torstai 21. elokuuta 2014

15-17.5.2014, NEUBURG AN DER DONAU

-YKSI BAIJERIN VANHIMMISTA KAUPUNGEISTA, JOSSA ON OLLUT ASUTUSTA  JO MYÖHÄISELLÄ JÄÄKAUDELLA.


15.8.2014: Heitimme arpanappulaa. Katselimme torstai-iltana karttaa ja sitä minne nyt menisimme. Paikkaa, jossa emme olisi käyneet aiemmin sekä tietä jota emme olisi ennen ajelleet. Aika äkkiä katse meni seudulle Donauwörthin ja Ingolstadtin välille. Noissa kummassakin kaupungissa olemme useamman kerran käyneet sekä vierestä ohi ajaneet. Kaupunkien välissä virtaa Tonava ja tie numero 16 juuri noiden kaupunkien välistä on ajamatta. Noin puolessa välissä Tonavan rannalla on Neuburg an der Donaun kaupunki.

Hämmästykseni oli suuri, kun laitoin nettiin haun, Neuburg an der Donau. Selvisi, että kaupungissa on iso kaunis linna Tonavan rannalla sekä toinenkin linna lähettyvillä. Alpeille päin lupasi säätiedotus sateisempaa ilmaa, kuin pohjoisempaan päin. Joten helppo oli tehdä päätös mihin lähdemme. Taas linnoja katselemaan. Ajassa viikon takaiseen Ludwigsburgin linnoihin, mentiin Neuburgin linnoissa parisataa vuotta taaksepäin sekä muussa kaupungin ja alueen historiassa tuhansia ja miljoonia vuosia taaksepäin, aivan 200 miljoonan vuoden päähän.


Mitä ne ihmiset puhuvat, että täällä on ruuhkia? Tämä on meidän kokemus useammalta heinä- ja elokuulta jo, ettei Saksassa ole ruuhkia, ainakaan näin pienemmillä teillä. Saksalaiset lähtee lomalle naapurimaihin. Touko- ja kesäkuu ovat ruuhkaisempia aina olleet.

Menimme pienelle ja paikallisen veneilykerhon pitämälle leirintäalueelle. Toispuol jokea olisi ollut ilmainen stellplatzi, ilman sähköä ja suihkua. Tämä Campingplatz beim Ruderclub oli kyllä vaatimattomin leirintäalue mikä on meidän kohdalle sattunut Saksassa, mutta ei hintakaan päätä huimannut ja vielä alennuksenkin saimme.


15.8.2014: Lähtiessämme aamulla kaupungille ripisteli vähän vettä, niinkuin aina välillä pitkin päivää, kun ei aurinko pilkahtanut pilven rakosesta.


  Täällä Tonavan etelärannalla on jo asuttu kolmetuhatta vuotta sitten,
 mutta jäänteitä asumuksista on jo myöhäiseltä jääkaudelta.


Neuburgin on nimetty kaupungiksi keskiajalla 1273.


Lauantaimarkkinat, vihanneksia ja hedelmiä kaupan.


Pfarrkirche Heilig Geist.
         




 Neuburgin kaupungissa on nykyisin reilut 28 tuhatta asukasta.


Tässä muutama kuva uudemman kaupungin alueelta.



Varmasti jo te kaikki lukijani tiedättekin, että rakastan kulkea pokkarikamera kädessä ja räpsiä paljon kuvia. Nytkin niitä viikonloppuna tuli lisää noin 560 kuvaa, se vaan on niin kivaa räpsiä. Oli mukava nähdä tämä tyttö. Aika useassa vanhankaupungin kuvassa hän näkyy myös kuvissani. Ottaa kirkon ja linnan katoilta lentelevistä puluistakin kuvaa, niinkuin minäkin. Seurasin häntä linnan museossa, kun hän otti joka vitriinistä ja melkein joka taulusta kuvan. Jopa minä hävisin hänen kuvaamiselleen, en aivan noin innokas ole. Hän kulki ja kuvasi. Hänestä näki kuinka, hän ihasteli ja nautti, niin kuin minäkin aina teen.


Kaupungissa oli taidenäyttelyitä mutta meille riitti se, kun yhdessä kävimme katsomassa mitä siellä näkyy ja millaista taidetta siellä oli esillä, kuinka mm. pöydillä oli paperin silppua ja sutturaa, sokeripaketti oli ikkunalaudalla ja joku siivousrätti oli syttyrällä jossakin teoksessa. Ei oikein ymmärrä tuolaistan taidetta, mutta voihan joskus sekin päivä tulla, että alan tätä ymmärtämään.


Tämäkin taideteos, että laitetaan keksejä laudalle ja rautalankaa ympärille? :(

En tiedä olenko minä tulossa vanhaksi, kun on alkanut nämä museot jo kiinnostamaan. Schloss Neuburgin on alunperin rakennettu jo 1247. Kunnes  renessanssi aikaan 1505 Kreivi Ottheinrich perusti tähän residenssilinnan. 1665-70 itäsiipi rakennettiin barokkityyliin. Linnan kappelin maalasi omaan tyylliinsä Bocksberger 1543.




Linnan museo oli hyvin erikoinen, siellä oli mm. öttiäisiä ja fosiileita jura-ajalta noin 200 miljoonan vuoden takaa, eläimen hampaita 15-30 miljoonan vuoden takaa, mammutin luita, naisten koruja tuhansien vuosien takaa, rahoja ennen ajanlaskun alkua, esineitä eri aikakausilta,.. isoja hienoja tauluja, jopa monta metriä korkeita, seinän kokoisia upeita kangasvaatteita jotka oli 1700-luvulta, kirkonmiesten vaatteita, huonekaluja jonkun verran, ritarisali ja paljon muuta kolmen pitkän linnan kerroksen verran. Täällä aivan erilaisessa linnassa sai kuvata ilman salamaa ja kierreltiin itsekseen.

 Tässä kuvamatka Neuburg an der Donaun historiallisen vanhankaupungin renesanssi- ja barokkia-ajan kujille, - kolmeen kirkoon ja - linnan pihoille ja museoon. Ole hyvä! 

16.8.2014, NEUBURG AN DER DONAUN VANHAKAUPUNKI



Millään ei olisi halunnut lähteä pois tästä upeasta historiallisesta vanhasta kaupungista.


Tori oli ehtinyt jo tyhjentyä.


Ja kaupat olivat jo lähes kaikki sulkeutuneet.





15.8.2014: Aamulla aurinko paistoi ja minulla oli linnanpalvelijan olo. Erityisesti tunne siitä, että olemme oman linnamme palvelijoita mieheni kanssa, Kissoillahan on aina oma palvelusväkensä, ainakin ne joilla kissa on, sen tietävät. Olin yöllä laiska palvelija. Kissoistamme sisarukset, Prinsessä ja Jätkä, ovat hyvin arvonsa tuntevia hienohelmoja, Jätkäkin. Mökkiautossa on reissuillamme Kissoille mukana vain yksi toilettimökki suihkukopissa. Prinsessa ei voi isoja asioitaan tehdä vessaan, jos joku muu on jo sinne pökylän tehnyt. Nytkin joskus aamuyön tunteina hän tuli vuotemme lähelle kurnuttamaan, että tulehan, palvelija, vessa siivoamaan. En ollut kuulevinaankaan ja hänen piti kuitenkin mennä toimitukselleen ja kun hän oli asiansa hoitanut tuli hän isosti raakumaan, että mene nyt siivoamaan. Raakumisensa hän on perinyt isältään. Kukaan muu ei meidän cooneista niin raaku, kuin meidän ihana prinsessa. Jätkä taas ääntelee hiljempaa ja jos ei palvelusväki tottele käskyllä, niin Jätkä kyllä tietää millä palvelijaan saa liikettä. Siis sillä, että pesee kaksin tassuin vimmatusti vessan peiliä ja se kuulostaa siltä, että pian peili menee rikki. Eli meidän perheessä meillä palvelijoilla, oman linnamme, on tärket tehtävät ja tässä vain yksi pieni esimerkki.


Niin matkamme jatkui leirintäalueelta noin viiden kilometrin päähän aivan suoraa tietä. Määränpäästämme ja tältä romanttiselta metsästyslinnalta, Schloss Grünaulta, oli suora näkymä Schloss Neuburgiin. Suurta ja mahtavaa.






Pyöräilijöitä sunnuntaipyöräilyllä. Täältä voi pyöräillä aivan Mustallemerelle asti. Saimme täältä yhden lisäleiman vihkoseen Baijerin luontoretkikohteet, kun tämä myös oli yksi niistä viidestäkymmenestä kohteesta.




Muutamassa linnan huoneessa esiteltiin tätä luonnonaluetta ja Tonavan tärkeyttä elinympäristössä.







Linnan pihalla ja sisätiloissa purettiin hääjuhlia edellisillan jäljiltä, hienoja kynttilä- ja kukkakoristuksia. Linna toimii nykyisin 70-250 hengen juhlien pitopaikkana.


Matkamme jatkui ja vastaan tuli kiertotie jonka varrelta bongasimme kolmannen linnan, Schloss Scherneck. Tämä linna mainitaan jo historian kirjoissa vuodelta 926.


Ihmettelimme miten paljon autoja oli parkkipaikalla ja syy siihen selvisi pian. Täällä kiipeilymetsässä oli kovasti porukaa, Kletterwald Schloss Scherneck.



Näitä kiipeilymetsiä on täällä paljon.



Tämä ei ole vaan lasten ja nuorten leikkiä, vaan ihan aikuisten ja iäkkäämpienkin.


Linnan tiloihin ei nyt päässyt.





Saksalaiset syövät paljon ulkona ja se on edullista.


Meidän herkkuannokset, 
riistakastiketta, spetzleä, punakaalta ja puolukkahilloa sekä
sianlapaa, olutkastiketta, perunaknöödeliä ja omenapunakaalta.


Paluumatkallakin saimme taas ajella aivan rauhassa.


Kiitos taas ihanasta viikonlopusta, mennelle historialle ja matkaseurueelle!
 
Soleil


8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Soleil,

Ach jaa, kaunista. Kiitos jälleen kerran hyvistä vinkeistä.

Nyt kun asuu maassa, niin olemme mekin huomanneet, että täällä on todella paljon kauniita (pienempiä) kaupunkeja. Suomesta lomalla käydessä tuli vain suurimman osan ohi ajettua. Nyt on mukava, kun on niillekin aikaa.

Onko ruuhkia? Jain. Moottoritiellä kyllä, pikku teillä ei. Täältä meiltä etelään ajaessa ei kyllä pikkuteitä vain oikein kannata kuitenkaan ajella, joten niitä ruuhkia on :-(
Sanoisin, että se ei ole Saksassa ollutkaan, joka ei ole esim. moottoritiellä ruuhkassa seisonut. Tämä meistä kuuluun sarjaan „x Dinge die man in Deutschland gemacht haben muss“ :-)

Tuollaiseen „Ketterwaldiin“ haluan minäkin. Luulen vain, että olisi aloitettava ensin lasten reitistä. Huokaus!

t.Raija

Soleil kirjoitti...

Ihana, Raija! Kiitos! :)

Niin, tuommoisia ihmeitä kohtaa, kun menee vaan sokkona ja uteliaana.

Niin, on kaksi aivan eri asiaa todellakin se, että kävi aikanaan kuukauden lomareissulla täällä ja nyt, kun asuu. Silloinkin nautti reissusta, mutta nyt nauttii paljon enemmän ja kiireettömästi. On silmät avautunut aivan eri tavalla näkemään, kuinka paljon sitä nähtävää on ja lähes joka paikassa. Vaikka olemme olleet todella liikkuvaisia, niin nähty on vielä aika vähän.

Niin, Saksassa todellakin voi ajella heinä- ja elokuussa aivan rauhassa, kuvat sen kertoo jo monelta reissultamme. :) Suuremmat ruuhkat ovat pienemmilläkin teillä touko- ja kesäkuussa, kun on useita pitkiä viikonloppuja ja koululaisilla lomaa.

”Ketterwaldiin”, minäkin haluan, mutta en vielä uskalla? Mieheni on jo kokeilut. No, se lastenreitti näytti kyllä helpolta, mutta siinä saisi ensin opetella noiden turvavaijereiden käyttöä eli siitä se olisi kuitenkin aloitettava. Tuo olisi kyllä hyvää harjoitusta vuorikiipeilyyn. Pitäisi mennä hiljaisena hetkenä opettelemaan. ;)

Nyt on jo ikävä Alppien rinteille näiden linnareissujen jälkeen. :) :)

Irmelin kirjoitti...

Kiva nojatuolimatka taas Soleilin sivujen parissa rankan työpäivän jälkeen!! :)
Kahvitkin hörppäsi -Irmeli-

Soleil kirjoitti...

Olipa mukavaa antaa sinulle rankan työpäivän jälkeen rentouttava nojatuolimatka kahvi kupposen ääressä. :)

Seuraavaan, minun tarjoamaan nojatulimatkaan menee nyt vähän aikaa. ;)

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua sinulle ja kaikille muillekin lukijoilleni! :)

MatkaMartta kirjoitti...

Hei! Olipa taas ihania linnakuvia :) Täällä on aina harvinaista, jos näkee kirkon risteineen jossain, kun muslimimaassa asun. Niinpä niihin näköjään kiinnittää huomioita myös toisten kuvissa.
Millaista ruokaa on spetzle? Millaiset lämpötilat siellä on nyt? Mukavaa kesää sinne!

Soleil kirjoitti...

Kiitos! :)

Niin, jossain listassa oli, että Saksassa on noin 4600 linnaa ja linnaketta. Eli ei niiden katseluun yksi elämä edes riitä. Myös kirkkojen määrä ihmetytti täällä kovasti alussa. Sitä ei aiemmin lomareissuilla edes huomannut. Joka kylässä on oma kirkko ja isomassa useampikin. Kun kyliä on tiheään, niin kirkkoja on tässä maassa muutama. En ole aiemmin ollut kiinnostunut edes katsella kirkkoja mutta täällä ne ovat niin kauniita. Esim. Neuburg an der Donaussa kävimme neljässä kirkossa ja ainakin kahdessa jäi käymättä.

Spätzle on etelä-saksalainen versio pastasta. Johon on käytetty valmistuksessa enempi kananmunaa ja tästä syystä on tavallisia nauhapastoja paksumpaa ja rakenteeltaan erilaista kuin pasta. Taikinaa voidaan lisätä myös maksaa, pinaattia ja juustoa. Tarjotaan lisukkeena makkaroiden ja liharuokien kanssa. Käsespätzle/juustospätzle on todella herkullista mutta rasvaista. Spätzle maustetaan kermalla, juustoraasteella ja mausteilla. Juustospätzle valmistetaan uunissa tai pannulla.

Nyt elokuussa pitäisi olla helteistä ja kesän lämpimintä mutta nyt ovat oudot ilmat olleet reilun viikon. Aamulla reilu kymmenen lämmintä, päivällä pilvistä tai sadetta ja alle kaksikymmentä. Heti jos aurinko on vähän paistanut ilma lämpiää. Täällä on nyt kylmää ja ole flunssan saanut. Yleensä viimeiset hellepäivät ovat olleet syyskuun loppupuolella. Jospa ilmat lämpiävät vielä, eikä jo syksy tullut näin aikaisin.

Mukavaa kesän jatkoa sinullekin sinne uuteen kotimaahan! :)

aijukka kirjoitti...

Olipa ihania kuvia, ja varsinkin nuo linnat. Joskus minä vielä mieheni kanssa suuntaan katselemaan kirkkoja ja linnoja ja museoita ymym. Mutta voisimme aloittaa ihan täältä suomen lapista ja suunnata pikkuhiljaa kohti keski-eurooppaa :)

Soleil kirjoitti...

Kiitos viestistäsi, aijukka! :)

Kyllä täällä on katseltavaa ja paljon, erilaista. Me olemme vasta tutustumisen alussa. Tämä kaikki on vieläkin meille suurta ihmettä sekä se, että saamme tällä asua ja elää. Kiitän elämää, että tartuimme annettuun mahdollisuuteen.

Kannattaa ehdottomasti alkaa jokaisella tutustumaan, sillä saa elämään uutta rikkautta. Tutkimusretkiä vaan tekemään! :)