perjantai 29. marraskuuta 2013

7.OSA SYYSLOMAMME 23.11-1.12.2013

29.11.2013, Perjantai:
Yö oli kylmä, pakkasen puolella mutta meillä mökkiautossa oli lämmintä. Niin oli aamupuuhastelujen jälkeen hyvästeltävä tämä ihana Garda-järven pohjoispää. Vaikka olemme nyt neljästi täällä käyneet niin se on varmaa, että tänne vielä palaamme. Jäi niin monta polkua kävelemättä ja maastopyöräreittiä kokematta. Tykkään myös kovasti paikasta ja maisemista, mielestäni tämä on Garda-järven kauneinta seutua. Siksi kun vuoret ovat siinä lähellä. Pääsiäisestä syyskuulle tämä paikka kuhisee turisteja, ja on suosittu surffauspaikka. Niin oli sitten hyvästeltävä tämä upea paikka, joksikin aikaa. KIITOS SEURALAISILLE JA PAIKAN ANTAMILLE KOKEMUKSILLE!

Ilma oli mitä parhain.

Ja hyvän sään takia päätimme poiketa, aiempien suunnitelmien mukaan, pienemmille teille.

Ajettiin aika monen kylän läpi.

Luntakin alkoi paikoin varjokohdissa näkymään.

Kaukaa näkyy jo lumisempia huippuja mihin suuntamme on.

Tämä on Val di Fiemmen talviurheiluseutua. Tänä vuonna täällä järjestettiin (myös vuosina 1991 ja 2003) 20.helmikuuta - 3.maaliskuuta hiihdon maailmanmestaruuskisat. Val di Fiemme on laakso Trentino-Alto Adigen alueella Pohjois-Italiassa Dolomiittien vuoristossa.Tässä kuvassa lumitykit tekee lunta.

Predazzosta lähtee tie Passo Rollelle.

Kuvia matkan varrelta Passo Rollelle.


Sieltä jo jotain teräviä huippuja näkyy.

Täällä oli ihana ja kaunis talvi. Kuva ei taas kerro kuinka kauniilta näytti, puista pölisevä lumi auringon paisteessa, niinkuin kultahiekkaa olisi tippunut.

Aurauskepit korkeita ja paksuja. Lunta taitaa täällä olla tammikuussa paljon?

Aurinko paistoi todella lämpimästi, ilma nyt lähes vuoden pimeimpään aikaan, kuin pohjois-Suomessa toukokuussa.

Kaunista.


Passo Rolle, 1984 metrissä.

Täällä on upeat puitteet lasketteluun, upeissa maisemissa. Laskettelurinteitä täällä on yli 60 km, 1404 metrin korkeudesta korkeuteen 2357.

Vaikka yöllä on ollut noin 15 pakkasta, nyt aurinko lämmitää plussan puolelle.

Auringon paiste valkoisilla hangilla, häikäsee silmiä.

Tuosta tie jatkuisi eteenpäin ja tekisi mieli niin jatkaa. Vajaan kymmenen kilometrin päässä olisi leirintäalue. Huomiseksi lupaa lumisadetta ja emme halua sen kanssa joutua vaikeuksiin. Täällä vuorilla kun lunta sataa sitä voi tulla ja paljon, se nähtiin vajaa kaksi vuotta sitten.


Laskettelurinteitä tehtiin ja jotkut jo lasketteli. Matkamuistomyymälä oli auki. Näytti siltä, että täällä laitettiin paikkoja kuntoon ja laskettelukausi oli alkamassa.

Kisutkin ihmetteli tätä kaunista maisemaa ja kirkkautta.

Palaamme takaisin päin, että kerkiämme valoisaan aikaan kaupunkiin jonne jäämme kahdeksi yöksi. Tänne seuduille tulemme keväällä tai kesällä uudestaan.


Täällä noin 1500 metrin korkeudessa kasvaa korkeita kuusia.

Mulleja tai lehmiä?

Tässä on Predazzon normaali- (hs106) ja suurmäki (hs124). Nämä mäet ovat laskijoille haastavat sillä sijaitsevat yli kilometrin korkeudessa.


Tiet ovat olleet koko päivän hyviä, hyvä ajaa mökkiautolla.








Päivän ajon aikana, noin 200 kilometrin varrella on ollut upeita maisemia ja paljon laskettelupaikkoja. Kesä aikaan kävely- ja pyöräilyreittejä löytyy myös paljon. Upeaa aluetta viettää vapaa-aikaa. Tässä oli vain pieni eteläinen pala ainutlaatuista Dolomite vuoristoa.

Aurinko alkoi jo laskemaan kun saavuimme Bolzanon kaupunkiin. Ajelimme Camping-Moosbaueriin.


Soleil  

torstai 28. marraskuuta 2013

6.OSA SYYSLOMAMME 23.11-1.12.2013

28.11.2013, Torstai:
Aluksi laitan tämän laulun soimaan. Tämä torstai päivä oli hyvin hauska, iloa riemua täynä mutta myös sitä, että minua pelotti välillä. En edes luvannut miehelleni lähteä tuohon järven kallion reunalle pyöräilemään. Lupasin lähteä vain katsomaan ja kävelemään. Se sisäinen suuri urheiluhenkisyys voitti ja minä lähdin pyöräilemään. Myös mieheni rohkaisu auttoi, siitä KIITOS. Jossain syvällläni olen vielä lapsi, niinkuin tuossa laulussa sanotaan. Tässä päivässä oli tuota lapsen iloa ja riemua, onnistumista.

Ilma mitä parhain pyöräilyyn. Minä vain menin katsomaan, uskallanko?

Otin vain kuvaa ja siitä ohitse lenti aivan läheltä lokki.

Leikattuna alkuperäisestä kuvasta lokki, kuva näyttää tältä. Aika erikoiselta.

Tänään kuvat kaupungista on paljon mukavamman näköiset kuin pilvisenä sunnuntaina.


Wanderweg "Alte Ponale Strasse" - sinne oikealle siis. Hyvältähän tämä näyttää.

Tämä on vanha tienpohja ja poistettu motorisoitujen ajoneuvojen käytöstä 50-luvulla. Paikoin vain köysi kaiteena. Myönnän arkajalkaisuuteni ja tässä se nyt vähän kummitteli, pitkästä aikaa. Se ei ole mitään korkeanpaikan kammoa vaan jotakin.

Ilolla tätä tietä tällaisissa maisemissa jatkoi, vaikka vähän pelottikin.

Välillä oli hyvä kaide ja tie leveämpikin.

Matkalle mahtui muutama lyhyt tunneli.

Tämä tunneli kierrettiin ulkokautta.

Kalliot sivulla jyrkät mutta suojaverkot suojana putoavia kiviä varten.

Tuossa tien mutka ja korkeus nousee koko ajan.

Joo, eikä siinä mutkassa ollut edes kaidetta. Minulla meni näissä, minulle hurjissa kohdissa menomatkalla talutus hommiksi.

Tuolla takana näkyy eilen kierretty kukkula.

Matkaa ja jyrkkyyttä järvelle jonkin verran.

Tuolla edessäpäin vain kepakoita ja köysi aitana. No, eihän minut tarvi niihin ajaa.

Siis tältä se näytti, pelottavalta.

Varoituksia!!!

Sieltä jyrkäänteeltä on tultu.

Tuonne seuravalla kerralla kävelemään.

Tässä ollaan jo tämän serpentiini nousun yli puolen välin. Tämä ei ole autotie vaan pyöräilyyn ja kävelyyn tarkoitettu se sama vanha tien pohja. Meillä ei ole maastopyöriä ja minulla vain seitsemän vaihdetta. Tämä oli jyrkää, ehkä sitä 20% nousua. Minä talutin tämän noin 2,5 kilometrin matkan pyörää.

Täällä ilma oli kylmä ja valunut vesi tehnyt jääpuikkoja. Aurinko ei päässyt tänne paistamaan koko päivänä.

Kaikesta huolimatta aivan mahtava matka oli tähän näköalapaikalle. Nousua noin 450 metriä. 



Voisi sitä kyllä näissä maisemissa asuakin.

Alasmeno minua pelotti jo ylösnoustessa mutta kun hiljaa mennä laskeskelin, se oli todella turvallista ja hauskaa. Minullahan oli jalkajarru ja kaksi käsijarrua eli tupla jarrut.

Alamäkeä noin kuusi kilometriä, sehän on tosi helppoa. Ylös noustessamme vastaan tuli iäkäs mies ja vauhdilla. Minun vauhtini ei samaa ollut mutta harjoitushan se mestarin tekee. Ehkäpä joskus minäkin samaan vauhtiin pystyn? 

Miehen pyörän automaattivalot syttyivät tunnelissa.


Aivan harmitti, kun tämä elämäni hauskin pyöräretki, oli liian nopeasti ohi mutta muistot tästä elävät. Tästäkö uusi harrastus pyöräily vuorilla, siellä kyllä menee paljon reittejä ajettavaksikin. Taidan kuitenkin vielä tyytyä vuorilla kävelyyn. :) 

Soleil