6.9.2016: RAMSES,

Emme unohda sinua ikinä, kaipaamme sinua kuin aurinko kaipaa kukkaa talven sydännä. Muistamme sinua päivästä toiseen, hymyillen ja itkien.

Synnyinmaasi kylmyydessä sinulle kasvoi paljon tuuheampi ja pitempi turkki. 

Lähdit niin hiljaa, 

että aamu vain kuuli. 

Sylissään matkalle 

sinut kantoi tuuli. 

Mutt´ sydämiimme 

läpi elämän 

jätit muistosi lämpimän.

Tänään tuosta tulee viisi kuukautta, mutta tuntuu, että tuo kauhea iltayö oli aivan äsken. Suru ja ikävä peittää koko kotimme vieläkin, on vaan niin hiljaista, kun sinä Ramses et ole täällä tuomassa iloa ja valoa. Sydämeen koskee, kun muistelemme ihania yhteisiä hetkiä ja sitä, kun olit fyysisesti luonamme. Nyt olet poissa viereltämme, ikuisesti poissa, mutta yhä kuitenkin lähellämme ja aina varmasti sydämessämme. Päivittäin elät puheissamme ja ystäviesi kuullen sinusta puhutaan YstäväRakkaana. Muistelemme esim. tässäkin asiassa sinä olisit nyt mukana, mutta nyt saamme tämän tehdä yksin. Etsin sinua unissani Suomestakin asti, mutta en löydä sinua mistään. Parvekkeellammekin on ollut joka kesä aiemmin paljon tekokukkia, nyt tänä kesänä niitä ei ole edes esille otettu.

Ystäväsi odottavat vieläkin hurmuriystäväänsä leikkeihinsä. Tämä viides kuukausi on tuonut kyllä jo hieman iloa ystäviesi silmiin. Joku ilta aivan äsken Muorisi leikki varmaan ensimmäisen kerran sitä verholeikkiä. Kukaan muuhan teistä ei verhoihin koske, mutta iltaleikin jälkeen Muorisi pelleili makuuhuoneessamme sinulle usein. Aivan niin kuin hän teki viimeisenäkin iltana, vajaa tunti ennen lähtöäsi. Hän oli piilossa verhon takana ja jos et huomannut, niin alkoi selällään verhon alla temppuilemaan villisti, että sinä huomaisit. Kun sinä huomasit niin Muorisi villisti juoksi vauhdilla verhon takaa käytävään ja sinä perässä. Nytkin hän odotti sinun huomaamista. Huolta meillä on myös Muorisi terveydestä.

Kuningatar, joka teki kaikki sinun kanssasi on muutamia kertoja jo leikkinyt kirmaillen. Muistathan sinä sen, kun se villisti juoksi kuin luontofilmien pikku apina häntä pystyssä ja äännellen, nyh-nyh. Leikki jää häneltä nykyisin lyhyeksi, kun et sinä ole kirmaamassa leikkiin mukaan. Kuningatarhan söi aina kanssasi. Liikuttavaa on, kun hän pyytää meitä palvelijoita syöntikaveriksi. On ruokakupin luona ja ääntelee omaan tapaansa, mutta ei ala syömään ennenkuin ihminen tulee siihen viereen. Sitten hän syö niin kuin sinun kanssasi iloisesti kehräten. Mamma on iloinen siitä, kun tämän viidennen kuukauden aikana Kuningatar on alkanut enemmän juttelemaan ja erityisesti minulle, eikä kotimme enää ole aivan niin hiljainen kuin se on monet kuukaudet ollut. Ennen hän aina kulki perässäsi ja äänteli.

On paljon muistoja, joita ei aika

eikä vuodet viedä voi,

on muistoja, joiden taika

iät kaiket sielusamme soi.

Yksi huono asia on tullut esille, kun Kunigatar ajaa välillä tätinsä pois meidän makuuhuonesta. Kuningatar hakeutuu usein tädin lähelle, niin kuin aina hän oli sinun lähellä, mutta täti ei tykkää siitä, vaan komentaa tai lähtee pois. Prinsessa-siskosi on alkanut olla enemmän kaveri meille.

Löysin tämmöisen, kun yksi päivä katsellessani vanhoja valokuvia. Kuvista ei voinut olla huomaamatta kuinka olit siskosi kanssa yhdessä kaveri kaikessa meille palvelijoille Suomessa asuessamme. Sitten kun Kuningatar meille tuli niin tuo kaveruus vähän rikkoutui, kun Kuninatar oli niin läheisriippuvainen sinusta. Sisko jäi apulaishommista tuolloin enempi sivummalle. Sinulla oli siskon kanssa omat jutut. Kuningatar on aina ollut enemmän sivusta katselija, siitä muutaman metrin päästä, kun sinä touhusit lähellä palvelijoiden apulaisena. Sinä annoit kyllä hänelle hyvän elämisen mallin, mutta hän ei ole niin ihmisläheinen, vaikka juuri tulikin viereeni nukkumaan, kun sinä taas tulit aina syliin tai hiirikäden päälle, kun tässä tietokoneella olin.

Sinun yksi lempileikeistä oli laatikonvalloitusleikki. Tässä 21.10.2008 Siskosi onkin valloittanut laatikon. Vaikka läpsitkin tassulla, niin et ole vihainen Siskollesi. Tuolloin jo leikitte laatikonvalloitusleikkiä, olette niin suloisia.

Ennen tänne laittoa lyhensin tuosta filmistä pois pätkän, kun Sisarukset menevät leikin loputtua ulkotarhaan. Kuulin vain, että taustalla soi joku kapealle, mutta en edes kuunnellut mikä. Jutun julkaisusta oli mennyt aikaa jo monta tuntia, kun laitoin tietokoneen isommalle ja kuuntelin mikä kappale siellä soi. Siellähän soi:

Olen itkenyt niin monet kyyneleet,..

Ihan lohduttaviakin sanoja:

Minä kestän mitä vaan

Oon luotu taistelemaan

Elämän palapelin koonnut aina uudestaan

Minä kestän mitä vaan

En totu luovuttamaan

Tiedän et päivä paistaa mulle aikanaan,..

Voi kuinka monesti te leikitte riemuiten porukalla tätä laatikonvalloitusleikkiä, kun ruokapaketti postista tuli ja se oli tyhjennetty.

Kirmaillen juoksitte ja valoititte vuoron perään laatikon.

Leikin loppu oli yleensä se, että joko Tytöt luovuttivat tai sinä valloitit laatikon. Voi ihanuus miten tyytyväinen aina olitkaan.

Tytöt keskenään eivät osaa enää leikkiä tätäkään leikkiä, kun sinä et ole täällä joukkoa innostamassa leikkiin.

Ramses sinä olit aivan uskomaton, miten suuresti nautit elämästä.

Illalla kun Pohjoisen taivas tummuu,

yksi tähti siellä kirkkaimpana loistaa,

se olethan sinä siellä kuiskaten:

"Enhän mennyt minnekään,

nyt seuraan täältä teidän elämää".

Rakkaudella YstäväRakasta kovasti kaivaten ja ikävöiden kotiväkesi

Ramseksen muistojuttu, SUURI SYDÄN ON SAMMUNUT. 

Ps. Joku varmasti ajattelee, että kyllähän se oma kissa tuntuu erikoiselta. Noin tietysti on, mutta meillä on ollut muutama kissa jo 28 vuoden aikana, niin heistä kaikista on Ramses ollut luonteeltaan ja tavoiltaan aivan ainutlaatuinen. Innokkain iloinen apulainen ja ehkä jopa viisainkin. Hän oli suuri lempeä nallekarhu. Hän osasi vihdyttää ja hauskuttaa aivan erikoisella tavalla. Se miten hän myös jakoi välittämistään meille palvelijoille ja ystävilleen oli hyvin erikoista ja aivan ainutlaatuista. Hänen sydämensä oli niin lempeä ja suuri, mutta suruksemme aivan liian heikko. Ramses jätti aktiivisena ja iloisena, niin suuren tyhjän aukon kaikkien meidän elämään. Ei kukaan enää nuku eikä kehrää kainalossamme. Niin suuri ikävä on häntä!