23.10-8.11.2015: SYYSLOMA, 1-osa MENOMATKA VÄLIMERELLE

23-25.10.2015:

Tätä lomaa, vaikka ajankohta siirtyikin myöhäisemmäksi ja vuoriloma muuttui kaupunkilomaksi, olimme odottaneet pitkään innolla arjen keskellä. Merta oli ainakin minulla jo ikävä. Olemmehan sen rannalla, 300 metrin päässä, Suomessa pitkään asuneet. Merelle aaltojen katselu tuo paljon iloa ja onnellisuuden tunnetta, aivan niin kuin vuoret. Niin meri kuin vuoretkin, saavat sen äärellä tuntemaan ihmisen pienuuden. Jyrkät vuorenrinteet ja meren kaukaa tulevat aaltopäät muistuttavat elämän hauraudesta, arvaamattomuudesta ja vaarallisuudesta.

Sääennusteet syyslomalle lähdön hetkellä näyttivät tältä. Kotonahan oli ollut edellinen viikko harvinaisen kylmä ja sateinen. Keski-Saksassa oli jopa satanut lunta, kuten myös vuorilla. Lämpimämmät ilmat ja auringonpaiste sopivat meille vallan hyvin.  

En voi olla kirjoittamatta tätä tuttua virren pätkää, kun mökkiautoa starttaa ja kurvaa kotipihasta, se on aina juhlallinen hetki ja on mahtavaa lähteä reissulle. Nyt tuo hetki oli vielä vähän juhlallisempi, kun saimme olla reissussa reilut kaksi viikkoa. Tämä tuo lisää mukavaa tunnetta lähtemiseen ja perhosia vatsaan, ainakin minulle. Sekä edessä oli aivan uusia teitä ja rannikkoa-alue Välimerellä.

Alkusuunnitelmamme oli mennä Ventimigliasta parikymmentä kilometriä Sanremoon päin ja Camping Villaggio dei Fioriin. Kulkuyhteyksiä tutkittua päätimme muuttaa suunnitelmaa. Camping Villaggio dei Fiorista olisi kulkeminen ollut Monacoon hankalampaa bussilla ja junalla. Sillä Monacoon suora junayhteys Italiasta päin on ainoastaan Ventimigliasta. Myös tämä ajankohta aiheutti tiettyjä rajoituksia, kun moni leirintäalue oli jo sulkeutunut. Hyvä valinta oli mennä Camping Romaan. 

Ajoreitimme Saksasta Välimerelle.

23.10-8.11.2015: SYYSLOMA, 1-osa MENOMATKA VÄLIMERELLE - päivät 24-25.10.2015 kuvina
Kuvissa on kuvatekstit.

26.10.2015:

Ventimiglia on reilun 25 tuhannen asukkaan pikkukaupunki Roya-joen suulla Välimeren rannalla. Uudemman kaupungin puoli on itäpuolella ja viehättävä vanhakaupunki rinteessä länsipuolella.

Taustamusiikki tässä Ventimiglian valokuvaelokuvassa on Coming Home. Matkalla, kun tulimme Italiaan sanoi Mieheni, että tulemme taas Italiaan ja kolmanteen kotimaahan. Olin hetken hiljaa ja kysyin, että mitkä ne kaksi ovat? Hän vastasi, että Saksa ja Itävalta. Olin erittäin tyytyväinen hänen vastaukseen siksi, että ajattelemme samallalailla. Olemme onnekkaita, kun meillä on monta kotimaata. Saksassa on se tähän astisen elämän rakkain paikka maailmassa, se kotikylä. Annan myös mahdollisuuden sille, että kotimaa voi elämänmatkalla muuttuakin. Saksan lisäksi olemme niin paljon viettäneet aikaa Itävallassa ja Italiassa, että ne jo tuntuvat toisilta kotimailta. Niiden vuodet ja järvet ovat antaneet niin paljon hyviä kokemuksia ja elämyksiä. Italian jopa vilkkaista ihmisistä ja röttelöisistä talojen ulkosivuista on alkanut pitämään. Ja tuntuuhan se mökkiautomme myös kodilta, kun sitä viime vuosina olemme melkein neljäsosan vuodesta kotina pitänee. Olin jo aikanaan Suomesta farmariautolla lomalle kuukaudeksi lähtiessä sitä mieltä, että koti on mukana. Kun mökkiautomme parkkeeramme aivan mihin vain, kotona olemme silloinkin.

Tässä kuvia Ventimiglian kaupungista päiväkävelyltämme. Ainoastaan muutama kuva uudemman kaupungin puolelta. Kävely vanhankaupungin kapeilla kujilla ja porteilla oli oikein antoisaa. Kävimme myös kirkon alla olevassa hautaholvissa. Ihastelimme puistossa palmuja ja ihmettelimme paljaita palmunrunkoja pystyssä. Nautimme merestä, seurasta ja lomatunnelmasta. Ei näitä rapistuneita julkisivuja voi olla rakastamatta! :)

26.10.2015: VENTIMIGLIA

Jatkuu,.. seuraavat neljä päivää vietimme Monacossa.

 Soleil