Päivät 26-28.12.2016: Toinen jyrkänteellä laavan päällä ja toinen joenmutkan kauniilla kukkulalla.
26.12.2016: Matka jatkui Rosesista meren rannalta länteen ja etelämpään päin.
 |
| Näistä kollaasikuvista klikkaamalla näkee kuvan isompana tietokoneen näytöllä. |
Castellfollit de la Roca on yli tuhat vuotta vanha tuhannen asukkaan pikkukaupunki laavajyrkänteen päällä Kataloniassa. Kylä sijaitsee Joet Fluvià ja Toronell -jokien yhtymäkohdassa. Joet ovat muovanneet aikojen saatossa kalliota ja laaksoa. Kaupunki sijaitsee basaltti-kallionkielekkeellä yli 50 metrin korkeudessa ja on lähes kilometrin pituinen.
26.12.2016: Castellfollit de la Roca
Oikein mukava päiväkävelytutustumiskohde. Käytiin tornista ihastelemassa maisemia, museossa ja istahdettiin kahvit juomaan.
Matka kulkureilla jatkui kylien, kaupunkien, tunneleiden ja maisemien halki eteenpäin.
Pimeä ehti jo saapua, vaikkei kuvat näytäkään aivan totuutta, kun navigaattori teki taas meille pienen tepposen. Emmekä hoksaneet tarkistaa, mistä se "neiti" taas ajattaa oikaisten, ajatti Lleidan jälkeen pienemmälle tielle ja Albatàrrec ja Sudanell -kylien kautta, kun oltaisi voitu ajaa isompaakin tietä pitempään yöpaikkaamme kohti.
Loppumatka oli aika huonokuntoista tietä tänne puskaparkkiin Embassament d'Utxesa -järven rannalle ja Utxesa-kylän laidalle. Ajomatkaa tälle päivälle tuli noin 280 kilometriä.
27.12.2016: Yö oli rauhallinen. Ainoastaan lähikylistä kuului välillä koirien haukuntaa. Oli niin mukava herätä järven rannalla vaikka ilma ei ollut sellainen kuin olisimme toivoneet sen olevan. Oli pilvistä ja sumuista ja jotenkin niin harmaata. Kävimme pienellä aamukävelyllä. Taivaalla lenteli iso merimetsoparvi. Päätimme sään takia jatkaa heti aamusta matkaa.
Torres de Segre-kylän kautta sitten kurvattiin moottoritielle. Alussa oli moottoritielläkin sumuista. Ajettiin nollapituuspiirin toiselle puolelle.
Suuntana oli Zaragoza ja matkalla oli hyvin monenlaisia maisemia. Aurinkokin alkoi paistamaan harsopilvien takaa ja heti tuntui ja näytti niin ihanan kesäiseltä.
Matka jatkui Madridia kohti. Yli 600 tuhannen asukkaan Zaragoza ei näyttänyt silmiin kiinostavalta. Yli 3 miljonaan asukkaan Madridissa olisi monta palatsia ja hienoa nähtävää ihasteltavana, mutta se jätettiin toiseen kertaan. Myös ympärillä olisi monta mielenkiintoista pienempää kaupunkia. Kaupunki kierrettiin kauempaa. Liikennettäkään ei kovin paljoa ollut. Suuntana meillä oli Toledo.
Kun kurvattiin Toledon kupeessa olevalle leirintäalueelle, Camping El Grecoon, oli mukavan lämmintä. Kissa-Tytöt alkoi kyttäilemään lintuja ja kissoja sekä pian saapui naapurikaravaanarin koirakin töllisteltäväksi pihalle. Kaikilla oli mukavaa tekemistä, kun palvelusväkikin alkoi itselleen kokkaamaan ruokaa.
Päivän mukava ajoreitti on tässä ja kilometriä tuli noin 550 kilometriä.
28.12.2016: Aamupalan ja normaalien aamujuttujen jälkeen hyvästelimme Tytöt ja lähdimme iloisin mielin kaupunkivaellukselle. No, ei kuitenkaan vaelluskengät eikä lenkkarit jalassa vaan aivan pyhävaatteissa. Ilma aamusta oli kylmä vain muutama lämpöaste. Taivas oli sininen ja se tiesi, että aurinko lämmittää päivän. Olimme vähän laiskoja ja hyppäsimme bussin kyytiin. Ei olisi mukava heti aamusta hikoillen rehkiä kukkula ylös. Bussilla ajelimme vain noin kolmen kilometrin matkan, josta päivän kaupungin tutustumiskierroksen aloitimme. Bussin hinta henkilöltä oli 1.40 euroa.
Toledo on 83 tuhannen asukkaan kaupunki Tajojoen mutkassa jyrkän rinteen päällä, oikein viehättävä sijaintipaikka kaupungille. Kaupungin historia alkaa jo kauan ennen ajanlaskua. Aivan alunperin Toledon paikalla oli roomalaisten linnoitus, Toletum. Kaupunkiin ovat oman jälkensä jättäneet mm. roomalaiset, länsigootit, Afrikasta tulleet arabit, maurit ja juutalaiset. Kaupunki oli myös hetken aikaa kuninkaallinen kaupunki. Kaupungilla on hyvin monikulttuurinen historia. Kaupungissa muurien suojissa elivät maurit, juutalaiset ja kristityt vuosisatojen ajan sovussa. Toledoa pidetään yhtenä Espanjan mielenkiintoisimpana kaupunkina. Kaupunki myös kuuluu UNESCOn suojelukohteisiin.
Toledo oli jo ennenmuinoin tunnettu miekoistaan. Kaupunki on vielä tänäkin päivänä veitsien ja muiden terästuotteiden valmistuksen keskus ja tunnettu tästä ympäri maailmaa. Eikä tuota voi olla kaupungin kujilla huomaamatta.
Kaupungin tuomiokirkossa, Catedral de Santa María de Toledo, oli kuvaaminen kiellettyä. Kaikki siellä kuitenkin kuvasivat. Minäkin otin reilut sata kuvaa, mutta niistä en yhtään laittanut valokuvaelokuvaan. Ainoastaan muutaman vain tähän. Tämä goottilainen katedraali oli iso kaunis kokonaisuus sisäpihoineen, jonka sanotaan olevan yksi Euroopan kauneimmista katedraaleista. Sakaristossa on arvokasta taidetta esillä, mm. nimien El Grecon, Velázquezin ja Francisco Goyan.
Toledossa on paljon kaunista ja erikoista nähtävää. Pelkästään kävely sen kapeilla, sokkeloisilla keskiaikaisilla kujilla on hieno elämys. Ihasteltavaa ja ihmeteltävää riittää. Minua ihastutti kovasti mm. erkkeri-ikkunat. Käytiin aika monessa kirkossa, kirkontorniinkin kiivettiin, roomalaisilla kaivauksilla, synagogassa ja moskeijassa. Paljon kerkesimme kaupunkivaelluksella nähdä. Varmasti enemmän kuin peruskaupunkitutustumisella, sillä tapanani on aina kurkistaa vielä tuonkin kulman taakse. Emme edes kerenneet istahtaa syömään, niin kiire oli lomalaisilla, kun halusi nähdä niin paljon kaikkea. Ainoastaan kahvit ja paahdetut crosantit, kera hillon, nautimme sekä joulutorilla jotkut paikalliset syötävät. Pienellä joulutorilla katedraalin kupeessa olikin mukava tohina.
Kaupungin ihastelupäivä lopetettiin Tajo-joen yli menevälle Puente de San Martín keskiaikaiselle jykevälle sillalle, joka on kuin portti kaupunkiin ja tästä jatkoimme kävellen matkaa aluksi jykevien muurien alla ja jokivartta pitkin leirintäalueelle noin parin kilometrin matkan.
Kerrassaan ihanan kiireinen kaupunkipäivä ja vieläpä parhaassa seurassa, kiitos!
Seuraavana päivänä matka jatkui uusia elämyksiä kohti. :)
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti