Vietimme reissussa 31 yötä ja kurvailimme kuutisen tuhatta kilometriä!
Ihania ikimuistoisia hetkiä saimme yhdessä nähdä ja kokea. Tämä oli vähän erilainen karavaanariloma, mutta niin meidän luontoihmisten näköinen.
Mitä enemmän tutustuu Espanjan eri osiin sitä enemmän ihastuu maahan. On aivan kaksi eri asiaa aurinkorannikko ja muu Espanja, jossa loman lähes kokonaan vietimme. Olen korviani myöten ihastunut Andalusiaan.
Olen reissun päältä laittanut facebook-sivullemme lähes joka päivä jonkun epämääräisen kuva. Kuvat eivät ole kertoneet, missä olemme. Olen voinut laittaa vain lintukuvan vaikka olemmekin olleet hienossa pikkukaupungissa. Tässä terveiset-jutussa on osa juuri noista facebookin laitetuista kuvista. Kiitos teille ihanille, jotka olette tykänneet ja kommentoineet, olleet mukanamme.
Olimme suunniteleet vuosia juuri tähän aikaan lomaa, että lähtisimme lentäen jonnekin kauas ja lämpimään. Enhän minä voinut kuitenkaan jättää kisu-Tyttöjämme vieraitten ihmisten hoitoon ja vieraaseen paikkaan kissahotelliin, joten päätimme lähteä mökkiautollamme perinteiselle, mutta aivan erilaiselle joululomalle Espanjaan.
Olimme katsoneet aika paljon valmiiksi paikkoja, joissa voisimme käydä, mutta mehän emme tykkää reissusta, joka on liian valmiiksi suunniteltu. Haluamme lennellen kulkea kuin taivaan lintuset, juuri sen hetkisen fiiliksen mukaan. Paikkoja oli pistetty kartalle, joista moni jäi käymättä, esim. Gibraltar. Ainoastaan reissun päivät 13-16.1 olivat vain päätetty, missä ne viettäisimme. Ennen reissua Portugali oli vähän vain mielessä, mutta yksi päähänpisto oli, että vuosi 2016 lopetetaan ja uusi vuosi 2017 aloitetaan vapaalla hiekkarannalla Portugalissa. Maa oli positiivinen kokemus.
Luontokohteet oli reissumme pääkohteita. Hienoja hetkiä, kun kaksi päivää seurasimme satojen hanhikorppikotkien elämää, jopa parittelua.
Emme reissussamme laittaneet ylös montako uutta lintulajia bongasimme, ehkä niitä on jotain kolmekymmentä ja muutama, jota ei reissussa ole tunnistettu. Kuvia läpi käydessä asia kyllä selviää.
Itsestäni löysin aivan uuden piirteen. En ole koskaan ajatellut viihtyväni jossain kuvauskopperossa lintuja tähyillen, kun olen sen verran levoton tyyppi, mutta nyt viihdyin. Ehkä siihen myös vaikuttaa syksyllä hankittu uusi pieni kamerani, jolla saan jonkulaisia lintukuvia.
Lintujen lisäksi rannalla kuvasin myös tällaisia hirviöitä. Unohtumaton hetki oli myös nähdä pyöräretkellä luonnonpuistossa muutama sekuntti livenä espanjan ilves, josta en kyllä ehtinyt kuvaa napata.
Olihan luonnosta välillä hyvä tulla ihmisten ilmoille sivistymään.
Monta upeaa pikkukaupunkia ihastelimme. Juostiin vanhoissa kylpylöissä, kirkoissa, synagogissa, moskeijoissa ja palatseissa. Yksi pikkukaupunki teki suuren vaikutuksen erikoisuudellaan.
Reissussa vietimme 31 yötä. Joista 13 yötä stellplatzilla tai puskaparkissa. 18 yötä vietimme leirintäalueilla. Tässä mökkiautostamme kuva, kun yövyimme hautausmaan parkkipaikalla. Olimme luonnonpuistossa, mutta siellä oli kiellettyä yöpyä puskissa. Ajoimme lähikylään. Oli tähtitaivas ja kylän koirat haukkuivat kilpaa kylän ympärillä pitkin yötä, ikimuistoista. Naapurit olivat ainakin hiljaista porukkaa täällä. Aamupalan syötyämme täällä bongattiin uusina lintuina siniharakka ja harjalintu.
Lähes koko loman saimme nauttia sinisestä taivaasta ja päivisin 15-20 lämmöstä, reilustakin 20 asteen lämmöstäkin. Lämpimin aamu oli Portugalissa 18 astetta. Tuo tuntui hyvin mukavalle ja siitä nautittiin kovasti. Etelässä jo mantelipuut alkoivat kukkimaan.
Tämä kokemus on kovasti naurattanut, että saimme kokea aurinkorannikon läheisyydessä lumipyryn, jollaista emme ole edes vuosiin muualla kokeneet.
Tämä oli karavaanariporukan kolmen tytön juhlamatka. Muori täytti kymmenen joulukuun alussa ja Prinsessamme matkalla.
Suurta rakkautta on kulkea kamera kädessä ja taltioida hienoja hetkiä ja paikkoja muistikortille.
Kiitos rakkaalle karavaanariporukalleni, Miehelleni ja Kisuille tästä hienosta matkasta! Näimme ja koimme niin monta hienoa asiaa yhdessä. :)
Soleil
2016-2017 Joululoman Facebook kuvat:
4 kommenttia:
Miksi välittää siitä käykö joku katsomassa, ja että kuinka moni käy? Minä olen alusta saakka kirjoittanut blogia (blogeja) ihan pääasiassa itselleni, päiväkirjaksi ja paikaksi, jonne taltioida kaikenlaisia juttuja ja joihin voi jälkikäteen itse palata niitä ihmettelemään ja muistelemaan, että mitä on tehnyt, oivaltanut ja nähnyt. Ne on arvokkaita muistoja ja aina välillä lueskelen ja katselen niitä läpi. Ison osan unohtaisi ilman noita merkintöjä.
Taltioi itsellesi muistoja, joihin palata. Älä katso lukuja, vierailijoita tai mikä ihmisiä kiinnostaa ja mikä ei. Taltioi omaa elämäänne, jotta et itse unohtaisi niitä kaikkia hienoja juttuja, joita olette kokeneet ja nähneet. Itselleen täällä eletään. :)
Ihana Heidi! Itseämme vartenhan täällä tosiaan eletään. :) Haluan olla kyllä ilonsaattaja siitä, että tykätään elämästä ulkosuomalaisena aidosti ja kun siitä on vielä lähes koko elämän haaveillut. Aikuiselämän me olemme aina automatkailleet, se ei ole edes uusi asia. Nyt kaikkea hienoa on niin paljon lähellä. Ei tarvitse vuotta haaveilla, että pääsee näkemään. Koskaan ei tiedä myös mitä elämä tuo tullessaan. Pitää nauttia näistä hetkistä.
Blogia tosiaankin teen muistoksi. Se oikeastaan syntyi siitä, kun alussa kirjoittelin elämästämme usein pitkiä sähköposteja Suomeen ja ne eivät tuntuneet juuri ketään kiinnostavan. Ajattelin, että on paikka johon jotakin tästä niin pitkään toivotusta elämästä haluan muistiin laittaa.
Niin miksi tuijotan kävijälukuja? En oikein tiedä. Kolme vuotta niitä oli paljon enemmän. Nyt kun olen kirjoittanut suuresta surustani, mikä on selvästi vähentänyt kävijöitä. Niin sitä on alkanut miettimään miksi on näin käynyt. Koskaan en ole ajatellut, että blogi olisi vain reissublogi.
Kuvaaminen on neljässä vuodessa kovasti lisääntynyt. Otan kuvia aivan liikaa. Joku saisi keksiä rajoittimen kameraani. Kamera kädessä kulkea on suurta rakkautta. Suuri kuvamäärä on työläs, mutta kuvien läpi käyminen on uusi reissu tai vaellus. :) Teen jutut myös vähän liian pitkiksi, mutta haluan laittaa ne itselle tärkeät kuvat juttuihin tai valokuvaelokuvaan. Nyt joululomareissumme lähes 10 tuhatta kuvaa mietityttää. ;)
Hei Soleil!
Kiitos blogistasi. Kuten tiedät, niin meillä seurataan blogiasi. Minä tykkään blogistasi ja olemme siitä saaneet paljon hyviä vinkkejä. Nyt varsinkin, kun muutamme sinne teidän “suunnalle”.
Ymmärrän kyllä, että blogin kirjoittaminen jne. on kovaa hommaa ja se kuten muukin vaatii paloa, intoa ja paneutumista. Olen joskus leikitellyt blogin tekemisellä, mutta olen tuumailun jälkeen tullut siihen tulokseen, että minulla ei ole riittävää paloa asiaan, sen verran hankalaa minulle on ajatusten laittaminen kirjoitettavaan muotoon.
Kerroit, että noin 50 ihmistä on käynyt lukemassa Espanjan lomanne tekstit. Niin, onhan meitä lukioita se 50. Onko tuo vähän vai paljon on suhteellista, mutta sinä sen tiedät miksi sinä blogia pidät, mikä on motiivina. Kirjoitatko maailmalle vai itsellesi, kuten Heidi kirjoitti tekevänsä, ja siinä samalla tuot nautintoa ainakin meille 50:lle :-)
Valokuvien läpikäynti on työlästä. Me käymme niitä aika usein illalla ennen nukkumaan menoa läpi eli katselemme päivän otokset ja samalla tuhoamme osan jo pois. Omasta ja mieheni kokemuksesta voin vain sanoa, että valokuvien määrä vähenee vuosien vieriessä. Me molemmat olemme kuvanneet todella paljon. Nyttemmin meillä on kameran takana lähinnä vain mieheni (ottaa niiiin paljon paremoia kuvia kuin minä) ja kuvien määrä on meillä vähentynyt todella paljon, paitsi murmelita kuvataan niin paljon kuin vain voidaan :-) ja lintuja ja muita eläimiä. Kahden viikon lomalla kuvia tulee enää maksimissaan muutama sata.
Sinulla on blogi, jota oikeasti jaksan lukea ja jota odotan. Paikat, joissa käytte kiinnostavat meitäkin. Meille ei mökkiautoa ikinä tule, mutta se on teille aivan loistava kulkupeli. Hankalaa teillä muuten olisi kissojen kanssa reissata. Minä en näe sinun blogiasi ns. karavaanariblogina vaan lähinnä matka-, ulkomaalais- ja elämysblogina, johon, kuten moneen muuhunkin, tuo oman mausteensa elettävä elämä.
Toivon siis kovin, että jatkat blogiasi.
T, innokas blogisi lukija, mutta saamaton kommentoija
Kiitos, innokas lukija kommentistasi. :)
Tätä hommaa olen jo neljä vuotta tehnyt ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana vasta tullut kaikenlaisia hassuja ajatuksia. Varmasti vaikuttaa myös se, että 2007 vuodesta asti kissakuvien läpikäynti Ramseksen kuoleman johdosta oli erittäin raskas tehtävä ja sen olen tehnyt muiden kuva- ja blogi juttujen ohella.
Tietysti tätä voisi tehdä helpomminkin. Mieskin minua joskus kehottaa laittamaan vain muutaman kuvan. Minulle vaan on kuvat tärkeitä ja sitä tekee sitten vaikeamman kautta. Olen aina ollut kova kuvia ottamaan, mutta nyt digikuvien ja viime vuosien aikaan kuvaaminen on vain lisääntynyt. :) Mies ei juurikaan ota maisemakuvia vaan opettelee lintuja kuvaamaan. Blogissa kuvat ovat minun ottamia. Ilmeisesti pitäisi ottaa järki käteen kuvaamisessa. ;)
Nyt ihanan lomamme jälkeen tuntuu tuo lähes 10 tuhatta kuvaa käydä läpi kovalta hommalta ja sitähän se on oikeasti. Ja blogi juttuun ei riitä pelkkä kuvien läpikäyminen. Lukenut kuinka kunnon blogaaja tarvitsee kaupallisen koulutuksen. Olen huono kirjoittamaan, en edes tiedä miten oikeanlainen hyvä kirjoitus rakentuu, mutta rakastan omalla tavallani kirjoittaa. ;)
Lähetä kommentti