maanantai 30. tammikuuta 2017

22.12.2016-22.1.2017 Joululoma: 1.osa: JOULU DALIN KOTIKYLÄSSÄ

Päivät 22-25.12.2016: Nopea menomatka sumun halki Espanjan aurinkoon. Jouluaaton ja -päivän vietto kesäisissä ja hienoissa rantamaisemissa.

Kuvassa Cadaqués.

22.12.2016: Mökkiauto oli suursiivottuna ja pakattuna valmiina lähtöön. Tätä hetkeä oli kovasti odotettu, kun edessä olisi pisin joululomareissumme, kolmen tytön juhlamatka. Paljon oli asioita ollut muistettavana ja roinaa mökkiautoon pakattavana. Kissoille otettava kuukauden ruoka mukaan ja kaikkea muutakin tarvittavaa. Helpotuksen sävelen pieneen olemassaolevaan huoleen oli saatu Kissa-Tytöistä otettujen laajojen kontrolliverikoearvojen hyvistä tuloksista. Muorin munuais-sairaus ei ollut edennyt, yksi arvo oli laskenut ja toinen hiukan noussut, eikä hänellä ole vielä munuaissairaudelle tyypillisiä ulkoisia sairauden merkkejä. Muori rakastaa matkailua ja varmasti nauttii auringosta ja linnuista, joka tekee kaikin puolin vain hyvää. Ramses, se suuresti auringosta nauttiva, ei ollut vaan lähtemässä matkaan. Ensimmäinen joululoma ilman puuhapoikaa on erilainen. Tuo asia himmensi vähän meidän reissuun lähtemisen iloa.

Pääsimme aurinkoisesta kotikylästämme mukavasti lähtemään jo hyvissä ajoin vielä valoiseen aikaan. Ajatushan meillä oli menoreitistä vain se, että menemme nopeaa reittiä Espanjaan. Sveitsissä olikin sitten sumuista. Liikenne eteni sutjakkaasti eteenpäin ilman ruuhkia. Yöpymään pysähdyimme Lausanneen ja Camping de Vidyn alueen yhteydessä olevalle matkaparkille.


23.12.2016: Aamulla matka jatkui Lausannesta heti aamun valjetessa pilvisessä ja pian hyvin sumuisessa säässä. Välillä hetken oli taivas sininen, kunnes taas pilvet täyttivät taivaan.  


"Autoroute du Soleil" toi eteemme nimensä mukaan auringon. Kissa-Tytötkin tauolla olivat aivan ihmeissään kesäisesä ilmasta. Voi miten mukava olikaan ajella kesäisessä säässä ja aina vaan vihreämmissä maisemissa, kun auton mittari vielä näytti +21 astetta lämmintä. Matka sujui niin leppoisasti ja nopeasti. Voi kuinka monta kertaa reissumme aikana ihmettelin, että taasko on jo kaksi tuntia mennyt ja ajettu. Mukavassa seurassa turisten aika kuluu vaan niin nopeasti. Taas toisaalta parempihan se olisi, kun reissu sujuisi hitaammin. Kuskikin tykkää ajamisesta.


Pian olimmekin joulumaassamme Espanjassa. Aurinko oli jo laskeutumassa. Meillä oli ensi töikseen vaihdettavana tyhjä espanjalainen kaasupullo täyteen. Moottoritien varrella Repsol-asemalta sanoivat, ettei vaihtopulloja ole saatavana moottoriteiden asemilta. Jatkoimme matkaa ja kohti määränpäätämme. Ajattelimme, että moottoritieltä poistuessamme lähimmässä kylässä pullon vaihto onnistuu. Ensimmäiseltä pieneltä Repsol-asemalta Mies kävi kysymässä, heillä ei ollut, mutta sai ajo-ohjeet lähellä olevaan kaasupullokauppaan. Siellä olikin sitten jos millaista pulloa ja vaikka kuinka paljon.


Tähän aikaan vuodesta ei ollut täällä lahden perukalla leirintäalue auki. Halusimme joulun viettää juuri täällä kuuluisan taiteilijan kotikylässä, joten ainut yöpaikkamahdollisuus oli tämä puskaparkki. Ensimmäisen yön vietimme ranskalaisen kuorma-auton kanssa, mutta seuraavana yönä olikin useampi karavaanari myös yöpymässä. 


Tuosta kartan vasemmasta yläreunasta lisäasetuksesta hiirellä klikkaamalla kartta aukeaa omalle sivulle.

Ajokilometrejä tänään tuli noin 750 kilometriä. Tässä ajoreittimme Saksan rajalta Port Lligatiin. 

24.12.2016: "Jouluaatto on nyt herttainen tähti taivas on sininen,.." "Meri sinisenä, sinisenä hohtaa, hiekka loistaa lämpöinen,.." Herättyämme saimme nauttia linnunlaulusta ja korkeiden kaislojen kahinasta. Tuntui niin mukavalle ja niin ihanalle, että olimme taas reissussa ja lämmössä.


Yöpymispaikastamme oli kävellen matkaa vain reilu 200 metriä taiteilija Salvador Dalín kotitaloon. Jos korkea kaislat eivät olisi olleet vieressämme olisi leiripaikastamme ollut suora näkymä hänen kotitalolleen. 

Aurinkopaikat ovat suosiossa.

Lähdimme ensin kävellen käymään niemen toisella puolella kukkulan takana olevassa vajaan kolmen tuhannen asukkaan Cadaquésin pikkukaupungissa. Kävellessämme kukkulalta alas kaupunkia kohti ranta-alue näytti heti niin viehättävältä. Täällä ei näkynyt korkeita harmaita tai värikkäitä hotellirakennuksia, mitä olimme aikaisemmilla reissuillamme tottuneet Espanjan rannikolla näkemään, vaan matalia ja valkoisia perinteisiä espanjalaisia rakennuksia.

Istuimme useissa eri paikoissa rannalla ja ihmettelimme näkymiä sekä olimme kiitollisen tyytyväisiä, että loman aloituspaikaksi valitsimme tämän pikkukaupungin. Täällä oli niin rauhallista. Jonkun verran paikallisia ihmisiä perheineen liikkeellä ja jokunen turisti seassa. Nautimme auringosta ja sen tuomasta lämmöstä toistemme seuran lisäksi.

24.12.2016: Cadaqués

Kuvissa oleva valkoinen kissa lähti jostakin peräämme ja kirkon lähellä asui  kissamummo jonka oven edustalla oli muutaman kissan porukka, jotka vähän tätä valkoista kissaa hätystelivät. Onneksi kissamummo toi valkoiselle kissalle kupillisen ruokaa. :)


Kaupungista palatessa menimme tutustamaan Salvador Dalin museokotiin, Casa-Museu Salvador Dalí. Hän oli Gala-vaimonsa kanssa ostanut pienestä Port Lligatin kalastajakylästä 1930-luvulla kaksi kalastajamajaa. Vuonna 1940 hän lähti sotaa pakoon Amerikkaan. Palattuaan takaisin Espanjaan vuonna 1948 he asettuivat pysyvästi asumaan Port Lligatiin.

Gala-vaimo kuoli 1982. Dalín kerrotaan viettäneen viimeiset vuotensa lähes erakkona. Hän joutui lähtemään kodistaan 1985. Dalí kuoli 23. tammikuuta 1989. Kotimuseo avattiin yleisölle 1997.

Voikin hyvin arvata, että suuren taiteilijapersoonan, taidemaalarin, kuvanveistäjän ja elokuvakäsikirjoittajan koti on myös yhdenlainen taideteos. Talo oli labyrinttimainen kokonaisuus useissa eri tasoissa jonka hän vuosien varrella rakensi ja koristi. Talossa oli pieniä mukavia soppeja, korkeita ja kulmikkaita oviaukkoja, täytettyjä eläimiä, erikoisia huonekaluja,.. eteisessä täytetty jääkarhu otti tulijan vastaan. Puutarha ja uima-allasalue oli myös ainutlaatuisen erikoinen majoineen, pienineen soppineen ja taideteoksineen. Oli vähän linnojen loistokkuutta, mutta myös Pirelliä kuin Micheliniäkin. Koti puutarhoineen on suojelukohde.

Talossa oli kaikki niin kuin hän oli lähtiessään ne jättänyt. Mm. Kahdet valkoiset hollanikkaat, pienemmät ja isommat takan lähettyvillä makuuhuonessa. Kaksi hänen keskeneräiseksi jäänyttä työtänsä työtiloissa. Maalauspensselit tasolla vieressä. Ainoastaan hänen kaikki kirjansa olivat kodista viety muualle ja ne oli korvattu lavastekirjoilla.

Tämä oli kyllä hyvin mielenkiintoinen kurkistus maailmankuulun taiteilijan yksityiselämään. Koti oli viehättävä, jonne olisi voinut vaikka jäädä asumaan. Käydä pyöreän huoneen sohvalle löhöilemään ja miettimään tätä elämää. Olisi myös suuri ilo herätä joka aamu ja nähdä silmät avattuaan mereltä nouseva auringon nousu merimaisemalla. Hänen makuuhuoneensa oli talossa ylimpänä ja peili oli asetettu niin seinälle, että hän näki sängystään mereltä päin nousevan auringon. Tai istahtaa rennosti uima-altaan katokseen säkkituoliin, kun ylhäällä roikkuvat isot pehmokäärmeet ja leijona vartioi paikkaa. Sisätiloissa liikuimme pienen ryhmän kanssa, mutta puutarhaa sai katsella itsekseen omaan tahtiin. Tykkäsin kyllä kovasti tästä inspiroivasta ympäristöstä.


24.12.2016: Salvador Dalí House - Portlligat




Illalla katselimme tulevia sääennusteita ja suunnittelimme tulevaa reittiämme, valitsemmeko pohjoisen vaiko eteläisen suunnan. Kohteita olimme kotona jo valmiiksi paljon katsoneet, mutta emme tykkää kulkea valmiin suunnitelman mukaan. On mukavampi kulkea sen hetkisen fiiliksen mukaan. Aina myös aurinko ohjaa kulkuamme.

Vuoden takainen reissumme ja kurkistus rannikkoalueen ulkopuolellle oli muuttanut ajatuksiamme Espanjasta. Aurinkorannikko ja muu Espanja tuntuisi olevan kaksi eri asiaa. Nämä päivät, 12.12.2015-6.1.2016 Joululoma: 2-osa, VUORIMAISEMISTA NAUTTIMISTA, ovat ehdottomasti kolmen edellisen joululoman parhaimpia hetkiä. Halusimme tutustua Espanjan muihin osiin laajemmin ja tehdä tuota myöten lisäkuvaa joulumaastamme.

Olen tähän asti pitänyt rannikkoalueen suosikkikohteena Alteaa ja Albiria, mutta siellä näkyy silmiin paljon niitä rumia korkeita kerrostaloja ja talvisenkin turistimäärän johdosta, sieltä ei löydy samaa tunnelmaa kuin täältä löytyi. Tästä lähtien rannikkoalueen suosikkipaikkani on ehdottomasti Cadaqués. Täältä löytyi mielestäni sitä aitoa espanjalaista rannikkoelämän tunnelmaa.


25.12.2016: Joulupäivän aamupalan ja puuhastelujen sekä pienen kävelyretken jälkeen matkamme jatkui.

Kottaraisia sähkölinjalla ja mustaleppälintu puussa.


Niin oli ihanat Cadaqués ja 
Port Lligat hyvästeltävä ja jatkettava kulkureiden matkaa. Näissä taiteilijamaisemissa oli mukava loma aloittaa ja tänne varmasti vielä tulemme uudemman kerran!

Tullessamme Cadaquésiin emme maisemia tältä pienemmältä tieltä ympärille nähneet, kun ehti pimeä tulla sen kaasupullon etsimisen takia.


Empuriabravasta tuli joulupäivän kävelykohde vasta edellisiltana. Kiinnitti kartassa huomioita vesiväylät ja nehän piti nähdä. Empuriabrava on rakennettu suolle ja valmistunut vasta 1975 kaupungiksi.


Tummaa hiekkarantaa täällä Ruusujen lahdella on parikymmentä kilometriä etelään päin. Sisämaasta päin näkyivät kauniina lumiset vuorenhuiput.


Kaupungissa on yli 40 kilometriä kanavia. Tämä on suosittu turistikaupunki, mutta nyt oli hyvin hiljainen.


Ihmettelin, mikä oli vihreä isohko lintu, joka lennähti kauempana palmun latvaan. Otin kuvia, muutaman kymmenen, vaikka olivatkin kaukana. Myöhemmin saimme kahdessa eri paikassa palmun juurella katsella ja kuvata näitä isoäänisiä munkkiaratteja. Munkkiaratti on eteläamerikkalainen papukaijalaji, joka on levinnyt ihmisen johdosta Euroopankin puolelle. Aivan uusi tuttavuus meille. Olimme kyllä aivan innoissamme näistä, luontoloma ja reissun toinen uusi lintulaji oli bongattu.


Halusimme välillä suihkussa käydä. Mihin päin suunnitelimme matkaamme jatkavan, niin siellä ei ollut nyt talvella leirintäalueita auki, joten menimme Empuriabravan naapurikaupunkiin Rosesiin leirintäalueelle, Camping Joncar Mar, yhdeksi yöksi. 


Kissat kyttäsivät lintuja ja reissun ensimmäisen kissabongauksen he tekivät. Tässä päivän lyhyt ajoreittimme.



Lomamme sai mukavan jatkon, kun Rosesissa ruusuisasti kävimme iltakävelyllä.


Vaikka päivä oli ollut lähes pilvinen, auringon laskiessa mittari näytti 16 lämmintä.


Tästä oli aamulla hyvä jatkaa matkaa.

Soleil

Kuvaamiani lintuja:
24.12: kottarainen, etelänharmaalokki, mustaleppälintu. Karimetso, reissullamme ensimmäinen uusi lintulaji
25.12: munkkiaratti, joka on meille toinen uusi lintulaji

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olemme kerran käyneet Espanjassa Costa del Solilla. Ei kovin säväyttänyt. No, olihan sielläpäin muutama mukavannäköinen kyläkin. Espanjassa ruoka, joka on minulle yksi erittäin tärkeä asia matkustellessakin, oli aika mitäänsanomattoman makuista.

Nyt on ollut mukava huomata Espanjan kirjoituksistasi, että on olemassa toisenlainenkin Espanja ja kenties Espanja ansaitee uuden mahdollisuuden.

Soleil kirjoitti...

Toivottavasti kävit katsoo noita vuoden takaisia kuvia Espanjan pohjoisilta vuorilta. :)

Me emme ole juuri tuolla Costa del Solin rannikkoalueella käyneet. Mitä enemmän tutustuu aurinkoranikon ulkopuolisiin alueisiin sitä enemmän ihastuu Espanjaan. Aurinkoranikko ja sisämaa on kaksi eri asiaa.

Ruoka ei ole niin hyvää kuin vaikkapa Saksassa ja Itävallassa. En tiedä olenko kulkenut laput silmillä, mutta aikaisempina kolmena joululomareisulla on tullut eri käsity ruoka asioista kuin tällä reisulla. Rannikolla on tuntunut olevan enemmän vain niitä menu juttuja joita ei sisämaassa sitten niin näkynytkään. Minusta ruokakin on kaksi eri asiaa.

Semmonen asia myös mietitytti. Rannikolla olemme törmäneet roskiin ja niihin räkennusjäteläjiin joka paikassa. Taas tuolla missä kuljimme nyt niitä ei näkynyt. Tuokin tuntuu olevan kaksi eri asiaa.

Eli on toisenlainenkin Espanja olemassa eli kannataa antaa uusi mahdollisuus. Mitä olen paljon nettiä tutkinut niin pohjoisen vuorialue on hienoa ja tietysti niin ihana Andaluusian vuoristo, josta vain nyt pienen osan näimme. :)