle.

Vain niille
joille oli taito annettu
nähdä ja kuulla
enemmän kuin tavallisesti,
lintu lauloi ja vei mukanaan.

- runotalo.fi-

Metsänhenki
oli puhunut minulle
monia vuosia,
mutta en ollut halunnut
sitä kuunnella,
viestinsä oli minulle outo ja etäinen.

Eräänä päivänä
minulle tuli suru ja ikävä
metsän henkeä,
tahdoin koskettaa sitä,
kysyä monta kysymystä,
en ollut enää vieras, outo ja etäinen,
olin samaa klaania, samaa sukua.

Tiesin, että metsänhenki oli minun todellinen isäni,
minun vanhempani, sukuni ja juureni olivat metsän kaarnassa,
syvällä puiden sydämessä löytyisi minun sydämeni,
alkujuureni, minun henkeni ja sieluni koti.

- runotalo.fi-

Tuulessa soi kellot hiljaa,
pellolla kypsyttää aurinko viljaa.
Minä vain pieni ihminen,
ymmärrän hiljalleen kaiken sen.

- runotalo.fi-

Sinä olet minulle aina olemassa.
Menet minne vain löydät minut.
Minä olen osa sinua, erottamaton.
Ikuisesti yhdessä.
Niin se on.

- runotalo.fi-

Keräsimme matkan varrelta 30 geokätköä mikä on eniten meille yhden päivän aikana.

28.6.2020: Kuvia sunnuntaipäivän pyöräilyreitin varrelta. Meillä oli kahvit ja eväät mukana.

Taikamaa,

taikamaailma,

kävelin eilen sisään portista,

josta en aio koskaan enää

palata takaisin.

Olen tullut tänne jäädäkseni,

sillä tänne minä kuulun.

- runotalo.fi-

Vuosi sitten en edes voinut kävellä ilman kyynärsauvoja suuren selkäongelman ja hermokipupirulaisen takia. Elokuussa 2019 kävelyn ilman kyynärsauvoja aloitin sisällä muutamasta metristä ja ulkona sadan metrin matkasta. Haaveilin tuolloin vaellus- ja pyöräretkistä. Nautin ja rakastan, kun niitä voin nyt juuri tehdä, kun joku päivä voi olla toisin.

66 kilometrin ja vajaan 300 nousumetrin pyöräilyretki on tämän vuoden pisin.

©Soleil