Keskiviikko 9.10.2013 - 20päivä
- Sadetta
ja ukkosen kovaa jyrinää, yöllä kolmen aikaan heräsin moisiin ääniin. Vettä tuli niin, että alumiinikattoon sekä muovisiin kattoikkunoihin vauhdilla ropistessa korviin sattui. Kissoista Jätkää taisi vähän pelottaa, kun niin lyöttäytyi tiiviisti mamman kainaloon. Aamullakin satoi, joten päätimme jatkaa matkaa, vaikkakin tämä leirintäalue ja kaupunki olisi tarjonnut mukavaa oltavaa ja
katseltavaa vielä paljon, muttei sateella se ole mukavaa. Trogirille sanottiin kiitokset ja heipat.
Lähdimme ajelemaan rantatietä
pohjoista kohti. Sade oli rauhoittunut vähän ja ihastelimme kahvitauolla mökkiauton ikkunasta pientä niemeä, joka oli taloja täynnä ja päätimme käydä kurkkaamassa miltä Primosten, pieni kaupunki, näyttää.
Mökkiautolle ei ollut rannan tuntumassa parkkipaikkoja joten jouduimme sen jättämään kauemmas ja kävelemään siitä, mukava aamukävelyhän siitä tuli.
Ennen niemeä oli mukavan näköinen puisto.
Tuo tutustuminen kannatti, kävelimme
pienen niemen ympäri ihastellen.
Vastaan tuli jossakin vaihessa suomalaisia.
Me olimme kesäisissä vaatteissa, kun lämmintä oli yli kaksikymmentä astetta sateisesta säästä huolimatta. Yksi heistä totesi, että jotkut kulkee kesäisissä vaatteissa ja hänellä itsellään on huivikin päässä. Otti huivin pois päästään. Näytti hänellä olevan syystakkikin päällä. Me ei sanottu mitään. Olisi voinut kyllä todeta, että hyvin tarkenee ja lämmin kävellessä tulee.
Kävimme myös kirkkoa katsomassa ulkoa päin, sisälle ei päässyt. Muutama viehättävä lyhyt katukin tuli käveltyä, joissa oli kauppoja,
ruokapaikkoja ja kahviloita. Hiljaista oli kaikkialla. Autolle päästyämme taas vettä tuli kaatamalla.
Jatkoimme taas matkaa. Näimme suuren ostoskeskuksen
Sibenikin lähellä. Siis sinne katselemaan, kun kerran vettä sataa. Se oli suuri, paljon
saksalaisia kauppaketjujen kauppoja ja suuri
ruokakauppakin sekä huonekaluliikkeitä.
Eläinkaupasta ostin reippaille karvaisille matkalaisille muutaman lelun ja niistähän sitten olikin paljon iloa vaikka leluja onkin mukana, mutta uusi on aina uusi kissallekin. Meidän maatiaispallukan lempilelu
on pehmyt pallo, joita en ottanut kotoa matkaan, kun hän niitä yöllä kantelee ja huutelee. Nyt
ostin yhden sellaisen ja kyllä pallo sai kyytiä, kun hän sitä tassuilaan polki.
Kauppakeskuksesta tultuamme huomasimmekin, että nälkä jo kurnii vatsassa. Parkkipaikan lähellä oli paikallinen grilli, eikun
sinne sitten. Mies oli kysynyt, että mitä paikallista suosittelevat ja vastaus oli heti ollut,
cevapcicia. Nam, hyvää oli pitaleivän sisällä, jauhelihapötkylöitä, raakaa sipulia ja paprikakastikemössöä, aivan herkullista.
Niin jaksoimme
jatkaa sitten matkaa, täysin vatsoin.
Meillä olin tarkoitus ajella vähän kauemmas mutta sade loppui
ja aurinkokin alkoi pilkistelemään pilvien rakosista niin päätimme pysähtyä ja olla menemättä katselemaan Zadarin
kaupunkia. Jäimme Drageen, AutocampOAZA MIRAaan. Portissa roikkui jopa Suomen lippu. Taisi olla ensimmäinen kerta täällä maailmalla, kun tuo roikkui muualla kuin meidän autossa. Yleensä on Ruotsin ja Norjan monien muiden lippujen seassa muttei Suomen. Taas on todettava niinkuin olen jo monesti aiemminkin sanonut, että ADAC:n kortilla saa parhaat ja useimmin alennuksen kuin vaikkapa ACSI:n kortilla. Adacin kortilla tälläkin leirintäaluella noin kymmenen euron alennus ja hinnaksi jäi 18 euroa eli normaali vuorokausi hinta tähän aikaan on 30 euroa. Leirintäalue on myös neljän tähden laadukas alue.
Tämä on ihan hieno ja mukavalla
paikalla oleva leirintäalue. Katselimme ja
ihastelimme merta ja saaristo näkymää. Koko illan aikana ei satanut.
Tässä meren edustalla on ainutlaatuinen Kornatin-saaristo ja kansallispuisto, jossa
voisi hyvinkin viikon viettää aikaa. Minulla on ollut ajatuksena tuonne mennä päiväretkelle mutta taidamme sen jättää tällä kertaa väliin. Saaristo näyttää aurinkoisella ilmalla paljon
kauniimmalta. Muutama kuva illan kävelyltä leirintäalueelta. Siistiä mutta vain muutama karvaanari yöpymässä.
Torstai 10.10.2013 - 21päivä
- Aamulla
viidestä kuuteen satoi vettä taas vaihteeksi ja ihan runsaasti.
 |
| Merta on aina mukava katsella. |
Aamupuuhastelua ja auton
siivousta, niitä perusrutiineja mitä karavaanari aamuisin puuhailee. Naapuri saksalaiset kävivät ihastelemassa kissoja. Kisut saivat myös ystävän. Ystävä tuossa nukkui pensaan juurella ja kun kuuli raksupurkin äänen, oli välittömästi ovella. Sisarukset nätisti kaverilleen kurnuttelivat ja ojentelivat tassujaan, he ovat niin sydämellisiä. Kaveri kuitenkin jätettiin herkuitta.
Aurinkokin
alkoi paistamaan ja päätimme tänään pitää laiskottelupäivän.
 |
| Näkymä mökkiautomme edestä. |
Nautittiin auringosta, aina silloin kun se paistoi, kun se ei ole moneen päivään paistanutkaan. Tuulee välillä aika
vinhakkaasti, ei kuitenkaan niinkuin silloin, kun Adrianmerelle saavuimme. Nyt ei
olisi mukava olla kuitenkaan merimatkalla. Ohi menee mustia sadepilviä ja toivottavasti ne kiertävätkin tänään meidät. Muutama kuva kävelyltä leirintäalueelta ja lähi ympäristöstä.
Tehtiin
ruokaa, pitkästä aikaa itse. Kissat nukkuivat melkein koko päivän, niinkuin yleensäkin, mutta kun nukkumaan meno lähestyy alkavat silmät olla kirkkaina. Yö on karavaanari-Kisulle sitä
ikkunasta katselua, mitä näkyy taas uudessa yömaisemissa.
Illalla
seitsemän jälkeen alkoi satamaan, kun olimme juuri laittaneet kaikki
romppeet pihalta pois. Hyvä tuuri ja mies aavisti tämän. Täällähän tulee pimeä jo puoli seitsemän aikoihin. Ihana laiskottelupäivä hienoissa merimaisemissa. Kiitos taas!
Ps. Jatkuu,..
Soleil
