17-19.2.2017: KEVÄTKAUDEN AVAUS

Oli jo niin keväistä, mutta myös järvimaisemat lumoavassa usvassa ja kuurassa.

Viikolla meitä oli jo mukavasti lämpö hellinyt, kun kotimittari näytti varjossa lähes 14 lämpöastetta. Oli jo korkea aika lähteä mökkiautolla viikonloppureissulle. Olimmehan jo kolme viikonloppua lorvineet kotona joululomareissun jälkeen. Toisaalta pakon sanelemana, kun olin pari viikkoa ollut flunssainen ja edellisviikonlopun seudulla neljä päivää kuumeinenkin. Vuorille lupasi aurinkoista, mutta sinne emme uskaltaneet lähteä, kun en ollut aivan vielä kunnnossa.

Olemme kahdesti tai kolmesti aiemmin käyneet Boodenseen rannalla olevassa vajaan kuudenkymmenen tuhannen asukkaan Friedrichshafenissa. Kaupunki on kokenut toisen maailmansodan aikana kovat pommitukset kaupungissa olevien lentokonetehtaiden takia. Joten kaupungista puuttuu viehättävä vanha kaupunginosa, joka on lähes jokaisessa saksalaisessa kaupungissa. Emme olleet käyneet kuitenkaan Zeppelin-museossa, Zeppelin Museum. Tämä asiahan piti korjata.

Ajelimme kaupungin kupeeseen stellplatzille yöksi.

Lauantaiaamuuna heräsimme aurinkoisessa säässä. Lähdimme ranta- ja kaupunkikävelylle. Ilma tuntui mukavan keväiseltä ja linnut visertelivät kovasti puissa. Tässä muutama lintukuva päivän kävelyltä. Mm. tukkasotka pariskunta, naurulokki, kyhmyjoutsenia, harmaahaikara, tavi, peipponen sekä uusia tuttavuuksia olivat käpytikka ja mustavaris. 

Zeppelin-museossa ei saanut kuvat. Museo oli pienehkö, mutta pääsi käymään ilmalaivan sisätiloissa. Oli mopoja ja autojakin esillä sekä yksi kerros taidetta.

18.2.2017: Friedrichshafen

Tässä kuvia kymmenen kilometrin ranta- ja kaupunkikävelyltä.

Mukava rauhallinen tunnelma oli kaupungissa. Tuli taas voimakkaana se suuri kiitollisuuden tunne, että saamme olla ja elää täällä. Kuinka onnekas, kun voi olla rakkaimman kanssa lauantaikävelyllä kevättunnelmissa järven rannalla helmikuun puolessa välissä ja järven takana näkyvät vuorimaisemat. Se tuntuu oikein mukavalle.

Kaupunkikierroksen jälkeen ajelimme Bad Buchaun kupeeseen ja Federseen lähelle stellplatzille. Täällä olemmekin käyneet aiemmin. Tästä linkistä löytyy kuva-albumi tuolta reissulta, 8.11.2014: PÄIVÄRETKI BAD BUCHAUHUN.

Järvi on lintujen suojelualuetta ja täällä voi tavata jopa 265 lintulajia, lisäksi 600 eri perhoslajia, kukkasia, ym. Tämä on yhdistelmä järveä, kaislametsää ja kosteita niittyjä. Federsee on yritetty kuivata aikanaan peltomaaksi, mutta sen pintaa ei ole saatu laskettua kuin pari metriä. Järven ympäristö on Lounais-Saksan suurin nummialue. Alue on osittain Unescon maailmanperintökohde. Täällä on mm. Federseemuseum, joka nytkin sattui olemaan kiinni.

Aamulla ilma oli vain vähän plussan puolella. Seutu oli paksussa sumussa ja maa kuurassa. Näkymät olivat aika sadunomaiset. Pian usva hävisi ja kuurat sulivat. Aurinko ei kuitenkaan pitkään päivällä paistanut. Lämmintä oli vajaat kymmenen astetta. Kuvia löytyy alempaa valokuvatarinasta.

Tänne olimme tulleet yhden pienen linnun takia jonka toivoimme näkevämme.  

Kevät oli sorsilla rinnoissa. Tämä naaras kovasti huuteli rannalla ja kun näki isännän tulevan kauempaa reissultaan, niin kiirehti vauhdilla sitä kohti ja näinhän siinä sitten kävi. Vai oliko tuo vain rakkautta ensi silmäyksellä?

Jääpisaroita oksassa. Ensimmäinen kuva on otettu ilman zoomia.

Kääpiä puussa.

Sinisorsapariskunta, tuntematon haukka, nokikana ja uutena bongauksena harmaasorsia ja keltasirkku.

Tässä kuvassa harakka, tukkasotka, punasotka, jalohaikara, merihanhipariskunta, mustarastasnaaras, nokikana ja uutena bongauksena isokoskelopariskunta.

Olimme tänne tulleet viiksitimalin takia. Tämä pieni lintu talvehtii täällä lokakuusta helmikuun loppuun asti. Toivoimme kovasti linnun näkevämme. Olimme jo lähes toivon menettäneet, kun olimme toisen kerran kävelyllä järvelle päin, missä näitä pitäisi nähdä. Täällä oli niin paljon ihmisiä liikkeellä, että pikkulinnut painuvat kaislametsään kulkijoita piiloon. Muutaman kerran olimme kuulevinaan sen ääntelyä. Kun sitten tuossa oikealla kaislikossa tuli viiksitimali muutaman sekunnin ajaksi näkyviin, kunnes sitten hävisi jonnekin emmekä enää nähneet. Naaras on vaatimattoman näköinen, niin kuin se lintumaailmassa aina onkin. Uros olisi komeamman näköinen jo sen takia, että sillä on hauskan näköiset pulisongit ja pää on kauniin sininen. Olihan se tämä naaraan näkeminenkin hieno asia. Minä en ehtinyt tuosta pikavieraasta ottaa kuvaa, mutta Mieheni oli kameransa kanssa nopeampi ja sai napattua muutaman kuvan. Joten tässä nyt harvinaista herkkua, hänen ottama kuva.

19.2.2017: Federsee

Tässä kuvia kuuraisesta aamusta sulaan iltapäivään. Tänäänkin kävelimme noin kymmenen kilometriä.

Ihana viikonloppu!

Soleil