JOITAKIN AJATUKSIA VUODESTA 2013

Toivon, että kaikilla Lukijoillani on uusi vuosi alkanut oikein mukavasti! 

Teitä lukijoita tällä muistikirjallani kuitenkin on vaikka olettekin kovin hiljaisia, kymmeniä päivittäin. Ennätys yli kolmesataa yhden päivän aikana.
 Kiitos teille, jotka olette jutelleet ja jättäneet tänne jälkenne! Mukava olisi saada kyllä enempi niitä tassun jälkiänne tänne ja kysymyksiäkin.

Meillä vuotemme alkoi mukavasti ulkomailla, palmujen alla. Ei kuitenkaan runsaassa raketti paukkeessa. Ilmeisesti maassa ei ole tapana runsaasti paukutella? Täällä kotikylässämme se rakettien paukuttelu on kahtena aiempana vuoden vaihteessa ollut aivan valtaisaa. Täällä ei juurikaan ammuta ennen puolta yötä, vaan muutama pauke kuuluu mutta sitten puolelta öin, parikymmentä minuuttia, on kotikylämme kuin sotatanner maailman lopussa.

Kuitenkin nyt aluksi pieni muistelu menneeseen vuoteen, mitkä ovat aatoksemme siitä ja näillä mukaansa tempaavilla Tirolilaisilla sävelillä haluan tämän aloitaa.

Kiitän, kiitän ja vielä kolmannen kerran KIITÄN, mennyttä vuotta! 

Olen hyvin kiitollinen tästä vuodesta, niin kuin vuodesta 2011:kin, kuin kaikista aikaisimmistakin vuosista. Nämä ja tämä vuosi on kuitenkin hyvin erityistä, meidän yhteistä haavetta ja unelmaa, joita pikku hiljaa toteutamme. Tätä ei vaan voi muuten kokea kuin rakastumalla uuteen kotimaahan ja elämällä aina sitä hetkeä. Olemme monta kokemusta ja elämystä rikkaampia taas eletyn menneen vuoden johdosta. Uusien paikkojen näkeminen, uusien asioiden kokeminen ja uusien asioiden tekeminen, tuo nälkä ei ole sammunut, kasvaa vaan, se on elämän suola ja intohimo.

720 METRISTÄ KÄVELLEN 1780 METRIIN!
Ehkäpä tämä hetki oli vuoden hienoin hetki.
 Sen kunniaksi julkaisen tälläisen hienon töhrityn ja 
sotketun "teinikuvan" meistä onnellisista vallottajista, Wank-vuoren päällä :)

Kun ajattelen vuoden kohokohtia, niitä on hyvin monia ja niitä ei voi laittaa arvojärjestykseen. Oikeastaan joka matka, vaikkapa vain viikonlopunkin pituinen, on upea löytöretki maailman ihmeisiin. Suuri rakkautemme Alpit ja retket vuorille ovat niitä ehkäpä parhaita, antaneet suuren suuria riemun hetkiä. Ne pienet nyppylöiden valloitukset, huippu hetkiä, niitä pitää kokea lisää.

Alpit vaan ovat niin kauniit ja lumoavat. Sydämeni olen jo niille menettänyt joskus yli kaksikymmentä vuotta sitten. Minulta vasta kysyttiin mitä paikkaa Alpeilla suosittelen? En voi suositella mitään erityistä, koska kaikkialla Alpeilla on niin kaunista, meni mihin vaan. Aina siellä missä vuorten välissä on järvi, niin siellä on sitten erityisen kaunista, lumoavan kaunista. Meille on tullut jo niitä suosikki paikkoja, jonne aina haluaa palata mutta paljon on näkemättä, hyvin paljon. Saksan Alpeilla meille on suosikki paikka Berchtesgadenin alue, hyvänä kakkosena tulee Garmisch-Partenkirchen ympäristöineen ja kolmantena Oberstdorfin. Siinä on sitten monta kylää ja upeaa nähtävyyttä näiden paikkojen välissä vielä ja lisänä monen maan Alppialueet.

Vuonna 2013, teimme kolmen viikon reissun Suomeen, kolmen viikon reissun Sloveniaan ja Kroatiaan, reilun viikon reissun Italiaan ja viimeisempänä yli kahden viikon Joululoman Espanjaan, josta reilu viikko vuoden 2013 puolella. Siinä välissä on sitten tehty viikonloppureissuja lähelle. Oikeastaan olemme reissussa joka toinen viikonloppu. Kotiviikonloppuja on ollut ainoastaan vuoden aikana 20. Alkuvuodesta tuli pitempi tauko mökkiautoiluun, kun aina oli niin pilvistä. Meidän menojamme ohjaa pitkälle aurinko, sinne mennään missä sen luvataan paistavan parhaiten.

Pitemmistä matkoista, Slovenia ja Kroatia oli mukava nähdä 13-vuoden jälkeen. Kohokohtia olivat Bled, Plitvice, Krka ja Dubrovnik. Reissun matkakertomus on vaan vielä pahasti kesken.

Syyslomareissu Italiaan Garda-järvelle oli riemuloma. Meillä oli niin mukavaa, elämän hauskin pyöräretkikin, saatiin siellä kokea.

 Elämä on ihanaa kun osaa iloita niistä pienistä asioista.

Tästä meidän Joululomareissusta, olen niin ihastunut. Siitä myöhemmin enempi.

Tämä teksti luki viime reissullamme kahden asuntoauton peräseinässä,

Im Hotel bin ich Gast, im Wohnmobil bin ich Zuhause! 

Hotellissa olen vieras, asuntoautossa olen kotona!

Tuo on niin totta. Mökkiautomme on meille liikkuva vapaa-ajan koti. Sinne on aina mukava mennä ja siellä olla, aina tiellä. Se mahdollistaa meille niin monta asiaa, vapauden mennä - harrastaa ja yöpyä siellä missä haluaa ja vielä saa nukkua omassa sängyssä, se on niin suurenmoista vapautta. Se on sitä ihanaista matkailuelämää, karavaanarielämää. En voi olla tähän mainitsematta, etteivät monet suomalaiset, ne "oikeat karavaanarit" pidä meitä karavaanareina siitä syystä kun emme ole liimanneet jäsentarroja mökkiautoomme, eivätkä siksi edes kättään tervehdykseksi meille nosta kun meillä ei ole se tarra näkyvillä, joka on kyllä kohta 14 vuotta kaapissa ollut ja numero on jotakin 91tuhatta. No, ne ovat heidän ajatuksiaan ja jätän ne omaan arvoonsa. Olemme karavaanareita, oman tiemme kulkijoita. Jota kukin elää omalla itselleen katsomalla parhaalla ja ainutlaatuisella tavallaan.

Meille mökkiauto on ollut jo kohta 14 vuotta ja aina ympärivuotisessa käytössä. Tänä vuonna olemme siinä viettäneet 90 yötä eli kolme kuukautta ja enempikin olisi haluttu viettää aikaa mutta se ei vaan ole mahdollista kun on muutakin elämää. Jospa kuitenkin joskus sekin olisi mahdollista? Ajettu on noin 18 tuhatta kilometriä mökkiautollamme vuonna 2013. Tuo ei ole paljon kun meidän kohteet ovat niin lähellä. Viikonloppuna yleensä olemme vain 100-200km päässä kotoa. On nähty ja koettu aika paljon ja tullut paljon mukavia muistoja matkan varrelta, jotka ovat suuria aarteitani.

Maissa missä kävimme ja vietimme aikaa, ei ole kovin montaa kylläkään tullut vuoden aikana. Kävimme vuoden aikana: Suomessa, Itävallassa, Sveitsissä, Italiassa, Sloveniassa, Bosnia-Hertsegovinassa, Kroatiassa, Ranskassa ja Espanjassa. Uusia maita oli kaksi, Bosnia-Hertsegovina ja Espanja, joissa emme olleet aiemmin käyneet.

Ystävällisemmät ihmiset ja ystävällisemmän asiakaspalvelu matkoillamme olemme saaneet kotomaassa Saksassa ja naapurimaassa Itävallassa. En osaa sanoa kummassa saa paremman. Myös näissä maissa on ne parhaimmat leirintäalueet, Itävallassa ehkä vielä paremmat kuin Saksassa. Vaikka Sveitsistä tykkään ja maan maisemat ovat upeat, niin siellä ei ole niin hyvät leirintäalueet eikä ehkä niin ystävällinen palvelu. Kolmosena palvelusta taitaa tulla Saksan ja Itävallan jälkeen ihana Espanja. Nyrpeintä asiakaspalvelua olen saanut synnyinmaassani Suomessa. Taas myös moitin italialaisia. Vuoden 2011 Toscanan reissulla tuon kyllä huomasi niin usein. Kroatiassakaan ei oltu kovin ystävällisiä, joka oli vähän pettymys.

Hintatasosta vielä vähän, näistä tänä vuonna käyneistämme maista. Jos nyt tätä joku tänne matkaava lukee, niin on hänelle tietoa. Diesel on halvinta Saksassa, Itävallassa ja Espanjassa, aikalailla samanhintaista.  Suomen hintaa en muista, kalliimpaa kuitenkin. Kalleinta on Sveitsissä ja Italiassa. Ruoka on halvinta Saksassa ja muukin kosmetiikka ja taloustavarat, jopa vaatteet.  Kroatiassa ja Espanjassa on halvempaa vain jotkut tuotteet, kun minä vertaan Saksan hintaan. Ruoka on kalleinta Sveitsissä ja Suomessa. Ravintolassa syöminen on halvinta Espanjassa. Aika edullista on myös kotomaassa Saksassa ja aikalailla samanhintaista myös Italiassa ja Kroatiassa.

Suomalaisia karavaanareita ei näy kovin usein täällä maailmalla. 2013 tapasimme ja juttelimme yhden pariskunnan kanssa Kroatiassa. Muutama muuten matkaava on tavattu. Saksassa liikenteessä näkee eniten hollantilaisia autoja ulkomaisista autoista. Naapurimaissa eniten on saksalaisia autoja ja toiseksi eniten hollantilaisia turisteja. Italialaisia karavaanareita liikkuu myös Alpeilla paljon ja sen huomaa kyllä, ne eivät kättään nosta, niin kuin muunmaalaiset karavaanarit.

Mikä jäi harmittamaan kun ei ehtinyt käydä? Monta paikkaa, kun ei vain yksinkertaisesti ehdi. Eniten jäi kaipaamaan Moselin-laaksoa kun emme sinne tänä vuonna kerenneet. Edellisenä vuonna teimme kaksi lähes viikon reissua sinne. Hienoa aluetta tuokin. Matka Unkariin vuosien jälkeen jäi tekemättä joka vähän myös harmittaa.

Vuoden 2014 suunnitelmia. Meillä on aina reissusuunnitelmia menossa ja monia. Joskus tuo on vähän ongelmakin, mihin nyt mennään, tuo on kuitenkin hyvä ongelma. Joululomakin hyvä esimerkki siitä, ei mentykään sinne minne oli alun perin tarkoitus. Aurinko määrääsi suunnan. Meillä on aina mukana Karvaiset-karavaanarit, sekin määrää asioita.

 Toivon terveyttä ja reissuja vuonna 2014 ainakin yhtä paljon kuin edellisenä vuonna, useampikin reissu käy.
 Toivottavasti saamme myös toteutettua, yhden suuren haaveen.
Toivon, että voimme viettää paljon enemmän aikaa Alpeilla. Huomaan meidän matkailussa täällä jo vuodessa tuleen muutoksen, ensimmäisen ja toiseen vuoteen. Kun lähdemme kotoa vaikka naapurimaihin Itävaltaan ja Sveitsiin meillä on tunne, että olemme tuollakin melkein kuin kotona Saksassa.

Muistikirjani, jatkan matkailun ilosanoman julistusta sinulle, tänäkin vuonna.

2013 oli kokemus- ja muistorikas vuosi, antoi rikkaita ja arvokkaita elämän kokemuksia lisää. 
Kiitos Mieheni ja Kisut, olette olleet sitä parasta matkaseuraa matkoillani!

Soleil

ps.Seuraavaksi työn alle menee joululoma ja kesken jäänyt Kroatian reissu.