4-8.5.2016, SVEITSISSÄ BERNIN KUPEESSA

Uusimassa passia, nauttimassa lämmöstä ja maisemista.
Paluu kotiin pikkuteitä pitkin Emmentalin ja Baarin kautta.

4.5.2016: Ajelimme nyt uusia ja hitaampia reittejä Sveitsiä kohti. Jäimme Stellplatz In den Herzeniin yöksi. Stellplatzi olikin jo täynnä. Vieressä oli iso parkkipaikka johon oli jo moni jäänyt yöksi ja mekin jäimme muiden lähes kolmenkymmenen mökkiautokunnan kanssa. Maksettin tietysti kahdeksan euron vuorokausihinta.

5.5.2016: Aamupalan jälkeen jatkettiin matkaa. Taivas loisti kauniin sinisenä. Saksasta Sveitsiin menimme pienen raja-aseman kautta Ramseniin. Kävimme ostamassa moottoritietarran, vignetten, joka on voimassa ensivuoden tammikuun loppuun asti. Ajelimme maalaismaisemissa alkumatkan pienempiä teitä, kunnes ajelimme moottoriteitä E41 ja E60 kohti Berniä. Niin kuin monesti muulloinkin näin pitkien viikonloppujen aikaan oli ruuhkia toiseen suuntaan enemmän mihin me olimme menossa.

Ajelimme Bernin kupeeseen Aare-jokivarteen ja Wabern bei Berniin Campingplatz Eichholziin. Olimme tehneet varauksen ja siitä saaneet sähköpostilla vahvistuksen. Jos emme olisi tehneet varausta olisimme saaneet kääntyä portilta pois, niin kuin sai kääntyä alueelle yrittänyt irlantilainen matkaaja. Leirintäalueen koneella näkyi tiedot ja varaus, mutta meille ei ollut kaikesta huolimatta varattu asuntoautolle paikkaa, vaan huoneisto. Saimme kuitenkin paikan, mutta nämä sveitsiläiset leirintäalueet ovat aika usein pettymyksiä. Täälläkin oli paikat niin pieniä, ettemme edes saaneet markiisia aukaistua. Pöydän kun laittoi mökkiauton eteen, niin siinä ei suurta väliä jäänyt naapurivaunuun. Paikka oli kuitenkin mukavalla paikalla ja siitä vähän näkyi joki mökkiauton eteen ja ikkunoihin. Leirintäalueen vieressä oli yleinen uimaranta, johon illaksi kokoontui paljon nuoria nuotioille. Yksi ilta laskin mökkiauton ikkunasta, että ainakin yhdeksän nuotiota rannalla loimusi. Melua tuolta ei haitaksi asti kuulunut, mutta koko jokivarsi oli savuinen ja tuo savu haisi aivan mökkiauton sisälle asti. Lakanatkin tuoksui sisälle tuodessa savulle. Mökkiautomme on nyt savustettu, mistä en oikein tykkää.

Saimme leirintäalueen hintaan kuuluvan bussi- ja raitsikkalipun, mutta tällä kertaa emme käyneet Bernin keskustassa ja käyttäneet tuota etua. Reilu pari vuotta sitten pysähdyimme Berniin pääsiäisloman alkajaisiksi. Kuvia ja pieni juttu mukavasta keskustasta löytyy täältä. Bernin kuuluisat karhutkin kävimme tuolloin katsomassa. Tämä viehättävä vanha kaupunki on Sveitsin pääkaupunki, mutta vasta viidenneksi suurin kaupunki reilulla 125 tuhannella asukkaallaan. 

Tässä päivän ajoreittimme.

6.5.2016: Aamusta lähdimme polkupyörillä Suomen suurlähetystöön ja tilaamaan minulle uutta passia. Homma hoitui ja uusi passi tulee myöhemmin postissa kotiin.

Leirintäalueelta katsottuna toispuol jokea on eläintarha Tierpark Dählhölzlin. Iltapäivästä lähdimme helteisen lämpimässä säässä tutustumaan alueeseen.

Ainahan on mukava katsella eläimiä ja niiden puuhasteluja.

 Karhut näimme vain kaukana kahdestaan istuskelevan. Eurooppalainen villikissa oli kokonaan piilossa. Tällä ihmiset olivat retkellä eväiden kanssa. Osa paistoi makkaraa.

Nämä linnut olivat mainioita.

Minusta eläintarhojen parhaita asukkaita ja seurattavia ovat aina apinat. Münchenin eläintarhassa niitä on paljon. Täällä oli vain muutama "Herra Tossavainen".

Näitä jokirannan eläimiä pääsi katselemaan ilman sisäänpääsymaksua jokirannan kevyenliikenteen väylältä.

Mainio oli tuo saukko, kun tuli aidan taakse odottamaan ruokailuvuoroaan, kun hoitaja oli ruokkimassa pelikaaneja.

Seitsemän villisian poikasta touhuineen ja kujeineen olivat mainiota katseltavaa.

Kirjoittelen jonkun aikaa juttuihin meidän karavaanareiden suuresta menetyksestä, vaikka tämä karkoittaisi täältä kaikki lukijat. Aina, kun siltä tuntuu. Olen avoimen rehellisesti kirjoittanut, kuinka mukavaa on tämä ulkosuomalaisen elämä ja se, että saamme tehdä reissuja hienoihin paikkoihin ympäri vuoden. Kulkea juuri siellä mistä pitkään, vuosikymmenet, Suomessa asuessa haaveilimme. Tupsukorvakissa oli myös pitkäaikainen haave ja nyt tuo yksi suuri on viety meiltä pois. Varmasti eivät kaikki ymmärrä, niin kuin ei tätä ulkomaille muuttoakaan, mutta ei tarvitsekaan ymmärtääkään meidän elämää ja tätä kuinka suren ja ikävöin Häntä, rakasta perheenjäsentä ja karvaista-Karavaanaria.

Hänen äkkikuolema terveenä pian iltaleikin jälkeen on ollut suuri järkytys meille kaikille. Hän oli aktiivisin kissakaveri kaikista kissoistamme ja kaveri lähes kaikissa puuhissani. Tämä on meille kaikille suuri elämänmuutos, kun yksi joukostamme puuttuu. Vielä viikollakin kaksi hänen ystäväänsä istui paikassa mihin hänen matkansa päättyi, päät allapäin ja surullisen näköisinä, heilläkin oli ikävä. Tälläkin reissulla kaksi ensimmäistä aamuyötä oli vaikeaa yhdelle kissoistamme. Hän kutsu, etsi ja itki.

Tänään 6.5 tuli kuukausi siitä, kun Hän lähti vihreimmille niityille. Vaikka varmasti Hän olisi halunnut jatkaa matkaa meidän kanssa. Oli hyvin vaikea ilta, kun ajattelin, että kuukausi sitten katselimme yhdessä futista tv:stä ja Hän makasi hiirikäteni päällä tässä tietokoneella, niin kuin hyvin usein aiemminkin. Kuinka tuosta tunnin päästä Hänen suuri ja niin hellä kultainen sydän vain sammui. Se ei ollut tarpeeksi rautainen eikä antanut varoittavia merkkejä aiemmin. Hetki aiemmin kaikki oli hyvin ja yhdessä leikittiin viimeinen iltaleikki, kun hetken päästä oli toisin. Eikä enää koskaan voida samoin leikkiä, olla ja tehdä yhteisiä juttuja yhdessä ja porukalla. Elämä ei palaa koskaan enää ennalleen. Hän ei koskaan enää ole hauska hassuttelukaveri ystävilleen eikä meille palvelijoilleen. Hän oli mestari viihdyttäjä ja kekseliäs hassuttelija. Enää on vain mielissämme lohtuna paljon ainutlaatuisia muistoja. Arteena on myös paljon upeita muistoja hienon näyttelyuran ajalta, mistä harrastuksesta en olekaan koskaan aiemmin maininnut täällä blogissa, joita minun on hyvin vaikeaa vielä muistella. Ne kun ovat niin yhteisen elämämme huippuhetkiä ja ilman häntä en niitäkään olisi saanut kokea.

Kiitän Häntä ja olen erittäin kiitollinen yhteisestä upeasta matkasta jonka saimme kulkea yhdessä! Hän kulkee aina mukana sydämissämme, mutta myös puheissamme siitä millainen oli Hän. Työn alla on pitkä muistojuttu, millainen elämästä nautiskelija oli Hän. Kuinka Hän nauttisi suurella sydämellä tästäkin reissusta ja paikasta, kun ikkunoista näkyi lintuja. Aina Hän iloitsi uuden näkemisestä niin kuin kulkurikaravaanarin tuleekin iloita. Niin kova ikävä Häntä!

Meidän on viidestään jatkettava matkaa, vaikka tämä alkutaival on hyvin vaikealta kaikista tuntunutkin.

Oikealla näkyy Jungfrau, jossa kävimme pari vuotta sitten. Juttua löytyy täältä.

7.5.2016: Lähdimme kävelyretkelle Gurten-kukkulalle, "Mount Gurten", jonka korkein kohta kohoaa 858 metrin korkeuteen. Vuorelle voi mennä hissillä, kävellen tai polkupyörällä. Puistossa on aktiviteettejä monenlaisia mm. lapsille erilaisia leikkipaikkoja, teatteri, musiikkia, ravintoloita, nuotiopaikkoja ja mikä parasta ympäriinsä kauniit näkymät niin Bernin kaupunkiin kuin Sveitsin korkeimpia vuoria kohti.

Parasta on aina reissuillamme, kun menee sinne pieniin paikallisiin kyliin katselemaan ja kuuntelemaan elämää. Sekin, kun peltopolulla aika läheltä vierestä lähti kettu aivan yllättäen, kuva vasta kun se loikki pellon laitaan, kun näki kauriita villinä juoksevan pellon poikki metsästä toiseen metsään sekä myös erilaisia eläimiä maalaistalojen aitauksissa. Leirintäalueelta matkaa tälle tallustelulle tuli 11.8 kilometriä ja nousumetrejä noin 400 eli aivan hyvä pieni harjoituslenkki. 

On aivan omasta mielestä kiinni miten tämän maailman ympärillämme näemme, onko kaikki niin surkeaa ja kurjaa vai ihanan kaunista ja hyvää. Vuoret ovat aina lumonneet minut kauneudellaan. Nyt niiden lumous on ollut hukassa ensimmäistä kertaa surun takia, mutta tänä päivänä ne näyttivät jo kauniilta. Taustamusiikkin nimi No Comeback - ei paluuta, niin ei ole paluuta entiseen valitettavasti vaikka kuinka haluaisimme. Tämä sävelmä tuo ikävän ja kaipuun tunteen, mikä iski välillä tälläkin kävelyllä, mutta myös kertoo maailman ja vuorten kauneudesta ja niiden tuomasta ilosta. Ainakin minulle.

Ihanin päivä kuukauteen!

8.5.2016: Meitä ilmat helli ja hyvä niin, kun sunnuntaiaamukin valkeni aurinkoisena. Aamupalan ja -puuhastelujen jälkeen lähdimme kotimatkalle. Meillä on vanha karttakirja johon aina merkitään tiet, jotka olemme ajaneet ja paikat jossa olemme yöpyneet. Sitä on myös mukava välillä katsella ja ajaa niitä ajamattomia teitä, kun nuo pääreitit on jo niin moneen kertaan ajettu. Nyt suuntasimme Emmentaliin.

Ajelimme myös Emme jokivartta pitkin.

Käytiin Baarissa, kun ajettiin Räikkösen kotikylän kupeesta ohi.

Zürichin järvimaisemat ovat myös hienot ja Rapperswil-Jona -kaupunki näytti mukavan näköiseltä.

Matkalla oli myös kaunista maalaismaisemaa. Isännät olivat jo heinätöissä. Harvakoneet pyörivät, kun kääntelivät heinää pellolla.

Pieni passokin matkalle osui, Wasserfluh Passhöhe 848m, ennen kuin näkyi kotoinen Bodensee.

Taas Saksasta ja Itävallasta Sveitsiin päin rajojen tuntumassa oli ruuhkaista, mutta meidän menosuuntaan ei. Tässä päivän ajoreitti.

Soleil