10.8.2014, LUDWIGSBURGIN LINNOJEN SALIEN JA PUISTOJEN TUNNELMISSA

AJASSA TAAKSEPÄIN 200-300 VUOTTA.

Meillä oli Mieheni kanssa aiemmin viikolla yhteinen juhlapäivä, mitä lähdimme vähän juhlistamaan näin. Kohtaamaan paljon kauneutta ja värejä, sellaista mitä emme olleet ennen nähneet.

Suuntasimme Stuttgartista reilu kymmenen kilometriä pohjoiseen päin ja Ludwigsburgin kaupunkiin. Ludwigsburg sai alkunsa, kun Württembergin herttua Eberhard Ludwig rakensi sinne Ludwigsburgin linnan, 1704–1733 vuosien aikana. Kaupunki rakentui linnan ympärille. Tuolloin kaupungissa oli asukkaita vain 800, kun nykyisin heitä on reilut 85 tuhatta. 

Ludwigsburgin linna, Schloss Ludwigsburg, on 
 Saksan suurin barokkipalatsi ja yksi koko Euroopan suurimmista. 



Auto jätettiin Schlossparkiin ja sen viereltä astuimme tälle reilun kilometrin pituiselle linnan alueelle.

Minun oli niin helppoa heittäytyä tähän entisaikaan täysillä mukaan. Olen hyvä näkemään ja aistimaan asioita ympäriltäni. Eläytyä ajatukseeen, miltä tuntusi olla näissä maisemissa linnan isäntä ja emäntä tuona entisaikana. Tässä suoralla kävelessä tunsin kuinka kuvitteellinen kolmisen metriä leveä hameeni liehui. 
Saisimmekohan kävellä mieheni kanssa käsikädessä tuohon aikaan? :)

Tässä linnan yksi monista sisäänmenoporteista.

Kotini on kaunis barokkilinnani.

Linnan suihkulähteelle on kokoontunut harrastajaklubi,..

isojen poikien leikkiin.

Minä kuljeskelin tuossa menneessä ajassa ja ihastelen näitä upeita kukkapenkkejä.

Opas kertoi linnakierroksella, miksi täällä kukat kasvavat ja kukkivat näin hyvin. Kuulema siksi, kun linnassa ei ollut vessoja. Linnan puistoihin kaivettiin kuoppia joihin potat sitten tyhjennettiin. Se on puiston kauneuden salaisuus.

Toiselta puolelta menevä sisäänmenoportti vasemmalla, oikealla yksi puutarhoista.

Etupiha.

Porteista sisään suurelle sisäpihalle.

Vasemmalla linnan pääsisäänkäynti.

Linnan toiselle puolelle menevät portit.

Oikealla metsästyslinna josta linnan rakentaminen alkoi 1704.

Tulimme tuolta sisään.

Pääsisäänkänti takana oikealle.

Ajassa satoja vuosia taaksepäin. Opas sanoi, jossakin huoneessa, että tässä on kaikki niin kuin 200 vuotta sitten. Yritin astua tuohon tunnelmaan, haluaisinko elää ensimmäisen vaiko kolmannen isännän aikaan. Heti tuli selväksi, että isännällä ja emännällä oli linnassa omat siipensä ja huoneensa. Napoleon oli vieraillut ja jättänyt isännän puolelle tuliaistaulun seinälle. Linnahan oli rakennettu barokkityyliseksi, mutta tämä kolmas isäntä oli ollut uudistushaluinen ja tehnyt linnaan muutoksia poistaen tätä kaunista vanhaa tyyliä paljon. Se harmitti minua. Isännän iso makuuhuone oli siltä ajalta. Silloin makuhuoneen piti olla telttamainen ja seiniä peittivät suuret verhot, joissa oli satojen vuosien ajan jättämiä kulumia. Isännän sänky jäi näkemättä, kun se oli entisöitävänä. 

Kun ajattelen ensimmäisen vaimon aikaa jolloin ei peseydytty ollenkaan kylpemällä vaan kasvot pyyhittiin veteen kastellulla pyyhkeellä ja muu vartalo etikkaan kastellulla. En haluisi tuossa ajassa elää. Kolmas isäntä oli iso mies 210 cm pitkä ja hän painoi yli 200 kiloa. Hän jäi pian leskeksi. Englannin hovissa oli neljä naimatonta tytärtä ja hän määräsi, että sieltä on hänelle tultava vaimo, ihan sama kuka heistä neljästä. Ja niin sieltä lähetettiin vanhin ja suurin, 180cm ja 150kg painava. Tämä nainen toi myös mukanaan kylpyammeen. Hänen upeiden lautasten maalausharrastus näkyi linnassa ja olipa hän jonkun pöytäryhmän tuoleihin laittanut mieleisensä kankaan.

Linnan sisällä ei saanut kuvata eikä koskea mihinkään. Muutama koski ja sai heti huomautuksen. Ainut kuva, jonka otin linnan parvekkeelta pihalle päin. Tästä alkoi puolentosita tunnin kierros linnan ympäri. 

   

Linnassa oli upeita huoneita ja saleja, kaksi erilaista kirkkoa ja narisevia parkettilattioita. Se mikä minusta teki tästä linnasta erityisen oli se, että siellä oli paljon upeita huonekaluja, jopa koriste-esineitä ja maljakoita ja mitä upeampia kristallisia kattokruunuja. Yhden kuusikymmentä metriä pitkän salin seinillä oli 28 isoa hallitsijan ja heidän vaimonsa kuvaa, katossa roikkui 8 isoa kattokruunua.

Linnassa ei vessoja ollut vaan hieno pehmustettu tuoli, jossa istuinosassa oli potan paikka. Sen sitten palvelijat toivat sinne missä isännällä ja emännällä oli tarvetta siinä asioida. Minua ei oikein houkutellut ajatus elää noin vaikka tuoli oli hieno.

  

Barokki aikaisia kuvioita.

Linnan sisäpihalta kuvia eri kuvakulmista.

Ja linnan toisen sivun sisääntuloportti. Oikealla linnan ravintola.

Servetit 1866 vuodelta.

Blühenden Barock Ludwigsburg

Barokki-aikainen Saksan vanhin ja kaunein puutarha jossa on romantiikalle ja aisteille paljon tilaa.

Kaunista parokkipuutarhaa 1700-luvun loppupuolelta.

Entisaikainen keinu.

Vanha puutarha.

Sardinian puutarha.

Tämä puutarha oli katettu suojaverkolla, eivätkä lintujen takia koirat olleet sallittuja tänne alueelle.

Friedrich II teetti puistoon 30 metriä pitkän Posilippo-tunnelin.

Tunnelissa virtasi pieni puro ja se oli kauniisti koristeltu.

Juttua puun rakenteesta.

Välillä puistossa on irti villi ja vapaa luonto.

 1802 Friedrich I halusi rakentaa puistoon oman pienet linnan rauniot, Emichsburg, omia romanttisia ja eksoottisia kutsujaan varten.

Nyt linnan torniin ei päässyt, mutta alas johti kauniit portaat joiden seinillä oli satukuvia ja portaikossa kuului satutarinaa.

Puistossa oli myös lapsille satupuutarha-fantasiamaa, labyrinteineen, junaratoineen ja puroineen. Tämä papukaija toisti ihmisten sanomisia. 

Vuodesta 1959 satupuistoon on tehty lapsille nähtävää ja koettavaa. Siellä on yli 40 eri sadun kohtauksia.

Tämä lohikäärme puhui ja söi lasten antamia roskia.

Puun elämän aikaista historiaa.

Linna takaapäin.

Niin kaunis puutarha.

Kun ajattelen tuon aikaista kasvojen ihon kauneusihannetta, iho piti näyttää mahdollisemmin vaalealta ja sitä vaalennettiin arseenipitoisella voiteella. En haluaisi tuosta syystä, enkä peseytymis- ja wc-asian takia elää tuona aikana. Enkä nukkua mieheni kanssa talon eri siivissä ja eri huoneissa. Vaikka koti olisi iso ja kaunis linna ja upeat puutarhat ympärillä, minulle riittää mainiosti ihan tavallinen. Vaikka minulla olisi suuri palvelijalauma ympärillä ja kaikki puolestani tehtäisi valmiiksi, en haluaisi sellaista elämää, Mukavampi on nykyinen tilanne ja tapa elää ja olla.

Sitten suuntasimme askeleemme tien toisella puolella olevalle linnalle.

Metsästyslinna, Schloss Favorite.

Kun kävelimme tuohon pihalle tuli nainen meitä tervehtien vastaan ja kysyi, että olemmeko tulossa linnan viimeiselle kierrokselle, joka oli juuri alkamassa ja olimmehan me.

Tämä metsästäjälinna tuntui heti kodikkaammalta vaikkei niin kauniilta kuin päälinna. Pöydässä oli kullanväriset lautaset katettuna, olisin siihen voinut istahtaa syömään, kun nälkäkin jo kurni vatsassani. Täällä oli myös kauniita huonekaluja. Päälinnassa elettiin tiukkojen normien mukaan, mutta tässä linnassa oltiin rennommin, sekin viehätti.

Metsästyslinnalta näkymä Schloss Ludwigsburgille päin.

Oli jo nälkä ja olisi niin mukava ollut istahtaa tänne syömään. Mutta meillä oli kiire kolmannelle linnalle.

Täältä linnan etupihalta olivat veneilläleikkijämiehet lähteneet ja suihkulähteet laitettu päälle.

Parkkipaikalla bongattu uuden karhea kulkupeli, Saksa hinta noin 200 tuhatta.

Schlosspark Monrepos

Auton mittari näytti 29.5 astetta lämmintä. Olimme juuri vähän ennen kuutta paikan päällä ja menimme suoraan vuokraamaan soutuveneen tunniksi, polkuveneitäkin oli vuokrattavana. Seitsemältä veneen vuokraus meni jo kiinni.

Seeschloss Monreposin rakennutti Herzog Carl Eugen vuonna 1758. 
Järvilinna on rokokoon suuri mestariteos.

Aika romanttinen hetki ja paikka olla linnan järvellä rakkaimman kanssa soutelemassa.

Linnajärvi oli matala ja vesi harvinaisen sameaa.

Linnajärven kahteen saareen ei saanut rantautua. Ne olivat rauhoitetut linnuille.

Järven ympärillä on historiallisia paikkoja, mm. suihkulähteen jäännökset ja kirkon rauniot saaressa.

Tämä valkoinen lintu ihmetytti kovasti minua, ui sorsien kanssa ja näytti sorsalta mutta väriltään valkoinen. Onkohan tämä albiino sorsa, lokki vaiko joku muu?

Puistossa on jopa 200 vuotta vanhoja puita. Tämä alue on 250 hehtaarin kokoinen englantilaistyylinen puisto. Alueella on mm. hotelli, ravintoloita, golf-kenttä, viinitila ja ratsastustalli.

Schlosshotel Monrepos yhdestä ravintoloista menimme syömään.

Ympäristö oli aika romanttinen, istua alla vanhojen kastanjapuiden.

Linnan entisöidyt tallirakennukset vähän kauempana.

Hevosen hirnunta ja kavioiden kopse välillä kuului. 

Oli noissa tuoleilla istujia, mutta ehtivät ennen meitä jo lähteä.

Suihkulähteen solina oli mukavaa musiikkia korville.

Harvoin laitan ruokakuvia, mutta nyt teen poikkeuksen.

Salatti oli hyvää kera lämpimien sienien.

Linnan ravintolassa itse valmistettua spetzleä, hiehon paistia, kaalta ja sipulikastiketta. Herkullista.

Tietääkö kukaan miksi jälkiruokalusikassa on reuna tuollainen? Minä olen niin maalainen etten tiedä.

Niin hyvää jälkiruokaa, vanilja kreemiä, jäätelön ja tuoreiden hedelmien ja marjojen kera. Pari tyrnimarjaakin.

Kurkistus sisäpihalle.

Ilta alkoi jo hämärtymään emmekä ehtineet ollenkaan tutustua Ludwigsburgin kaupungin keskustaan.

Seeschloss Monrepos etupihalta päin.

Yhdessä kaupungissa kolme kerrasaan upeaa linnaa puistoineen!
 Riisun päälläni olleen kuvitellun leveän linnaemännän hameen.
Kiitän tämän maan historiaa ja tuota entisaikaa, noita Herroja ja Rouvia jotka ovat mahdollistaneet tämän, että saan katsella ja kulkea näissä upeissa saleissa ja pihapiireissä.
Kiitos heille!

Otan kädesta kiinni Miehestäni ja nautin täysillä hetkestä ja päivästä, 

että saimme tämän yhdessä kokea ja kiitän häntäkin!

Soleil